sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

SM -lintumarathon

Mikä houkuttelee lintuharrastajia vuodesta toiseen kesäkuun alussa Kuusamoon mittelemään SM -lintumarathonin mestaruudesta? Uskon, että motiiveja on yhtä monta kuin on tulijaakin. Toki lajisto on mielenkiintoista, mutta etenkin itselleni ystävien kanssa vietetty viikko on väkevä motiivi saapua aina vaan uudelleen Kuusamoon. Vuosien varrella muutamista paikoista on myös tullut itselleni tärkeitä paikkoja. Öinen suo on hiljaisuudessaan vaikuttava kokemus. Siellä on helppo rauhoittua ja antaa vain ajan kulua. 

Viime vuosina joukkueemme Team -75 on vakiinnuttanut paikkansa podiumilla. Takana on useita kolmossijoja ja vuonna 2016 oli jo voitto varsin lähellä. Silloin hävisimme voittoja kahmineelle Doz K Hahn -joukkueelle Ässien lukumäärällä, yhteislajimäärän ollessa molemmilla joukkueilla sama 129 -lajia. Vähintäänkin silloin tajusimme, että mikä tahansa on mahdollista, kunhan kaikki yksityiskohdat natsaavat paikoilleen. Vielä kesällä 2017 yritimme voittamista vanhalla ja perinteisellä taktiikalla. Tuloksena yhteislajimäärän lasku ja perinteinen kolmas sija. 

Talvella 2018 pohdimme joukkueen kesken, että mitä meidän tulee muuttaa omassa tekemisessä sijoituksen nostamiseksi aina voittoon saakka. Pohdintojen jälkeen päätimme aloittaa usean vuoden valmistautumisen vuoden 2020 ralliin. Kuulostaa todella "sairaalta" idealta, onhan kyse vain leikkimielisestä linturallista. Talven aikana tutustuimme eri joukkueiden taktiikoihin, joilla voitto on irronnut. Kaikkein kiehtovimmaksi kirkastui legendaarisen Paras A-ryhmän käyttämä taktiikka. 

Keskusteluiden ja oman kokemuksemme myötä päätimme leikata kaikki "rönsyt" pois. Keskityimme pohjustamisessa vain peruslajien hakemiseen ja rallireitin suunnitteluun. Tavoitteena oli minimoida kilometrit ja maksimoida maastossa vietetty aika. Yksinkertaista ja tehokasta. Tiesimme, että voittamiseen ei ole vielä edellytyksiä, mutta kokemuksen karttuessa uskomme taktiikan olevan voittoon johtava. Rallia edeltäneen pohjustusjakson aikana havaitsimme yhteensä 130 lajia. Parasta antia olivat keräkurmitsa, lapinsirri, mustaleppälintu, satakieli, viitakerttunen, useita pikkusieppoja, kahdesta paikasta löytyneet kottaraiset ja taviokuurna

Miten sitten itse rallissa meni?


Päätimme aloittaa mahdollisimman myöhään ja saavuimme aloituspaikalle vasta 1030. Homman piti alkaa rullaamaan karkeasti varttia vaille yksitoista. No, kohde ei suinkaan ollut yhteistyöhaluinen ja vasta 1058 laji suostui listallemme kirjautumaan. Nyt oli todella lähellä "pajulintu -pakko aloitus"! Muutamien pistojen kautta saavuimme keskustaan, josta hoidimme perinteisesti pikkuvarpusen, pulun ja pikkusirkun.

Tämän jälkeen nokka kohti itää, laululinnut ja petolinnut odottivat...no sirittäjä, sääksi, kanahaukka ja merikotka hoituivatkin. Muuten oli varsin nihkeää. Onneksi Riekin metsähanhet, kiuru, niittykirvinen ja tuulihaukka hoituivat mukavasti alkuillasta.


Mika & Mikko staijaa..selän takana Venäjä.
Illan vaihtuessa alkuyöksi, olimme kirjauttaneet jo ensimmäisen negatunnin saldoomme. Paremmat pohjustuslajit eivät vain pitäneet. Hämärän saapuessa saimme niskaamme myös kevyttä vesisadetta, joka tunnetusti puraisee mukavasti motivaatiota suota kompatessa. No riekko ei hoitunut, mutta kanalinnuitta emme jääneet. Metso kirjautui listallemme yöpymispuulta.

"Arvosorsat" aktivoituvat tunnetusti hämärän saapuessa
Aamun sarastaessa olimme kirjanneet jo neljä negatuntia saldoamme koristamaan. Onneksi lajilista näytti niin tyhjältä, että motivaatiota riitti painamaan loppuun saakka. Lajeja alkoikin kertyä ja etenkin Valtavaara piti mainiosti. Sieltä kuittasimme kivuttomasti kuukkelin, pohjantikan pesältä, sinipyrstön, puukiipijän ja peukaloisen. Päätimme skipata varpuspöllön yrittämisen, koska oli palattava kuittaamaan kottarainen. Onneksi kottarainen hoitui nyt aamun valoissa kepeästi. 

Öinen sade nostatti upean usvan vaaroille
Valtavaaran jälkeen suuntasimme parasta mahdollista vauhtia Oulangalle. Matkalla sovimme, että emme yritä pikkusieppoja emmekä pikkutylliä. Sen sijaan kaarsimme Juuman kautta hoitamaan idänuunilinnun. Sitten oli vuorossa virtavästäräkki hylsyily. Pesivä pariskunta oli vissiin saanut poikaiset lentokykyiseksi alkuviikon pohjustuksen jälkeen. Aikaa ei enää riittänyt alajuoksulle siirtymiseen vaan ajoimme staijaamaan Juhtivaaralle. Viimeisen kolmenkymmenen minuutin aikana saimme viimeisiksi lajeiksi varpushaukan ja soidintavan mehiläishaukan.

Purkutilaisuus
Ralli oli kokonaisuudessaan opettavainen. Kokeilimme uutta taktiikkaa ja siihen sopeutuminen vaatii vielä harjoittelua. Onneksi aikaa on. Muutamien lajien osalta tarvitsemme lisää toistoja, jotta aikatauluttaminen osuu kohdalle. Kaiken kaikkiaan olemme tyytyväisiä kolmanteen sijaan ja 119 lajiin. Isot onnittelut voittajalle Doz K Hahn:lle, jo 12 voitto Kuusamossa. Olette kirjoittaneet nimenne suomalaiseen lintuharrastukseen, etenkin Kuusamon osalta. Onnittelut myös hopealle sijoittuneelle Karhu Kuusamolle. Hienoa, että paikallinen joukkue on noussut jälleen kärkikahinoihin. 

Iso iso kiitos järjestäjille, Kuusamon Lintukerholle!

Team -75 (Mika Korkki, Kalle Larsson ja Mikko Oivukka)

torstai 14. kesäkuuta 2018

Pohjustamisen rajatonta riemua

Pohjoisen luonto ja etenkin ääretön valo on vedonnut minuun jo vuosia. Vaikka Kuusamo ei oikeastaan Lappia olekaan, siellä on tullut vietettyä viime vuosina aina kesäkuun alussa viikko. Upean luonnon lisäksi, perinteinen SM -lintumarathon on toiminut oivana syynä palata vuosi vuodelta samoja soita, vaaroja ja järviä pohjustamaan. Näin myös tänä vuonna. 

Toki rallin pohjustaminen ei tarkoita vain kisaa edeltävää viikkoa vaan oikeastaan pohjustamista tehdään läpi vuoden. Kuusamon karttaa ihmetellään ja erilaisia rallistrategioita pyöritetään joukkueen kesken viikkoja ennen varsinaista pohjustamista. Myös pohjustusviikkoa suunnitellaan hyvissä ajoin. Viimeistään toukokuussa alkaa Kuusamon kevään etenemisen seuraaminen eri sääpalveluiden kautta. 

Lämmin toukokuunloppu oli tuonut kevään ja oikeastaan kesän, ennen kuin itse saavuin pelipaikoille. Ensimmäisinä pohjustuspäivinä keskityin mahdollisen rallireitin etäisiin kolkkiin. Lähinnä kolusin soita ja loputtomia hakkuuaukkoja. Lintuja oli varsin vähän ja havikset rajoittuivat peruslajeihin. Toki joitakin helmiä mahtui mukaan, kuten taviokuurna, mustaviklo ja vesipääsky

Maanantaina oli Oulangan vuoro. Kansallispuisto on monen arvolajin esiintymisaluetta ja sovitun suunnitelman mukaisesti lähdimme koko joukkueen voimin sinne. Keli oli vain kurja. Sadetta vihmoi hetkittäin reippaasti ja tuuli oli puuskittaista. Havikset jäivät laihoiksi. Parasta antia edustivat mustalintu, maakotka, pikkusieppo ja pohjansirkku. 

Tiistaina keli oli entistä karumpi. Auton lämpömittari näytti aamun varhaisina tunteina +2.  Vastuullani oli kiertää idän paikkoja. Mutta laululintujen etsiminen oli ihan turhaa puuhaa. Päivä oli syytä käyttää isojen lintujen hakemiseen, sillä navakka pohjoistuuli ja hetkittäinen kevyt lumisaden hyydytti kiihkeimmänkin saapujan lauluinnon. Kuvaavaa on, että päivän aikana vastaan tuli yksi kiuru, joka sekin lauloin sitkeästi maasta käsin. Ihan tyhjin käsin ei kuitenkaan tarvinnut majoitukseen palata. Tavoitelajeista metsähanhi ja kapustarinta hoituivat.



Keskiviikkona keli muuttui suorastaan suotuisaksi. Suuntasin uudelleen itään. Töiden puolesta hektisen kevään jälkeen oli suorastaan nautinnollista seistä puolenyön jälkeen keskellä suota. Totaalisen hiljaisuuden rikkoivat metsähanhien levoton kaakatus ja pikkukuovin soidin. Seesteisen suohetken jälkeen lähdin koluamaan pieniä kyläpahasia laululintujen toivossa. Valitettavasti niiden saldo jäi laihaksi, mutta ahkeruus palkittiin yhteistyökykyisillä lapinpöllöllä ja suopöllöllä.



perjantai 11. toukokuuta 2018

Aamu mustakurkku-uikku lammella

Olen jo vuosia haaveillut mustakurkku-uikkujen kuvaamisesta, sillä laji on mielestäni todella kaunis ja kohtuullisen helposti löydettävissä. Varsinaista lähestymistä laji ei siedä vaan vetäytyy etäämmälle, ihmisen tai minkä tahansa häiriötekijän ilmaantuessa. Tästä johtuen päätin kokeilla onneani teltan kanssa. Minulla ei siis ole varsinaista piilokojua, mutta kävin hankkimassa halvan teltan ja tuunasin siitä alkeellisen piilokojun itselleni. 

Näiden valmisteluiden myötä olin valmis kokeilemaan tuuriani. Saavuin ennen auringonnousua metsälammelle, missä tiesin uikkuja pesivän. Edellispäivänä olin tarkistanut ilmansuunnat ja tiesin suunnilleen mihin kohtaan telttani asettaisin, ollakseni myötävalossa. Kohtuullisen ripeästi sain teltan ja naamioverkon viritettyä ja kaikki kamat sisälle. Tässä vaiheessa aurinkokin jo loi ensi säteen metsälammen pintaan. 

Muutamana ensimmäisenä tuntina ei käytännössä kuvia syntynyt. Lammen linnut pysyttelivät kaukana vastarannalla. Noin 4 tunnin odottelun jälkeen havahduin uikkujen ääntelyyn, jostakin telttani vasemmalta puolelta. Annoin lintujen rauhassa lähestyä ja pidättäydyin kuvaamisesta. Sekunnit ja minuutit tuntuivat ikuisuudelta. Malttaminen kuitenkin kannatti, sillä linnut alkoivat luottaa tuohon rantaviivaan ilmestyneeseen "hökötykseen". 

Pikkuhiljaa uskalsin aloittaa kuvaamisen. Lyhyitä sarjoja ja reaktioiden seuraamista. Näin kuluivat seuraavat tunnit ja kaiken kaikkiaan aamun aikana tuli kuvattua hieman alle 500 ruutua. Alla muutama tunnelmakuva päivän kohteesta.