sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Odotettu vieras


Yön aikana tuuli oli laantunut ja ilma samalla lämmennyt. Porukat lähtivät ylös Riperoita komppailemaan, mutta minä ja Seppo jäimme kylän paikkoja koluamaan. Ajatukset pyörivät käkien löytämisessä. Kiertelimme rauhassa yläpeltoja, kun saksalainen Mikael Friche löysi kaatopaikalta Buff-bellied Pipit:n ssp. rubescens eli "American Pipit".  Emme olleet kumpikaan nähneet koskaan kyseistä alalajia, joten oli luonnollista siirtyä aina ihanalle kaatopaikalle. Lintu ei kuitenkaan ollut enää "hanskassa", joten etsimiseksi meni. Aikamme kierrettyämme Mikael löysi linnun uudelleen keskeltä kaatopaikkaa. Tällä kertaa lintu suvaitsi näkyä myös meille ja varsin mainiosti. Saimme ihan rauhassa kuvailla lintua, kun se ruokaili maassa.

Buff-bellied Pipit eli tuhkakirvinen
Buff-bellied Pipit

Alalaji rubescens on alapuolelta kellanruskea ja tummat viirut ovat kapeita, mutta selviä. Selkäpuoli rusehtava. Rubescens:n pään kuviot eivät ole yhtä voimakkaista kuin ssp. japonicus:n. Lajin nokka on myös hento, verrattuna esim. vuorikirviseen.

Onnistuneen kuvaushetken jälkeen siirryimme syömään eväitä majataloon kunnon "tude-meiningillä". Siinä samalla selailin FB-päivityksiä kun silmiini pomppasi " UPDATE 19.10.2014 CVU Black-throated Green Warbler Poco d'Aqua"...Mitä hittoa...kamat kasaan ja taksi alle. Varsin sujuvasti saavuimme pelipaikalle ja hetken odottelun jälkeen alkoi kuulua hyvin korkeaa ja kirkasta Tsik-ääntä. Hetken odottelun jälkeen lintu ilmestyi latvustoon näkyville. Ihanainen wp-elis napsahti varsin toivotusta lajista. Havainto on Azoreiden viides ja wp:n seitsämäs!

Black-throated Green Warbler eli seetrikerttuli

Black-throated Green Warbler
Seetrikerttulin tunnistaa keltaisesta naamasta, jossa korvan peitinhöyhenet ovat oliivin vihreät. Linnun alapuoli on valkoinen, jossa on huomiota herättäviä mustia viiruja. Tänään havaittu lintu on nuori yksilö, jolloin alapuolen viirutus on heikompaa kuin aikuisella linnulla. Lajin selkäpuoli on oliivin vihreä.