perjantai 7. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivän mega

Sunnuntaina 2.12.2012 löytyi Viron Haapsalusta kettusirkku fox sparrow. Tämä pohjoisamerikkalainen sirkkulaji oli tavattu vain kahdesti aikaisemmin WP:llä. Aikaisemmat hyväksytyt havainnot olivat Islannista 1944 ja Pohjois-Irlannista 1961. Tämän lisäksi alueelta kyllä tunnetaan muutama muukin havainto, mutta nämä linnut on tulkittu pinnakelvottomiksi.

Kuumin bongariaalto kävi hoitamassa linnun jo maanantaina ja tiistaina. Linnun osoittautuessa paikallisen oloiseksi päätin itsekin lähteä liikkeelle. Keskiviikkoiltana ylitin Suomenlahden ja yövyin Tallinnassa. Aamiaisen jälkeen lähdin ajamaan kohti Haapsalua. Matkaa ei ollut kuin alla sata kilometriä ja tiet olivat varsin kelpokunnossa. Oikeastaan ihmettelin, kuinka runsasta teiden suojaus oli Virossa. Rapa lensi ja tuulilasin pesunestettä kului.

Hieman yhdeksän jälkeen saavuin pelipaikalle ja ystäväni Olavilta  saamien "nuottieni" mukaan löysin katselupaikan varsin helposti. Hyvä näin, koska olin yksin paikalla.  Virittelin kameran valmiiksi ja aloin odottamaan. Paikalla pyöri kymmeniä talitiaisia ja sinitiaisia sekä punarinta.

"pelipaikka"
Noin vartin odottelun jälkeen kettusirkku pölähti tinttien joukkoon maata kuopimaan.  Mannaa, sillä olin ollut hieman huolissani linnun hoitumisesta. Lisäksi ei kauheasti kiehtonut ajatus hylsystä, koska sellainen napsahti juuri Virosta syyskuussa 2011, kun yritin hietakurkea WP-pinnaksi.

Annoin kameran laulaa, mutta kuvaaminen puskan  keskelle ei oikein tahtonut luonnistua. Valoa oli aivan liian vähän kunnon kuvien saamiseksi.  No joitain dokumenttikuvia sentään tuli.

kettusirkku

kettusirkku

kettusirkku
Kuvatessani lintua saapui paikalle myös Matti Rekilä perheineen. Vaihdoimme muutaman sanasen, ennen kuin minun oli aika jättää Haapsalu taakseni.  Ennen poistumistani laitoin myös päivitysviestit Suomeen, jotta britit, ruotsalaiset ja muut WP-bongarit saisivat kaipaamansa päivityksen tuoreeltaan.

Hoidossa
PS.  Tasan vuosi sitten olin Fuerteventuralla bongaamassa kurnuliejukanaa, nyt kettusirkkua Virosta...mitähän on luvassa ensivuonna itsenäisyyspäivänä?

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Talviralli

Turun Lintutieteellisen yhdistyksen perinteinen talviralli rallattiin tällä kertaa todella talvisissa olosuhteissa. Lämmin ja sateinen syksy oli muuttunut muutamaa päivää aikaisemmin rajun lumimyräkän saattelemana talveksi. Luonnollisesti hyytävä itätuuli ja maan peittänyt lumipeite oli muuttanut lintutilanteen aivan uuteen asentoon. Monet hyvät viivyttelijälajit olivat poistuneet maasta pikavauhtia. 

Meidän joukkuetta ei pahemmin muuttunut tilanne haitannut, koska olimme jo muutamaa viikkoa aikaisemmin sopineet, että tänä vuonna emme pohjusta, emmekä muutenkaan "stressaa" koko rallista. Päätimme siis lähteä perusretkelle lapsuutemme lintumaille, Särkisaloon, Perniöön ja Saloon, johon kuntaliitoksen myötä edellä mainitut kunnat oli yhdistetty 2009.  Perinteinen rallijoukkueemme oli myös saanut vahvistuksia, kun ranskalainen Julien Terraube ja "Itä-Suomen ihme" Janne Aalto olivat saapuneet rallaamaan kanssamme. 

Homma pyörähti todenteolla käyntiin, kun jengi kokoontui luokseni aamukahville hieman ennen puolta seitsämää. Sovittuamme tarkemmin retkipaikat lähdimme liikkeelle ja ensimmäinen rallilaji pulu hoidettiin Salon rautatieasemalta heti rallin alkaessa 0700. Siitä jatkoimme matkaa Särkisalon uloimpaan kärkeen, minne saavuimme hyvissä ajoin.  

Pakkasesta ja tuulesta huolimatta porukkaa hymyilyttää
Merelle tapittaminen tuotti perus koskeloiden, telkkien ja lokkien lisäksi mm. pilkkasiiven. Muuten merellä ei ollut mitään ihmeellistä liikenteessä. Pikkuisia laulujoutsenparvia muutti tasaisesti etelään.  Rantametsiköstä saatiin hippiäinen, puukiipijä, vihervarpunen ja muutama muu peruslaji. Metsätiaiset loistivat poissaolollaan.


Hyistä tapitusta

Julien

Janne
Aloituspaikan jälkeen aloimme koluta suojaisia merenlahtia ja tuttuja ruokintapaikkoja.  Listalle tulivat mm. taviokuurna, merikotka, uivelo, mustalintu ja  pähkinähakki sekä varpushaukka.  Pienestä yrityksestä huolimatta metsätiaisia ei vaan kuulunut tai näkynyt ja ohariksi meni myös minun ja Jannen kuulema palokärki. 

Särkisalon jälkeen siirryimme Perniöön ja Latokartanon koskelta hoidettiin kara, mutta Saarenjärvellä ei ollut saukkoa kummempaa. Tosin tuo vekkuli vesieläin on aina yhtä makea havaita. Lopuksi menimme Tuohittuun, jossa vielä muutama päivä sitten oli laulujoutsenien seassa kanadanhanhia ja kurki. No nyt ei ollut muuta kuin hiiripöllö kuusenlatvassa. No kyllähän sekin lämmitti. 


Välillä homma meni ihan pellolle
Peltojakson jälkeen lähdimme ajelemaan ihan rauhassa, mutta saapunut tekstiviesti antoi syyn hieman pohtia jatkoa...Salon Korvenojan kaatopaikalta oli löytynyt Suomen 30 grönlanninlokki. Pienen keskustelun jälkeen päätimme, että emme kiirehdi paikalle vaan ajamme sitä kautta Saloon retkeillen suunnitelluillamme paikoilla. Matkalla näimme mm. kaipaamamme varpusen, hempon, järrihempon ja ihan mielettömän 25 yksilön peippoparven. Kun olimme lähestymässä kaatopaikkaa, tuli negatieto linnusta...oli lähtenyt yöpymään kohti Halikonlahtea.

Sinne mekin olimme matkalla lopettelemaan rallia. No lokkia emme sieltä löytäneet, mutta muuten lahti antoi meille "isolla kädellä". Tunnin aikana havaitsimme muuttavan kaakkurin, muuttavan viiden  merihanhen parven, tavin, västäräkin, kottaraisen, fasaanin, peltopyyn ja tiklin.  Rallin lopussa meillä oli 52 lajia kasassa eli ns. "50 lajin kuoleman raja" oli onneksi ylitetty. Pientä harmitusta toki oli ilmassa, koska emme olleet havainneet koko päivänä kuusitiaista ja hömötiaista, jotka molemmat ovat peruslajeja talvirallissa. 

Purku järjestettiin peristeiseen tapaan ravintola Koulun historianluokassa, minne olikin ahtautunut aikamoinen määrä lintuihmisiä. Ralliin osallistui yhteensä 19 joukkuetta ja purun edetessä huomasimme, että olimme loppujen lopuksi havainneet ihan kivasti lajeja. Tulosten selvittyä Käpykaarti vei viidennen kerran peräkkäin talvirallin voiton, tälläkertaa 60 lajilla. Ero seuraavaan joukkueeseen oli 6 lajia eli voitto oli näissä oloissa murskavoitto. Nöyrät onnittelut käpykaartilaisille. Heidän tunnelmia voi käydä lukemassa täältä www.kapykaarti.net

Meidän 52 lajin kokonaismäärä riitti neljänteen sijaan eli perusretkeily toi varsin mukavan sijoituksen. Kaikkiaan rallissa havaittiin 96 lajia.


Purkutunnelmaa
Iso kiitos retkiseurasta Markus, Mika, Julien ja Janne!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

"Kaveri Ohotanmereltä"

Tyttären syntymäpäivävalmistelut saivat odottamattoman muutoksen, kun aamu kymmeneltä tuli tieto, että Ämmässuon kaatopaikalla oli juuri havaittu ja kuvattu todennäköinen Ohotanlokki Slaty-backed Gull Larus Schistisagus. Linnun oli havinnut erittäin kokenut lokkeihin erikoistunut ryhmä, joten havainnon aitoutta ei tarvinnut miettiä. Tilanne oli kuitenkin auki, koska lintu oli viimeksi havaittu poistuvan kaatopaikalta. 

Muutaman välipuhelun jälkeen päätin seurata tilanteen kehittymistä ja jatkaa talon siivousta. Lattiat tuli pestyä "ennätysripeästi" ja kellon lähestyessä kahtatoista pohdin tavaroita järjestellessäni, että näinköhän enää lintua nähdään. Hieman puolenpäivän jälkeen tilanne sitten "kiristyi", lintu oli todennäköisesti nähty Kirkkonummen Vitträskin järvellä. Tilanne oli kuitenkin auki, sillä lintu oli nähty poistuvan järveltä kohti kaatopaikkaa. Pohdin mielessäni, että vielä ehdin hoitaa linnun ennen tyttären synttäreitä, mikäli se nyt vaan nopeasti löytyisi ja pysyisi hetken hoidettavissa. 

Kauan ei tarvinnut odottaa, kun kaatopaikalla päivystäneet löysivät linnun makeasti istumassa sähkötolpan päällä. Mietin vain.....Voi Hel......pakko lähteä vaikka ei nyt yhtään sopisi. Laji on aivan liian hurja jätettäväksi huomiselle. Ryntäsin autolle ja laitoin navigaattoriin annetun osoitteen. Huh vain reilu tunti ajomatkaa....matkalla mielessäni laskin, että toivottavasti lintu pysyy paikalla ja pystyn hoitamaan sen toisten putkista....jokainen minuutti oli nyt tärkeä...lintu pitää hoitaa mallikkaasti, että ehdin synttäreille.....

Pyysin paikanpäällä olevien kavereiden pitävän minut ajantasalla, mikäli tilanne muuttuu....kilometri kilometriltä ja lintu edelleen tolpan päässä....Sitten soi puhelin....se KATOSI.....Hel....minulla oli enää matkaa parkkipaikalle alle 5min...ja nyt tilanne oli taas aivan levällään.....Nopea pohdinta ja uusi suunnitelma....näkyy ehkä kipille....sinne siis....uusi osoite navigaattoriin...taas mennään, mutta linnusta ei tule päivitystietoa....saavun parkkipaikalle ja otan varusteeni....onneksi vastaan kävelee Riihimäen Jouni, joka toteaa, että turha sinne on mennä...samassa tulee päivitystä....lintu lentää kohti etelää.....menossa ehkä Vitträskille. Jouni toteaa vaan, että luulisi jo menevän...paikalle oli saapunut myös muita ja teemme nopean ratkaisun....järvelle...navigaattori näyttää yli 20 kilometriä....Ei hyvä - pitäisi jo olla kotimatkalla.

Kilometrit tuntuvat tajuttoman pitkiltä ja ajatukset pyörivät kotiinlähdön ja yrittämisen rajapinnassa. Linnun olisi parempi nyt löytyä ja nopeasti....enää muutama kilometri järvelle ja ei vieläkään tietoa...samassa kuitenkin tulee viesti. Lintu paikalla - YES! Saavuin ensimmäisten joukossa ja juoksin katselupaikalle. Onneksi lintu oli hallussa ja sain hoitaa sen Rokalan putkesta - siitä hänelle iso kiitos!

Aikaa ei ollut rupatteluille vaan paluumatka alkoi yhtä ripeästi kuin lähtö koko bongaukseen. Ajatus myöhästymisestä tyttären synttäreistä ei oikein kiehtonut :-).


Alati kasvava bongariryhmä

Laji on aivan mieletön rari WP:n alueella ja tietenkin kyseessä oli Suomenpinna. laji pesii Itä-Aasiassa Siperiasta Pohjois-Japaniin sekä harvinaisena Alaskassa. WP:n ensihavainto tehtiin 2008 Liettuassa ja sama lintu nähtiin seuraavana keväänä Latviassa. Muutama kova suomalainen WP-bongari hoiti lajin silloin. Lisäksi on talvihavainto Englannista vuodelta 2011 ja kevät havainto Islannista vuodelta 2012. Kyseessä oli siis 4 havainto WP:llä eli hymy oli aika herkässä.


Hoidossa!

Minun poistuessani autojono kasvoi koko ajan. Tälläinen oli tilanne n. 15 minuutin jälkeen. Jokainen voi miettiä, miltä jono näytti esim. tunnin päästä. 




Vaikka minulla oli autossa kaikki kamat mukana, niin kuvia ei ollut mahdollisuutta ottaa. Nähdessäni linnun se ui vastarannalla muiden lokkien seassa. Alla olevasta linkistä löytyy kuitenkin Visa Rausteen kuvia linnusta.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Viimeinen revitys

Lähdimme Sepon kanssa heti pika-aamiaisen jälkeen liikenteeseen, koska yllätykseksemme aamu valkeni nopeammin mitä olimme luulleet. Onneksi aamuliikenne oli rauhallista ja saavuimme murheitta aloituspaikallemme Sao Juliao da Barra Fortressiin. Auto parkkiin ja ulos. 

Montakaan metriä ei tarvinnut kävellä kun ensimmäiset kaksi riisimainaa löytyivät nurmikolta. Kävipäs tämä nyt helposti! Koska laji löytyi yllättävän helposti päätimme jäädä paikalle hetkeksi kuvailemaan. Linnut eivät olleet mitenkään kuvaajaystävällisiä, vaikka pyöräilijät tai kävelijät saivat mennä ihan muutaman metrin päästä ohitse. Mutta kun yritti lähestyä kameralla, niin epäluulu kasvoi ja lintu lennähti aina kauemmas. Näimme lopulta paikalla minimissään 16 lintua!

Riisimaina

maina päivystää
Liikenteen vilkastuessa lähdimme mekin jälleen liikkeelle. Alustavasti olimme laskeneet, että tunti menee ajaessa Lissabonin lävitse. Alku meni mainiosti, mutta sitten liikenne alkoi puuroutua, mutta onneksi ei kuitenkaan kokonaan katkennut. Kilometri kilometriltä ryömimme 20km / h vauhdilla kohti kohdetta. Onneksi ei kuitenkaan mitään älyttömän pitkä matkaa vaan lopulta pääsimme noin puolentoista tunnin ajon jälkeen Barroca d'Alvaan. 

Heti peltotielle päästyämme ojan puskassa istui koiras ja naaras mustapääkutoja. Nam! Päivän toinen pinna oli tosiasia. Lisää lintuja löytyi kunhan pääsimme jalkautumaan peltotielle. 
Nuori mustapääkutoja
Tässä vaiheessa kaikki näytti vähintäänkin hyvältä. Aikaa oli vielä lähes tunti löytää viimeinen targetlaji eli kultapiispa. Hajaannuimme eri teille, jotta saisimme paremman otteen alueen lintuihin. Paikkahan on aika mukava, koska näimme reilun tunnin aikana mm. liitohaukan, muutaman rääkkähaikaran, kymmeniä kapustahaikaroita ja tietysti kutojia ja vahanokkia.

Lopulta Seppo kuittasi kylmän rauhallisesti walkie tolkiin, et täällä on....ei tarvinnut paljon kehottaa vaan kävely muuttui ripeäksi juoksuksi. No, näin siinä vaan kävi, että lintu lähti lentoon kun saavuin paikalle....jälleen poispäin lentävä lintu, josta en käytännössä saanut mitään irti. Ei siis pinnaa.

Yritimme vielä hetken etsiä lintua, mutta turhaan. Kello näytti yhtätoista, oli pakko luovuttaa ja lähteä kohti lentokenttää. Reissun viimeiset revitykset oli takana.


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Takaiskuja...

Aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan saaren toiselle puolelle. Ajatus oli, että aloitamme länsipuolen kohteista ja ilman lämmetessä siirrymme myös ylhällä sijaitseviin paikkoihin.  Flores on kuuluisa kauniista luonnosta ja kieltämättä luonto oli varsin kaunista ja vehreää. Oman erityispiirteensä tekivät useat vesiputoukset. 

Sumuisten vuorten vesiputouksia
Aloitimme Fajä Granden rannasta, jossa aikaisemmin tällä viikolla oli ollut paikallinen sepelkalastaja. Tosin linnusta ei ollut enää muutamaan päivään havaintoa, mutta aina kannattaa yrittää.... No eipä näkynyt lintua enää, mutta rannalle näkyi mainiosti läntisen paleartisen alueen läntisin piste, Ilheu do Monchique.


WP:n läntisin piste
Jatkoimme retkeämme lähipeltoihin ja laaksoihin. Rauhallisen tahdin johdosta ehti samalla vähän kuvaillakin....alla joitakin otoksia tältä päivältä. Parhaaksi havainnoksi jäi indigokardinaali.

mustarastas

peippo

mustapääkerttu, koiras

mustapääkerttu, naaras

pupu
Iltapäivällä siirryimme rannikolta ylöspäin, koska sisämaan kraaterijärvillä oli jo pidempään viihtynyt niin puusorsa kuin nokisorsiakin. Homma vaan lässähti jo puolessa välissä, koska pilvet olivat aivan liian alhalla. Kävimme tarkastamassa lagoa da Lomban, lagoa Secan ja lagoa Brancan. Sama tilanne kaikissa....järveä ei edes kunnolla näkynyt. Pilvet olivat aivan liian alhalla ja näin jäi pinnat saamatta. 

"kadonnut järvi"
Huomenna sitten alkaa oikeasti kotimatka. Pysähdymme kuitenkin Sepon kanssa tiistaina Lissabonissa, joten uutta tekstiä on vielä luvassa.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Haikea lähtö

Koska emme olleet onnistuneet näkemään viirukerttulia, päätimme palata kolmannen kerran Fojoon. Olimme jälleen hyvissä ajoin "pelipaikalla" ja asetuimme odottamaan. Lintu saapuikin jälleen edellispäivien tapaan paikalle ääntelemään, mutta emme tälläkään kertaa onnistuneet löytämään sitä latvustosta. Aivan käsittämätöntä, että lintu kuului aamun aikana kolmesti ja emme kertaakaan saaneet sitä esille. No, tällaista tämä nyt oli.

Kellon lähestyessä kahtatoista oli tullut minun aikani laskeutua alas, muiden jatkaessa matkaa muihin laaksoihin. Yhteysalukseni Floresille oli lähtevä kello neljä ja tätä ennen oli pakattava tavarat valmiiksi ja laitettava havikset kuntoon. Alla olevasta kuvasta saa hieman käsitystä, millaisessa liejussa täällä ollaan retkeilty.  



Saavuin satamaan hyvissä ajoin ja odotellessani laivan lähtöä kuvasin hauskan näköistä "höttiäistä", jonka kuva alapuolella.  Tämäkin kaveri oli vähintään 5cm pitkä.


Yhteysalus lähti ajallaan ja keltanokkaliitäjiä alkoi heti näkymään kun oltiin päästy satamasta ulos. Niitä oli varsin leppoisa katsella lähietäisyydeltä. Muuten meri oli valitettavasti tänään "tyhjä". yritin löytää keijuja, mutta ei tärpännyt. Sen sijaan keskellä merta lensi perhonen - Amerikastako oli tulossa...

Corvon jäädessä yhä kauemmas alkoi ajatukset kääntyä haikeuden puolelle. Vaikka elämä ei voi olla pelkästään lintujen katselua, niin tämä mystinen pieni saari keskellä Atlanttia on vain aivan mieletön lintumesta. Siellä retkeily on rankkaa, mutta samalla varsin ainutlaatuista. Mikä tahansa vastaantuleva lintu voi olla mieletön rari. Tunnen itseni etuoikeutetuksi kun sain kokea tämän mystisen saaren ja sen tunnelman. Ehkä vielä palaan pelipaikalle...

Corvo
Majoituttuani lähdimme saksalaisen lintumiehen kanssa retkelle lähimaastoihin. Mitään ihmeellistä ei tullut vastaan, mutta toivottavasti huomenna tulee.

perjantai 12. lokakuuta 2012

"Kultaiset siivet"

Koska eilen ei viirukerttuli onnistunut aloitimme aamun Fojosta. Lähdimme jo pimeässä liikenteeseen ja asetuimme odottamaan. Aamun sarastaessa alkoivat myös linnut äännellä ja liikehtiä.  Puoli yhdeksän jälkeen alkoi kuulua jenkkiwarblerin ääntä aivan meidän yläpuoleltamme. Lintu äänteli aktiivisesti, mutta emme vaan millään löytäneet sitä. Sitten taas alkoi hiljaisuus. 

Viirukerttulin etsintää
Etsintämme keskeytyi tietoon, että Lighthouse Walley:ltä oli löytynyt Golden winged warblet.....ja taas noustiin ja lujaa laaksosta tielle. Olihan kyse wp:n toisesta havainnosta! Saavuimme aika nopeasti paikalle, mutta tilanne oli kuihtunut sillä aikaa kasaan. Linnusta ei ollut pieneen aikaan havaintoa. Kaiken lisäksi alkoi tuulemaan ja satamaan aika kovasti. Kun sade hetkeksi heikentyi alkoi tapahtua - laakson pohjalta nousi kiipiäkerttuli aivan meidän viereen ja saimme sitä ihailla hetken. Lintu on kyllä mielettömän kaunis ja omaperäinen. Harmi, että olin pakannut omat kameravarusteeni repppuun sateelta suojaan. Näin jäi kivat kuvat ottamatta - tilaisuus niihin kyllä oli.

Sade oli jatkunut yli neljä tuntia ennenkuin alkoi ilma kunnolla kirkastua. Sen myötä aloimme myös laajentamaan etsintää. Osa lähti ylöspäin ja osa taas alaspäin laaksoa. Yllättävän nopeasti lintu lopulta löytyi uudelleen, mutta muutama satametriä yläpuolellamme. Lähdin juoksemaan täysillä ylöspäin ja jo puolessa välissä rinnettä olin ihan puhki...pääsin kuitenkin paikalle ajoissa ja näin tämän upean nuoren koiraan mainiosti, muutaman metrin päästä.


Kultasiipikerttulin bongausta
Katseltuani minuutteja lintua päätin lähteä takaisin alas hakemaan tavarani. Ajattelin, että jos lintu on edelleen paikalla, niin tulen kuvamaan sitä. Päästyäni takaisin sain kuulla, että lintu oli hieman jatkanut matkaa. Silti päätin jäädä muiden lähtiessä paikalle. Siellä sitten odottelin puolitoistatuntia turhaan. Vaikka näin kaksi upeaa lajia tänään, niin hieman harmittaa, kun en kantanut kameraa kokoajan käyttövalmiina. Molemmista lajeista olisin saanut kelpokuvat, mutta ei....laiskuutta vai tyhmyyttä :-)

torstai 11. lokakuuta 2012

"Lapsuuteni unelmalaji"

Olin jo eilen päättänyt, että heti aamulla paunun laaksoihin koko päiväksi. Näin myös tein ja aloitin aamun da Ponten laaksosta. Aikaisemmista päivistä oppineena menin suoraan aurinkoiselle puolelle. Etenin hyvin hitaasti, mutta mitään ei näkynyt. Homma keskeytyi tekstiviestiin ja taas mentiin. Fojosta oli löytynyt viirukerttuli. 

Pääsimme paikalle kohtuullisen nopeasti ja aloitimme odottamisen....aika kului ja kului....tunti tunnilta, mutta mitään ei näkynyt. Lopulta päätimme lähteä etsimään lintua. No, tämäkään ei tuottanut tulosta vaan lopulta lopetimme etsinnät. Linnun ehti nähdä vain Fojossa olleet, joten tänään ei ollut bongareiden päivä. 

Lähdimme valumaan kohti kylää ja päästyämme da Ponten sillalle päätimme pitää evästauon. Paikalla jo pidempään viihtynyt Indikokardinaali lenteli tien molemmilla puolilla, joten päätin jäädä kuvailemaan lintua. Muut suomitiimistä jatkoivat matkaa. 

Lintu tulikin muutaman kerran ihan kuvausetäisyydelle, joten sain muutaman dokumenttikuvan. 



Kuvauksemme keskeytyi ylitselentävän linnun outoon ääneen. Linnun laskeutuessa viereiseen korkaan puuhun, huusi Davis - Red-eyed Vireo! Siinä se sitten oli - lapsuuteni mystinen jenkkilaji punasilmävireo. Selaillessani lapsena lintukirjoja, mietin usein, että olisi mahtavaa joskus nähdä tämä laji. Onneksi kamera oli valmiina ja sain linnusta muutaman dokumenttikuvan.



Corvo ei siis tänäänkään jättänyt pinnoitta. Vireo oli kyllä minulla tänään etsinnässä ja sen vuoksi olin heti aamusta lähtenyt laaksoihin. Oli aika mahtavaa saada laji hoitoon ja ihan vielä spondesti.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Magnoliaa...

Aloitimme aamun kylän ja lentokentän komppaamisella. Keli oli muuttunut hyvinkin kivaksi, kun aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Ennuste oli toteutunut ja tuulten kääntyessä myös sade oli kaikonnut. Aamu ei tarjonnut rantakerttulia ja yöhaikaraa parempaa, mutta ainahan niitäkin on kiva katsella. 

Koska keli oli kirkas päätimme lähteä ylös kohti Caldeiran tulivuoren pohjaa. Taksi vei meidät ylös, jonka jälkeen aloitimme laskeutumisen pohjalle. Paikka oli kyllä aikamoinen ja valitettavasti kuvat eivät nyt anna oikeaa kuvaa paikan mittasuhteista

Tulivuoren pohja
Päästyämme pohjalla huomasimme järven toisella puolella kalastelevan amerikanharmaahaikaran, joka teki vielä näyttävän lentonäytöksen laskeutuen lopulta kiviaidalle. Kirkas ilma ei siis ollut tyhjäntänyt järveä linnuista ja näin ensimmäinen pinna napsahti allekirjoittaneelle.

järvinäkymä
Jatkoimme kierrosta rantaa pitkin ja aika-ajoin edestämme lähti "pässejä". Valitettavasti jokaisella oli vaan liikaa valkoista siiven takareunoissa. Näin amerikanpässi jäi hoitamatta. No onneksi laji on hoidossa Suomesta, joka sinällään on aika hurja havis.

Puolessa välissä pidimme lounastauon ja allekirjoittanut ehti hieman jopa lintukirjaa selailla....mitäs näkisi seuraavaksi... :-)


Kierroksen loppuvaiheessa havahduimme, koska jostain kuului tuntemattoman kahlaajan ääntä. Onneksi lintu löytyi lennosta ja laskeutui lähes eteemme. Oho - ompas harmaa kurmitsa....tarkastelu paljasti lajin ja taas pamahti pinna. Amerikankurmitsa oli siis siirtynyt lentokentältä sisämaajärvelle. 

Kierroksen aikana näimme myös lyhytnokkahanhen ja muutaman valkoperäsirrin sekä härskin näköisen hybridisorsan. Lentävä lintu oli todella tumma niin selästä, kupeista kun siivistäkin. Valitettavasti kuitenkin siiven takaraunat olivat valkoiset, joten hybridihän se siinä lensi.

Hannu oli jo puolessa välissä kierrosta alkanut hoputtaa meitä - ei ole hyvä olla tunteja katveessa. On mentävä nopeasti ylös, jotta pääsemme ajantasalle saaren lintutilanteesta. Siispä nousimme reippaasti, mutta puolessa välissä takana tullut ruotsalaistiimi ilmoitti, että he näkevät kanadansirrin. No onneksi minulla oli laji hoidossa jo Irlannista, joten vain Seppo joutui palaamaan alas. 

Saavuttuamme taas huipulle aloitimme laskun, koska olimme edelleen katveessa. Olimme jo kohtuullisen pitkällä laskuamme, ennenkuin alkoi puhelimeen saapua tekstiviestejä....voi hemmetti....Magnoliankerttuli at Ponte....samassa Markku otti meihin yhteyttä walkie tolkien kautta...Taksi oli lähetetty noutamaan meidät. Olimme jo laskeutuneet valitettavasti liian paljon, jotta olisimme saaneet viestin takana tulleelle ruotsalaistiimille ja meidän Sepolle. No, taksin noutaessa meidät palasimme ylös ja Markku otti yhteyttä vielä pohjalla olleeseen ryhmään kertoakseen tilanteen. Tämän jälkeen me lähdimme laskeutumaan kohti Pontea. Markku jäi odottamaan ylös. 

Saapuessamme paikalle oli tilanne jo useimmilta ohi, mutta kannustavat huudot saattelivat meidät laakson pohjalle. Tänään otin hieman rauhallisemmin ja empä kaatunutkaan. Lintu oli juuri näkynyt löytöpaikalla ja aloimme tähyillä latvustoihin. Lopulta havaitsimme liikettä ja kas siinä se sitten oli - minun ensimmäinen jenkki "puukerttuli".  Lopulta näin linnun oikein makeasti, kun se ilmestyi avoimesti syömään jotain matoa latvaan. Olipa aikamoinen havis, joka ei olisi varmastikaan hoitunut Ilman Markun apua taksin lähettämisineen - Iso kiitos!
Magnoliabongausta
Vaikka lintumiehet juoksentelevat tässä saaressa paikasta toiseen, osaa kissat ottaa elämän rennosti :-)


tiistai 9. lokakuuta 2012

"Tajunnan köyrijä"

Aamu oli mennyt kylän ympäristön komppaamisen merkeissä ja parasta havaintoa edustin hetken paikalla ollut heinäturpiaali. Poikkeuksellisesti olimme lounastauolla majoituksessa, kun Markku sai puhelun Fojon laaksosta. Sekavasta puhelusta saimme selville vain paikan ja lajin...Wood Thrush!!!

Sitten mentiin ja lujempaa kun kertaakaan aikaisemmin. Taksi tuli noutamaan meidät ja matkalla saimme kuulla, että löytäjätiimistä oli lähetetty meitä vastaan vastaanottaja. Jengi nopeasti autosta ulos ja juosten kohti laaksoa. Heti sisäänpäästyämme tajusimme, että nyt ollaan vaarallisessa paikassa. Rinne oli tajuttoman jyrkkä ja sateen vuoksi maaperä oli yhtä mutaa. Aika nopeasti olin itsekin ensin kasvoillani ja sitten vielä selälläni. Onneksi ei mitään käynyt minulle eikä varusteilleni. 

Linnun löytöpaikkaan päästyämme monen varusteet oli aikalailla mudassa. Rinne oli ottanut omansa :-)

Hetken kuluttua saimme ensimmäisen kontaktin lintuun, mutta monikaan ei sitä heti nähnyt. Muutamien tuntien jälkeen jokainen oli päässyt näkemään tämän tajuttoman tajunnan köyrijän ja ilo oli aika korkealla. Tosin edessä oli vielä nousu takaisin tielle. Nousuun tarvittiin jokaista raajaa ja meno oli taas aikamoista. 

Illalla juhlistettiin sitten wp:n neljättä täpälärastasta. Hemmetti mikä laji!

Alla kuva päivän ja ehkä jopa tämän vuoden linnusta.


Lisää kuvia löytyy Vincentin kuvasivuilta. Kuvien arvo on aika huikea, koska nämä ovat ensimmäiset kuvat wp:n alueelta tästä lajista.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Corvo meininkiä

Aamiaisen jälkeen painuimme kukin omaan laaksoon. Ajatukset vaelsivat mahdollisissa kerttuleissa, jotka "loistivat" poissaolollaan tämän syksyn osalta. Aamu oli kääntynyt jo päiväksi kun kokoonnuimme eväslounaalle da Ponten sillalle. Valitettavasti kukaan ei ollut havainnut mitään erityistä. Ruokailun keskeytti ylilentävä indikokardinaali, mutta ei valitettavasti laskeutunut kuvausetäisyydelle. 

Ruokailun jälkeen juttelimme suomalaistiimin kesken, että mitäs tehdään seuraavaksi. Ei huvittanut vielä lähteä kyläänkään komppaamaan. Jutustelun keskeytti "walkie tolkien" ääni.....amerikanmetsäviklo Resorvoin huipulla. Voi hemmetti...sinne siis. 

Edessä oli neljän kilometrin yhtämittainen jyrkähkökin nousu. Ei auttanut kun pistää jalkaa jalan eteen. Nousu todellakin otti koville ja hiki lensi taas kunnolla. Viidenkymmenen minuutin päästä olimme saavuttaneet sumun sisällä olleen huipun. Ruotsalaiset löytäjät olivat pitäneet linnun "hankassa", jotta pinna hoituisi. Ja näinhän se hoituikin. 
"Onnelliset ja hikiset pinnamiehet"
Kun kaikki olivat hoitaneet pinnan kotiin, saimme luvan lähestyä lintua kuvausmielessä. Keli oli vaan aika karu, koska koko alue oli sumun peitossa ja aika-ajoin satoi sekä tuuli hyvin kovaa. Alla kuitenkin muutama dokumenttikuva linnusta ja kuvaustilanteesta.

Kuvauskeli

Amerikanmetsäviklo

Amerikanmetsäviklo

Amerikanmetsäviklo

Amerikanmetsäviklo

Amerikanmetsäviklo

Märkinä ja onnellisina olimme valmiit laskeutumaan takaisin alas. Sumu oli kerännyt lintuja matkanvarrelle ja alla yksi kuva valkoperäsirristä, joka tepasteli aivan tien vieressä.


Matkan puolivälissä walkie tolkiet "lauloivat" jälleen. Power stationilla oli nähty kelopääsky. Ja taas mentiin ja lujaa. Onneksi nyt alamäkeä. Saapuessamme paikalle saimme kuulla, että paikalla on minimissään 2 räystäspääskyä, 4 amerikanpääskyä ja kelopääsky. Odottelun jälkeen linnut saapuivatkin takaisin paikalle ja pinna napsahti!

Kelopääsky hoidossa
Onnistuneen pääskybongauksen jälkeen lähdimme laskeutumaan kohti kylää. Matkan varrella sovimme, että mennään oluelle paikalliseen, kunhan päästään sen kohdille. Homma meni hieman mutkitkaammaksi, koska jälleen tuli bongattavaa. Nyt mentiin lentokentälle, koska sieltä oli uudet miehittäjät kaivaneet esille heinäturpiaalin. Ehdimme juuri sopivasti ensimmäisenä paikalla ja lintu oli vielä meidän saapuessa hoidettavana. Kuitenkin hyvin nopeasti meidän saapumisen jälkeen se otti siivet alle ja lensi kauas pohjoiseen. Päivän kolmas pinna oli tosiasia. Nyt hymyilytti!

Oluet vaihtuivat majoituksen kahviin, koska päätimme juhlistaa päivää illallisen yhteydessä. Kahvin jälkeen lähdimme takaisin lentokentälle katselemaan olisiko paikalla kahlaajia. Valitettavasti niitä ei juuri ollut, joten Hannu ja Seppo jatkoivat lentokentän toiselle puolelle. Itse päätin jäädä paikalle vielä hetkeksi. Katselin rauhassa merelle, mutta meno tuntui aika rauhalliselta. Yht'äkkiä kuulin aivan vierestä kovahkon "tik"-äänen ja tajusin heti, että nyt on oltava tarkkana. Kääntyessäni ääntä kohden näin linnun peseytymässä sadevesilammessa. Kiikarit silmille ja pam! Rantakerttuli se siinä suki ja peseytyi....äkkiä viesti walkie tolkien kautta, mutta innoissani tein sen suomeksi....no aika nopeasti alkoi tulla pyyntöjä, että mitä...englanniksi please...no sain käännettyä viestin ja johan alkoi porukkaa kokoontumaan löytöpaikalle.

En tiedä oliko kyse edellispäivänä jo havaitusta yksilöstä, mutta jos ei ole, niin tulipahan löydettyä sitten elämäni tähän mennessä kovin laji. Lajista on kuitenkin alle 20 havaintoa wp:n alueella.

kerttulibongausta