tiistai 24. huhtikuuta 2012

Jurmo 20-22.4.

Useamman vuoden tauon jälkeen lähdimme Mika Korkin kanssa perjantaina tarkistamaan Jurmon lintuaseman "statuksen". Asema on ollut meille molemmille nuoruusvuosien ykkösretkikohde ja molemmilla taitaa olla saaressa vietettyjen vuorokausien määrä pitkälti yli 200. Näinä vuorokausina saari on tarjonnut meille upeita lintuelämyksiä, mutta myös mahtavan meren pauhua.


Matka saareen kestää useamman tunnin ja yhteysaluksessa on aina aikaa jutella muiden lintumiesten kanssa. Tälläkin kertaa Utö:n saareen matkasi tuttuja helsinkiläisiä lintumiehiä. Minä ja Mika nautimme laivalla kunnon kahvit ja pitihän sitä hieman juhlistaa 500 wp pinnan rajan ylittämistä....vaikka se on "aika vähän" niin tietyt rajapyykit suorastaan vaativat kosteaa...


Herätyskello soi armottomasti 0500 ja aamiaisen jälkeen oli aika kipua "muinaismuistolle" aamuvakioon. Aamu heräsi sateisena ja tuulisena. Niimpä mitään ihmeempää ei muuttanut, onneksi muutama kuoviporukka piti mielen virkeänä.


Kahden tunnin vakion jälkeen kävimme aamukahvilla mökissä ja sen jälkeen matka jatkui länsipäähän reittiä laskemaan. Yllätykseksi lintuja oli aika vähän ja parasta antia taisia olla heinätavipari. Eteläriutalla oli aika juoda lämpimät teet, koska 11m lounaistuuli alkoi tuntua "luissa".


Reitin jälkeen painuimme lounaalle ja lounasnokosille mökille. Tunnin tirsojen aikana ilma olikin yllättäen kirkastunut ja lämpötila läheni +10. Kylällä pyöri järripeippoja ja peippoja, joten käytimme hetken aikaa tarkistamalla kunnolla kylän lintutilanteen.


Kylän komppauksen jälkeen painuimme vielä illaksi etelärannalle, joka on yksi minun suosikkipaikoistani. Lintuja on yleensä kivasti näköisällä ja kalamökin rannassa on leppoisa ihmetellä maailman menoa.


Illalla saunoimme ja paransimme maailmaa ihan kunnolla, joten sunnuntaiaamun herätys tuli "yllättäen". Aamu kuitenkin valkeni hyvin kauniina ja tyynenä.  Aurinko värjäsi maiseman kauniin keltaiseksi ja kyllä silmä lepäsi. Lintujakin meni ihan erilailla ja katsottavaa riitti. Vakion aikana lepiköstä kuului myös kevään ensimmäinen pajulintu.




Vakion jälkeen kiersimme vielä hieman itäpäätä ennen kuin oli pakko palata mökille siivoamaan. Siivottuamme mökin oli aika kävellä satamaan odottamaan yhteysaluksen saapumista. Satamasta yhytimme odotellessamme kaksi naaraspukuista mustaleppälintua eli Jurmo ei jättänyt tälläkään kertaa retkeläisiä tyhjin käsin. Kokonaisuudessaan varsin leppoisa retki!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti