sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Hormoonit hyrrää

Telkkien soidinmeno on tunnetusti hyvin näyttävä ja kiihkeätempoinen näytelmä. Jo useamman vuoden olen toivonut pääseväni seuraamaan näytelmää kuvaamisen kannalta sopivalta etäisyydeltä. Kuluvana keväänä minulle tarjoutui vihdoin mahdollisuus sijoittua oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Sulapaikka oli vielä pieni ja useampi lintu oli saapunut soidinmenoja käymään. Lisäksi piilokoju mahdollisti lintujen tarkkailun ja kuvaamisen soidinmenoja häiritsemättä. 

Nikon D500+600mmf4, 1/1250, f/5,0, ISO800
Koiraiden tunnusomainen soidinkäyttäytyminen on mielenkiintoista seurattavaa. Tehdäkseen vaikutuksen naaraaseen, koiraat "nakkelevat" niskojaan varsin kulmikkaasti. Lopuksi nokka sojottaa kohti taivasta ja samalla koiras päästää tunnusomaisen kutsuäänen. 

NikonD500+600mm/f4, 1/1250, f/5,0, ISO800
Naaraan huomion saatuaan koiras kuljettaa naarasta perässään, katse napakasti yläviistoon naulattuna. Varsinainen pariutuminen tapahtuu luonnollisesti myöhemmin, mutta jo tunnusteluvaihe saa koiraan käyttäytymään hyvin itsevarmoin elein. 

NikonD500+600mm/f4, 1/1250, f/5,0, ISO800
Sulan muut koiraat eivät jää tilannetta toimettomina sivusta seuraamaan. Ensin tuijotellaan ja pyöritään ympärillä. Ikäänkuin tilannetta arvioiden. Tunnelma tiivistyy hetki hetkeltä ennen edessä olevaa yhteenottoa. Viimeistään tässä vaiheessa naaras siirtyy sivummalle seuraamaan ottelun lopputulosta. 

NikonD500+600mm/f4, 1/1250, f/5,0, ISO800

NikonD500+600mm/f4, 1/1250, f/5,0, ISO800

NikonD500+600mmf4, 1/1250, f/5,0, ISO800

NikonD500+600mmf4, 1/1250, f/5,0, ISO800
NikonD500+600mmf4, 1/1250, f/5,0, ISO800
Koiraiden yhteenotto on kiihkeä ja nopeatempoinen kamppailu, jossa ajetaan toista takaa, sukelletaan peräkkäin ja levitellään siipiä osoittaakseen mahtia. Koiraiden katseista paistaa läpi voitontahto. Eikä luovuttamiselle ole sijaa.  

NikonD500+600mmf4, 1/1250, f/5,0, ISO800
Kamppailun voittanut koiras ikään kuin erotuomarina levittää siivet tilanteen rauhoittumisen merkiksi, kutsuen naaraan lähellensä. Naaras saapuukin hallitsevan koiraan luokse aloittaakseen  alusta tunnusteluvaiheen koiraan kanssa.  

NikonD500+600mmf4, 1/1250, f/5,0, ISO800


lauantai 20. huhtikuuta 2019

Kalastajan saalis

Ilman lämmetessä karaistuneimmat muuttolinnut saapuvat varhain Suomeen. Ruokailupaikkojen vähyyden vuoksi useammat lajit kerääntyvät samoihin sulapaikkoihin, tarjoten kuvaajalle ennakoimattomia mahdollisuuksia. Tilanteiden toivossa lähdin varhain sataisena aamuna Halikonlahdelle, missä yksi kiinteistä kojuista sijaitsee sopivasti sulapaikan laidalla. 

Kojuun asettautumisen jälkeen paikalla olleet linnut unohtivat läsnäoloni ja jatkoivat touhujaan ikään kuin minua ei olisi ollut olemassakaan. Sain nauttia luonnon tarkkailusta "sisäpiiriläisen" silmin. Tunnetta ei oikein pääse kokemaan ilman kojua ja mieluiten vielä kojusta, joka on ollut paikalla pidempään. Linnut ovat ehtineet tottumaan kojun läsnäoloon. 

Sulassa ruokaili kolme isokoskeloa, joiden kuvaamiseen keskityin muiden lajien kustannuksella. Paikalla olleet kaksi koirasta keskittyivät lähinnä "kinastelemaan" sulan herruudesta, naaraan pysytellessä sivummalla. Päätin seurata naaraan touhuja silläkin riskillä, että missaisin näyttäviä koiraiden "kinastelu" tilanteita. 


Seurailtuaan aikansa koiraiden touhuja jäänreunalta, laskeutui naaras veteen ruokailemaan. Aktiivinen sukeltelu kannatti, sillä lähes joka toisen sukelluksen jälkeen naaras palasi pinnalle kala nokassaan. Osa kaloista oli liian isoja nieltäväksi, jonka johdosta paikalla päivystäneet harmaalokit pääsivät nauttimaan isokoskelon tarjoamasta "seisovasta pöydästä".  Onneksi osa saaliista oli itse kalastajallekin sopivaa.


Koskelokuvaukset keskeytyivät kuin seinään harmaahaikaran laskeuduttua jäälle. Sydän pomppaillen siirryin kojun sisällä kuvaamisen kannalta parempaan asentoon. Haikara tuijotti minua tuimasti kun aloin somittelemaan sitä ruudulle. Iso lintu kun ei mahtunut vaakakuvaan, etäisyyden ollessa muutamia kymmeniä metrejä. Onneksi meidän molempien hermot pitivät. Varovasti muutama lyhyt sarja. Ei vaikutusta haikaran käyttäytymiseen. Tuijotus jatkui yhtä tuimana.





maanantai 1. huhtikuuta 2019

Punakaulahanhesta uusi laji Salolle

Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna havaittiin hyvin aikaiset kaksi punakaulahanhea. Linnut tuntuivat olevan liikkuvaista sorttia, sillä perjantain ja sunnuntain välisenä aikana linnut havaittiin ainakin Sastamalassa, Somerolla ja Koski TL:ssä. Itse en vielä viikonloppuna lähtenyt yrittämään bongausta vaan seurailin tilanteen kehittymistä. 

Tilanne kehittyi suotuisasti, sillä maanantai aamulla linnut löytyivät Salosta. Onneksi pysyivät paikalla iltaan asti, että halukkaat pääsivät bongaamaan. Itsekin kävin hakemassa Salon pinnan, sillä olihan kyse kaupungille uudesta lajista. Seuraava uusi laji on sitten 300 Salossa kautta aikojen havaittu. 

Punakaulahanhi 1.4.2019 salo