tiistai 24. toukokuuta 2011

Arktikaa itäisellä Suomenlahdella

Kevätmuutto huipentuu toukokuun lopussa arktisten lajien läpimuuttoon Suomenlahdella, jolloin lintumiehet kerääntyvät niemennokkiin ja saariin seuraamaan tätä upeata lintunäytöstä. Muutaman viikon sisällä Suomenlahtea pitkin muuttaa miljoona vesilintua kohti Siperian pesimäalueita. Itsekin olin päättänyt osallistua tämän kevään huipennukseen matkaamalla Virolahdelle arktikaa seuraamaan.

Reput ja muuta kamat pakattiin autoon keskiviikko aamuna ja työpäivän jälkeen oli tarkoitus startata kohti itää. Ajoitusta oli kuitenkin pakko hieman aikaistaa, koska Pyhtään Ristisaaresta oli löydetty tiistai-iltana laulava Iberiantiltaltti, joka oli saarelaisten toimesta havaittu vielä keskiviikkoaamunakin. Ensimmäiset bongarit saapuivat saareen puolenpäivän aikoihin ja lintu havaittiin sekä pyydystettiin tarkempaa tutkimusta varten. Pyydystäminen tässä tapauksessa oli perusteltua, koska linnun identiteetin varmistamiseen ei pelkästään riitä laulun ja pukutuntomerkkien tarkka ylöskirjaaminen vaan risteymien poissulkemiseksi, myös höyhennäyte DNA tutkimuksia varten tuli saada.  Erityisesti tässä tapauksessa DNA tutkimuksilla on iso merkitys lajistatuksen varmistumisessa, koska Suomen kahden aikaisemman havainnon osalta risteymiä ei ole pystytty poissulkemaan.

Iltapäivän aikana saaressa kävi n. 60 bongaria mutta itselläni ei ollut mitään mahdollisuuksia osallistua näihin kahteen ensimmäiseen kuljetukseen. Kuitenkin lähestyessäni Porvoota sain viestin Lintutiedotuksesta, että illalla lähtisi vielä yksi kuljetus saareen. Nopea soitto kuljetuksen järjestäjälle ja kuin ihmeen kaupalla sain paikan 1730 lähtevään veneeseen.

Saavuimme saareen kovan merenkäynnin saattelemina ja onnistuimme nähdä linnun vielä illan aikana. Paluumatka alkoi hieman heikkojen merkkien vallitessa, kun veneestä rikkoutui ohjaus ja lilluimme aaltojen viemänä Suomenlahdella. No tunnelma pysyi leppoisana, koska olihan porukka mahdollisesti havainnut Suomen ensimmäisen iberiantiltaltin. Lopulta kuski sai ohjauksen korjatuksi ja pääsimme turvallisesti takaisin Kotkan satamaan.

Myöhäisillan aikana ajelin sitten Virolahden Hurppuun ja kävin nukkumaan autoon.

19.5.2011

Muutaman nukutun tunnin jälkeen keittelin aamiaista trangiassa ja ihailin nousevaa aurinkoa. Aamu ei kuitenkaan tarjonnut kovasti odotettua arktikaa vaan muutto oli varsin vaisua. Viiden tunnin staijauksen tuloksena Hurpusta muutti n. 2500 hanhea ja 300 allia. Köyhää oli aamun meno!

Koska merellä ei mennyt mitään päätin lähteä kaverini Janne Aallon kanssa Kurkelan torniin viettämään päivää. Myös petopuoli oli rauhallista, mutta katsottavaa tarjosi kiertelevä haarahaukka. Tämä laji on vaan hieman kärsinyt inflaatiota, koska se alkaa olla aika peruskauraa Itä-Suomessa. Toisin oli, kun tapasin lajin ensikertaa vuonna 1988 Virolahden Vilkkilänturalla. Silloin pomppi sydän pikkulintumiehen kurkussa.

20.5.2011

Saderintama oli saavuttanut Virolahden ja aamu valkeni sumuisena. Heti ensimmäisestä tunnista lähtien tiesi, ettei tästäkään päivästä mitään muuttopäivää syntyisi. Meno oli eilistäkin heikompaa, joten päätin kömpiä kaverin telttaan jatkamaan unia. Ei siinä sitten mennyt kuin tunti ja heräsin siihen kun Janne blokkasi ylimuuttavan lampiviklon....onneksi en nuijannut lampivikloa kovempaa lajia, mutta yllätteän ei enää huvittanut jatkaa unia....

Aamiaisen jälkeen päätettiin lähteä taas Kurkelaan aikaa viettämään. Tornissa olikin porukkaa ihan sikana, mutta onneksi sopu tilaa antaa. Aamupäivän aikana haarahaukka teki lentonäytöksen painuen lopulta Venäjän puolelle. Iltapäivän hiljaisina hetkinä porukan ote yleensä alkaa heikkoina muuttopäivinä herpaantua ja kaikki muu alkaa kiinnostaa. Näin kävi myös meille, kun joku huomasi maassa aurinkoa ottavan herhiläisen. Otus olikin aika hurjan näköinen, koska pituutta kaverilla oli yli 7cm ja kuva puhukoon puolesta...


Herhiläisestä toivuttuamme ei mennyt kauankaan kun joku plokkasi idästä lähestyvän kattohaikaran. Sitä sitten ihmettelimme yhdessä ja olihan se aika makee, kun iso valkomusta haikara ohitti majesteettimaisesti tornin.

Illalla päätimme vielä käydä Haminassa bongaamassa paikallisen pussitiaisen. Lintu oli väsännyt omintakaisen pesän koivuun aivan tornille vievän tien varteen. Siinä pesää ihmetellessämme, koiraskin näyttäytyi muutamaan otteeseen. Alla kuva pussitiaisen pesästä...ei ole ihme mistä linnun nimi on saanut alkunsa :-)


Haminan jälkeen heitin Jannen ja yhden mikkeliläisen ornin takaisin Lakakalliolle ja itse jatkoin matkaa kohti Klamilan kalasatamaa. Tarkoitus oli yöpyä jälleen autossa, koska aamulla siirtyisin helsinkiläisporukan kanssa Suur-Pisin saareen. Saari sijaitsee ihan rajavyöhykkeen tuntumassa ja odotuksen saaren suhteen olivat korkealla. Paikan voi plokata allaolevasta kuvasta.


Heti saaren saapuessamme pikkusieppo toivotti meidät tervetulleiksi. Siirryimme nopeasti saaren länsipäähän muuttoa staijaamaan. Jo ensi vilauksista pystyi päättelemään, että tänään oli linnut liikenteessä. Hanhia, lähinnä sepelhanhiparvia oli lähes kokoajan taivaalla.  Aamun aikana parvikoko kasvoi hiljalleen ja keskipäivän tienoilla havaitsimme jo yli 1000 linnun parvia.  Parvet menivät osittain vähän kaukaa, mutta hetkittäin myös suoraan päältä, kuten näkyy.


Kesken hanhimuuton joku plokkasi etelästä saapuvan ison vaalen linnun. Linnun lähestyessä tajusimme, että mereltä mantereelle oli saapumassa jo retken toinen kattohaikara. Lintu ohitti meidät majesteettimaisesti n. 100 m etäisyydeltä ja jäi pyörimään mantereen päälle.


Illan aikana havaitsimme vielä muutamia hanhiparvia, joissa parhaimmillaan oli n. 2300 lintua. Kaikenkaikkiaan päivän saldot näyttivät ihan kivoilta;

valkoposkihanhi 3212m
sepelhanhi 16025
määrittämätön hanhi 3205
yhteensä siis yli 22 000 hanhea

Illalla tuli myös tutustuttua saareen hieman tarkemmin ja alla muutama ruutu saaresta.


Näkymä mun telttateressilta

Saari on siis osa itäisen Suomenlahden kansallispuistoa ja saaressa saa vapaasti telttailla sille osoitetulla alueella. Valitettavasti ihmisen läsnäolo ei aina ole hyväksi luonnolle. Näin oli myös muutama vuosi sitten kun kaiketi ihmisen huolimattomasta tulenkäytöstä pääsi syttymään metsäpalo. Palo saatiin kuitenkin rajattua ja sammutettua, mutta edelleen saaren keskiosa on aika karua katseltavaa.


22.5.2011

Hyvin nukutun yön jälkeen kömmin jälleen staijikalliolle tarkistamaan, että jatkuisiko meno eilisen kaltaisena. Näin ei kuitenkaan ollut vaan meno oli rauhallista ja hetkittäin jopa tylsää. Ennen saaresta poistumista aamupäivän aikana muutti muutama tuhat hanhea ja hieman tundrakurmitsoja sekä punakuireja.

Taksivene palautti porukan Klamilan satamaan puolenpäivän aikoihin ja itselläni ole jotenkin kummallinen fiilis. Laittelin kamojani rauhassa autoon ja viestittelin muutaman kaverin kanssa, että pitäisikös jäädä norkoilemaan itään vai lähtisikös jo kotimatkalle. Koska mitään järkevää syytä ei ollut kotiinlähdölle, päätin lähteä vielä kerran Kurkelan torniin. Ajelin kaikessa rauhassa kohti tornia ja tornin parkkipaikalle päästyäni jäin vielä suustani kiinni erään turkulaisen ornin kanssa. Siinä kaikessa rauhassa päivittelimme haviksia, kun puhelin piippasi tekstiviestiä......KÄÄRMEKOTKA KURKELAN TORNI JUURI NYT..... Empä ole aikoihin rynnännyt sellaista vauhtia ja vaikka n. 50 jyrkkää porrasta saivat reidet huutamaan hoosiannaa, ei voinut antaa tuskalle tilaa...ylös oli päästävä parasta mahdollista vauhtia....puolestavälistä huusin ylhällä oleville, että onko vielä hallussa ja kuulemma oli.....lopulta sain itseni ja kamat ylös ja sitten ihmettelemään, että missä missä?

Hyvien nuottien ansiosta löysin linnun nopeasti ja sain ihailla sen rauhallista liitoa kohti Venäjän rajaa. Onnistumisen tunne oli aivan käsittämätön, koska en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Käärmekotkaa Suomessa. Kyllä lähes spontaani elis sai äijän loistamaan ja kotimatka sujuikin varsin leppoisissa merkeissä

tiistai 17. toukokuuta 2011

Apulaisena SSP pyynnissä

Suomen juhliessa kultamitallia, herätyskelloni pärähti 0320. Nopean aamiaisen jälkeen autoon ja kohti Raisiota. Tarkoitus oli mennä Raisiolahdelle ihmettelemään kaverini rengastystouhuja. Matkanteko keskeytyi hetkellisesti Raision ohitustiellä, kun aamuhämärissä huuhkaja istui tiemerkin päällä kyttäämässä kaiketi jotain raatoa.

Saapuessani pelipaikalle, verkot alkoivat olla jo paikoillaan ja lintuja alkoi tulla heti ensimmäisestä verkkokierroksesta lähtien.  Kierroksen parasta antia edusti kaunis koiras punavarpunen, jonka iänmääritys tuotti hieman päänvaivaa, koska lintu oli sulkinut peitinhöyheniä vain osittain aikuisen linnun sulkiin. Totesimme kuitenkin linnun olevan 2kv koiras.


Toisella kierroksella lintuja tuli entistä enemmän, roukokerttusen näytellessä pääosaa. Mukavaa katseltavaa tarjosivat myös pensaskertut, rytikerttu ja pensassirkkalintu. Itselleni sirkkalintu oli varsin mukava veijari, koska en ollut ennen sellaista kädessä nähnyt. Luonnollisesti linnusta tuli napsittua kuvia ja tulipa ikuistettua sirkkalinnuille tyypillinen pyöreäpäinen pyrstökin.


Valitettavasti kello näytti toisen kierroksen jälkeen sen verran paljon, että oli aika jättää leikki kesken ja siirtyä kohti työmaata. Kaikenkaikkiaan vielä seuraavilla kierroksilla verkoista tuli mm. pajusirkku, pensastasku ja sinirinta.

Mikä on SSP? Kyseessä on ns. sisämaan seurantapyynti, joka on hyvin vakioitua rengastamista. Homma hoidetaan tasaisin väliajoin vakioidussa paikassa ja aina samalla kellonajalla. Näin saadaan mm. kattava kuva lintujen muuttokäyttäytymisestä ja sulkimisesta.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Ihanassa kevätillassa makea WP!

Ripeän siirtymisen johdosta saavuimme pelipaikalla hieman jälkeen kuuden. Paikalla oli vieläkin yli 20 henkeä, joten "idän ihme" oli saanut äitienpäivästä huolimatta porukat jälleen liikenteeseen. Blokkasin heti jalkautuessani helsinkiläisen lintumies Hintikan, jonka putkea pyysin lainaksi saadakseni katsoa nopeasti linnun plakkariin.

Siinä se sitten tepasteli aivan mielettömän näköisenä, Suomen seitsämäs arohyyppä! Nopean vilauksen jälkeen aloin kasaamaan omia varusteitani. Lintu näkyi aika makeasti ruohikkolaitumella ja nousi jopa kaksi kertaa kivasti lentoon näyttäen myös kaikki lentopukutuntomerkit. Alla olevasta videoklipistä pääsee katsomaan hyvän ystäväni Janne Aallon videota tästä upeasta linnusta.

http://youtu.be/kGo8p_E2KJI

Lopulta oli aika kunnon pinnakättelyiden, koska sain linnusta niin eliksen ( suomessa tavatut lintulajit) että WP pinnan.  Kuvassa  minä ja Janne Aalto Parikkalasta.

Tornien taisto

Kello herätti armottomasti 0400, jonka jälkeen makupusseista alkoi kuulua epämääräistä murinaa....yksi sun toinenkin olisi halunnut vielä jatkaa unia. Väsyneen aamiaisen jälkeen kiipesimme bunkkerille ja virittelimme kaluston kuntoon. 0500 alkoi sitten tiukka tapitus merelle...lajeja alkoi tulla kivasti heti ensiminuuteista lähtien.

Päivä ei kuitenkaan muodostunut miksikään muuttopäiväksi vaan tapitus tuotti vain muutamia muuttavia parvia / lajeja. Parhaimmistoa edustivat 101 muuttavaa valkoposkea, 4 muuttavaa harmaasorsaa, 12 muuttavaa kaakkuria ja 34 muuttavaa kuikkaa. Arktisilla kahlaajilla oli pientä menoa päällä, koska bunkkerin ohitti päivän aikana 150 meriharakkaa, 395 punakuiria ja 10 pikkukuovia sekä 170 määrittämätöntä isoa kahlaajaa.

Paikallista katsottavaa tarjosivat 5000 allia, 1000 mustalintua ja 1500 haahkaa sekä 15 kiertelevää merikihua, 30 ruokkia ja aina mahtavaa katsottaa olevat 2 etelänkiislaa. Yhteensä saimme 80 lajia, joka oli uusi ennätys Morgolandetin bunkkerilta.

Kunnon päiväunien jälkeen porukka hajaantui paikallisia lintuja etsimään. Itse lähdin kiertämään ja tutustumaan saareen hieman "varovaisin askelein" koska paikkahan ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Lepikossa tuli nopeasti pöyrähdettyä, mutta erityisesti länsipuolen makeat silokalliot tekivät aika vaikutuksen.

Illalla iltapalan yhteydessä suoritetussa iltahuudossa saatiin päivän lajisummaksi 89 lajia, joten ihan kiva lintupäivä takana. Tunnelman hieman sähköisti iltahuudon keskeyttänyt tekstiviesti, joka kertoi paikallisesta Arohyypästä Lappeenrannasta. Lintu oli Suomen 7 ja viimeksi bongattavissa vuonna 1988. Muutama tekstari selvitti, että monen Äitienpäiväsuunnitelmat saattaisivat hieman mutkistua, koska Lappeenrantaanhan oli tietenkin lähdettävä.  Me päätimme kuitenkin odottaa yön yli ja katsoa aamumuutto ihan rauhassa.

Lintu löytyikin heti aamulla ennen viittä, joten päätimme aikaistaa lähtöä hieman alkuperäisestä klo 14. Porukan noustessa bungerille taskuissa värähti. Tullut tekstiviesti kertoi karua kieltä....lintu oli ottanut siivet alle ja häipynyt kauas horisonttiin.....se sitten siitä!

Kuitenkin tätä kirjoitan auton takapenkillä matkalla Lappeenrantaan, koska lintu teki ihan uskomattoman paluun alkuperäiselle paikalle ollen n. 1 tunnin kateissa. Saas nähdä miten meidän käy....edessä on noin 4 tunnin ajomatka halki Suomen.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Ensi kosketus Morgolandettiin

Yksi ympyrä sulkeutui tänään illalla, kun saavuimme 6 lintumiehen kanssa Kemiönsaari Morgonlandetiin. Muu porukka on käynyt tällä ulkomeren yksinäisellä saarella useaan kertaan, mutta itselleni ei paikkaa vielä ollut saaripinnoissa. Heti majoittumisen jälkeen painuimme maastoon katsastamaan paikan lintumenon.

Kauniissa ilta-auringossa lintuja muuttikin ihan kivasti. Yhteensä laskimme mm. hieman yli 1000 muuttavaa mustalintua ja  5 härkälintua. Paikallisena merellä kellui n. 2000 haahkaa ja taveja sekä haapanoita. Muuten saari oli aika rauhallinen nopealla vilkaisulla.

Vielä ennen nukkumaan menoa  paistettiin makkarat takassa ja valmistauduttiin huomiseen Tornien taistoon. Mukana on kuulemma yli 300 lintutornia ympäri Suomen. Nyt nukkumaan, että jaksaa staijata huomenna klo 05 lähtien.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Leppoisaa työmatkaretkeilyä lietteillä ja kattohaikara

Päätin hyödyntää työkokoustani Porissa startaamalla klo 05 Salosta. Aamu alkoi hyvin matkan aikana sarastaa ja miinusasteilta oltiin siirrytty jo kunnolla plussan puolelle saapuessani 7 jälkeen Yyterin lietteille Poriin. Kävellessäni lietteille mielessä ajattelin, että koskas viimeksi olen näillä pitkospuilla kävellyt. Siitä taitaa olla jo lähemmäs 10 vuotta kun viimeksi lietteillä olin käynyt.

Lietteillä ei mitään ihan älyttömästi ollut kahlaajia, mutta leppoisaa oli katsella n. 60 punakuiria, 20 tylliä ja 5 suosirriä. Myös vessuja tuli katseltua ja merellä kelluikin mm. 5 kaakkuria, 4 kuikkaa, 1 mustakurkku-uikku, 10 jouhisorsaa ja yksi harmaasorsa. Kaiken kaikkiaan aivan sika makeeta "kaukoretkeilyä".

Illaksi matkasin Helsinkiin Bongariliiton hallituksen kokoukseen. Asiat saatin nopeasti päätettyä, joten päätin hyödyntää vielä kauniin kevätillan. Lähdimme yhdistyksen sihteeri Olli Kemppaisen kanssa "bongaamaan" Viikin Purolahdessa jo pitempään ollutta kattohaikaraa. Lintu löytyikin jo yöpuulle siirtyneenä Lopin saaresta seisten tervelepän latvassa.