sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Perinteinen 1.1 retki

Olen vuodesta 2000 kerännyt 1.1 -pinnoja ja niiden perässä on tullut kierrettyä Suomea melkoisesti. Ainoastaan vuosi 2009 on jäänyt välistä ulkomaan matkan johdosta. Edelleen puuttuu lajeja, jotka juuri tuona vuonna oli helposti hoidettavissa. Muistini mukaan ponnistustaso oli jotain 40 -lajia. Tämän vuoden reittisuunnittelua haastoivat Turussa talvehtivat taigarautiaiset, Porin kyhmyhaahka ja Asikkalan peltosirkku. Lisämausteen toi Salossa "helposti" hoidettavissa olleet tuulihaukka, piekana, uuttukyyhky ja muutama muukin makoisa peruslaji. Reittisuunnitelmat jäsentyivät, kun tuli tietoon, että taigarautiaisten osalta järjestettäisiin yhteisbongaus.

Kello soi aamuyöstä ja Marko oli hakemassa minua hieman jälkeen 05. Olimme päättäneet yrittää Viirupöllöä ja vaikka yö oli lämmin, tyyni sekä kirkas, ei pöllöä kuulunut. Vielä ennen 09 tapahtuvaa kokoontumista yritimme Maskusta pajusirkkua, mutta saimme vain ihailla jäätyvän meren upeaa "jylinää". Tyhjin käsin saavuimme sovitusti kokoontumispaikalle ja ihan "yksin" ei tarvinnut olla. Paikalle oli saapunut noin 135 muutakin bongaria.



Homman piti olla saletti ja lajin hoitua helposti. Toisin vain kävi. Taigarautiainen tosin näkyi heti aamusta, mutta koko joukko sai lajin hoidettua vasta klo 11 aikoihin.



Koska peltosirkusta ei ollut tullut havaintoa ja kyhmyhaahka oli kuulemma vaikeasti havaittavissa, päätimme Markon kanssa lähteä hoitamaan Salon lajeja. Paimiossa sijainnut piekana ei hoitunut kevyen yrittämisen myötä, joten jatkoimme matkaa. Pitkäportaasta hoidimme isosta urpiaisparvesta myös tundraurpiaisen Markolle pinnaksi. Valitettavasti uuttukyyhkyjä tai hemppoja ei näkynyt, vaikka paikalla oli viihtynyt molempia lajeja useampi yksilö.

Pienen pohdinnan jälkeen lähdimme kohti Kumiota, jossa oli havaittu uuttukyyhkyjä. Matkalla tsekkasimme yhden carduelis -parven ja kas, siitähän hoitui meikäläiselle hemppo pinnaksi. Kumiosta hoitui helposti uuttukyyhkyt ja bonuksena minulle myös piekana pinnaksi. Nyt alkoi tuntua, että alkuvaikeudet oli selätetty ja homma rullasi mainiosti. Halikon Rikalasta hoitui meille molemmille tuulihaukka.

Pienen pohdinnan jälkeen päätimme lähteä uudelleen Maskuun kokeilemaan onnistuisiko pajusirkku nyt. Saavuimme hyvissä ajoin ja niin vain kävi, että 4 pajusirkkua ruokaili juuri siinä paikassa, missä olivat kuulemma ruokailleet jo useampana päivänä. Kaislikon toiselta reunalta hoitui vielä Markolle viiksitimali.


Kahvittelun jälkeen päätimme vielä yrittää viirupöllöä, mutta hyvästä yrittämisestä huolimatta ei pöllö hoitunut. Pienistä takaiskuista huolimatta reittivalintamme osui mielestäni oikeaan. Emme lähteneet yksittäisen lajin perään vaan päätimme keskittää käytettävissä olevan ajan "paikkolajien" hoitamiseen. Valinta kannatti, koska sain 6 uutta lajia listalleni. Kokonaissaldoni on tämän vuoden jälkeen 141 -lajia. Tällä tuloksella olen Suomen TOP-listalla sijalla 19.





perjantai 1. heinäkuuta 2016

"Ennätykset on tehty rikottaviksi"





Linturalleihin osallistuvat joukkueet kokoavat yhteen erilaisia persoonia, joita yhdistää yhteinen mielenkiinto "arvioida" omaa osaamistasoa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoite määräytyy joukkueen jäsenten välisten keskusteluiden kautta, eikä aina todellakaan ole tavoitteena rallin voittaminen. Usein halutaan parantaa joukkueen omaa aikaisempaa ennätystä tai vain retkeillä hyvän jengin kanssa hienoissa maisemissa tehden "paras mahdollinen tulos".

Joukkueemme Team-75:n tavoite on muuttunut vuosien varrella, kokemuksen karttuessa. Ensimmäisissä ralleissa halusimme saada jokaiselle kisatunnille edes yhden uuden lajin. Tässä onnistuimme vuonna 2012. Tämän jälkeen halusimme nousta kymmenen parhaan joukkueen joukkoon, joka samalla edellytti yli 115 lajin kisatulosta. Yksi kerrallaan tavoitteet ovat toteutuneet ja samalla nälkä menestymisestä on kasvanut. Tämä on vastaavasti yhdistänyt joukkueen tiiviiksi porukaksi, joka elää Kuusamon rallia käytännössä 365 vuorokautta vuodessa. Pohjustamisen taktiikkaa, pelipaikkoja, säätiloja ja vaikka mitä tulee porukan toimesta pähkittyä useiden puheluiden merkeissä, ennen varsinaista pohjustamisjaksoa. Vastaavasti jokaisen ralliviikon jälkeen tuntuu, että asiat voi tehdä vielä viisaammin ja paljon on parannettavaa tulevissa ralleissa. Mielestäni juuri tämä loputon oppimisen mahdollisuus tekee Kuusamosta kokemisen arvoisen kokeilun ihan jokaiselle lintuharrastajalle.

Varsinainen ralli on tietynlainen huipennus ja kulloisenkin kisakunnon mittaus. Meidän joukkueemme osalta jo ralliaamu on hyvin ainutlaatuinen tunnelmaltaan. Porukat heräävät suhteellisen samanaikaisesti, mutta varsinaista keskustelua ei juurikaan käydä. Jokainen puuhaa omia viimeisiä valmisteluita ennen koitosta. Tunnelma on positiivisesti latautunut ja selkeästi aistii, kuinka joukkueen jäsenet keskittyvät omaan tulevaan suoritukseensa joukkueen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Minun vastuullani on joukkueemme osalta rallireitin suunnittelu, aikataulutus, säätilan seuranta ja kirjurina oleminen.  Tämän johdosta kisa-aamu meni tiukasti kolmen eri sääpalvelun läpikäymisessä ja taisi aamun hetkinä hermokin kiristyä...olinko tehnyt virhearvioinnin sateen saapumisen osalta...Tätä pohtiessa kello saavutti 0830 ja Harry saapui paikalle käymään rallireitti vielä kerran lävitse. Hänen positiivinen into tarttui meihin muihin ja nauru valtasi mökkimme. Olimme valmiit SM-mitallin saalistamiseen.

Vasemmalta oikealle Mika Korkki, Harry Nyström, Paul Boijer
ja Kalle Larsson eli Team-75

Lähdimme liikkeelle hieman jälkeen yhdeksän ja matkasimme kohti Oulankan kansallispuistoa. Saderintama jäi selkämme taakse suunnitelmiemme mukaisesti ja saavuimme pelipaikoille hieman ennen kymmentä. Sovitun mukaisesti aloitimme hajautetulla taktiikalla, jonka mukaisesti Paul lähti tarkistamaan laulaisiko pikkusieppo meidän muiden jatkaessa matkaa Juhtijärvelle. Ajatuksena oli aloittaa arvolajilla esim. pikkusiepolla tai vesipääskyllä lähellä klo 11. Kuten usein ralleissa käy suunnitelmat muuttuvat jo ensimetreillä ja näin kävi nytkin. Harry plokkasi isokäpylinnun kuusenlatvasta ja hetken pohdinnan jälkeen päätimme aloittaa lajista. Aloituksessa listalle napsahti myös toinen huutolaji tiltaltti. Juhtijärveltä matkasimme kohti Jäkälämutkaa ja matkalta plokkasimme sponden idänuunilinnun innokkaasti laulamasta aivan tienvierestä. Jäkälämutkaan saavuttuamme saapui myös sade raikastamaan ralliamme. Kaatosateessa hoidimme pikkutyllin, mutta pohjustetusta metsosta tai pyystä ei näkynyt vilaustakaan.

Sateinen jäkälämutka

Palattuamme autolle oli vastassa varsin ikävä yllätys...auton oikea takarengas oli puhjennut....loistava alku oli saanut karmaisevan käänteen. Uskon vahvasti, että meidän jokaisen ajatuksissa pyörähti että tässäkö tämä nyt oli...valuisiko vuoden duunit hukkaan ensimmäisen kisatunnin aikana...
Vaahtoa....prk...

Homma ei kuitenkaan lamaantunut vaan roolit löytyivät varsin nopeasti...Harry aloitti renkaan paikkaamisen täytevaahdolla, selvittäen samalla rengasliikkeistä uuden renkaan hankkimista. Mika soitti avopuolisolleen Minnalle pyytääkseen häntä lähtemään kiireen vilkkaan minun autollani kohti Oulankaa ja minä puolestani aloitin reitin uudelleen suunnittelun kaatosateen meitä jokaista helliessä. Sain myös toimitettua sanan Paul:lle, että rengas on rikki ja homma on seis. 

Renkaaseen saatiin vaahtoa riittävästi, että pääsimme jatkamaan rallia. Matkan varrella teimme muutamia pysähdyksiä ja lajeja karttui tilille tasaisesti. Mielialaa nostatti sponde taviokuurna ja kohta jo nauru voitti ketutuksen. Paul noudettiin kyytiin juuri ennen Minnan kohtaamista metsäautotiellä jossa suoritimme ripeän autonvaihdon.



Jatkoimme rallia ilman Harryä, joka oli lähtenyt Minnan kanssa Kuusamon keskustaan rengasta vaihtamaan. Onneksi säännöt sallivat tätä nykyä joukkueen liikkuvan kahdella ajoneuvolla samanaikaisesti. Muuten meidän ralli olisi kyllä ollut tässä. Oulangalta hoitui pohjansirkku, hiirihaukka ja tukkakoskelo muun peruslajiston kanssa.  Siirtyessämme länsi Kuusamoon puhkaisimme saderintaman ja saimme näin jatkaa sateettomassa kelissä. Matkan varrelta hoidimme mustalinnun ja varpuspöllön. Targetkohteessa hoitui mustakurkku-uikku, sääksi ja muuttohaukka. Samaan aikaan saimme Harryltä tiedon, että kisa-auto oli saanut täysin uuden rengassarjan allensa ja oli aika sopia aika ja paikka auton uudelleen vaihtamiseksi. Tämä tapahtui sujuvasti kun pudottelimme alas kohti itäistä Kuusamoa. Pudottamisen yhteydessä puhkaisimme jälleen saderintaman eli olimme todella onnistuneet rallireitin aikataulutuksen sovittamisessa säähän.

Matkalla kohti Oravivaaraa ajoimme ohi yhden aikaisemmista rallireittiemme "hotspoteista" todeten, että pitäisikös tässä nyt pysähtyä...jarrut "kiinni" ja ulos...Porukka ei oikein ollut edes kunnolla vielä havainnointivalmiudessa kun Paul totesi, että joko meillä on pikkulepinkäinen? No ei todellakaan ollut vaan meille kaikille napsahti männyssä istuvasta lepinkäisestä mukava Kuusamon pinna. Harry:n matkiessa käenpiikaa, plokkasi Paul jälleen 3 lähestyvää anseria...metsähanhi taittui hetkessä, mutta sain onneksi sanotuksi, että katsotaan nyt tarkkaan päältä lentävät hanhet...ja kas Mikan pohjustuksissa havaitsema tundrahanhi olikin lyöttäytynyt tähän 2 metsähanhen jengiin. Tunnelma oli aika taivaissa, kun juoksimme takaisin autolle. Kolme kovaa lajia muutamassa minuutissa. 

Alkuillan tuntien aikana saimme kartutettua listaamme tasaisesti mm. isolepinkäisellä, sinisuohaukalla ja ampuhaukalla. Vastaavasti koskikara ja muutama muu pohjustus petti mukavasti. Lisäksi olimme alkuperäisestä reittisuunnitelmasta myöhässä noin 2 tuntia, joten jouduimme muuttamaan suunnitelmia. Keskusta päätettiin hoitaa minimiajassa ja illalla kävisimme vain "Jätärin" tornilla. Tänne saavuimmekin 21 jälkeen ja Lapasorsa sekä jouhisorsa hoituivat listallemme, mutta kaakkurista ei saatu näköhavaintoa.

Havaittavissa ilmatilan loukkaus...

Keskiyön tunteina teimme iskun niin Vasaralahteen kuin Isosuolle. Tuloksena oli vain pettymyksiä, koska yli viikon Vasaralahdessa paikalla ollut luhtahuitti ei enää "huittaillut" eikä Isosuolla "surissut" jänkäsirriäinen vaikka pohjustuksen molemmilla kerroilla näin oli tapahtunut. Onneksi Haukiniemestä hoitui pikkukultarinta, mustarastas ja mustapääkerttu.  Tässä vaiheessa laskeskelin, että olimme joukkueemme uuden ennätyksen tekovauhdissa ja lupaavalta näytti myös 130-lajin ylitys. Taisi tämä tieto motivoida myös muita, koska aamuyön tunneista huolimatta tekemisen meininki ei hiipunut. 
Ei kuulu sirriäistä...ei..

Ennen Valtavaaralle siirtymistä hoidimme vielä satakielen, pensaskertun, sirittäjän, paksujalan ja muutaman peruslajin. Sen sijaan suopöllö, hiiripöllö ja pikkusirkku ei vaan suostunut hoitumaan useista yrityksistä huolimatta. Valtavaaralta hoitui sinipyrstö ja muutama muu peruslaji.

Rallin viimeisinä tunteina hoidimme mm. virtavästäräkin, kiurun, viiriäisen, naakan, pulun, pikkuvarpusen ja hernekertun. Sovitun mukaisesti ralli päätettiin Säynäjäjärvelle, jonne saavuttuamme meillä oli rallia jäljellä noin 40 minuuttia. Välittömästi rantaan päästyämme hoitui merikotka, joka sai järven sorsat paniikkiin. Tämä auttoi meitä käymään sorsat tarkasti läpi ja niimpä hoitui heinätavi listallemme. Viimeisen kymmenen minuutin aikana saimme vielä ruskosuohaukan ja mehiläishaukan.  Aikamoisten tuuletusten myötä ralli päätettiin hyvissä mielin. Joukkueemme oli havainnut 129 lajia ja tiesimme sen riittävän kolmen kärkeen.

Purkutilaisuus muodostui odottamattoman jännäksi ja taisi olla meille jokaiselle läsnä olleelle aikamoinen yllätys. Team-75 ja Doz K Hahn vuorottelivat pitkin iltaa ykköspaikalla...Lopulta huudot oli huudettu ja molemmilla joukkueella oli 129 lajia....Jonkinmoinen tunnekuohu kyllä valtasi ainakin minut kun tajusin, että hävisimme kullan "ässä-lajien" määrällä.
Tasaista...

Lopuksi hieman vertailua ja väite

Alla havainnekuva meidän joukkueen lajimäärän tuntikertymästä. Alkuun sattuneesta rengasrikosta huolimatta pysyimme hyvin vauhdissa ja kertymä eteni tasaisesti. Varsinkin kolme viimeistä tuntia oli meidän joukkueen osalta hyvin tuottoisia. Saimme silloin 11 uutta lajia joka on kisahistorian valossa huippu saavutus kärkijoukkueiden osalta.

Saavuttamamme 129 lajin lopputulos edustaa myös koko rallihistoriassa kovaa tulosta, sillä vain 4 joukkuetta on havainnut kisassa koko sen kolmekymmentäkolme vuotisen historian aikana enemmän lajeja kuin me havaitsimme tämän vuoden kisassa.



Peruslaji I (70)
Joukkueemme havaitsi 69 lajia peruslaji I:stä. Vain mustaviklo jäi havaitsematta, mutta laji on ollut viime vuosina kovaa "valuuttaa". Emme myöskään havainneet lajia pohjustuksessa vaikka kolusimme useita "perinteisiä" esiintymispaikkoja. Valitettavasti laji taitaa hävitä Kuusamon pesimälajistosta tulevien vuosien osalta. Mikäli näin käy, niin on viisasta siirtää laji huutolajiksi.

Peruslaji II (20)
Joukkueemme havaitsi 17 lajia peruslaji II:sta. Silkkiuikku, suokukko ja vesipääsky jäi havaitsematta. Näistä suokukko ja vesipääsky oli havaittu pohjustuksista. Sen sijaan silkkiuikun tulevaisuus näyttää surkealta Kuusamon osalta. Emme havainneet sitä pohjustuksissa, eikä tainnut kukaan muukaan joukkue havaita. Laji on viime vuosina sinnitellyt yhden parin voimin Torangilla.

Peruslaji III (20)
Joukkueemme havaitsi 13 lajia peruslaji III:sta. Pohjustuksissa havaituista jäi puuttumaan pyy, riekko, kanahaukka, suopöllö ja pikkusirkku. Erityisesti pyyn, kanahaukan, suopöllön ja pikkusirkun puuttuminen jäi harmittamaan, koska havaitsimme niitä useita lintuja pohjustusviikon aikana. Sen sijaan jänkäkurppaa tai merilokkia emme havainneet niin pohjustuksissa kuin kisassakaan. Jänkäkurppa loisti poissaolollaan koko kisan osalta, joka on erityisen poikkeuksellista. Sen sijaan merilokki oli havaittu jo pohjustuksissa kaatopaikalla ja näin myös rallissa 6 joukkueen osalta.

Huutolajit
Tundrahanhi, viiriäinen, mustakurkku-uikku, mehiläishaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, ampuhaukka, nuolihaukka, muuttohaukka, varpuspöllö, lapinpöllö, helmipöllö, pohjantikka, virtavästäräkki, satakieli, pikkukultarinta, hernekerttu, pensaskerttu, mustapääkerttu, idänuunilintu, sirittäjä, tiltaltti, pikkulepinkäinen, isolepinkäinen, naakka, kottarainen, pikkuvarpunen, isokäpylintu, taviokuurna ja paksujalka.

Kisassa havaitsimme viisi sellaista lajia, joita emme pohjustuksissa havainneet. Nämä olivat viiriäinen, sinisuohaukka, muuttohaukka, pikkulepinkäinen ja taviokuurna. Vastaavasti kisassa emme havainneet 21 sellaista lajia, jotka oli havaittu pohjustuksissa. seitsemän peruslajipuutteen lisäksi havaitsematta jäi sepelhanhi, kaakkuri, haarahaukka, luhtahuitti, jänkäsirriäinen, lapinsirri, hiiripöllö, viirupöllö, käenpiika, viitakerttunen, lapinuunilintu, pikkusieppo ja puukiipijä sekä närhi.


Pohjustuksessa ja kisassa havaitsimme yhteensä 150 lajia kuudentoista maastossa vietetyn päivän aikana.
 

Onko Paras A-ryhmän rikkomattomaksi mainittu 136-lajin kisaennätys oikeasti ylitsepääsemättömän? Kokemukseni perusteella väitän, että ei ole. Toki uusi ennätys vaatii "täydellistä" onnistumista ja optimaalista rallikeliä sekä runsaslajisen vuoden. Tämä yhtälö ei kuitenkaan ole mahdoton vaan tavoittelemisen arvoinen tavoite.  Rohkenen epäillä, että kisaennätys tullaan lähivuosina viemään jopa uudelle kymmenluvulle, kun rallissa kaikki natsaa kohdilleen.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Vastustamaton Kuusamon kutsu

Lintumiehet ovat vaeltaneet jo 33:n vuoden ajan mittelemään linturallaamisen SM - mitaleista Kuusamoon. Näinä vuosina ralli on vakiinnuttanut oman ainutlaatuisen paikkansa suomalaisten linturallien keskuudessa. Alkuvuosina puuha oli pienen porukan touhuilua ja paikalliset jyräsivät vieraat joukkueet mittelössä. Hurjinta meno oli 2000-luvun alkuvuosina, jolloin kisaan osallistui yli 30 juokkuetta ympäri Suomen. Kisaavia joukkueita avusti avustajien kaarti ja tunnelma oli kuin missäkin suuressa urheilutapahtumassa. Viime vuosina ralli on menettänyt suosiota ja osallistuvien joukkueiden määrä on asettunut vuodesta toiseen 15 - 25 välille.

Rallin historian aikana rallissa on havaittu yhteensä 226 lajia. Herkkuja edustavat keisarikotka, amerikanjääkuikka, yöhaikara, grönlanninlokki, valkosiipitiira, etelänsatakieli, pikkukultarinta x2, mustaotsalepinkäinen, punakottarainen, mustapääsirkku ja kultasirkku. Toista vastaavaa kattausta rareista ei tule ihan heti mieleen missään muussa rallissa havaitun. Tämä vain kertoo mielettömästä potentiaalista havaita megoja kesäkuisessa Kuusamossa. Olisi sääli, jos ralliperinne hiipuisi vähäisen osallistujamäärän myötä. Uusia joukkueita kaivataan kipeästi ja vanhat kokeneet joukkueet ovat valmiit avittamaan uusia menestyksen alkuun.

Joukkueemme Team-75 on osallistunut ralliin vuodesta 2012 alkaen. Kokoonpano on hieman hakenut muotoaan, mutta perusrunko on pysynyt samana. Samoin tavoite menestymisestä on kuulunut joukkueen eteenpäin vieviin voimiin alusta alkaen. Tämän vuoden ralliin valmistautuminen alkoi jo talvella, kun kävimme Mikan kanssa läpi arvioita tulevasta kisasta. Eniten pohditti myyräkannan mahdollinen romahtaminen ja sen vaikutus pöllöihin ja päiväpetolintuihin. Kevään edetessä ajatukset rallista jäsentyivät pala palalta. Pähkäilyä aiheutti etenkin aikainen kevät ja sen vaikutus vesilintuihin ja järvien kasvillisuuteen.

Kesäkuun alussa päästiin vihdoin maastoon, etenkin Mikan toimesta. Itse saavuin Kuusamoon 10.kesäkuuta. Tasan viikkoa ennen H-hetkeä. Kaikki oli hyvin ennakolta suunniteltu ja oli aika laittaa suunnitelmat täytäntöön. Retkeilimme ensimmäisinä päivinä yhdessä Mikan kanssa, etenkin Valtavaaran ja Konttaisen alueella. Pohjustuslajeja kertyi kivaan tahtiin ja ennen torstain aloituskokousta meillä oli kasassa 143 lajia. Parasta kategoriaa edustivat sepelhanhi x2, tundrahanhi, mustakurkku-uikku ja pikkukultarinta. Se oli käynyt selväksi, että päiväpetolinnut olivat kortilla, samoin suokukko, mustaviklo ja jänkäkurppaa emme edes havainneet pohjustuksessa.


Ahvenlahti

Valtavaaran huippu



Olosuhteet eivät aina ole optimaaliset pohjustamiselle.
Varsinainen rallireitin suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin. Ensimmäinen pohdinta otettiin jo kisaviikon maanantaina, mutta reitti ei oikein miellyttänyt. Etenkin keskustaan jäävä aika tuntui olevan liian lyhyt. Tiistaina jatkettiin ja saatiin aikaiseksi pohjoisen aloituksen reitti ja vastaavasti eteläisen aloituksen reitti. Olennaista oli, että reitit toimisivat sateessa ja kehnossa kelissä.

Mika merkkaa rallireittiä karttaan
Lopullinen reitti naulattiin torstaina aloituskokouksen jälkeen. Olimme päättäneet tehdä asioita uudella tavalla ja otimme harkitun riskin. Aloitus tulisi tapahtumaan liukuman (klo 08-11) jälkimmäisellä puoliskolla ja pohjoisesta. Näin emme olleet koskaan aikaisemmin toimineet, mutta pohjustukset antoivat vahvan selkänojan ratkaisulle. Lisäksi kaakosta saapuva saderintama tarjosi houkuttelevan porkkanan yrittää hoitaa pohjoinen ennen sateen saapumista.

Pohjoinen- ja eteläinen reitti