perjantai 11. toukokuuta 2018

Aamu mustakurkku-uikku lammella

Olen jo vuosia haaveillut mustakurkku-uikkujen kuvaamisesta, sillä laji on mielestäni todella kaunis ja kohtuullisen helposti löydettävissä. Varsinaista lähestymistä laji ei siedä vaan vetäytyy etäämmälle, ihmisen tai minkä tahansa häiriötekijän ilmaantuessa. Tästä johtuen päätin kokeilla onneani teltan kanssa. Minulla ei siis ole varsinaista piilokojua, mutta kävin hankkimassa halvan teltan ja tuunasin siitä alkeellisen piilokojun itselleni. 

Näiden valmisteluiden myötä olin valmis kokeilemaan tuuriani. Saavuin ennen auringonnousua metsälammelle, missä tiesin uikkuja pesivän. Edellispäivänä olin tarkistanut ilmansuunnat ja tiesin suunnilleen mihin kohtaan telttani asettaisin, ollakseni myötävalossa. Kohtuullisen ripeästi sain teltan ja naamioverkon viritettyä ja kaikki kamat sisälle. Tässä vaiheessa aurinkokin jo loi ensi säteen metsälammen pintaan. 

Muutamana ensimmäisenä tuntina ei käytännössä kuvia syntynyt. Lammen linnut pysyttelivät kaukana vastarannalla. Noin 4 tunnin odottelun jälkeen havahduin uikkujen ääntelyyn, jostakin telttani vasemmalta puolelta. Annoin lintujen rauhassa lähestyä ja pidättäydyin kuvaamisesta. Sekunnit ja minuutit tuntuivat ikuisuudelta. Malttaminen kuitenkin kannatti, sillä linnut alkoivat luottaa tuohon rantaviivaan ilmestyneeseen "hökötykseen". 

Pikkuhiljaa uskalsin aloittaa kuvaamisen. Lyhyitä sarjoja ja reaktioiden seuraamista. Näin kuluivat seuraavat tunnit ja kaiken kaikkiaan aamun aikana tuli kuvattua hieman alle 500 ruutua. Alla muutama tunnelmakuva päivän kohteesta.