perjantai 24. lokakuuta 2014

Azorientulkku

Lopulta tulee SE viimeinen aamu jaksosta, jolloin lähtö koittaa. Näin tapahtui tänään aika monelle tämän syksyn miehittäjälle. Poislähtijöiden joukossa oli suomalaisten lisäksi ruotsalaisia, ja brittejä. Saareen jäi sentään kymmenkunta ornia eli syksy ei ole mitenkään ohi. Toivon hartaasti, että saaresta vielä kuuluu hyvien havaintojen johdosta. 

Meidän lento lähti Corvolta 10:55 ja Sao Miguelille saavuimme yhden aikaan. Auton vuokrauksen jälkeen heitimme Petrin "jätärille" bongaamaan preeriavikloa. Minä ja Janne lähdimme etsimään hotellia, joka pienen sekoilun jälkeen löytyikin. Tavarat huoneeseen ja matkaan. Tavoitteena oli löytää vielä Azorien ainoa endeemi lintulaji eli azoorientulkku. Ajelimme rauhallisesti tulkkutietä eteenpäin, koska laji voi käytännössä löytyä mistä vain tämän tien varrelta. Karkeasti viiden kilometrin jälkeen upea tulkku killuikin aivan tien viereisessä Japaninseetrissä. Saimme hetken ihastella lintua, kunnes se siirtyi hieman kauemmas. Tässä vaiheessa uskalsimme jo nousta autosta. Yritin kuvailla tulkkuja, joita paikalla oli 2-4 yksilöä. Janne taisi saada äänitettyäkin tulkun ääntä. 

Azorientulkku

Azorientulkku eroaa meidän kotimaisesta punatulkusta harmaanbeige sävyisen yläperän ja siipijuovan osalta. Punatulkulla nämä ovat valkoiset. Lisäksi lajin ääni on hieman erinlainen.