tiistai 24. huhtikuuta 2012

Idänturturikyyhky

Viikonlopun saariretken aikana kypsyi ajatus lähteä maanantaiaamuksi Pietarsaareen, koska Idänturturikyyhky oli edelleen paikalla. Laji puuttui minulta niin Suomen listalta kuin wp-listaltakin. Hoitamiseen oli siis olemassa "tuplaperustelut". Muutaman tunnin iltaunien jälkeen lähdin puoliltaöin ajamaan kohti Pietarsaarta.

Yön ajo ei tarjonnut supikoiria ihmeellisimpiä havaintoja ja hieman jälkeen kuuden saavuin pelipaikalle. Aamu oli aika kolea, mutta linnut olivat kivasti äänessä. Siirryin metsän suojissa seuraamaan ruokinnan tapahtumia. Ennakkotietojen mukaisesti olin varovainen toimissani, koska lintu on hyvin arka. 

Kauan ei tarvinnut odotella, kun kaunis kyyhky pölähti jostain metsän suojasta ruokinnalle. Lintu tepasteli hetken avoimesti ja sain hieman jopa kuvatuksikin. Valitettavasti paikka on varjoisa ja valot olivat vielä aamulla hyvin vähissä. Alla kuitenkin yksi dokumenttikuva linnusta, kun ei parempaan tällä kertaa taipunut...

Idänturturikyyhky

Jurmo 20-22.4.

Useamman vuoden tauon jälkeen lähdimme Mika Korkin kanssa perjantaina tarkistamaan Jurmon lintuaseman "statuksen". Asema on ollut meille molemmille nuoruusvuosien ykkösretkikohde ja molemmilla taitaa olla saaressa vietettyjen vuorokausien määrä pitkälti yli 200. Näinä vuorokausina saari on tarjonnut meille upeita lintuelämyksiä, mutta myös mahtavan meren pauhua.


Matka saareen kestää useamman tunnin ja yhteysaluksessa on aina aikaa jutella muiden lintumiesten kanssa. Tälläkin kertaa Utö:n saareen matkasi tuttuja helsinkiläisiä lintumiehiä. Minä ja Mika nautimme laivalla kunnon kahvit ja pitihän sitä hieman juhlistaa 500 wp pinnan rajan ylittämistä....vaikka se on "aika vähän" niin tietyt rajapyykit suorastaan vaativat kosteaa...


Herätyskello soi armottomasti 0500 ja aamiaisen jälkeen oli aika kipua "muinaismuistolle" aamuvakioon. Aamu heräsi sateisena ja tuulisena. Niimpä mitään ihmeempää ei muuttanut, onneksi muutama kuoviporukka piti mielen virkeänä.


Kahden tunnin vakion jälkeen kävimme aamukahvilla mökissä ja sen jälkeen matka jatkui länsipäähän reittiä laskemaan. Yllätykseksi lintuja oli aika vähän ja parasta antia taisia olla heinätavipari. Eteläriutalla oli aika juoda lämpimät teet, koska 11m lounaistuuli alkoi tuntua "luissa".


Reitin jälkeen painuimme lounaalle ja lounasnokosille mökille. Tunnin tirsojen aikana ilma olikin yllättäen kirkastunut ja lämpötila läheni +10. Kylällä pyöri järripeippoja ja peippoja, joten käytimme hetken aikaa tarkistamalla kunnolla kylän lintutilanteen.


Kylän komppauksen jälkeen painuimme vielä illaksi etelärannalle, joka on yksi minun suosikkipaikoistani. Lintuja on yleensä kivasti näköisällä ja kalamökin rannassa on leppoisa ihmetellä maailman menoa.


Illalla saunoimme ja paransimme maailmaa ihan kunnolla, joten sunnuntaiaamun herätys tuli "yllättäen". Aamu kuitenkin valkeni hyvin kauniina ja tyynenä.  Aurinko värjäsi maiseman kauniin keltaiseksi ja kyllä silmä lepäsi. Lintujakin meni ihan erilailla ja katsottavaa riitti. Vakion aikana lepiköstä kuului myös kevään ensimmäinen pajulintu.




Vakion jälkeen kiersimme vielä hieman itäpäätä ennen kuin oli pakko palata mökille siivoamaan. Siivottuamme mökin oli aika kävellä satamaan odottamaan yhteysaluksen saapumista. Satamasta yhytimme odotellessamme kaksi naaraspukuista mustaleppälintua eli Jurmo ei jättänyt tälläkään kertaa retkeläisiä tyhjin käsin. Kokonaisuudessaan varsin leppoisa retki!

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Viimeiset kaksi päivää

Pilvisen kelin jatkuessa päätimme lähteä varhain liikkeelle kohti Al-Abraq. Päästyämme perille kohtasimme ikäväksemme melkoisen määrän metsästäjiä. Tilanteen kärjisti vielä yksi röyhkeä metsästäjäporukka, joka ajeli ammuskelemassa lintuja keitaan aitojen sisäpuolella. Onneksi meidän läsnäolo hieman rauhoitti heidän puuhia ja lopulta hekin siirtyivät aitojen ulkopuolelle. Silti oli aika karseaa katsella ja kuvailla lintuja, kun toiset ampuivat kaikkea mikä lensi.

Suttuinen keli oli "pudottanut" lintuja muutolta aivan mielettömästi. Tällaista pikkulintujen määrää en ollut missään aikaisemmin nähnyt. Koska lintuja oli runsaasti ja vielä taivaskin pilvinen päätin ryhtyä kuvaamaan lintuja todenteolla. Aika kului kivasti kuvaillessa kivikkosatakielijä ja ruostepyrstöjä.

Kuvauksen keskeytti poikien huuto "Pennatus". Kaunis tunmanmuodon pikkukotka pyöri hetken aivan meidän päällä, kunnes lähti liukumaan kohti aavikkoa. Onneksi suuntasi aavikolle, jotta metsästäjät eivät päässeet paukuttelemaan. Päivän edetessä lähdimme kiertämään keidasta. Lintuja riitti todella paljon, mutta valitettavasti myös ammuttuja kituvia lintuja tuli vastaan. Jouduimme lopettamaan useamman yksilön.

Jouni löysi keitaan reunalta kääpiökertun, jonka johdosta keräännyimme kasaan. Lintu kuitenkin teki katoamistemput. Etsinnän keskeytti aavikolla noussut hiekkamyrsky. Aika ripeään tahtiin päätimme siirtyä auton suojaan. Hiekkamyrsky oli kyllä ihan mielenkiintoinen kokemus,mutta onneksi kyseessä ei ollut mikään aivan älytön myrsky. Iltapäivällä ilma alkoi seljetä ja pääsimme jatkamaan retkeilyä.

Kierrellessämme reunapeltoja löytyi ensin yksi ja lopulta kaksi basrankerttua. Linnut liikkuivat jännästi puissa ja välillä jopa pelloilla. Mukavaa toki oli, että linnut päästivät meidät kuvausetäisyydelle ja luonnollisesti ruutua alkoi syntyä. Aikamme kuvattuamme jatkoimme matkaa, mutta pitkälle emme päässeet. Jouni oli nyt löytänyt mielenkiintoisen kultarinnan, jossa oli raman piirteitä. Kovan taputukset jälkeenkään linnut identiteetti ei meille aivan auennut. Todennäköisesti kyseessä oli kuitenkin kummallisesti käyttäytyvä vaaleakultarinta, joka ei kertaakaan "pumpannut" pyrstöään edestakaisin. Itseasiassa lintu heilutti pyrstöään vaakatasossa sivulta toiselle.

Kultarintacasen jälkeen jatkoimme kiertelyä, kunnes huomasin puussa istuvan pedon. Pojat saivat linnun nopeasti kiikareihin ja nyt alkoi tapahtua. Lintu oli varpushaukkalaji, mutta mikä? Äkkiä lintu lennähti, mutta onneksi laskeutui toiseen puuhun. Nyt linnun identiteetti paljastui - arovarpushaukka! Lintu antoi hetken vielä itseään katsella, kunnes otti siivet alle. Pitkä päivä oli saanut upea lopetuksen.

Hämärtyvässä illassa yritimme vielä aavikkokehrääjää, mutta yritys ei tuottanut tulosta. Toisaalta aavikolla tähtitaivas on kyllä todella hieno näky. Hotellille palasimme hieman ennen kymmentä ja takana oli tiukka 17 tunnin retki. Oli siis aika mennä nukkumaan.

Aamulla lähdimme jälleen Al-Abraq:n. Paikalle oli saapunut myös brittiläisryhmä, jonka oppaana Pekka toimi nyt. Linnut olivat kirkkaan yön jäljiltä lähes kadonneet. No päätimme kuitenkin kierrellä paikkoja, mutta mitään ihmeellistä ei löytynyt. Puolenpäivän aikoihin päätimme poistua paikalta, koska olimme päättäneet käydä katsomassa Irakin vastaista rajaa. Raja oli vahvasti varustettu, joten rajaloukkausta ei päässyt syntymään.

Retkemme viimeiseksi kohteeksi valitsimme Doha Spit:n upeat kahlaajarannat. Lintuja oli jälleen runsaasti ja opeteltava riitti. Minua erityisesti kiinnostivat ylänkötyllin eri puvut ja tietenkin paikalla pyörineet tiirat. Itseasiassa paikalla havaitsimme 6 lajia eri tiiroja, joten katseltavaa riitti.

Pimeän tullen palautimme auton kentälle ja painiminen taksilla hotelliin. Oli tullut aika pakata kamat. Aamulla takaisin Suomeen.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Sadepäivän helmet

Perinteiseen tapaan lähdimme liikkeelle heti viiden jälkeen, mutta tällä kertaa ilma oli viileää ja kosteaa. Lämpötila oli laskenut +23 tienoille ja ilmassa oli sateen tunnelma. No sadetta saatiinkin pitkin päivää ja lämpötila ei noussut koko päivänä +28 päälle.

Aamun ensimmäinen kohde oli Jahra Outfall. Isoin odotuksin kiertelimme kaislikon reunoja, mutta mitään ruokosirkkalintua ja rastaskerttusta parempaa ei paikalta löytynyt. Myös paikalla pesivät osmankäämikertut olivat varsin hiljaisia.

Jatkoimme matkaa Mutallah farm:lle, jossa vietimme tunteja välillä sadetta palmun alla pidellen. Paikka kuhisi pikkulintujen ja kovalla komppauksella kaivoimme esiin uudeksi retkilajiksi satakielen. Lintu kylläkään ei näyttänyt kovinkaan tutun oloiselta, koska oli hyvin harmaa.

Paikan muita mukavia lajeja olivat balkkaninsieppo, punapyrstölepinkäinen rotua phoenicuroides ja mustaleppälintu rotua semirufus. Varsinkin mustaleppälintu oli hyvin yhteistyökykyinen ja antoi kuvata itseään varsin leppoisasti.

Päivän viimeiseksi kohteeksi valitsimme Qasr joka on yksi Kuwait Cityn monista keskusplantaaseista. Tosin tämäkin viljelyalue oli todellakin nähnyt jo parhaat aikansa. Itseasiassa paikka oli varsin rähjäisessä kunnossa, mutta juuri rähjäisyyden syystä "tuoksui" rarimestalta. Heti pysähdyttyämme löysimme paikallisen smyrnankalastajan, joka oli minulle uusi wp pinna. Samasta paikasta löytyi myös neljä Intianmainaa, joita jäimme Sepon kanssa kuvailemaan. Markku, Pekka ja Jouni lähtivät kiertelemään paikkaa.

Kuvattuamme tarpeeksi mainoja, lähdimme mekin Sepon kanssa kiertelemään paikkoja. Välillä kuvailimme naaraspukuista balkkaninsieppoa. Saavuttuamme alueen keskiosiin, löysimme maassa istuskelevan vihermehiläissyöjän, joka osoittautui hyvin yhteistyökykyiseksi. Siinä "filmi" paloi, kun suomipojat saivat kuvata lähietäisyydeltä upeaa vihreää lintua.

Meidän kuvaussession keskeytti Jounin huuto " griseldis"! Laitoimme aika nopeasti jalkaa jalan eteen ja pääsimme havaintopaikalle....pojat selittivät, että tuossa se pomppi ihan avoimesti....sydän pomppaillen odotimme linnun näyttäytyvän myös meille. Aika nopeasti huomasinkin linnun kiipeilevät avoimesti ruovikon reunassa.

Voi sitä onnen purkausta kun ehdoton ykköstargetlaji basrankerttu oli nyt hoidossa ja vielä millä tavalla! Lintu näyttäytyi meille hyvin avoimesti ja saimme ihailla sitä kaukoputkella kaikessa rauhassa. Oli aika melkoisten kättelyiden, koska Markku oli kuitannut nyt toisen wp pinnan reissun aikana. Nyt Suomen wp-kärjen pinnat kirjoitetaan luvuin 759, hulppeaa!

Aikamme kerttua ihmeteltyämme, lähdimme jälleen kiertämään aluetta. No kauan ei tarvinnut kuvailla lintuja, kun Jouni huusi jälleen....ja sitten juostiin. No, nyt hoitui minulle jälleen elis, idänorfeuskerttu. Lintu pomppi käkkärässä ihan rauhassa ja voi sitä hymyä. Sitä oli oikeasti vaikea peitellä.

Paikkalla havaitsimme myös punapäälepinkäisen, 8 hopeatilheä ja yhden hyvin mielenkiintoisen sylvian. Tämän linnun identiteetti ei ole vielä täysin selvä, mutta selvittely on käynnissä. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että sateesta huolimatta päivä oli ihan mieletön. Olimme saaneet Sepon kanssa kuvailla upeita lajeja kaikessa rauhassa ja bonuksena päivä antoi minulle kolme uutta wp-pinnaa. Näihin tunnelmiin on hyvä sulkea silmät - aamulla jatketaan :-)

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Välipäivän tuntua

Lämpimän yön jäljiltä lähdimme toiveikkaina kohti SARN:n luonnonsuojelualuetta, jonne ei ole mitään asiaa ilman asianmukaisia kulkulupia. No meillä luvat olivat kunnossa ja portti aukesi kiltisti.

Paikka on valtava aidattu alue, jonka sisältä löytyy monenlaista biotyyppiä. Vaikka aidattu luonnonsuojelualue kuulostaa aika karulta, niin täällä aidoilla on oikeasti merkitystä. Niillä rajoitetaan eläinten laiduntamista, lähinnä dromedaarien osalta. Eron kyllä huomasi varsin helposti, koska aavikko oli aitojen sisällä paikka paikoin matalaa pusikkoa ja aitojen ulkopuolella vain yhtä ja samaa hiekkaa.

Kuljimme koko aamupäivän aluetta lävitse, mutta mitään ihmeellistä ei tullut vastaan. Toisaalta aina on mukava katsella arosuohaukkoja, arokotkija ja arovarpusia. Ennen poistumista tarkistimme vielä perinteisen kirjosiipikiurupaikan, mutta mitään ei näkynyt. Päätimme kuitenkin yrittää tosissaan ja itse jalkauduin aavikolle toden teolla. Kävelin upeaa aavikkoa sinne tänne ja olin kuulevinani aika-ajoin lajityypillistä laululentoa. No aikani kuljeskelin, eikä hommasta meinannut tulla valmista, kunnes autolle jäänyt muu retkiporukka huitoi minut takaisin autolle. Sinne päästyäni sain kuulla, että tien toisella puolella soidinsi upea kirjosiipikiuru. Nopeasti lintu pomppasikin jälleen ilmaan ja teki upean lauluesityksen. No otin vielä muutamia askeleita lintua kohden, jotta näkisin sen vielä paremmin.

Tässä vaiheessa lintu otti hatkat ja lensi suoraan meidän poistumistielle. No ei muuta kuin autoon ja "perään". Pääsimmekin lähestymään lintua ja muutaman ruudun sain otettua, ennen kuin lintu lensi jälleen muualle.

Poistuttuamme alueelta palasimme kaupunkiin, koska Pekan piti hakea meille uudet kulkuluvat Kabd:n tutkimusalueelle. Me jäimme lounastamaan Pekan hakureissun ajaksi. Lounas sai tylyn lopetuksen, kun Pekka palasi. Hän ei ollut saanutkaan meille kaikille kulkulupia vaan ainoastaan yhdelle hänen lisäkseen. No päätimme, että arvomme luvan saajan. Markku toimi onnettarena, koska hänellä ei ollut paineita päästä paikalle. No onni suosi minua tälläkertaa ja pääsin nyt Pekan kanssa kyseiselle tutkimusalueelle. Muu tiimi jäi Jahva Pool Reservaan.

Isoin odotuksin saavuimme paikalle, mutta useamman tunnin kiertely aavikolla ei tuonut tavoitelajejamme esiin. Näin jäi saharanvarpuskiuru ja arabianaavikkoakiuru odottamaan tulevia retkiä. No ihan tyhjinkäsin ei tarvinnut palata, koska näimme paikallisen isokorvaisen ketun. Kyseessä on meidän ketun serkku, joka on harmaa ja hyvin isokorvainen. Suorastaan aika hassun näköinen. Valitettavasti kettu oli kaukana ja en saanut siitä kuvia.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Keidas aavikolla

Starttasimme aamulla hieman jälkeen neljän, koska meillä olisi reipas ajomatka edessä. Päivä ei ollut vielä valjennut, mutta lämpötila oli jo +24. Valon lisääntyessä huomasimme taivasta peittävät hunnun, joka oli heikko hiekkamyrsky. Onneksi keli parani aamun edetessä.

Al-Abraq on käsittämätön keidas keskellä aavikkoa. Itseasiassa asfalttitieltä lähdetään ajamaan autiomaahan ja matka ei ole ihan lyhyt vaan lähempänä kymmentä kilometriä. No oppaamme Pekka ajeli aavikolla totutusti ja löysimme hienosti perille.

Tunnelma perille saavuttuamme oli hyvin odottava, koska kyseessä on iso vehreä alue keskelle ei yhtään mitään. Miten ihmeessä tuollainen keidas voi olla mahdollinen. Kiertelimme paikkaa tuntien ajan ja lintuja näkyi kivasti. Parasta antia olivat kivikkosatakielen ja luonnollisesti minulle uutena lajina harmaakultarinta. Kyseistä lajia näimme paikalla 4 eri yksilöä. Lisäksi arovarpunen kirjokerttu olivat kivoja bonuslajeja.

Paikalla havaitsimme myös kolme isoa liskoa, jotka ovat Pekan mukaan kasvissyöjiä. No otukset olivat kyllä hieman isompia kuin meidän sisiliskot, koska nämä tyypit olivat sellaisia metrin pituisia. Sain kuvattua niitä ihan kivasti ja odotan innolla, kun saan laitettua kuvia reissustamme tänne. Niitä siis luvassa ensiviikolla.

Vaikka paikka oli upea kokemus, niin päällimmäiseksi jäi surullinen tunnelma. Surullisuuden tai oikeastaan jopa kiukun tunteen sai aikaiseksi silmitön lintujen ammuskelu, joka valitettavasti on maan yleinen tapa. Meillä on ollut hyvä tuuri, kun emme ole vielä tätä ennen törmänneet arabimetsästäjiin. No tänään törmäsimme heihin ja samalla jouduimme lopettamaan kituvia lintuja.

Illaksi ajoimme jälleen Jahra Pool Reserveen. Paikka osoitti jälleen oivallisuutensa. Jouni jäi tornille staijaamaan, kun me jatkoimme kaislikon reunaan. Ei mennyt aikaakaan, kun kaislikon sisältä alkoi kömpiä huitteja reunaan ruokailemaan. Sain kuvattua luhtahuittia, pikkuhuitteja ja luhtakanaa.

Illalla laskimme yhteislajimäärän, kun retki on nyt puolivälissä. Tähänmennessä olemme havainneet 146 lajia. Tästä on hyvä jatkaa, nyt unten maille.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kahlaajaparatiisi

Retkiporukkaamme (Jouni Riihimäki, Seppo Järvinen ja allekirjoittanut) sai yöllä viimeisen vahvistuksen, kun Suomen wp pinnakärki Markku Santamaa saapui pelipaikalle. Hänen osaltaan yöunet jäivät hyvin lyhyiksi, kun kello herätti kuudelta. Oli aika laittaa vesipullot reppuun ja painua ulos odottamaan opastamme.

Pekka saapui ajallaan ja lähdimme kohti Green Island. Kauan ei tarvinnut paikalla pyöriä, kun kohdelaji punaperäbulbuli näyttäytyi. Itseasiassa lintuja näkyi lopulta min. 5 kappaletta ja osaa pääsin myös kuvaamaan. Kuvauksen tiimellyksessä silmiini osui viereiseen oksaan laskeutunut punakottarainen. Lintu oli kaunis koiras ja luonnollisesti "filmiä" paloi.

Saaren erikoisuuksiin kuuluu myös oliivikutoja, joka tosin on D-kategorialaji. Paikalla hyöri kaunis keltapäinen koiras ja vähemmän korea harmaa naaras. Sain joitain dokumenttikuvia koiraasta, mutta mässäilemään ei todellakaan päässyt. Kutoojat ovat saaneet nimensä omalaatuisesta oksista kyhätystä pallopesästä, joita näkyikin muutamia.

Seuraavaksi siirryimme Jahra Farmsille, josta löytyikin heti Intianmainat. Paikalla näkyi lopulta viisi kaunista lintua, mutta kuvaamaan arat linnut eivät päästäneet. Ihasteltuamme riittävästi lintuja lähdimme koluamaan itse paikkaa. Lintuja ei kauheasti ollut, mutta yht'äkkiä edestäni lennähti pellolle koirassieppolintu. Onneksi lintu palasi takaisin lähtöpuuhunsa, jossa pääsin lintua kunnolla katsomaan. Kyseessä oli minulle uusi laji eli balkkaninsieppo. Lintu oli yhteistyökykyinen ja antoi kuvata itseään kivasti. Paikalla näkyi myös muutama hopeatilhi.

Kello oli ylittänyt puolipäivää ja oli tullut nousuveden aika. Lähdimme siis kohti Doha Spit:n kahlaajaparatiisia. Vesi olikin hyvässä nousussa saapuessamme paikalle. Myös lämpötila oli noussut uuteen ennätykseen eli + 36 asteeseen. Olosuhteet olivat siis mainiot kahlaajien läpikäyntiin ja niitähän riitti. Paikalla kuhisi ylänkötyllejä, aavikkotyllejä, mustajalkatyllejä, suosirrejä, kuovisirrejä, pulmussirrejä, jänkäsirriäisiä, punakuireja, rantakurveja ja luolakahlaajia sekä karikukkoja. Opiskelun keskeytti näyttävä 34 kahlaajapääskyn muuttoparvi.

Kahlaajien lisäksi opiskeltavaa riitti paikallisissa tiiroissa. Töyhtötiiran ja pikkutöyhtötiiran eripukuisia lintuja pääsi nyt katselemaan suorastaan loistavasti ja vertailumahdollisuuksia oli lukuisia. Nautittuamme kunnolla eripukuisista kahlaajista, päätimme lähteä vielä kalasatamaan.

Paikka on hyvä tiiroille ja lokeille, mutta meidän mielessä oli arabianmerimetsot. Paikalle päästyämme pystyttelimme rauhassa varusteitamme, kun Pekka huomasi satama-altaasta kaksi uimassa ollutta merimetsoa. Linnut nopeasti putkeen ja kas, siinähän sukelteli kaksi arabianmerimetsoa. Markku kuittasi itselleen uuden wp-pinnan, joka on hänen luvuissaan jo todella harvinaista herkkua. Siinä onnitteluiden ja kättelyiden jälkeen jatkoimme lintujen katselua kaikessa rauhassa. Lopulta linnut lähtivät lentoon ja sain muutaman dokumenttikuvan aikaiseksi.

Olemme nähneet tähän mennessä 9 eri arabianmerimetsoa, jota pidän kyllä todella kovana määränä. Itse suunnitellessani retkeä ajattelin, että kun edes yhden näkisi kunnolla. Olemme kuitenkin päässeet katselemaan useampaa lintua hyvin läheltä ja hyvissä valoissa. Superia!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Kuumaa

Otsikon mukaisesti kuumaa on ollut niin ilmojen kuin lintumaailmankin puolesta. Mutta ennen kuin siirryn kertomaan kahden ensimmäisen päivän tapahtumista on pakko antaa ansaittua kiitosta. Lensimme Turkish Airlines koneilla tänne ja en ole ikinä saanut niin hyvää ruokaa lentokoneessa kuin mitä nyt oli tarjolla. Yleensä koneissa tarjotut sapuskat ovat suorastaan "pelottavia" kokemuksia, mutta nyt oli loistavaa syötävää tarjolla. Muutenkin matka taittui mallikkaasti eli voin kyllä suositella yhtiötä lämpimästi.

Saavuimme Kuwait cityn lentokentälle hieman puolenyön jälkeen ja nopeasti siirryimme hankkimaan viisumeja. Hommaa ottikin oman aikansa, mutta lopulta saimme leimat passeihin. Autonvuokrauksen jälkeen lähdimme pimeään Kuwait cityn yöhön, jonka vilkas liikenne ei rauhoitu edes yöksi. Hotelliin saavuimme hieman ennen kolmea.

Herätyskello soi armottomasti 0530, joten retkelle lähdettiin hieman väsynein silmin. Hotellin pihalta napsahti ensimmäinen elis, kun valkoposkibulbulit mekastivat lähipuissa. Oppaamme Pekka Vågel saapui sovitusti 0550 hotellin eteen ja lähdimme seuraamaan Pekan autoa. Ennen tositoimiin pääsyä haimme myös brittiläis - kanadalaisryhmän heidän hotellista. Auton mittari näytti tässävaiheessa + 28 astetta.

Ensimmäinen pysähdys oli Mutallah, joka on keskellä aavikkoa oleva kasteltu alue. Lintuja oli puskissa ihan kivasti, mutta mitään kaspiankerttua kovempaa ei ollut tarjolla. Tosin kyseinen laji oli itselleni uusi wp pinna ja onneksi näkyi vielä hyvin.

Seuraavaksi menimme vesitehtaalle, jonka puskista yhytimme kääpiökertun ja itselleni uudeksi wp pinnaksi kivikkosatakielen. Lintu oli komea koiras, mutta arkana lintuja en päässyt lähestymisyrityksestä huolimatta kuvausetäisyydelle. Lisäksi ensimmäinen ruostepäälepinkäinen näkyi. Laji tunnetaan kyllä paremmin punapyrstölepinkäisen rotuna, kuin omana lajina.

Seuraavaksi siirryimme maan pohjoisosaan Abdali Farms:n. Paikalla on esiintynyt jo vuosia pensastimaleita, mutta tänä vuonna linnut olivat olleet erittäin heikosti hoidettavissa. Jakauduimme ison etsintäalueen vuoksi kolmeen erillisryhmää. Luvassa oli lämmin kävelyhetkin + 35 asteen lämmössä ilman varjoa :-)

Onneksi brittiläisporukka löysi 2 lintua varsin nopeasti, mutta ennen kuin kaksi muuta ryhmää oli saatu löytöpaikalle olivat linnut tehneet katoamistemput. Ei auttanut kun aloittaa systemaattinen etsintä. Noin tunnin kävelyn jälkeen saimme vapauttavan tiedon etumaastosta ja lopulta kaikki pääsivät ihailemaan yhtä Kuwaitin tärkeimmistä target lajeista. Paikalla oli kaksi lintua, joten taisi olla pesintä meneillään. "Löytömme" oli ensimmäinen sitten tammikuun eli laji oli täysin kateissa lähes 4 kuukautta yrityksistä huolimatta. Hymymme oli sen mukainen.

Seuraavaksi siirryimme Hujalah:n staijaamaan merelle. Nopeasti löytyikin sekä töyhtötiira että pikkutöyhtötiira retkilajeiksi. Lisäksi läheisellä saarella kahlaili n. 20 luolakahlaajaa, jotka olivat koko retkiporukalle wp pinnoja.

Merikohteen jälkeen jatkoimme matkaa yksityiselle farmille, joka kuhisi lintuja. Parhaimpina lajeina löytyi kaksi kaspiankerttua ja upeat viisi hopeatilheä. Tilhet olivat minulle uusi wp pinna, mutta valitettavasti en päässyt niitä kuvaamaan.

Päivän viimeinen kohde oli Jahra Pool Reserve, joka nimensä mukaan oli upea kosteikko. Porttien jälkeen ajoimme letkassa kohti lintuja, kun ensimmäisen auto pysähtyi. Saimme nopeasti kuulla, että he olivat nähneet kenttähyypän laskeutuvat ruovikon taakse. Päätimme pysähtyä ja aloittaa staijauksen, josko hyyppä nousisi lentoon uudelleen. Staijauksen keskeytti rantautunut käärme, joka luikertelikin keskimmäinen auton alle ja sieltä auton moottoritilaan. No käärme hävisi sinne ja me jatkoimme matkaa kohti hyypän putoamispaikkaa. Aika nopeasti kärkiauto pysähtyi jälleen ja saimme kuulla että edessä oli suohyyppä. Lintu näyttäytyikin hienosti illan pehmeässä valossa. Hyyppää ihastelessa, olihan kyseessä minulle uudesta wp pinnasta, nousi suohyypän takaa toinenkin hyyppälaji ilmaan. Nyt ilmassa oikeasti oli kenttähyyppä, joka laskeutui jälleen pienen matkan päähän. Lintu kuitenkin jäi hyvin näkyville, joten nyt sai mässäillä kahdella kovalla hyyppälajilla samanaikaisesti.

Kenttähyyppä oli minun 500 WP lajini, joten vuorossa oli reippaat kättelyt ja onnittelut muulta retkiseuralta.

8.4.2012

Aamulla lähdimme liikkeelle samaan aikaan kuin eilenkin. Ensimmäinen kohde oli Jahra Outfalls. Paikalle saapuessamme oli ilma lämmennyt hyvin lämpimäksi, joten juotavaa kului. Paikka kuhisikin erilaisia keltavästäräkin rotuja, joita pääsin myös kuvaamaan. Taustalla lauleskeli myös rastaskerttuja, ruokosirkkalintu ja uutena wp lajina osmankäämikerttunen. Kovasta yrittämisestä huolimatta basrankerttusta ei löytynyt, joten päätimme mennä tarkistamaan Jahra Pool Reservan. Paikalla oli muuten eilisen linnut, mutta molemmat hyypät olivat tehneet katoamistemput.

Lopun päivää päätimme käyttää etelässä sijaitsevaan Zour Port:n, joka on itseasiassa aidattu öljynjalostamoalue. Paikalle pääsy vaatii hyvät etukäteisjärjestelyt ja luvat, mutta meidän osalta oppaamme Pekka oli hoitanut asiat kuntoon.

Heti rantaan päästyämme rantavedestä nousi hakemamme arabianmerimetso ilmaan ja lensi hyvin näyttävästi edestämme kaukana sijaitsevaan merimerkkiin istumaan. Vaikka paikan ykköslaji oli jo hoidossa, jäimme loppupäiväksi merta ihmettemään. Ihmettely kannattikin, koska lentokalojen ja delfiinien lisäksi näkyi myös lintuja. Töyhtötiirojen ja pikkutöyhtötiirojen lisäksi staiji toi kaksi arabiantiiraa ja neljä ohjasnokitiiraa uusiksin wp lajeiksi listalleni. Lisäksi näimme yhteensä 7 arabianmerimetsoa. Päivä päätettiinkin jälleen kerran hymyissä suin.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Lähdön tunnelmaa

Takatalven jatkuessa oli vihdoin aika pakata reput ja startata kohti Kuwaittia. Luvassa on 9 tiukkaa retkipäivää lämpimistä olosuhteissa. Tulevalle jaksolle on luvattu alimmillaan +28 ja enimmillään +31 eikä lämpötila ole painumassa öinäkään alle kahdenkymmenen.

Yritän päivittää blogiani jokaisen retkipäivän jälkeen, joten luvassa on tekstiä päivän tapahtumista.