maanantai 14. lokakuuta 2013

Amerikkalainen tumman muodon piekana

Jaksoni viimeinen päivä alkoi da Vintestä, johon minä, Markku ja Hannu päätimme kiivetä. Pitkälle ei päästy, kun Markku huomasi aivan vieressä pyörivän buteon...samalla hän kehotti minua kuvaamaan lintua, koska ei näillä uloimmilla saarilla kuulemma hihaa tavata...kamat siis esiin ja sainkin muutaman dokumenttikuvan.




Jo tilanteessa ihmettelimme linnun hyvin tummaa yleisväritystä ja siksi hiha pyörikin mielessä. Kuvia katseltuamme ja hieman myös muiden kanssa keskusteltuamme päädyimme amerikkalaiseen tummanmuodon piekanaan - ei yhtään huonompi havis!

ps. Valitettavasti tätä kirjoittaessa istun jo laukut pakattuna ja matka kohti kotia on alkamaisillaan. Toivottavasti tämän päivän lennot ovat aikataulussa, jotta pääsen vielä huomenna retkelle Lissabonin ympäristöön. Saareen jääville suomalaisille ja muille toivotan linturikkaita päiviä!

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kyyhkyjahtia

Sateinen aamu jatkui ja jatkui...no, tulipa käytyä kevään Kap Verden retkikuvia lävitse...ja kerran yritin jopa retkellä, mutta sadetta ja etenkin voimakasta tuulta oli vain tarjolla. Tuuli oli kuulemma ollut puuskissa jopa 27m/s ja meri sen mukainen. Itse kun pidän merestä, niin sitä oli taas kerran mahtava vain katsella ja ymmärtää ihmisen pienuus tässä kaikessa. 

myrskyävä  meri


Päivä sai kyllä todellisen käänteen kun walkie talkie ilmoitti mourning dove eli vaikertajakyyhky kylällä...siitä alkoi ihan älytön kaaos ja kimpoilu. Porukkaa sinkoilu huoneista ulos jos jonkinmoisissa varusteissa. Itse juoksin huoneeseeni kone kädessäni ja tempaisin kiikarin ja kameran mukaani. Vasta ulkona tajusin, että kevyissä varusteissa oltiin, koska huppari alkoi kastumaan sateen voimasta ja crogsit  eivät olleet ihan parhaat jalkineen kiviaitojen ylittämiseen. Koska lintu oli lentänyt alkusähläilyn aikana kylästä lentokentän toiselle puolelle ja hävinnyt, päätin palata majataloon ja vaihtaa kunnon kamat päälle. 

Tilanne jatkui seuraavan tunnin hyvin sotkuisena. Porukka alkoi hajaantua pitkin kylää etsimään lintua. Lintu löytyikin taas aivan uudesta paikasta ja taas juostiin, turhaan. Lintu oli vain vajaat 20 sekunttia paikallaan ja taas lentänyt uuteen paikkaan. Taas etsittiin ja kohta saatiin uusi kontakti, mutta jälleen homma palautui alkupisteeseen, lintu kateissa. 

Kyyhkyjahtia

Reilun 2 tunnin sekoilun ja etsinnän jälkeen homma tiivistyi kylän ylärinteeseen. Lintu oli nähty laskeutuvatn yläpellolle. Porukka alkoi kerääntyä "pelipaikalle" ja tanskalainen Kristian komppasi lintua esiin. Aika kului ja kului...Lopulta Kristian ilmoitti, että hän näkee linnun...pienen tuumaustauon jälkeen porukka päätettiin ohjata ylärinteelle ja taas matkattiin ripeästi. Itse pääsin etujoukkoihin, joten pääsin myös näkemään linnun alkuperäisellä paikkalla maassa. Suurin osa ei kuitenkaan saanut lintua hoidettua, kun se selkeästi pelästyi ryntäävää ihmisjoukkoa. Porukka alkoi jakautua ja kohta lintu löytyikin hienosti tieltä istuskelemassa. Tällä kertaa homma hoitui ja porukka pääsi hoitamaan tämän upean jenkkikyyhkyn. 

lauantai 12. lokakuuta 2013

Aikamoista rytinää

Aloitimme aamun Fojon picnik-alueen vierestä, koska paikalla oli eilen havaittu indigopeippo ja punarintakardinaali. Kardinaali oli vielä ollut hävyttömän hyvin kuvattavissa. Siinä odotellessamme saapui tieto kylässä juuri havaitusta amerikantilhestä...luonnollisesti alkoi tajuton kamojen kasaaminen ja taksin tilaamissählääminen. Hommaa meinaan haittasi aikalailla puhelinkentän puuttuminen. Lopulta kuitenkin yhteys saatiin ja molemmat taksit noutivat ekat bongarit pelipaikalle.

amerikantilhi
Lintu oli hanskassa, joten etsimiseen ei mennyt aikaa. Lintu oli varmasti juuri saapunut saareen, koska se oli hieman väsyneen oloinen. Jokatapauksessa ihan mielettömissä tunnelmissa lintua päästiin katselemaan ja kuvaamaan.


amerikantilhi


Porukka ei ollut oikeastaan megasta vielä toipunut kun kuului huuto..Tanager...siitä alkoi ihan älytön kimpoilu rinnettä ylös. Kiivetessämme homma vasta räjähti käsiin...bobolink eli heinäturpiaali...turpiaali osoittautuikin juuri huudetuksi tanageriksi, joka hieman hillitsi kiipemistahtiamme. Turpiaali olikin muutaman kerran kivasti kuvattavissa, mutta minun kalustolleni liian kaukana.

heinäturpiaali


Tilanne alkoi pikkuhiljaa rauhoittua ja porukka levittäytyä osa kylälle osa takaisin riberoihin. Itse jäin vielä kylälle. Kauan ei tarvinnut ihmetellä kun kuului taas uutisia...common yellowthroat eli naamiokerttuli ja taas kylällä...sinne siis. Tämä yksilö ei ollutkaan niin paha kähmy, kuin minun sunnuntaina löytämäni. Lintu liikkui aktiivisesti ja välillä näyttäytyikin ihan muakavasti, jopa kameralle.



naamiokerttuli


Loppupäivä menikin kylällä kompatessa, mutta uusia lajeja ei löytynyt. Jokatapauksessa tänään Corvo oli taas anteliaalla tuulella. Päivän aikana saaressa tavattiin siis amerikantilhi, naamiokerttuli, kiipijäkerttuli, tiaiskerttuli, heinäturpiaali 3 ja punasilmävireo...aikamoista!

perjantai 11. lokakuuta 2013

Todellinen välipäivä

Sateinen aamu ei oikein luvannut hyvää, joten hyppäsin vasta toiseen taksiin. Suunnitelmat täsmentyivät matkalla ylös ja päätin koluta da Vinteä. Hommaa riittikin, koska olin koko laaksossa yksin. No, päätin ottaa varsin rauhallisesti ja katsoa tarkkaan koko metsän.

Vietinkin laaksossa reilut 5 tuntia ja käytännössä näkemättä yhtään mitään. Laskeutuessani takaisin keskitielle huomasin, että muut suomalaiset olivat juuri minun kohdallani, joten liityin heidän seuraan. Päivä ei ollut tarjonnut uusia lintuja ja hiljaisuuden johdosta "valuimme" kohti kylää. Kahvihetken jälkeen painuimme vielä yrittämään tiaiskerttulia, mutta muutaman tunnin yrityksen tuloksena oli jälleen puhdas nolla.

Päivän ainoaa jenkkilintua edusti edelleen lentokentällä viihtyvä kanadantylli -  toivottavasti huomenna rävähtää!!

torstai 10. lokakuuta 2013

Säpinää

Herätessämme satoi ihan sikana ja alkoi hieman mietityttää, että pitäisikös jäädä kylälle tiaiskerttulia kuvailemaan. Vaikka sade loppui aamiaisen aikana päätin kuitenkin aloittaa kylästä. Homma ei kuitenkaan toiminut, koska paikalla ollutta amerikanrantasipia ei löyttynyt yrityksestä huolimatta, eikä tiaiskerttuliakaan....No, meri oli ihan kuvauksellinen ja siksi näppäilin muutaman kuvan ilokseni. 


Kello 11 aikoihin tuli sellainen tekstiviesti, joka sai porukat liikkeelle...jatkoin asianmukaisesti viestiä eteenpäin ja samalla tilasimme taksin lentokentän länsipäähän. Fojosta oli löytynyt kanadanvireo, joka oli Azoreiden 7 ja WP:n 10. 

Toki laji on ollut viimevuosina hoidettavissa Corvolla, mutta silti useimmille laji olisi hoituessaan uusi arvolaji. Itse olin tänne valmistautuessani nimenomaan lueskellut vireoiden märitystä ja toivonut tämän syksyn tuovan mukanaan jonkun "tajunnan köyrijä" vireon. Nyt sellaista oli tarjolla :-). Laskeutuminen onnistui tällä kertaa hieman turvallisemmin eli en vetänyt selälläni enkä kasvoillani alas rinnettä, kuten viime vuonna tein täplärastas bongauksessa. 

Lintu ei ollut odotetusti hanskassa vaan porukka alkoi hajaantua ja etsiä lintua. Reilun tunnin jälkeen tanskalaiset löysivätkin linnun ruokailemassa alarinteessä...siinä vaiheessa minä päätin vain hoitaa linnun ja jättää kuvaamisen muiden vastuulle...Paikalle päästyämme lintu oli juuri kadonnut, mutta yht'äkkiä se oli aivan edessämme ja AVOIMESTI...lievästi harmitti katsella tätä upeaa lajia loistavissa olosuhteissa ja sikamakeesti. Kuvaamiseen olisi siis ollut oivat mahdollisuudet... No, tästä linkistä pääsee kurkkaamaan päivän lintua http://tarsigerteam.blogspot.pt/

kanadantylli
Aikamoisissa tunnelmissa palasimme takaisin kylään ja itse siitä sitten tiaiskerttulipaikalle...matkalla tuli kuvailtua nuorta kanadantylliä, josta alla muutama "räpsy". 

Yrityksistä huolimatta, kerttulia ei taaskaan näkynyt, mutta ei kauheasti haittaa....pääasia, että vireo hoitui.


kanadantylli



keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kiva kiipijä

Aamulla lähdimme Light House Walley:n, koska emme olleet siellä vielä käyneet. Ensimmäinen taksi olikin jo paikalle tuonut brittejä ja tanskalaisia, jotka olivat painuneet alaosaan. Minä, Seppo ja Janne päätimme siis aloittaa yläosasta.

Rauhallinen tahti ei auttanut vaan "tyhjyyttä" oli vain tarjolla. Toki fiilistä hieman nosti kahden amerikanpääskyn ylilento. Jatkoimme alaspäin ja olimme jo aika pitkällä, kun tanskalaiset löysivät syksyn toisen kiipijäkerttulin. Pienen säätämisen jälkeen pääsimme myös me kuvaamaan tätä leppoisaa lajia. Kyseinen yksilö olikin varsin yhteistyökelpoinen ja muutama ruutu syntyikin.

 




Muuten päivä oli rauhallinen, uusia lajeja ei löytynyt ja päivän aikana havaittiin yksi punasilmävireo, kaksi tiaskerttulija ja loistokerttuli. Ehkäpä huomenna saamme nauttia uusista lajeista.



tiistai 8. lokakuuta 2013

Loistokerttuli

Aamu valkeni sateisena ja aika tuulisena. Pohdinnan jälkeen päätimme kuitenkin nousta ylös ja aloitimme koluamisen Fojon alaosista. Pitkään emme saaneet olla, ennen kuin sade ja ukkonen yltyi hyvinkin voimakkaaksi. Siinä sitten sadetta pidettiin ja maailmaa ihmeteltiin. 

Sateen loppuessa lähdimme nousemaan Fojon yläosiin. Välillä tuli sateessa taukoja, joiden aikana oli kiva kuvailla muutakin kuin lintuja....mikähän tuokin alapuolella olevan kuvan kasvi on?? 


Vaikka kuinka kolusimme paikkoja, ei mitään löytynyt ja ei oikeastaan kellekään muulekaan ollut onnea mukana. Alla kuva päivän varustuksesta....sadeviitta oli kovassa käytössä :-)


Kävimme Hannun kanssa viellä da Pontten yläosissa, mutta surkkiaa oli...Azoreiden pinnaksi napsahti kuitenkin lehtokurppa.

Koska päivä oli ollut sateinen ja tuulinen päätimme kävellä Hannun kanssa kylälle. Ehdin juuri sopia Hannun kanssa, että mennään kahville, kun walkie talkie pärähti American redstar da Ponte....just...siinä sitten seisoin Commodoren pihalla ja odottelin takstin saapumista. Ei muuta kuin ylös ja pinnajahtiin. 

Homma toimikin kivasti ja lintu löytyi aika nopeasti. Kyseessä oli taas kerran kunnon latvalintu, joka pyöri tosi nopeasti latvustossa. Onneksi kiikarilla pystyi kivasti seuraamaan tätä upeaa lintua. Alakuva kertoo hieman mistä lintuja tässä saaressa haetaan...


loistokerttuli bongaus
ps. WP kärki Ernie Davis kuittasi loistokerttulista pinnan....812, aika hurjaa!

maanantai 7. lokakuuta 2013

Rauhallista...

Aamulla lähdimme nousemaan Reservoiriin, koska siellä on nähty viimepäivinä tuhkakirvinen. Vaikka keli näytti alhalta selkeältä, niin nousun aikana homma muuttui täysin. Pilvet olivat kuitenkin liian alhalla ja taas mentiin pitkin huippua pilvessä. 

Aikamme kompattuamme kuulimme sopivaa ääntä, mutta sumu esti lintujen löytämisen. Lopulta päätimme luovuttaa ja jakauduimme pienempiin ryhmiin. No montaa minuuttia emme olleet ehtineet  kulkea, kun walkie talkie pärähti....Hannu oli löytänyt linnun...sinne siis. Homma ei kuitenkaan mennyt nytkään putkeen vaan ennen kuin me olimme löytäneet Hannun sumusta, niin lintu oli tehnyt katoamistemput. Tällaista tämä välillä on :-)

"Sekoilun" jälkeen aloitimme laskeutumisen ja tielle saavuttuamme jakauduimme kukin omiin suuntiin. Minä ja Hannu päätimme lähteä koluamaan da Vinteä, koska en itse ollut koskaan ollut siellä aikaisemmin. Paikka olikin aivan mieletön. Korkeita puita ja vanhoja kaatuneita puita...todellinen "ikimetsä". 

da Vinte
Jakauduimme Hannun ja Sepon kanssa eri puolille ribeiraa ja aikamme kuljettua, löysin latvustosta mielenkiintoisen pikkulinnun. Punasilmävireo oli jostain ilmestynyt eteeni ja siinä se sitten rauhassa ruokaili. Laitoin pojille "kuson" walkie talkiella, mutta eihän se mitään aiheuttanut...punasilmä kun on perusjenkki tällä saarella. 

No tästä ei kuitenkaan kauan mennut, kun tapasin Hannun, jonka kanssa jäimme suustamme kiinni. Jutustelu kuitenkin keskeutui tiukkaan TIK-ääneen....mikäs se oli...samassa kuului uusi TIK ja näimme nopeasti etenevän pienen tree warblerin...lähdimme perään ja sainkin linnun vielä kerran näkyviin. Muuta en ehtinyt nähdä kuin kaksi siipijuovaa ja keltainen alapuoli...no tuolla ei kovin pitkälle päästä. Aikamme pohdittuamme päätimme kuitenkin tiedottaa asiasta, koska olihan päivä ollut varsin rauhallinen....reilun tunnin päästä alkoikin porukkaa saapua, mutta linnusta ei ollut enää uutta havaintoa.

warbler bongausta
Homma alkoi jo tuntua menetetyltä ja päätimme vaihtaa auringon puolelle. No päästyämme alas, pärähti walkie talkie...Northen parula...homma oli siis selvä...pääasia, että lintu oli löydetty uudelleen ja saatu nyt määritettyä.



Illalla Mika väänsi Sendarille vielä "alttarin" ja asianmukaiset kukat asetettiin...toivottavasti saamme huomenna nauttia megasta...


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Pienten lintujen päivä


Perinteiseen tapaan aamu alkoi kahdeksan aikoihin "ylösnousemuksella" eli taksikyydillä ylös ja riberoihin. Matkalla suunnittelimme nousevamme kelin selkiytyessä Reservoirille, mutta ensin da Pontteen. Paikka on viime vuodesta minun ehdottomia suosikkejani...ihan mielettömän upea ja vehreä laakso, jossa on jopa helppo kulkea. 

Tällä kertaa paikka ei tarjonnut oikeastaan mitään, joten joimme porukalla aamukahvit sillalla. Keli ei oikein ollut selkiytynyt, joten lähdimme kulkemaan kohti Lapaa. Matkalla päätimme kuitenkin nousta Lapaa pitkin kohti Reservoiria. Seppo, Kari ja Janne menivät toista reittiä ja minä ja Hannu Lapan pohjaa pitkin. Reitti ei varsinaisesti ole kulkukelpoinen, mutta nelinkontin kaikesta selvittiin :-)

Lapan yläosaa
Olimme kulkeneen joitakin satoja metrejä kun huomasin puskasta näkyviin hypänneen pikkulinnun. Kiikarit silmille ja PAM...keltakurkkuinen kerttuli oli kaivautunut pustasta esille ja oli joitakin sekuntteja aivan avoimesti näytillä. ehdin nähdä keltaisen kurkun ja rinnan lisäksi korvan ja posken peitinhöyhenissä tummempia harmaita höyheniä.....huusin hannulle aluksi englanniksi väärän lajin, mutta kohta jo sain sanottua Common yellowthroat....Lintu oli siis 1kv koiras naamiokerttuli! 

Valitettavasti lintu hyppäsi takaisin tiheään pusikkoon. Laitoimme tiedon kulkemaan ja Seppo, Kari ja Janne saapuivatkin nopeasti pelipaikalle. Valitettavasti lintu ei vaan näyttäytynyt seuraavaan kahteen tuntiin. Pojat lähtivätkin jo kohti kylää, josta oli löytynyt tiaskerttuli. Minä ja Hannu jäimme vielä odottelemaan, koska lintu piti kaivaa uudelleen näkyviin ja kuvata....tunnit vierivät ja välillä saimme sadettakin ihan kivasti niskaamme. 

No, lopulta saimme vahvistuksia ruotsalaisista, tanskalaisista ja espanjalaisista. Vahvistuksien saavuttua alkoikin tapahtua, tosin ei minulla, koska olin lähtenyt etsimään lintua hieman ylemmältä. Pääasia, että lintu näyttäytyi uudelleen ja nyt myös kuvatkin oli saatu. 

Kiitos Mika Bruun kuvasta!
Tämän jälkeen lähdimme Hannun kanssa kävelemään kohti kylää. Istuessamme auton lavalla alkoi "walkie tookit" laulamaan...Tree swallow...Cliff swallow on mirador...no alas päästyämme saimme pääskyn kiikariin, mutta laji oli kyllä Cliff swallow...no ei paha sekään vaikka viimesyksynä näimmekin niitä monena päivänä.   

Pääskyjen aiheuttaman pienen välikohtauksen jälkeen jatkoimme tiaiskerttulipaikalle...muiden hakiessa joko pääskyjä tai naamiokerttulia. Reilun tunnin jälkeen Hannu löysikin linnun ja näin minäkin pääsin nauttimaan päivän toisesta kerttulilajista. Tiaiskerttuli oli tämän syksyn odotuslistallani ja muutenkin olen aina pitänyt lajia varsin kauniina. Alla muutama ruutu tästä kauniista lajista.

Tiaiskerttuli

Tiaiskerttuli
Arvatenkin illalla porukka oli varsin tyytyväistä, koska monet olivat kuitanneet pinnan päivän aikana. Kaikenkaikkiaan saaressa näkyi tänään edellä kerrottujen lisäksi kiipiäkerttuli eli kyllä kamaa maastossa on...pitää vaan jaksaa painaa!

lauantai 5. lokakuuta 2013

Hiljaisen päivän helmet

Aamulla lähdimme sovitun mukaisesti kahdeksan aikoihin nousemaan kohti "riberoita". Itseäni kiinnosti nimenomaan jo päiviä paikalla ollut punarintakardinaali. Laji jonka jo näin viimevuonna, mutta vain niin nopeasti ja huonosti eli pinnaa ei silloin pystynyt irroittamaan. No, tänään sendari oli myötämielinen ja homma toimi.

Noin tunnin odottelun jälkeen huomasin isohkon pikkulinnun lentävän ja kun sain kiikarit silmille oli homma selvä. Lintu ei vaan suostunut asettumaan aloilleen vaan muutaman pysähdyksen jälkeen jatkoi matkaa häviten puiden taakse. No mainio wp -tikki napsahti.

Tämän jälkeen lähdimme nousemaan Fojo:n yläosiin, mutta muutaman tunnin etsiminen ei käytännössä tuonut vastaan yhtään lintua, hiljaista siis oli. Niin oli muillakin ja aloimme puolen päivän jälkeen valumaan kohti kylää. Pysähdyimme aika-ajoin katselemaan lintuja ja kuvailemaan vastaan tulevia.


Iltapäivä menikin kylän ympäristöä kierrellessä ja lopulta päästiin jopa juoksemaan, kun Kari, Janne, Seppo ja Hannu löysivät tuulimyllyjen luota punasilmävireon. Lintu olikin ihan kivasti näytillä ja sain siitä muutaman kuvankin.





Päivä ei kuitenkaan ollut vielä ohi vaan Mika ja Petri lyösivät 1kv indigokardinaalin lentokentän viereltä. Lintu ei kuitenkaan näyttäytynyt muille, mutta pääasia että jenkkejä on saaressa. Huomenna jatketaan

perjantai 4. lokakuuta 2013

Sininen alku...

Syksy on edennyt jo pitkälle ja vihdoin koitti myös minulle mahdollisuus irtautua kotimaan haasteista. Keskiviikkoa lähdettiin liikkeelle ja Lissabonissa vietetyn yön jälkeen matka jatkui Azoreille, tarkemmin Terceiran saarelle.  Kanssani matkusti Hannu ja Seppo, jonka kanssa olin myös viimevuonna Azoreilla.

Välittömästi saapumisen jälkeen matkasimme Cabo da Praialle, jossa oli jo pidempään viihtynyt rämekurppelo. Lintu löytyikin tosi helposti kahlailemassa aivan rantaviivassa. Määritystkin taipui kivasti, vaikka lajipari on aika paha. Tämän johdosta katselimme lintua tosi hartaasti ja pähkäilimme linnun jo osittain vaihtaneen talvipuvun höyheniä. Jokatapauksessa varsin mainio alku nyt alkaneelle retkelle.

rämekurppelo
Paikka kuhisi perinteiseen tapaan kahlaajia ja visiitillä näimme 2 keltajalkavikloa, 1 kanadansirrin, 1 kanadantyllin ja kotimaisista lajeista suosirrejä, kuovisirrejä, isosirrejä ja pikkusirrin. Lisäksi paikalla oli 6:n pikkukuovin kanssa amerikkalainen hudsonicus-alalajin pikkukuovi, mukava nojatuolipinna joku päivä....

keltajalkaviklo
Kahlaajaparatiisin jälkeen lähdettiin kiertelemään saarta, mutta mitään mielenkiintoista ei vastaan enää tullut.

5.10

Aamulla aloitimme taas  Cabo da Praia:lta, mutta mitään uutta ei näkynyt. Kurppelo oli edelleen paikalla, samoin jenkkipikkukuovi. Muutenkaan ei aamu mitään uutta tarjonnut vaan lähdimme hyvissä ajoin lentokentälle.

Kentällä tapasimme tanskalaisen Jens:n ja muutaman espanjalaisen. Jokaisella oli varsin odottava tunnelma, koska Corvolta oli löytynyt aamulla wp:n 5 sinikerttuli. Välittömästi kun päästiin saareen, homma siis käynnistyi todenteolla. Hyvin nopean kamojen jätön jälkeen olimme autossa matkalla kohti pelipaikkaa.

Vastassa olivat jo linnun nähneet Mika ja Petri sekä linnun löytäjä Kari. Pitkät olivat odottavan minuutit, mutta lopulta lintu näyttäytyi varsin mukavasti. Ihan mieletön wp tikki! Paikalla näyttäytyi myös kiipijäkerttuli, joka oli minulle jo viime vuodesta tuttu. Muu suomiryhmä kuittasi myös siitä kivan wp tikin.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Balearian "helmi"

Viimeiset kolme päivää on mennyt lähinnä auringosta ja lämmöstä nauttien. Varsinkin kun Suomesta saadut viestit antavat ymmärtää, että kelit ovat olleet viimepäiviä vähemmän kesäisiä. Homma ei kuitenkaan ole mennyt pelkäksi nautiskeluksi vaan olen retkeillyt aamuisin aina ennen aamupala muutaman tunnin.

Sunnuntaina aamusta suuntasin suoraan Cala Bo'quer:n,  jossa Hannu Palojärvi oli viimeviikolla havainnut koko retken ykköstargetlajin baleariankertun. Polun alkupiste löytyi helposti ja aloin kävelemään hiekkatietä sammareiden eli samettipääkerttujen säestäessä matkaani. Noin puolentunnin jälkeen saavuin suunnilleen nuotitetulle paikalle ja aloin komppaamaan pusikkoa. Sopivaa biotyypiä riitti ja sammarin kutsuääni tuli todellakin tutuksi. Noin tunnin "sekoilun" jälkeen huomasin edessäni kertun, joka sopivan oloisesti pomppi maanrajassa. Kiikarit silmille ja ah' siinä se nyt pomppi mutta täysin ääneti. Lintu ei kauan viihtynyt näkyvillä ja kuvaamiseen ei todellakaan ollut mahiksia. Harmi sinällään.

Aamun aikana näin linnun vielä kerran nopeasti vilaukselta. Laji tuntuu olevan todella haastava hoidettava ainakin näin heinäkuun lopussa. Onneksi hoitui mainio laji täydentämään WP:listaani. Aamun aikana havaitsin muuten vain perustajistoa kuten tumman muodon pikkuhaukan.

Sunnuntaina lähdimme Johanna kanssa  aamusta Son Real:n ja ajatuksemme oli hieman kuvailla ja tietysti havaita baleariankertu uudelleen. Paikka osoittautui kyllä aamuna aikana mainioksi lintupaikaksi, mutta baleariankerttu pysyi kiitettävästi piilossa. Luonnollisesti samettipääkerttu oli yleinen, mutta uusiksi lajeiksi kirjautui mm. nummikirvinen, kivikkokiuru, punapyy ja muuttohaukka.  Haukka olikin varsin leppoisa nuori yksilö, jota sain hetken kuvailla ihan rauhassa. Omien haviksieni lisäksi Johanna havaitsi kilpikonnan ja pääsi vielä konnaa kuvailemaankin.

Iltapäivällä lähdin pikatutustumiselle S'Albuferatan luonnonpuistoon. Lähinnä halusin pikaisesti tarkistaa tarjoaisikos paikka kuvauksella otolliset mahdollisuudet. Muutaman tunnin kiertelyllä tarkistin viisi piilokojua, joihin siis voisi vapaasti tulla kuvailemaan tai tarkkailemaan lintuja muuten vaan lähietäisyydeltä. Luonnollisesti keskikesä ei nyt mitään parasta kuvaamisaikaa ole, mutta muutama ruutu syntyi jo pikakäynnillä mm. seuraavista lajeista; kruununokikana, punapäänarsku ja pikkuhaikara. Kruununokikanan suojeluohjelma näyttää tuottavan tulosta, koska havaitsin 4 aikuista lintua ja 2 poikasta. Varmasti niitä olisi löytynyt enemmänkin, jos olisin oikein lähtenyt kaivamaan. Varmaa kuitenkin oli, että palaan loppuloman aikana vielä kuvaamaan lintuja piiloihin.

Tänään oli suunniteltu kokopäiväinen perheretki Palman kaupunkiin, joten päätin lähteä uudelleen Cala Bo'quer:n. Tällä kertaa kävelin oikeastaan suoraan "pelipaikalle". Toki matkalla havaitsin uudeksi lajiksi pensassirkun, joka tapaili aamuauringossa jonkin sortin lauluakin. Homma ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen. Kahden tunnin kompaamisella havaitsin baleariankerttun vain kahdesti vaimeasti varoittelemassa. En siis päässyt vieläkään kuvaamaan lintua. Kalliopääskyt lensivät koristamaan retken lajilistaa, mutta muuten ole vaisu aamu.


perjantai 19. heinäkuuta 2013

Aurinkoa ja Välimeren herkku

Sään kylmetessä päätimme ottaa "äkkilähdön" lämpöön eli Mallorcalle. Tosin kohde oli pyörinyt pitkin kesää lomasuunnitelmissa, mutta mitään lopullista lähdetään lähdetään päätöstä ei ollut syntynyt keskusteluista huolimatta.

Saavuimme eilen tyttöjen ja Johannan kanssa saarelle ja eka päivä meni lähinnä hotelliin ja allasalueeseen tutustuessa. Tänään vietimme aamupäivän allasalueella ja sitten lounaan jälkeen suuntasimme Cap de Formentoriin, jossa oli kuulemma helposti hoidettavissa välimerenhaukka. Matka taittui kivasti kunnon " vuoristo" tietä pitkin ja saavuttuamme majakalla päätimme nauttia ensin kahvit.

Kahvittelun jälkeen aloin staijaamaan taivaalle ja sainkin jonkin aikaa staijailla, ennen kuin löysin ensimmäisen jalon haukan taivaalta...itseasiassa löysin kolmen linnun ryhmän kisaamassa taivaalta. Seurattuani hetken lintujen touhuja, löysin niiden pesäkielekkeen. Lähestymällä kielekettä, voisi saada jotain kuvia aikaiseksi...muuten välimatka oli liian pitkä järkeville kuville.

Muuten meno oli rauhallista...merellä seilasi muutama keltanokkaliitäjä ja taivaalla pyöri jokunen vaaleakiitäjä. No, onneksi välimerenhaukka hoitui kivasti WP listaa täydentämään.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Rallikuume nousee

Viimeiset kaksi pohjustuspäivää ovat tarjonneet niin onnistumisia kuin pettymyksiäkin....myös ilmat ovat olleet vähintään monipuoliset aina räntäsateesta aurinkonpaisteeseen. Myös lämpötila on laskenut aika ikävästi ja tänä aamuna klo 03, kun lähdettiin pohjustamaan näytti mittari mukavasti -2. No lintnut eivät kuitenkaan ole olleet ihan kadoksissa vaan uusia lajeja on tullut tasaisesti. Saimme kokoon pohjustuksessa 132 lajia + fasaanin, jota ei täälläpäin pinnakelpoiseksi hyväksytä. Saimme siis kasaan 14 lajia enemmän kuin viime vuonna.

Eilen porukat kokoontuivat aloituskokoukseen Sokos hotelliin ja tunnelma oli perinteisen odottava...osa joukkueista osallistui kokonaisuudessaan ja osa oli vain "pohjustus"kiiruiltaan ehtineet lähettää vain lähettilään kokoukseen. No positiivista oli, että joukkueita oli ilmoittautunut 26 eli 6 enemmän kuin viime vuonna. Valitettavasti vanhoja mestarijoukkueita ei kuitenkaan aktiivisesta kosiskelusta huolimatta saatu innostumaan. Itse kuitenkin pistin tarkasti mieleeni MC Ralluksen nykyisen kokoonpanon...veikkaampa, että kovaa tulosta ovat tulleet hakemaan...


Aloituskokous
Vaikka ralli on iso osa koko tapahtumaa, niin itselleni ainakin nämä upeat pohjustusmaisemat on SE juttu, miksi tänne on aina vaan päästävä. Alla muutama tunnelmakuva maisemista.




Kuusamo on kyllä aikamoisten vastakohtien kunta...hakkuuaukeoita riittää...


Mutta onneksi myös ns. "ikimetsää"...


Itse ralliksi on luvattu varsin karua keliä....käytännössä 24 h on luvassa vettä...mutta onneksi ilma pysyy + puolella. Jatkuva sateen uhka saa rallista ja pohjustushavainnoista aika haastavan yhtälön aikaiseksi...Me otimme pienen riskin ja lähdemme peristeisellä laululintu ja staijialoituksella liikkeelle...saas nähdä kuinka suunnitelma tulee toimimaan...

Joppe ja allekirjoittanut vääntämässä reittiä kartalle

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Pohjustusta

Kuusamon SM-lintumarathon kerää vuosittain yli sata suomalaista ja useimpina vuosina myös ulkomaalaisia lintumiehiä kesäkuun puolivälissä Kuusamoon.  Itse pääsin tapahtumaan vasta muutama vuosi sitten, mutta sen jälkeen olen kiertänyt kaikki. Tänä vuonna tapahtuma on erityisen hieno, koska kyseessä on rallin 30-vuotis juhlaralli.

Joukkueemme on tehnyt läpi talven karttaharjoituksia ja oikeastaan maastoon pääsemistä oli odotettu jo maaliskuusta lähtien. Varsinainen maastojakso alkoi viime torstaina kun Mika saapui pelipaikalle. Itse tulin perässä sunnuntaina ja ajellessani tännepäin sain positiivisen soiton ystävältäni Janne Aallolta. Hän oli tulossa Kuusamoon samana iltana kahden brittiornin kanssa ja kaipasi majoitusta. Meillähän oli vielä tilaa, koska loppujoukkueemme oli tulossa vasta myöhemmin. Näin majoitukseemme sijoittui heti alusta saakka 5 hengin iskuryhmä, joka siis koostui allekirjoittaneen lisäksi Mika Korkista, Jannesta, Paul French:stä ja Tim Sykes:stä.



Mika valmistelee uutta pohjustusreittiä
Talven ja kevään karttaharjoitukset ovat tuoneet ihan kivasti ryhtiä meidän pohjustukseen. Viimevuotiseen verrattuna, niin lajeja kuin yksilöitäkin on kirjautunut ihan kivasti. Vuonna 2012 havaitsimme pohjustuksessa 118 lajia ja itse rallissa 112 lajia. Tällähetkellä meillä on pohjustuksessa 125 lajia ja ihan älyttömiä puutteita on vielä listalla. Tahti on siis oikeansuuntainen ja hajontakaan ei ole ihan paha -kuten alla olevasta kuvasta näkee...


"Karttaleikki"
Edessä on siis vielä kaksi tiukkaa pohjustuspäivää ja itse ralli alkaa perjantaina klo 09 tunnin liukumalla. Yritän vielä laittaa uutta settiä tulemaan ennen itse rallia.


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

TLY:n ensimmäiset mustakaulauikut

Olimme juuri palaamassa tyttärieni kanssa torilta, jossa olimme ajankohtaan sopivasti nauttineet munkeista ja kahvista Vapun kunniaksi. Kotimatka kuitenkin hieman piteni, koska salolainen pitkän linjan maastojyrä Marko Kaukinen oli löytänyt Salon Omenojärveltä 2 mustakaulauikkua. Isot onnittelut Markolle!

Havainto on todella kova, koska lajia ei ollut koskaan aikaisemmin havaittu TLY:n alueella ja itsekin olin nähnyt lajin vain kerran aikaisemmin Suomessa, vuonna 1994 Kerimäellä. Laji on muutenkin viime vuotta lukuunottamatta hyvin harvinainen vierailija, koska lajista on 32 havaintoa kaikenkaikkiaan Suomesta.

Luonnollisesti Helka ja Helmi kuittasivat makeat elikset vaikka eivät sellaisia edes kerää.


Helmi tapittaa uikkua

Lintujen löytäjä Marko Kaukinen

Parkkipaikka täyttyi nopeasti bongarien autoista

lauantai 5. tammikuuta 2013

Pari "prosua"

Perinteisesti tammikuu ei tarjoa Suomessa mitään raritykitystä, mutta nyt Espoossa vuodenvaihteen jälkeen oli muutama kiva laji hoidettavana. Itse olin toki nähnyt sekä grönlanninlokin että mustakaularastaan aikaisemminkin Suomessa, mutta vain yhden linnun molempia lajeja. Tarjolla oli siis 2 "prosu"pinnaa, vaikka en niitä oikeastaan edes laske. 

Rauhallisesti nautitun aamiaisen jälkeen päätin lähteä kohti Soukaa, jossa "grölis" oli paikallisena meren jäällä. Porukkaa oli kerääntynyt aikalailla päästyäni perille ja lisää valui jatkuvasti. Valitettavasti lintu oli  auringon kajossa, joten mitään ei näkynyt rannalle. Hetken pähkäiltyämme päätimme irtautua pienen ryhmän kanssa jäälle, jotta saisimme lokit sivuvaloon. 


"grölisbongausta"

Siirtyminen kannatti, koska lokkiparvi näkyi nyt hyvin ja vaalea kaunotar niiden mukana. Oli todella kiva palautella muistiin, mitäs tällainen lintu sitten näyttääkään. Ensimmäisen "grölikseni" olin nähnyt Helsingissä talvella 1990-1991 ja seuraava vasta 2003 Norjassa. Nyt sain katsella esiaikuista lintua. Lintu oli minun kalustolleni aivan liian kaukana, mutta tästä linkistä pääsee katsomaan miltä kyseinen lintu näytti.

Lokin jälkeen siirryin bongaamaan Eestinmalmille mustakaularastasta. Lintu oli viihtynyt samalla ruokinnalla jo pidempään, joten elättelin toiveita kuvien saamisesta. Kuitenkin linnun käyttäytyminen oli muuttunut viimepäivinä hankalampaan suuntaan. 

Rastasbongausta

Rastas oli kuitenkin kohtuullisen aktiivisella tuulella ja kävi tunnin aikana muutamaan otteeseen ruokinnalla popsimassa marjoja. Talvipäivänä valot ovat aika haastavat ja tässä tapauksessa lähestymiseen ei ollut mahdollisuuksia. Jouduin siis käyttämään jatketta 300mm kanssa. Tämä entisestään teki kuvaamisesta haastavaa. Alla muutama dokumenttikuva päivän linnusta.


mustakaularastas ad koiras
Mustakaularastas

Vaikka kuvaaminen oli haastavaa kalustolleni, fiilikset olivat varsin korkealla. Tilanteet olivat kohtuullisen nopeita ja kameran kanssa sai työskennellä, jotta edes jonkinnäköistä jälkeä syntyisi. Tykkäsin!

kahden prosun päivä sai hymyilyttämään

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

"Vettä tulvillaan"

Perinteisesti vuodenvaihde on tarkoittanut aktiivista "eka eka" retkeilyä, koska olen kerännyt kyseisiä pinnoja vuodesta 2000-lähtien. Tänä vuonna retken suunnittelu oli kohtuullisen helppoa, koska 20. joulukuuta 2012 löytynyt kettusirkku oli edelleen hoidettavissa Utö:ssä. Tämän johdosta tein jo 22. joulukuuta varauksen taksiveneeseen, jotta pääsisin varmasti saareen. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä 8 hengen pikkuveneellä, mutta Tapaninpäivän jälkeen tarjoutui mahdollisuus mennä saareen isommalla ja merikelpoisemmalla veneellä. Ajatus isommasta veneestä kuulosti hyvältä, koska vuodenvaihteeksi oli luvattu kohtuullisen karua keliä kovan tuulen johdosta. 

Veneen 28 paikkaa täyttyivät nopeasti ja viimeiset retkiratkaisut tehtiin 31.12.2012. Päätettiin kovan merenkäynnin johdosta, että puolenpäivän lähtö muutetaan aamulähdöksi. Näin meille jäisi riittävästi aikaa hoidella saaresta sirkun lisäksi myös muut mielenkiintoiset lajit. Toki aikataulumuutos tarkoitti sitä, että Espoon mustakaularastas tuli jättää välistä odottamaan tulevia vuosia. 

Porukka kokoontui sovitusti lähtöpaikalle ja matkaan lähdettiin seitsämän aikoihin. Kippari ohjeisti matkustajia varautumaan kovaankin merenkäyntiin. Ensimmäinen tunti meni ihan mainiosti ja jutustelu kävi kabinetissa aktiivisesti. Meri tarjosi ryskettä ja keinutusta koko rahan edestä.

veneretkeläisiä
Päästyämme ulkomerelle alkoi aallot lyödä vettä etukanelle ihan tosissaan. Istuimme ystäväni Markon kanssa eturivissä ja seurasimme tilannetta. Aluksi vaan hymyilytti. Kohta etukannen "kaukalossa" alkoi olla vettä aikalailla ja vesi alkoi tulvita etuovesta sisälle. 

Tiivisteet pettävät
Seurasimme tilannetta ja veneen kallistuessa etupainoiseksi aloimme oikeasti huolestua. Katsoimme kipparin kanssa toisiamme ja samassa aloin "käskyttämään" edessä istuvia siirtymään taakse, jotta saisimme painopistettä palautettua kohti normaalia. Porukan siirtyessä taaksi aloimme kipparin kanssa miettiä, että mitäs nyt? Kova aallokko toi joka kerta lisää vettä etukannelle ja siitä sisään. Vene jatkoi kallistumista etupainotteiseksi, vaikka suurin osa porukasta oli jo takakannella.

Kippari avasi tilanteen selvittämiseksi pilssiluukun ja näky oli kohtuullisen karu! Koko pilssilaatikko lainehti vettä eli vettä oli veneen sisällä satoja litroja ja lisäksi etukannella lainehti. Hyppäsin pumppaamaan pilssilaatikosta vettä pois, mutta käsikäyttöisillä pumpuilla homma tuntui etenevän aivan liian hitaasti. Yht'äkkiä tajusin, että olin nähnyt veneen käytävällä roskapöntön, jolla homma etenisi huomattavasti nopeammin. Hetken etsinnän jälkeen roskis löytyi ja perustimme ketjun veden kuljettamiseksi ulos. Jossain vaiheesa löytyi myös toinen ämpäri ja homma entisestään nopeutui. Itse olin ketjun päässä etukannella ja merenkäynnin ollessa kohtuullisen kova, alkoi välillä tuntua, että tää ei enää ollut kivaa.

Noin 10 minuutin jälkeen pilssilaatikko oli saatu tyhjäksi ja vene oli palautunut normaaliin tilaan. Tässä yhteydessä haluan todeta, että onneksi mukana oli kokeneita merenkävijöitä, jotka riensivät minun ja kipparin avuksi. Tästä isot kiitokset Jyri Heinolle, Asko Rokalalle, Risto Sarannolle, Roland Sundströmille ja muille osallistuneille. Kiitos myös rauhalliselle ja ammattitaitoiselle kipparille!

Tilanteen rauhoittamiseksi ja mahdollisten vaurioiden toteamiseksi kippari ajoi veneen lähimpään satamaan. Näin rantauduimme Trunsö:n. Saari oli minulle uusi tuttavuus ja lähdimme Askon ja muiden kanssa tutustumaan saareen. Mitään järkevää emme kuitenkaan havainneet sinä noin tunnin aikana, minkä ajan kippari tutki venettä. Onneksi mitään todella vakavaa ei löytynyt ja pääsimme jatkamaan matkaa. Tosin tunnelma veneessä oli aika hiljainen, koska olimme matkalla aina vaan ulommas merelle. Matka kuitenkin taittui ja pääsimme lopulta Utön, tosin noin puolitoista tuntia suunniteltua myöhemmin.

Saaressa asuva Jorma Tenovuo oli meitä vastassa ja antoi viimehetken toimintaohjeet. Kiitos näistä! Ohjeistuksen jälkeen siirryimme pelipaikalle ja sirkku pompsahti lähes heti puskanlatvaan. Mahtavaa! Vastoinkäymiset olivat jääneet selkiemme taakse ja sendari tarjosi mannaa.  Sirkusta napsahti, elis, talvipinna, TLY:n pinna ja makea "eka eka"-pinna.


Sirkku bongausta

Sirkun jälkeen lähdin kohti majakkaa, koska minulla oli jo aikaisemmin hoidettuna luotokirvinen. Tulkitsin, että tapitan merelle loppuajan, koska sieltä minulle olisi tarjolla eniten mahdollisia lajeja. Tapittaminen kannattikin, koska 2 tunnin aikana näimme mm. sp. gavian, allihaahkan, 2 riskilää, 5 merisirriä ja muuttohaukan. Lisäksi luotsi hoitui kivasti yli lentävän linnun kautta vuodaritilille. Meri olisi kyllä tarjonnut enemmänkin, mutta en vaan saanut lentävää mustalintua tai kahta meren pinnassa kiitänyttä ruokkia putkeen. No, jotain pitää jättää tuleville vuosille :-)

tapitusta    
Ennen lähtöä satamalahdesta hoitui vielä uivelo pinnatilille eli päivä tarjosi minulle 4 uutta lajia. Ihan hyvä saldo kaiken vastoinkäymisen jälkeen. Paluumatka sujui myös mutkitta ja Kasnäsiin saavuimme hieman ennen seitsämää. Kaikenkaikkiaan aika kokemus!