torstai 8. joulukuuta 2011

Kanariantasku

Jatkoimme siitä, mihin eilinen oli päättynyt eli aavikolle kävi tiemme heti aamutuimaan. Heti saavuttuamme Tindaya aavikolle alkoi tapahtua. Ensimmäiset hietakyyhkyt lähtivät auton edestä ja samalla paikalla näkyi myös muutama pikkukiurukin.

Lähdimme jatkamaan aavikkotietä eteenpäin ja ei mennyt kauankaan kun tiellä käveli komea lännen kaulustrappi. Itseasiassa paikalla oli yhteensä 4 lintua ja niitä todellä pääsi ( siis Janne ) kuvaamaan. Parhaimmillaan linnut ruokailivat muutaman kymmenen metrin päästä meitä.

Onnistuneen aavikkoreissun jälkeen lähdimme yrittämään viimeistä endeemien, kanariantaskua El Cotillosta. Komppailimme aktiivisesti kivimuureja, mutta isolepinkäistä parempaa ei näkynyt. Ei auttanut kuin lähteä kohti Barranco de La Torrea.

Paikka löytyi kivasti ja lähdimme kulkemaan kuivunutta joenuomaa eli Wadia. Paikka oli makean näköinen ja paikallinen hiirihaukka huuteli aivan päällämme. Emme varmaan ehtineet kulkea uomaa pitkin kuin vajaan kilometrin, kun Janne huomasi ensimmäisen taskun.

Asetuimme ihmettelemään koirastaskua wadin pohjalle ja siinä Jannen kuvaillessa huomasin, että paikalla oli itseasiassa kaksi koirasta ja yksi naaras. Tunnelma on varsin levollinen, koska viimeinen targetlaji oli nyt hanskassa. Siinä vaan istuttiin ja ihmeteltiin lintuja ja maailman menoa.

Taskujahdin jälkeen lähdimme vielä takaisin Catalina Garcian altaalle. Altaalla oli nyt hieman enemmän porukkaa ja tapasimme myös linnun löytäjätiimin. Ruotsalaisen Bosse Carlssonin kanssa tuli muutama sana vaihdettua tästä upeasta lajista.

Altaalla oli jälleen kivasti lintuja kurnuliejukanan lisäksi. Ruostesorsien lisäksi altaalla uiskenteli viiden tavin porukka. Tarkemmin katsottuna yksi linnuista ei ollutkaan meidän kotimainen tavimme vaan amerikanserkku eli naaraspukuinen sinisiipitavi. Lintua ihmetellessämme saimme kuulla, että altaalla oli näkynyt laji noin kuukausi sitten eli mitään löytökuittia ei tullut, mutta määrityksellisesti varsin mukava pala.

Lieterannalla kahlaili myös muutama kahlaaja ja yksi näytti varsin valkoperäsirrimäiseltä....lintu oli kaiketi nuori talvipukuinen valkoperäsirri, mutta täytyy vielä katsella Jannen kuvia lajin tunnistamiseksi.

Illan hämärtyessä lähdimme ruotsalaisten kanssa tarkistamaan pikkukorppikotkien ruokintapaikkaa. Paikalle päästyämme ensimmäinen korppikotka lensi majesteettimäisesti meidän yli. Hämärtyvässä illassa näimme yhteensä 4 pikkukorppikotkaa ja kaksi hiirihaukkaa.

Oli tullut aika hyvästellä ruotsalaiset ja jatkaa matkaa kohti lentokenttää. Kaikki sujui hyvin ja potkurikone toi meidät takaisin Teneriffalle puoli kymmenen maissa paikallista aikaa. Fuerteventurasta jäi todella hyvä maku - sinne todella voisi palata joskus kuvausmielessä. Lintuja oli paljon ja maisemat huikeat!

tiistai 6. joulukuuta 2011

Kur kur Kurnuliejukana

Herätyskello pärähti armottomasti klo 0530 ja ei auttanut kun pukea varusteet päälle. Hieman ennen seitsemää oltiinkin jo Teneriffan pohjoisella kentällä ja pian turvatarkastuksissa. Muodollisuuksien jälkeen kipusimme pieneen potkurikoneeseen, joka vei meidät Gran Canarian kautta määränpäähän Fuerttefentuuralle.

Kone saapui ajallaan ja pian olimme vuokraamassa autoa. Ajattelimme pelata varman päälle ja ottaa nelivetomaasturin, mutta ei sellaista enää ollut tarjolla. Siis oli tyytyminen Opel Corsaan, joka osoittautui muuten loistavaksi autoksi.

Nuottiemme mukaan teimme pikapysähdyksen Barranco de Rio Capraksessa. Paikalla ei näkynyt etsimäämme kanariantaskua, mutta allekirjoittaneelle kuitenkin hietakyyhkyt edustivat uutta lajia. Paikalla oli myös kolme isolepinkäistä, joiden äänimaailma on kyllä aivan uskomaton.

Jatkoimme matkaamme Catalina Garcian altaalle, joka löytyikin aika kivuttomasti. Altaassa uiskenteli 13 ruostesorsaa ja rannalla kahlaili pitkäjalkoja. Pian huomasimme altaan kulmassa naamioituneen valokuvaajan ja aloimme tarkkailla, että mitäs tämä kuvaaja oikein kuvasi. Kauan ei tarvinnut ihmetellä miehen puuhia, kun kaislikon reunassa seikkaili sinivihreä lintu. WP alueen 37 kurnuliejukana oli siis edelleen eilisellä löytöpaikalla.

Siirryimme lähemmäs kuvaajaa, joka ottikin meidät iloisesti vastaan. Hän oli tullut Lancarotelta bongaamaan lajia. Hetken jutustelun jälkeen asetuimme paikoillemme ja noin puolentunnin odottelun jälkeen lintu tuli jälleen aivan avoimesti esille. Siinä Jannen ja espanjalaisen kamerat lauloivat. No onneksi Janne lupasi luovuttaa kuviaan tänne liitettäväksi.

Laji on siis Afrikkalainen rantakanalaji ja mielettömän kova harvinaisuus Euroopassa. Todennäköisesti alle 20 lintumiestä Euroopasta on havainnut lajin WP rajojen sisäpuolella. Kyllä siinä nyt suomipojat saivat sellaisen itsenäisyyspäivälahjan että ei paremmasta väliä!

Altaan rantapusikoissa pyöri myös useita pikkupensaskerttuja, joita oli kiva katsella ja kuunnella. Onhan kyseessä potentiaalinen laji myös Suomelle. Taivaalta yhytimme vanhan pikkukorppikotkankin.

Onnistuneen bongauksen jälkeen jatkoimme matkaa Los Molinokseen. Pienen vuohifarmiseikkailun jälkeen löytyi oikea tiekin ja pääsimme patoaltaalle. Matkalla olimme jo nähneet 4 hietakyyhkyä. Altaalla polski reilun sadan ruostesorsan parvi sekä kaksi kotoista haapanaa. Tarkkailupaikan ympärillä pyöri sadan aavikkotulkun parvi ja näkyipä ensimmäiset pikkukiurutkin.

Allastarkkailun jälkeen lähdimme seikkailemaan aavikkoteille. Yllättävän hyvin Corsa pärjäsi ja oikeastaan kovin syvälle aavikolle emme edes ehtineet, kun lännenkaulustrappi löytyi aivan tien vierestä. Janne pääsi kuvaamaan hienosti iltavalossa tätä saaren toista kohdelajia.

Päätimme vielä yrittää saaren endeemilajia, kanariantaskua El Cotillosta. Ilta alkoi vaan painaa päälle ja aurinko laskea. Ennen hämärää kuitenkin havaitsimme 3 iltalennolla ollutta aavikkojuoksijaa.

Yhteenvetona voi todeta, että päivämme oli aivan mieletön. Itse sain 6 uutta lajia ja tietenkin arvokaimpana kurnuliejukanan. Myös maisemat olivat aivan mielettömät. Saari on todellakin erillainan kuin Teneriffa tai La Gomera, koska käytännössä saari on yhtä hiekka / sora aavikkoa. Useasti tulikin mieleen keväinen retkeni Israeliin, jossa luonto näytti hyvin samanlaiselta kuin täällä.

maanantai 5. joulukuuta 2011

La Gomera

Eilisen jälkeen päätimme nukkua pitkään ja näin pääsimme retkelle vasta kymmenen jälkeen. Matkasimme kohti etelää Teneriffan itäpuolen moottoritietä. Ennen päivän pääkohdetta kävimme tarkistamassa El Frailen altaan. Allas kyllä löytyi, mutta sitä ei päässyt tarkistamaan enää mistään, koska sen ympärille oli rakennettu mukava 5m korkuinen verkkoaita. No kävelymatka toi mukavia haviksia mm. 3 isolepinkäistä alalaji koenigen, ensimmäiset pensasvarpuset ja runsaasti kanariankirvisiä.

Allassekoilun jälkeen matkasimme Los Gristianokseen, josta lähtisi laiva La Gomeran saareen. Liput saatiin helposti hankittua ja klo 1400 lähti laiva kohti La Gomeraa. Heti satamasta päästyämme näkyi jo ensimmäiset valaat. Kyllä nuo merinisäkkäät ovat aika makeita otuksia. Neljänkymmenen minuutin aikana näkyi useita valaita, mutta meidän tiedot ja taidot eivät riittäneet lajimääritykseen.

Rantauduttuamme päätimme leikkiä hetken turisteja. Menimme ensimmäiseen torikuppilaan ja eikun olutta pöytään. Siinä sitten istuskeltiin auringossa pari tuntia ihmetellen paikallisen moottoripyöräjengin touhuja. Lopulta lähdimme kulkemaan takaisin satamaan.

Satamaan päästyämme Janne hiffasi ilmasta kiitäjiä ja pian katsoimme yhteensä 26 madeirankiitäjää. Kyseessä oli meille molemmille uusi laji ja tietty hymy levisi kasvoillemme. Joukossa pyöri myös kotoinen haarapääsky. Kiitäjien lisäksi näimme satamasta arabihaukan.

Paluumatkalla jatkoimme tiukkaa meren tarkkailua, mutta kääpiöliitäjää ei vaan osunut silmiimme. No tällaista tää välillä on, kaikki ei vaan voi onnistua.

Illallisemme keskeytti aivan mahtava viesti Suomesta. Fuerteventuralla oli löytynyt todennäköinen kurnuliejukana, joka on todella kova Afrikkalainen laji. Onneksemme olimme muutenkin lentävässä huomenna Fuertteventturalle,mutta nyt retki sai ihan uuden ulottuvuuden...

Kohti huippua

Aamiaisen jälkeen lähdimme kipuamaan kohti Espanjan korkeinta vuotta, El Teideä. Tie mutkitteli kauniiden vuoristokylien lävitse ja koska olimme hyvissä ajoin liikenteessä, ei tiellä juuri muita näkynytkään. Juuri ennen pilvirajaa tie lähti kulkemaan läpi hulppean kanarianmäntymetsän. Puut olivat todellakin jotain muuta, kuin meidän tehometsien männyt. Yksittäiset puut kohosivat varmasti yli 50m korkeuteen.

Pilviraja saavutettiin n. 1800m korkeudessa, jonka jälkeen aurinko paistoi ihan kiitettävästi. Myös maisemat muuttuivat kauniin karuksi laavakivitasangoksi. Yksittäisiä vuoren piikkejä kohosi sieltä täältä, mutta yksi oli ylitse muiden. El Teide, joka kohoaa 3800 m korkeuteen oli suomipojalle ihan pysäyttävä näky kauniissa aamuauringossa. Muutenkin tuli mieleen Aritzonan spakettilänkkäreiden maisemat.

Jatkoimme matkaa läpi laavakivitasankojen kohti ensimmäistä lintupaikkaa Las Lajaksen leirintäaluetta. Heti saavuttuamme paikalle, käpytikka (paikallista alalajia) pariskunta toivotti meidät tervetulleiksi. Myös kanarianhemppoja oli siellä täällä. Pienen etsiskelyn jälkeen myös Kanarianpeippo löytyi, vieläpä komea sininen koiras. Lopulta lintuja oli parhaimmillaan nähtävissä kaksi koirasta ja yksi naaras. Kyllä koiras oli aika mielettömän näköinen, sinisessä höyhenpuvussa. Näin kuittaantui ensimmäinen päivän kohdelajeista.

Siitä jatkoimme sitten matkaa Vilaflourin kylään, josta löytyikin helposti kanariankirvinen. Kivinen oli kivasti nähtävillä ja tuntomerkkejä sai nyt ihmetellä ihan kunnolla. Tämän jälkeen menimme ansaitulle kahville mahtavan vuoristokahvilaan.

Kahvien jälkeen lähdimme jälleen kyyhkysjahtiin, tälläkertaa Erjokseen. Jälleen kerran paikalle pääseminen ei ollutkaan ihan pikkujuttu, mutta lopulta oikea polku löytyi. Edessä oli 5km kävely upean laakerimetsän lävitse. Päästyämme näköalapaikalle alkoi hillitön staijaus vastapuolen laakerimetsän. Aika nopeasti ensimmäinen palmankyyhky löytyikin lentämistä ja lopulta näimme minimissään 7 eri lintua. Hämärtyvässä illassa lähdimme paluumatkalle. Sumu nousi vuorenrinteitä ylös ja viimeiset kilometrit kuljimme sumuista ja hämyistä laakerimetsäpolkua pitkin kohti Erjoksen kylää. Autoon päästyämme olimme väsyneitä, mutta varsin tyytyväisiä, koska viimeinen Teneriffan endeemien oli tullut hoidettua. :-)

lauantai 3. joulukuuta 2011

Kyyhkysjahtia

Heräsimme seitsemän aikoihin pimeään aamuun. Nopea varusteiden pakkaaminen ja sitten runsaalle aamiaiselle. Kahdeksan aikoihin olimme valmiit starttaamaan ensimmäiselle kunnon retkelle. Pienen sekoiluun jälkeen löysimme TF 5 tielle, joka veisi suoraan aamun aloituspaikalle. Playa del Socorron näköalapaikka löytyikin helposti ja pääsimme aloittamaan kyyhkysjahdin. Päivän kohdelajiksi olimme valinneet palmankyyhkyn.

Paikka oli aivan rannassa ja näköalapaikan vierestä kohosi komea kalliorinne. Kuulemma paikka oli varma kyyhkymesta, mutta vaikka kuinka selasimme rinnettä, ei kyyhkyistä näkynyt vilaustakaan. Sen sijaan paikalla partioi komea arabihaukka pariskunta ja muutama tuulihaukka. Todennäköisesti hauskat pitivät huolen, ettei paikalla näkynyt petolintujen "paisteja".

Toisaalta oli makeeta seurata arabihaukkojen partiointia, olihan kyseessä minulle uusi laji :-). Lisäksi paikalla näkyi muutama kanarianhemppo, joka oli myös minulle uusi laji. Valitettavasti linnut eivät olleet kuvausetäisyydellä.

Aikamme staijattuamme, päätimme siirtyä seuraavaan kyyhkyspaikkaan Icod el Altoon. Paikalle ei ihan noin vaan tietä meinannut löytyä, mutta aivan hämmästyttävällä tuurilla löysimme tien läpi rinnekaupungin. Rehellisesti meinasi välillä loppua usko auton kyvystä nousta kapeita ja jyrkkiä teitä ylös. Onneksemme auto kesti tiukat nousut vaikka revitin sitä säälimättömästi ykkösvaihteella.

Paikalle päästyämme aloimme ihmetellä aina vaan ylöspäin kohoavia vuoria. Näköalapaikain päällä partioi tuulihaukkapariskunta, mutta tunnin staijauksella ei palmankyyhkystä ollut näkynyt vilaustakaan. Oli siis aika istahtaa kahville turistikahvilaan.

Kahvien jälkeen päätimme siirtyä Gruz Santan makeanveden altaalle. Paikka löytyi nyt helposti ja lintuja alkoi näkyä heti varsin mukavasti. Erityisesti altaan ympäröivät viljelyspläntit kuhisivat lintuja. Ei tarvinnut kahta kertaa kehottaa kaivamaan esiin kuvauskaluston. Pääsimme kuvaamaan kanarianhemppoja, kanariantiltaltteja ja samettipääkerttuja. Allekirjoittaneen kuvaukset keskeytti iloisesti ääntelevä afrikansinitiainen, joka oli tietysti uusi laji minulle. Lintu olikin kivasti kuvattavissa ja kamerat lauloivat...

Aktiivisen kuvaussession jälkeen alkoi kuvien läpikäynti...mutta miksi minun kuvat olivat pehmeitä....nopealla testailulla asia ei selkiytynyt. Tilanne oli varsin karu, kamera teki suttuista jälkeä, vaikka Rajalan pojat olivat sitä edellisellä viikolla juuri viritelleet. Tilanne ei kyllä naurattanut ja jos en saa sitä huomenna "kotikonstein" korjattua, pitänee soittaa maanantaina Suomeen.

Vaikka kamera teki suttuista jälkeä, ei auttanut pysähtyä vaan päätimme lähteä vielä ylöspäin kohti sumuisia vuoria. Tiet olivat aidosti todella jyrkkiä ja kapeita. Auto huusi " hoosiannaa" kivutessa aina vaan ylöspäin. Kohtuullisen kovan yrittämisen jälkeen löysimme hyvännäköiseen paikan kyyhkysjahdillemme.

Staijasimme sumussa vuorenrinteitä kiihkeästi ja näimmekin n.25 kanariankyyhkyä, mutta ei vieläkään vilaustakaan päivän etsintäkuulutetusta. Lopulta lähdimme laskeutumaan alas, mutta olimme päättäneet vielä yrittää palmankyyhkyn Icod el Altosta. Nyt oikea tie löytyikin helposti ja päätimme olla paikalla pimeään saakka. Aktiivinen rinteen katselu ei tuottanut tulosta, vain muutama kanariankyyhky tuli nähtyä. Pimeän tullen oli pakko lopettaa...joskos kyyhky hoituisi La Comeran saarelta....

perjantai 2. joulukuuta 2011

Kohti suotuisimpia lintumaita

Monen hiljaisen kuukauden jälkeen pääsin taas tositoimiin. Tällä kertaa kone oli valjastettu viemään minut ja Janne Kilpimaan Canarian saarille. Luvassa olisi tiukkaa endeemien haeskelua ja kuvausta useammalla saarella.

Aikamoisen sähläilyn jälkeen olimme koneessa ja oli aika ihanaa jättää sateinen ja pimeä Suomi seläntaakse. Lennon aikana kävimme vielä viimeisiä nuotituksia lävitse ja yritimme hieman myös nukkua. Siitä ei kyllä oikein tullut mitään.

Saavuimme etuajassa Teneriffan eteläiselle kentälle ja vastassa oli kiva +25 astetta ja navakka länsituuli. Juuri tuulen vuoksi ei ilma tuntunut kyllä noin lämpimältä, mutta emme valittaneet ;-). Laukut tulivat nopeasti ja siirryimme kahvien jälkeen jonottamaan autoamme. Siinä sitten turhautui yli tunti, mutta kaikki meni lopulta hyvin ja ei kun baanalle.

Koska valoisaa oli enää muutama tunti jäljellä päätimme käyttää moottoritietä hyväksemme päästäksemme nopeasti pohjoiseen. Matka taittuikin kivasti muutamaa tietyömaata lukuunottamatta. Ajaessamme pohjoiseen tuli hyvin ilmi, saaren luonnon suuri eroavaisuus etelän ja pohjoisen välillä. Etelä oli kuivaa ja suorastaan tylsän näköisiä hiekkakukuloita, mutta mitä pohjoisemmaksi tulimme alkoi luonto olla ihanan vihreää.

Saavuimme kolmen aikoihin Las Mercedeksen laakerimetsikköön. Ajatuksemme oli ajautua syvälle metsään, mutta ennakkonuotituksen mukaan menimme kuitenkin picnic paikalle. Heti autosta päästyämme kuului "räjähtävä" laulunsäe ja näin hoitui ensimmäinen wp pinna,kun kanariantiltaltti lauleskeli aivan vieressä. Sitten vaan laittelimme kaluston kuntoon ja lähdimme rauhallisesti etenemään kohti picnic paikkaa. Valitettavasti paikalla oli kuitenkin retkeilijöitä, joten kohdelaji ei ollut suotuisasti näkösältä.

Aloimme haravoimaan aluetta ja nopeasti huomasin lehahtavan kyyhkylinnunn lähipuussa. Onneksi lintu jäi paikalle ja myös Janne pääsi kuittaaman hyvän wp pinnan. Kyseessä oli siis kanariankyyhky. Valitettavasti laakerimetsä on sen verran hämärä paikka, että kuvaaminen ei onistunut :-(

Paikalla havaitsimme myös paikallisen mustarastaan, peipon, tuulihaukan ja hippiäisen, jotka kaikki ovat saarella hieman erinnäköisiä mitä kotisuomen lajitoverit.

Pimeän tullen saavuimme hotelliin. Huomenna jatketaan!