tiistai 29. heinäkuuta 2014

Jurmo 25-27.7

Ensimmäinen työviikko oli mahtavaa päättää retkeen helteiseen Jurmoon. Menomatkalla auton mittari näytti tasaisesti + 30 lämpötilaa ja taivas oli käytännössä pilvetön. Minun ja Mika Korkin odotukset eivät olleet kovin korkealla tavoitelajien eli kahlaajien osalta. Helteinen keli ei niitä pudottaisi saareen. Kaikesta huolimatta nautimme mielettömän kauniista kesäillasta yhteysaluksen takakannella. Saareen saavuimme hieman jälkeen yhdeksän ja aseman valloitimme yhdessä Jyrki Normajan ja Lotta Lindholmin kanssa kymmenen tienoilla. Iltapuuhailujen jälkeen oli aika vetäytyä untenmaille.

Kello herätti 0415 ja aamiaisen jälkeen kipusimme viideksi aamuvakiota suorittamaan. Kevyttä kahlaajamuuttoa oli ilmassa lirojen ja valkoviklojen muodossa. Sitkeys palkittiin juuri ennen vakion loppumista 4:llä muuttavalla kirjosiipikäpylinnulla. Näistä kolme lintua jäi vielä upeasti etelälehdon puiden latvoihin killumaan. Saipa pitkästä aikaa nautiskella tästä taigametsien lajista.

ennen auringonnousua

Mika ja Jyrki tapittaa
Aamuvakion jälkeen painelimme Mikan kanssa takaisin asemalle hieman keventämään vaatetusta ja nauttimaan kakkosaamiaisen. Sitten olikin vuorossa länsireitin laskeminen. Matkalla ihailimme pikkulepinkäisten poikueita, joita todella tuntui nyt saaressa olevan. Reitin kiertäminen ei oikeastaan tarjonnut lirojen, valkoviklojen, metsäviklojen, suokukkojen ja pikkutiirojen lisäksi oikeastaan yhtään mitään katseltavaa. Tosin pikkutiiroja oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Reitti tulikin laskettua reilussa kahdessa tunnissa. 

Kahlaajarantaa löytyy, mutta päätähdet vielä puuttuvat

Levollinen meri
Länsireitin jälkeen palasimme asemalle syömään ja hieman siestaa pitämään. Jyrki ja Lotta palasivat itäkierrokselta hieman puolen päivän jälkeen. Itäkään ei ollut tarjonnut kirjokerttupoikuetta ihmeempää. Lepohetken jälkeen päätettiin hieman puuhailla aseman aidantolppien kanssa. 10 tolppaa sai komean tervakerroksen päälle ja enemmänkin oltaisiin reippailtu, mutta terva loppui kesken. 

Bloggari tervaa
Puuhailun jälkeen lähdettiin Mikan kanssa kahville satamaan. Kahvi ja jäätelö maistui. Karmaisevaa oli kuitenkin huomata kuinka paha tilanne satama-altaassa oli sinilevän osalta. Koko alue oli yhtenäisen "puuron" valtaama ja tuoksu oli aikast ällö. Olimme jo tulomatkalla huomanneet, että isoja yhtenäisiä levälauttoja oli Saaristomerellä oikeastaan joka paikassa. Mitään vastaavaa en ole ikinä ennen nähnyt, vaikka olen saaristossa liikkunut vuodesta 1988 lähtien. Sanaton ja samalla surullinen fiilis tuli tilanteen myötä.

Sinilevää
Illalla päätimme Mikan kanssa vielä lähteä kuvaamaan pikkulepinkäisiä. Osa yksilöistä oli varsin yhteistyöhaluttomia, mutta osa taas hyvinkin halukkaita poseeraamaan kameralle. Kauniissa iltavalossa yritin kuvailla lintuja niin vastavaloon kuin myötävaloonkin. Alla muutama ruutu illan sessiosta. Yhteensä tuli kuvattua reilu 200 ruutua lepinkäisiä. 




Sunnuntai aamuna kello herättä jälleen 0415 ja aamutoimien jälkeen viideksi vakiota suorittamaan. Nyt oli meno enemmän kuin hiljaista. Koko 2 tunnin vakion aikana muutti muutama liro ja yksi tylli sekä punavarpunen. Eiliset kirjosiipikäpylinnut tööttäilivät nyt männikössä. 

Kevyttä sumua niityllä

Aurinko nousee
Vakion jälkeen lähdimme kiertämään Itäreittiä, jossa olikin ihan ilahduttavasti lintuja. Näimme reitilla mm. 4 töyhtöhyyppää , 3 kuikkaa, 2 metsävikloa, 10 punajalkavikloa, 9 liroa, 4 valkovikloa ja rantasipin. Sirrit loistivat poissaolollaan. Vaikka kahlaajamassoja ei päässytkään ihmettelemään, niin saaressa oli mahtavaa - kuten aina.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kenttäkerttunen

Keski kesän "hiljaiselo" päättyi bongariverkkoon lähetettyyn sähköpostiin..."kenttäkerttusen pesintä "pimitetty" Bongariliiton työvaliokunnan päätöksellä...yhteisbongaus tultaisiin järjestämään tulevana lauantaina".... Laji on kiertänyt minut niin kotimaan osalta myös WP reissuilla eli tarjolla oli namu paikko. Pienten järjestelyiden jälkeen tyttäreni pääsivät papan luokse yökylään ja meikäläinen starttasi kohti Kristiinankaupunkia yhdessä Paavo Harrin, Heikki Minn ja Rauli Lumion kanssa. Heti puolen yön jälkeen oltiin liikkeellä ja kalasatamaan saavuttiin enemmän kuin hyvissä ajoin. Mutta yksin ei tarvinnut olla vaan lintumiehiä kerääntyi lähtöpaikalle sovitun mukaisesti tasaisena virtana. 

Hyvissä ajoin Kari Korhonen yhdessä muiden Skaftungin "paikallisten" kanssa saapuivat satamaan ja alkoi porukan lastaaminen kahteen veneeseen. Siirtymä oli lyhyt ja kaikki sujui enemmän kuin tyylikkäästi. 

Lähdön tunnelmaa
Porukka jaettiin aluksi kahteen ryhmään, toinen kauemmas kalliolle ja meidät lähemmäs pesää. Oletimme, että meidän sijainti keskellä ruovikkoa olisi ollut se parempi, mutta kun alkoi tapahtua, niin huomasimme, että kapea sektori teki käytännössä lintujen havainnoinnin todella haastavaksi. Lisäksi lajin määrittäminen nopeassa ja pääsääntöisesti lentotilanteissa oli ainakin itselleni aivan mahdoton tehtävä. Hyvällä omalla tunnolla en pystynyt kertaakaan itselleni perustelemaan, että olisin nähnyt linnusta lajityypillisiä määritysperusteita riittävästi. Hommaa vielä hämmensi se, että linnut eivät äännelleet ja samalla paikalla hyöri ruokokerttusia, rytikerttusia ja viitakerttunen.

Kyttäystä keskellä ruovikkoa
Kalliolle sijoitunut porukka sen sijaan pääsi jatkuvasti kiinni emoihin, jotka lensivät sisälaguunin toiseen reunaan ruokaa hakemaan ja siitä sitten takaisin pesälle.  Kari Korhonen ottikin ammattimaisesti tilanteen haltuun ja pyysi kaikkia sijoittumaan kalliolle ja vieläpä pituusjärjestykseen. Näin kaikki pääsivät esteettömästi seuraamaan lintujen ruokailua. Pian myös itse pääsin seuraamaan toisen linnun ruoan hankintaa aivan maantasosta ruovikon reunasta. Ehdin havaita kaukoputkella lajityypilliset päänkuviot ja vaaleamman ruskean yleisvärin. Linnun lentäessä lyhyet siivet "pitkän" pyrstön ohella tekivät lentosiluetista hyvin timalimaisen. Ainoastaan nokan kärjen tummuus jäi havaitsematta. Tässä vaiheessa pystyin itseleni jo perustelemaan, että katselen kenttäkerttua

Pinna hoitui kalliolta
Kari yritti vielä hetken saada lintuja verkkoon siinä onnistumatta. Verkkoon sen sijaan tarttui punavarpusia, rytikerttuja ja ruokokerttuja. Osa porukasta odotteli tilanteen kehittymista osan jo poistuessa saaresta. Me jäimme vielä hetkeksi saareen, koska lintuja oli kivasti liikenteessä. Heinäkuulle sopivasti näimme mustavikloja, valkovikloja, punajalkavikloja, suosirrejä ja kuovisirrin. Myös saaressa pesineet merikihut tekivät upeita lentonäytöksiä aivan meidän yläpuolellamme. 

Tilanne oli hallinnassa myös rengastusyrityksen ajan
Mantereelle päästyämme päätimme käydä vielä Närpiön Piolax:ssa, koska sieltä oli löytynyt perjantaina kolme ruostesorsaa. Sorsat löytyivätkin helposti. Paikka oli myös todella näkemisen arvoinen. Lietereunustaisella merenlahdella oli lintuja varsin leppoisasti. Havaitsimme käyntimme aikana mm. töyhtöhyyppiä n.40, mustavikloja n.10, valkovikloja, suosirrejä n.50, kuovisirrejä 6, pikkusirrejä 2, lapinsirrin ja mustapyrstökuireja 2 sekä merihanhien seurassa viihtyvän yksinäisen sepelhanhen

Tapitusta Piolax:n
Lopuksi haluan todeta, että Skaftungin bongausjärjestelyt toimivat erinomaisesti vaikka lajin havainnointi ei ollutkaan mitenkään itseselvää. Noin 50 hengen ryhmä pysyi koko bongaustilanteen ajan koossa eikä mihinkään ylilyönteihin sorruttu. Lintujen pesintää ei myöskään mielestäni vaarannettu, koska ainoastaan Kari kulki jo olemassa olevilla verkkolinjoilla pesimäruovikossa. Venekyydit toimivat saumattomasti ja jokainen pääsi saareen sekä saaresta pois silloin kun halusi. Ei voi sanoa, kuin ISO KIITOS paikallisille. Teette upeaa työtä!