lauantai 11. heinäkuuta 2015

Lapin tunnelmia 18 - 22.6

Kesäloman kunniaksi pakkasin aamulla ennen töihin lähtöä auton Lapin reissua varten valmiiksi. Tarkoitus oli "päämäärättömästi" kierrellä fiilispohjalla pohjoisen lintupaikkoja seuraavat päivät. Töistä päästyäni lähdin kohti Sotkamoa, jossa oli jo jonkin aikaa soidintanut Suomen ensimmäinen idänkäki. Kyseessä oli tietenkin myös minulle "elis ja wp-pinnakin", joten pienellä jännityksellä saavuin pelipaikalle hieman ennen puoltayötä. Sain kuulla, että lintu oli ollut aktiivisesti äänessä koko illan, mutta juuri vaiennut. Ei auttanut kuin odottaa, mutta odotus palkittiin hieman ennen kahta, yes!

Kun ei väsyttänyt päätin jatkaa matkaa kohti Kuusamoa, jonne saavuin aamupäivällä. Välissä oli pakko ottaa autossa muutaman tunnin "välikuolemat".  Keskustan kauppareisun jälkeen ajelin kohti Hännistä ja mustapääsirkkua. Sinnepäin ajellessa ajattelin, että tää on varmaan helppo rasti, mutta kaikkea muuta....kyläläisten ja kesäasukkaiden valmistautuessa Juhannukseen, sain etsiä sirkkua 8 tuntia!! Kun lintu vihdoin löytyi kävi selväksi, että yksilö ei todellakaan ollut kuvausystävällinen. Reilun 2h kuvaussession aikana sain raavittua kasaan reilu sata ruutua. 

Lintu oli 21. yksilö Suomesta, kun otetaan huomioon myös maassamme tavaitut musta- / ruskopääsirkut. Itsellenä kyseessä oli Suomen toinen havainto. Laji on kaakkoinen megaharvinaisuus Länsi-Euroopassa ja varsin helppo tuntea AD koiraspuvussa. Määritysvaikeudet kasaantuvatkin aika isolla kertoimella, kun eteen tupsahtaa ensimmäisen kalenterivuoden lintu tai naaraspukuinen yksilö. No, nyt oli kyseessä korea koiras.


Mustapääsirkku 19.6.2015 Kuusamo
Hotellissa nukutun yön jälkeen oli mukava jatkaa retkeä ja päivän eka "pummikaan" pikkusirkusta ei saanut mieltä mollivoittoiseksi. Päinvastoin, sillä seuraavana oli vuorossa Lapinpöllön kuvaaminen...Paikalle saavuttuani päätin jättää pesällä olevan linnun rauhaan ja keskittyä ruokaa kantavaan yksilöön. Ruokintatahti oli aika tiivis ja tulosta syntyi...molemmin puolin linssiä. 

Lapinpöllö 20.6.2015 Kuusamo
Onnistuneen pöllöprojektin jälkeen pohdin, että mitäs seuraavaksi...etelään vai pohjoiseen...Kun ei ollut mihinkään kiire, niin nokka kohti pohjoista. Reilun 6 tunnin ajamisen jälkeen olin saapunut Utsjoen Kaamaseen. Paikka on varsin klassinen taviokuurnien kuvausmesta ja samat olivat myös minulla suunnitelmat. Kauan ei tarvinnut odotella, kun upea pariskunta saapui ruokintapaikalle kuvattavaksi. 

Taviokuurna, naaras  20.6.2015 Utsjoki

Taviokuurna, koiras 20.6.2015
Kuurnaprojektin jälkeen lähdin ajelemaan kohti Utsjoen keskustaa ja tarkemmin Ailigaksen juurella sijaitsevaa poronerotteluauluetta. Olin kuullut, että paikalla pesi tänäkin vuonna tunturikihuja. Itse en ollut lajia tavannut vuoden 1991 jälkeen, joten fiilikseni lajin havaitsemiseen olivat kohtuu odottavaiset. Odottaa sainkin, sillä illan ja alkuyön eikä edes aamun komppaukset tuottaneet toivottua tulosta. Onneksi Lapin kesäyö oli aivan mystinen.

Utsjoki 21.6.2015
Hieman tympääntynenä ajelin kylälle aamukahville. Sitä hörppiessäni mietin tulevia siirtojani..Päätin kuitenkin pysytellä alueella ja oikeastaan siirtyä Tenojoen varrelle staijailemaan. Puolimatkassa päätin pysähtyä mukavan oloiseen levähdyspaikkaan. Staijauksen lomassa laittelin ruokaa ja pakko oli ottaa lähes valvotun yön jälkeen "välikuolemat". 

Staijipaikka Tenojoen varrella 21.6.2015
Reilun viiden tunnin aikana havaitsin paikalta maakotka pariskunnan, piekanan, tuulihaukka pariskunnan, tunturihaukan ja sepelrastaan. Upeiden lintujen lisäksi näkymä oli kyllä jotain ihan mieletöntä. Nyt ymmärrän hyvin Tenojoen lohenkalastajien "pakkomiellettä" palata paikalle joka ikinen vuosi. 
Tenojoki 21.6.2015
Hyvin menneen staijauksen jälkeen palasin Ailigakselle, tosin toisellepuolelle tunturia. Komppailin tunturia ylös ja ainavain kauemmas. Lopulta taivaanrannassa piirtyi teräväsiipisen linnun siluetti...kiikarit silmille, yes! Upea tunturikihu pyöri selkeästi reviirillään...Kevyellä askeleella painelin läpi tunturipuron kohti toista tunturia...Pieni pinnistely palkittiin tunturikihukuvauksella, jonka vuoksi oikeastaan olin Lappiin lähtenytkin. Fiilikset olivat kohtuu korkealla kuvatesssani tuota siroa kaunotarta.

Tunturikihu 21.6.2015 Utsjoki

Tunturikihu 21.6.2015 Utsjoki

Tunturikihu 21.6.2015 Utsjoki

Tunturikihu 21.6.2015 Utsjoki
Yöksi ajelin Saariselälle, koska halusin aamulla yrittää kuvata kiirunaa. Kello soi hieman jälkeen aamu neljän ja nostofiiliksissä ajelin kohti Kaunispäätä. Aamun komppaus ei vain tuonut kiirunaa eteeni. En kuitenkaan halunnut luovuttaa vaan ajelin Kiilopäälle. Tunturin laella komppailin tunti toisensa jälkeen, mutta ilman tulosta. Näin jäi kiirunakuvat ottamatta. Päivällisen jälkeen lähdin ajelemaan kohti etelää. 

Näkymä Kiilopään laelta 22.6.2015
Kuvat saa isommaksi klikkaamaan niitä.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Varsinaista rytinää


3.5 Merja Zerga – Sidi Bettache – Meknes

Onnistuneen ensimmäisen päivän nousufiiliksissä jatkoimme retkeilyä läpi yön välillä autossa muutaman tunnin torkkuen. Yön retkeily tuotti tulosta, koska kuulimme muutaman kyläpöllösen lisäksi ruosteniskakehrääjän. Laji oli minulle uusi tuttavuus ja tämän retken odotuslista lyheni näin yhdellä lajilla.

Hyvissä ajoin ennen aamuhämärää saavuimme Sidi Bettache:n, jossa ehdimme tosiaankin torkkumaan muutaman arvokkaan tunnin. Hieman ennen aamu kuutta kömmimme autoista ulos. Aamu sarasti lupaavasti ja odotukset nousivat auringon kanssa samaan tahtiin.  Valitettavasti ensimmäinen paikka ei kuitenkaan lunastanut odotuksiamme. Hajaannuimme alueelle kartoittamaan tilannetta eikä kauan tarvinnut etsiä etsimäämme. Kannusfrankoliinit ovat vain aamun ensimmäisinä hetkinä aktiivisia ja näin myös oli tänäänkin. Linnun näkeminen oli haastavaa, mutta lajityypillistä ääntä kyllä kuulimme useita. Aamun aikana havaitsimme myös muutaman pensaslepinkäisen, nuoren pikkukorppikotkan ja kolme liitohaukkaa

Lyhyeksi jääneiden yöunien myötä päätimme ajaa Meknes:n kaupunkiin hyvissä ajoin. Mukava hotelli löytyi läheltä vanhaa kaupunkia ja ilta menikin mukavasti kaupungin vilskettä ihmetellessä. Torilta löytyi perinteiset käärmeenlumoajat ja muut aiheeseen sopivat kaupustelijat.  

4.5 Meknes - Ifrane – Dayet Aoua- Zeida – Aquelmous

Herätys ja aamiainen suoritettiin varsin aikaisissa merkeissä, koska edessä oli yli tunnin siirtyminen pelipaikoille. Aamuinen kaupunki ei tuottanut ongelmia vaan siirtyminen väljemmille teille tapahtui ongelmitta. Reitti kulki hiljalleen ylöspäin ja maisemat muuttuivat sen mukaisesti puuvaltaiseksi. Tällaista maisemaa en ollut viime helmikuun retkellä nähnyt Marokossa. 



Sieppometsää


Sopivan näköisessä kohdassa pysähdyimme ja ei oikeastaan tarvinnut autosta poistua kun alkoi kuulumaan monipuolinen äänimaisema. Päällimmäisenä äänessä olivat atlaksensiepot, jotka olevat juuri saapuneet reviireilleen. Laji oli hieman haastava kuvattava, koska viihtyy puuston yläosissa. Yritys ei tällä kertaa tuottanut mitään täydellisiä ruutuja, mutta dokumenttikuvia syntyi reilu sata. 

Sieppokuvauksen yhteydessä havaitsimme mm. etelänpuukiipijöitä, sininärhen, pähkinänakkeleita, käpytikan ssp. numidus, kyläpöllösen ja vähintäänkin kaksi atlaksenvihertikkaa. Elikset paukkuivat niin siepon kuin tikankin osalta.  



Atlaksenvihertikka

Pähkinänakkeli

Varsin onnistuneen pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa Ifranen kaupunkiin, jossa nautimme pinnakahvit.  Virkistävän kahvihetken jälkeen jatkoimme kohti Dayet Aoua. Tosin kauaksi emme kaupungista ehtineet kun tienlaidassa kökötti atlaksenkivitasku. Jarrutus ja ulos kuvaamaan upeaa koiraslintua. Lintu oli yhteistyökykyinen ja antoi kuvaajien työstää mieleisiään kuvia.  Allekirjoittaneen kuvaaminen loppui lyhyeen, koska samaisesta kivimäestä löytyi myös kaksi kalliovarpusta. Laji oli kiertänyt minua viimeiset viisi vuotta ja nyt tämä ”mystinen taika” murtui. Hymyissä suin poistuttiin paikalta matkaa jatkamaan. 



Atlaksenkivitasku


Atlassiepot ja kruununokikanat tervehtivät meitä kun saavuimme Dayet Aoua:n. Paikka kuhisi kuvattavaa ja kamerat raksuttivat kuumeisesti. Itse keskityin kuvaamaan sieppoja, kruununokikanoja ja mustakaulauikkuja. Uikkuja pesii järvellä noin 1200 yksilöä ja ikinä en ole nähnyt vastaavaa koloniaa. Ällistyttävä näky.  


Syylänokikanan kuvausta

Syylänokikana

Mustakaulauikku

Mustakaulauikku kolonia

Kierrettyämme järven kokonaisuudessaan jatkoimme matkaa kohti Zeidaa. Tie nousi tasaisesti ja olimme parhaimmillaan yli 2100 metrin korkeudessa. Maasto muuttui hyvin metsäiseksi ja toisaalta ylänkömäiseksi. Eräästä metsävyöhykkeestä yhytimme apinalauman ruokailemasta. Pakko oli pysähtyä vähän kuvaamaan näitä sympaattisia kädellisiä. Laji on kaiketi joku makaki, mutta en ole lajimäärityksestä varma. 

"Makaki"


Ylänkömaisemaa 2000m korkeudessa


Päivän viimeiset valoisat tunnit vietimme Zeidassa, josta kepitimme huikean lintupäivän kruunuksi kaksi kaitanokkakiurua. Linnun havaitseminen teetti työtä vaikka laulu kyllä kuului melko helposti. Tiukka etsintä kuitenkin tuotti tulosta ja saimme ihailla kaukoputkilla upeaa kiurulajia. Paikalla pyöri myös runsaasti lyhytvarvaskiuruja ja pikkukiuruja sekä yksinäinen sarvikiuru. Yksilö oli yhteistyöhaluinen ja antoi kuvata itseään illan pehmeissä valoissa. 

Sarvikiuru

Yllätykseksemme päivä ei vielä ollutkaan ohi, vaikka pimeys oli jo saapunut. Matkalla hotelliin yhytimme tolpannokasta "päivystämästä mystisen aavikkohuuhkajan. Olipa tajuton päivä, 5 uutta lajia ja 2 uutta alalajia. Mieletöntä!

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Menestyksellinen alku kesäisessä Marokossa

Wappuaatto meni rauhallisesti kotona pakatessa tavaroita Marokon reissua varten. Muutaman nukutun tunnin jälkeen lähdin ajamaan kohti lentokenttää, jonne saavuin hieman ennen aamu neljää. Lento oli lähtevä alkaneesta lakosta huolimatta. Hyvä näin, sillä tätä retkeä oli retkiporukkamme (Seppo, Jari, Jouni, Jani, Ilkka ja Hannu) kanssa suunniteltu kuukausia. Lento Lissaboniin sujui leppoisasta ja sain hieman nukuttua. Saavuttuamme Lissaboniin alkoi tunnelma kohota ja autonvuokraus suoritettiin ripeästi. Tunnelman kohottajana toimi muutama päivä aikaisemmin löytynyt Kelp Gull. 

Ajo pelipaikalle ei kauan kestänyt, mutta vastassa oli linnuista tyhjä merenranta. Vapaapäivä oli saanut ihmiset liikkeelle ja ranta kuhisi porukkaa. Ei auttanut kuin alkaa tapittaa varsin verkkaista lokkiliikennettä. Valitettavasti muutaman tunnin tapitus ei tuottanut toivottua tulosta. Jatkolento Casablancaan lennettiin lakosta johtuen Marrakech:n kautta, joten saavuimme päämääräämme varsin myöhään illalla. 

Muutaman nukutun tunnin jälkeen olimme jälleen liikkeellä ja kokoontuessamme autoille "plokkasin" kiitäjäparvesta yhden pienemmän kaverin. Lajimääritys varmistui kun linnun vaalea yläperä ja tasapäinen pyrstö näkyivät. Aamu alkoi siis varsin mainioissa tunnelmissa, sillä pikkukiitäjä oli minulle wp elis. 

Reilun tunnin ajon jälkeen saavuimme El Jadidan eteläpuoleiseen kylään, josta oli tarkoitus "kepittää" reissun ehdoton ykköslaji viiriäispyyjuoksija. Laji on hieman hankala havaittava, koska näkeminen on harvinaista ja vastaavasti linnun laulu kuuluu vain noin 50m. Hajaannuimme kahteen ryhmään, mutta kauas emme olleet ehtineet, kun Seppo toteaa walkie talkie:n et täällä nyt ääntelee yksi. Porukka kasaan ja lyhyen odottelun jälkeen matala puhallus kuuluu muutaman kymmenen metrin päästä. Olipa mieletön alku!

mustakottarainen

Viiriäispyyjuoksia hoituu
Pinnakahvien jälkeen Hannu ja Ilkka lähtivät toteuttamaan heidän reittiään ja me muut jatkoimme yhdessä kohti pohjoista. Useamman tunnin ajon jälkeen saavuimme iltapäivällä Merja Zerga:n, jossa oli tarkoitus viettää loppupäivä. Merenlahti oli ihan mieletön paikka ja lintuja näkyy varsin mukavasti. Parhaimmistoa edustivat niittysuohaukat, pikkutöyhtötiira ja kaksi 3-kv välimerenlokkia

Tapitusta Merja Zergassa
Paikalliseen tapaan kuuluen saimme seuraa rannalle ja hetken keskusteluiden jälkeen päätimme käyttää paikallis"opasta" tavoitelajimme löytämiseksi.  Hän vei meidät lahden toiselle puolelle, jonne saavuttuamme lähestyimme vielä kävellen rantaa. Kauan ei tarvinnut kävellä kun upea afrikansuopöllö lehahti lenttoon. Kamerat lauloivat ja linnun laskeutuessa lähistölle saimme vielä lisääkin kuvia tästä varsin harvinaisesta pöllölajista. 
Afrikansuopöllön yleisväritys on varsin tumma ja
 kermanvaalea naama erottuu selvästi

Lajin siivet ovat leveät, toisin kuin kotimaisella suopöllöllä.
 Lisäksi siiven takareuna on laajasti vaalea.

Nyt hymyillyttää

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Jurmo 6-8.3

Tätä viikonloppua oli odotettu kuukausien ajan, koska olimme päättäneet viime syksynä koota vanha retkiporukka jälleen kasaan. Samalla porukalla aloitimme lintuharrastuksen 80-luvun puolivälissä Perniössä ja Jurmo tuli silloin nopeasti mukaan kuvioihin. Saareen pääsi autottomanakin helposti, koska julkisilla pääsi lauttarantaan ja lauttarannasta sitten yhteysaluksella saareen. Saaressa näkyi aina mukavasti lintuja ja rengastustakin pääsi ihmettelemään. Viimeisestä yhteisestä saariretkestä oli kuitenkin vierähtänyt yli 15-vuotta. 

Lauantai aamu alkoi reippaissa tunnelmissa hieman kuuden jälkeen. Aamiaisen jälkeen nousimme muinaismuistolle staijaamaan aamuvakiota. Vakio tarkoittaa 2 tunnin muutontarkkailua auringonnoususta. Aurinko nousi seitsämän aikoihin, joten vakio alkoi 0715. 

Markus A, Mika K ja Jani L tapittaa
Varsinaista muuttoa ei ollut tarjolla muutamaa haahkaa, tukkasotkaa,  koskeloa ja kiurua lukuunottamatta. Tiukka tapitus tyssäsi kun sakea sumu saapui etelästä. Näkyvyys heikkeni muutamaan sataan metriin hieman kahdeksan jälkeen. Keskustelun myötä päätimme keskeyttää vakion ja painuimme takaisin asemalle. "Väliaamupala" maistui mainiosti ilman selkeyttymistä odotellessa. 

Homma lässähtää sumun saapuessa
Keli parani reilun tunnin jälkeen, jonka myötä lähdimme kohti länttä. Lännessä odotti länsireitin laskenta, joka tarkoittaa tietyn reitin kulkemista ja reitiltä havaittujen lintulajien ja yksilömäärien tarkkaa laskemista. Emme olleet kunnolla päässeet edes reitille, kun muuttohaukka löytyi istumasta länsiriutalta. Valitettavasti välimatkaa oli liikaa linnun iän määrittämiseen. Lintu kyllä näytti 2-kv tyyppiseltä, mutta varmuutta emme ehtineet saamaan. Riuttojen väliseltä lahdelta yhytimme telkkäparven lisäksi paikalla jo pidempään viihtyneet 4 allihaahkaa. Linnut olivat naaraspukuisia ja välimatkaa sikana kuvaukseen. Silti oli pakko haastaa kalusto dokumenttikuvan toivossa.

Allihaahkat
Länsireitin kiertämisen lisäksi päätimme kävellä länsiriutan kärkeen, joka on maan kohoamisen myötä yhtynyt heinäsaareen. Riutan ja saaren yhteenliittymä on tapahtunut ihan viime vuosien aikana, sillä ensimmäisillä retkillämme 80-luvun lopussa ei todellakaan ollut mitään asiaa heinäsaareen ilman kunnon kahluusuoritusta. Vaikka yritys oli kohdallaan, ei ristisorsia ja muutamaa kiurua parempaa löytynyt. Näinpä painelimme reitin loppuun ja kylän kautta asemalle. 

"ex.heinäsaari"

Jurmon kuuluisaa länsiriutan kivikkoa
Loppupäivä meni aseman nurkissa pyörien ja illalla tietysti saunottiin sekä suoritettiin iltahuuto. Iltahuuto tarkoittaa päivän havaintojen keräämistä yhteiseen seurantalomakkeeseen. Päivä ei edellä kerrottujen lisäksi oikein muuta kivaa tarjonnut ja yhteislajimäärä jäi vain 35 lajiin. 

Aseman arkea
Sunnuntai valkeni tuuliolosuhteiltaan lauantain toisintona, mutta onneksi emme saaneet sumua niskaamme. Lintuja oli selkeästi paremmin liikkeellä ja aamuvakiolla havaitsimme mm. muuttavia uuttukyyhkyjä, kiuruja, kottaraisia, merihanhia, töyhtöhyyppiä ja laulujoutsenia. Joutsenilla ja uuttukyyhkyillä oli selkeästi kunnon muutto"rynnistys" meneillään. Valitettavasti puolenpäivän jälkeen oli kuitenkin tullut aika jättää mystinen Jurmo. Lähtötunnelmia ei mitenkään helpottanut auringon ilmestyminen eteläiselle taivaalle. Makeeta oli ja takaisin tullaan!

Jurmon satama kevätauringossa

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Helmikuun helmiä Salosta

Vuodenpinnakisan toinen kuukausi sujui leidon talven myötä lajirikkaissa tunnelmissa. Kuunvaihde toi muutamalle listaajalle sarvipöllön lisäksi myös suopöllön listaa kartuttamaan. Suopöllä ei ole mitenkään helppo Salosta vaan vuosittain havainnot lajista jäävät muutamiin yksilöihin. Samaanaikaan pöllöjen kanssa Halikonlahdella seikkaili kaksi vuorihemppoa, joka myös edustaa arvolajia näin pinnamielessä. Kuukauden ehdoton helmi oli kuitenkin keltahemppo, josta tunnetaan Salosta vain 2 aikaisempaa havaintoa. Nämäkin havainnot ovat jo vuosikymmenien takaa.  

Listaajat etenivät aika tasaisesti kohti 80 lajin rajapyykkiä, kuitenkaan sitä vielä rikkomatta. Pahimmat "puutteet" lienevät paremmat pöllöt, kuten helmipöllö tai viirupöllö. Lisäksi tundraurpiainen uupuu koko kisan lajistosta. 

Keltahemppo

TOP-5

Mika K 78 lajia
Pasi A 77 lajia
Jorma K 77 lajia
Marko K 76 lajia
Janne R 73 lajia

Itselläni oli helmikuun lopussa 57 lajia. 

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Tapahtumarikas viikonloppu

Lauantai 7.2

Reilun viikon retkeilytauon myötä fiilikset kiikareiden ulkoiluttamiseen olivat kohtuullisen korkealla ja lähdin aamusta liikkeelle. Ensimmäiseksi ajauduin Halikon kivilaiturille, mistä oli havaittu viiksitimali jokin aika sitten. Aamu valkeni hiljalleen ja seisoskelin kaislikon reunassa. Odottelu ei tuonut toivottua havaintoa, joten päätin soittaa hieman atrappia....lähes samantien muutaman sadan metrin päästä kuului viiksitimalin vastaus. Lintu tuntui liikkuvan minua kohden, joten lähdin nopeasti hakemaan autosta kameraa...takaisin kävelin jäistä tietä rauhallisesti enkä ollut yhtään orientoitunut nopeaan kuvaustilanteeseen...no ylltättäen korea koiras oli minun poissaolessani tullut aivan ruovikon reunaan ja oli hetken oikein komeasti kuvattavissa...tosin minun kameran asetukset olivat ihan päin.....ja eipä sitten tullut muuta kuin muutama dokumenttikuva.

viiksitimali
Viheltelyistä huolimatta harmaapäätikka ei suostunut vastaamaan, joten päätin lähteä Halikonlahdelle. Vaikka altaat ovat jäässä, niin reunapuskat ja erityisesti Jäteaseman kenttä maa-aineskasoineen vetävät usein lintuja kivasti puoleensa. Komppailin kaikessa rauhassa kentän maa-aineskasoja, kun huomasin mielenkiintoisen pikkulinnun lentävän sivulla olevaan puskaan...perään...Päästyäni hieman lähemmäs puskaa aloin havainnoida tarkemmin...näkyisikö liikettä. Hetkenpäästä puskan sisältä pomppasi peukaloinen avoimesti varoittelemaan. Mielestäni näkemäni lintu ei kyllä sopinut peukaloiseen, joten jäin edelleen puskan luokse odottelemaan...Yht'äkkiä puskan sisältä pomppasi rautiainen, oksalle tilannetta ihmettelemään. Samassa myös peukaloinen äityi varoittelemaan ja nyt muuten sai kuvata molempia lajeja muutaman hetken varsin intensiivisesti. Mukavia talvisia lejaja kuvatessani havahduin ihmettelemään, että mitäs nuo varikset oikein rääkyvät...katse ylös...hitto tuossa menee Asio...nopeasti kiikarit silmille...jaahas...mustat käsisiiven kärjet ja valkoinen vatsa...Suopöllöhän se siinä liukuu kohti keskustaa. Valitettavasti kameran asetukset oli taas ihan pielessä ja näin jäi suopöllökuvat ottamatta. Vaikka kuvia en nyt saanut, niin olipa huikea 10 minuuttia!

rautiainen

peukaloinen
Varsin hyvissä fiiliksissä lähdin kohti uutta tornia, koska sieltä oli tänään kuvattu sarvipöllö ja olihan siellä pyörinyt myös pikkutikka. Kävellessä huomasin isolepinkäisen puunlatvassa, mutta kuvaamiseen oli liian pitkä välimatka. Myön muut paikalle saapuneet ornit alkoivat valua pikkuhiljaa kohti uutta tornia. Itse olin jo painanut pusikkoja komppaamaan, kun kuulin todella oudon äänen...Ei tullut kertakaikkiaan mitään laji mieleen...mutta samalla soi puhelin...sun sivulle putosi sarvipöllö...no päätin kiertää nopeasti takaisin kannastielle ja kas...siinähän sarvipöllö jälleen lensi lyhyen matkan vaihtaen puskasta toiseen. Valitettavasti kuvaamisesta ei taaskaan tullut mitään...porukoiden kokoontuessa tielle, näyttäytyi sarvipöllö vielä useasti vaihtaessaan paikkaa. Lopulta lähdimme takaisin autoille, mutta matka tyssäsi Markon viileään toteamukseen...tuossa lentää pulmunen...no ei aikaakaan kun lintu tömähtää maa-aineskasan päälle, josta sitä sai hetken vielä ihailla. Lopulta lintu lähti tulosuuntaansa kohti lumenkaatopaikkaa. 

Sunnuntai 8.2

Lähdimme Markon kanssa aamulla varhain jälleen liikkeelle. Tuuli oli navakka, mutta silti yritimme Perniöstä varpuspöllöä, laihoin tuloksin. Jatkoimme matkaa Särkisaloon, koska ajattelimme käyttää päivän meristaijiin...jo ensimmäinen pysähdys Förby:ssä kertoi, että lintuja oli liikkeellä. Avonaisella merellä sukelteli kyhmyjoutsen 2p, telkkä 11p, isokoskelo 32p. Jatkoimme matkaa vaikka aamun valjetessa saimme kuulla, että Halikonlahdelta oli juuri löytynyt kaksi vuorihemppoa ja Angelniemeltä neljä nokkavarpusta. Nixor oli aivan auki, toisin kuin kaksi viikkoa aikaisemmin. Välittömästi autosta ulos päästyämme havaitsimme kolme merikotkaa ja 10 muuttavaa tukkasotkaa. Muuten avomeri tarjosi 3 uiveloa ja 80 isokoskeloa sekä vielä yhden tukkasotkan. Kun saimme kuulla, että vuorihempot olivat edelleen paikalla, niin päätös oli aika selvä. Ei jatkettaisi ulommas vaan nokka kohti Halikonlahtea.

Saavuttuamme Halikonlahdelle odotti meitä negauutinen...linnut olivat hävinneet jo jokin aika sitten...Hajaannuimme komppaamaan ja hetken päästä havaitsimme sopivan kokoisia lintuja ilmassa...mutta niitä oli kolme...päästyämme lähemmäs laskeutuneita lintuja tajusimme, että kolme hemppoa ruokaili talven törröttäjissä. No vuodari napsahti! Hajaannuimme uudelleen ja itse kiersin eiliselle rautiais / peukaloispaikalle. Siinä seisoskellessani huomasin sivusilmällä...et hei mikäs "lehti" tuossa liikkui tuulenkuljettamana...kiikarit silmille ja oho...lumikkohan se siinä kuljetti varsin pulleaa saalista...kai joku vesimyyrä.

lumikko saaleineen
Jatkoin lopulta matkaani ja olin jälleen kulkemassa alkuperäiselle paikalle, kun kuulin Markon huutavan nimeäni...Ei tarvinnut montaa kertaa huudella vaan lähdin juoksemaan niin kovaa kuin suinkin pääsin..Perillä odottikin varsin mukava kaksikko vuorihemppoja.

vuorihemppo

Vuorihemppo ei ole mitenkään jokavuotinen Salossa ja siksi lajin näkeminen tuotti iloa aikalailla. Lajin tunnistaa mm. rinnan ja kylkien kellanruskeansävyisestä pohjaväristä, tummemmasta ja voimakkaammasta viirutuksesta rinnassa ja kyljissä, selvemmästä vaaleasta siipijuovasta, vaaleanpunertavasta yläperästä (koiras) ja hennosta keltaisesta nokasta. Kuvan lintu on koiras. 

Kotiin päästyäni visiitti jäi todella lyhyeksi, koska Janne R soitti kertoakseen, että Paukkulan urheilukentän kuusiaidassa on pikkukäpylintujen joukossa isokäpylintuja. Sinne siis ja kas...aina mukava isokäpylintu nakerteli kuusenkäpyjä. Nyt pääsi vertailemaan käpylintujen nokkia kivasti myötävalossa ja kuten kuvasta huomaa isokäpylinnun nokka on jykevä, papukaijamainen eikä alanokka ole hento kuten pikkukäpylinnulla. Muutenkin lajin päänkoko ja -muoto tuo tuovat heti erilaisen tuntuman verrattuna pikkukäpylintuun. Paikalla oli ainakin kaksi isokäpylintua ja muutama pikkukäpylintu.

2-kv koiras isokäpylintu

koiras pikkukäpylintu
Onnistuneen käpylintubongauksen jälkeen painelin vielä Angelniemelle, josta hoitu aamulla havaitut nokkavarpuset hetken odottelun jälkeen. Lintuja oli paikalla 4. Valitettavasti välimatka oli liian pitkä ja näin piti tyytyä vain dokumenttikuvaan.

"nokkanisse"

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kärki etenee väkevällä otteella

Salon herrasmiessäännöillä käytävä vuodariskapa saavutti ensimmäisen rajapyykkinsä kuun vaihtuessa helmikuuhun. Kulunut tammikuu tarjosi listaajille mukavia bongaushetkiä ja erityisen kivasti spondeja haviksia. Koko kuun auki pysynyt meri mahdollisti kattavan lajilistan vesilintuja, lähinnä Särkisalon seudulta. Vastaavasti kevyt lumipeite tiivisti ruokinnoille ja pakettipelloille sopivasti hajallaan olleita lintuja. Myös pöllöt aloittivat soidinmenonsa jo hyvissä ajoin, joten listaajien tuli jo heti ensimmäisten viikkojen aikana virittäytyä myös pöllöretkeilyyn.  

Tammikuun "helmiä" olivat oman arvioni mukaan seuraavat lajit;

Nokkavarpunen
Isolokki
Pähkinänakkeli
Viiksitimali
Punarinta
Peukaloinen
Rautiainen
Kulorastas
Uuttukyyhky
Sepelkyyhky
Suopöllö

Listatuista lajeista isolokkeja havaittiin 2 yksilöä, pähkinänakkeleita useita yksilöitä, kuten myös viiksitimaleita, punarintoja, peukaloisia ja kulorastaita.  

Lopuksi TOP-5

Pasi Airike         65
Jorma Knaapi    64
Mika Korkki      64
Janne Riihimäki 58
Paul Boijer         58

Itselläni kasassa 47 lajia

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Leppoisaa talviretkeilyä

Salon vuodariskapa on edennyt kuukauden aikana varsin intensiivisin askelin. Tätä kirjoittaessani kärki kulkee jo yli 60 lajin rajapyykin paremmalla puolella. Avoinna oleva meri on tarjonnut listoille perusvesiäisiä ja ekat soidintelevat pöllötkin on jo havaittu. Itse olen edennyt rauhallisesti tasaisesti pinnoja napsien. 

Lauantai 24.1

Suuntasin retkeni Särkisaloon, koska ajattelin viikon jatkuneen pakkaskauden tiivistäneen vesilintuja jäljellä oleviin suliin. Jääraja kulki Nixor:n kohdalla ja sulana olevalla puolella lintuja riittikin ihan mukavasti. Vuodarilistalle kirjautuivat kyhmyjoutsen 8p, telkkä 17p, isokoskelo 79p, uivelo 3p ja merikotka

Jäärajaa ihmettelemässä
Jatkoin matkaa Finnholmeniin, joka on erinomainen lintupaikka. Tosin hieman herkkä retkeiltäväksi, sillä maanomistajat ovat tarkkoja alueesta. Saapuessani paikalle havaitsin, että maanomistaja oli rannassa, joten meni suoraan kysymään luvan retkeilyyn. Hieman yllättäen sain luvan siirtyä saareen. Aivan rantavedessä seikkaili harmaahylje, mutta valitettavasti olin jättänyt kameran autoon. Hylkeen lisäksi näkyi myös lintuja mukavasti. Vuodarilistalle kirjautui tukkasotka 2p. Sotkien lisäksi havaitsin kyhmyjoutsenen 10p, telkkä 42p, uivelo 5p, isokoskelo 72p ja merikotka 2. 

Finnholmenin sisälahti oli jo jäässä
Paluumatkalla tarkastin muutaman kesantopellon siemensyöjien toivossa. Laihaksi jäivät tulokset, mutta aina on mukava ihmetellä keltasirkun varsin monipuolisista pukukirjoa. 

keltasirkku
Ennen Saloon saapumista kävin vielä bongaamassa Pohjankylästä kulorastaan ja bonuksena hoitui saalisteleva ampuhaukka

Sunnuntai 25.1.

Lumisateen saattelemana päätin lähteä yrittämään jo pitkään paikalla ollutta hiiripöllöä ja tällä kertaa homma hoitui varsin helposti. Lintu nimittäin löytyi samantien päivystämästä korkean kuusen latvasta. Valitettavasti etäisyyttä oli ihan liikaa kuvaamiseen, mutta pakko oli ottaa yksi dokumenttikuva. 

"hipö"
Hyvillä mielin jatkoin matkaani Vuohesaareen, jossa on talvehtinyt punarinta. Lintu löytyikin kohtuu nopeasti, joten päätin jäädä paikalle yrittämään kuvausta. Hämyinen metsä ja pilvinen päivä vain tekivät yrityksestä mahdottoman. Jokainen kuva oli ihan älyttömän rakeinen, kun joutui käyttämään liian isoa ISO-arvoa. Niimpä jäi talviset punarintakuvat ottamatta. Varsinainen palkinto tuli kuitenkin kohdattua, kun yht'äkkiä tajusin, että lintuja on kaksi! 

Päivän päätteeksi kävin vielä hoitamassa turkinkyyhkyn pois kuleksimasta. 

"turkinpulu"