Säpinää merellä

Madeira 14.8

Aamiaisen jälkeen suuntasimme jälleen itään Pico Do Furado:n, joka on kohtuullisen pitkä ja kapea niemi. Paikka on perinteisesti ollut helppo paikka kanariankirviselle ja näin oli tälläkin kertaa.  Näimme reilun kahden tunnin aikana kymmenkunta lintua. 

Kanariankirvisen tunnistaa mm. selvästä vaaleasta silmäkulmajuovasta, ja muutenkin pään kuvioinnista. Lisäksi siiven keskimäiset peitinhöyhenet muodostavat selvän vaalean siipijuovan. Jalat näyttävät sijaitsevan takan, joka tekee linnun hapituksesta lajityypillisen. Kuvassa nuori lintu.

Paikalla vilisi myös sisiliskoja, joita oli sitten ihan pakko alkaa kuvaamaankin. Oletan, että havaitsin kaksi eri lajia tai ainakin ovat väritykseltään erilaisia. 

Lounaan jälkeen siirryimme jälleen Machico:n satamaan valmistautumaan viimeiselle meriretkelle. Valitettavasti tuuli oli yltynyt kohtuullisen kovaksi ja epäilyksemme retken kokonaan peruamisesta alkoivat voimistua. No onneksi näin ei lopulta käynyt, mutta etelän suuntaan meillä ei ollut mitään asiaa. Siispä uudelleen pohjoiseen. 

Vasemmalla hollantilainen Ruef Mulder, keskellä italialaiskolmikko ja siitä sitten eteenpäin Seppo, Janne, Kalle ja Jari

Reilun tunnin ajon jälkeen saimme seuraksemme noin 40 delfiinin parven. Kaverit leikkivät ihan tosissaan veneen vieressä useiden minuuttien ajan. Saimme seurata näytöstä kyllä paraatipaikalta :-)

Noin kahden tunnin ajon jälkeen saavuimme päivän "hot spot" pisteelle ja oli aika heittää chum veteen. Varsin nopeasti alkoi keltanokkaliitäjiä ja tyrskyliitäjiä pyöriä veneen ja mäskin ympärillä. Valot olivat kuvaamisen kannalta varsin haasteelliset, koska aurinko oli vain aika ajoin näkyvissä. Myös navakka tuuli sai meren "kiehumanaan", joka entisestään vaikeutti kuvaamista. 

Keltanokkaliitäjä

Keltanokkaliitäjä

Reilun tunnin odottelun jälkeen havaitsimme chum vanaa pitkin lähestyvän keijun. Tällä kertaa itsekin pääsin tilanteeseen kiinni ja lintu heittikin kunnon kierroksen ennen katoamistaan jälleen ulapalle. Lintu taittui madeirankeijuksi.

Madeirankeiju

Madeirankeijun tunnistaa yläperän vaaleasta laikusta, joka näyttää pituuttaan leveämmältä. Lisäksi pyrstö voi olla heikosti lovipäinen ja siiven yläpeitinhöyhenissä saattaa olla heikosti vaaleaa. Jalat eivät yllä pyrstön yli, kuten etelänkeijulla.

Madeirankeiju

Melko nopeasti keijun kadottua ulapalle löytyi viistäjä, joka tuli jälleen uskomatonta vauhtia meitä kohden. Nopeat kameran säätötarkistukset ja ei kun kuvaamaan. Hetken jälkeen tajusimme, että lintuja olikin kaksi ja kyseessä siis madeiranviistäjä. Siinä oli aika kiihkeä tunnelma, kun kamerat lauloivat sarjoja lintujen kieppuessa aivan veneen vieressä, kunnes yht'äkkiä vain katosivat ulapalle. 

Madeiranviistäjä. Huomaa hento nokka ja siiven alapeitinhöyhenien vaalean määrä

Illan viimeisen rundin aikana saimme vielä ihailla isoliitäjän sulavaa liitoa. Isoliitäjiä ei usein nähdä näillä retkillä, mutta meillä taisi olla hyvä onni mukana.

Isoliitäjä

Kaikenkaikkiaan näimme illan aikana noin 250 keltanokkaliitäjää, noin 40 tyrskyliitäjää, yhden isoliitäjän, kaksi madeiranviistäjää ja yhden madeirankeijun.

Liitäjiä, viistäjiä ja keijuja...

Madeira 13.8

Lähdimme aamulla rauhallisesti liikeelle, koska olimme päättäneet vetää päivän yhteen putkeen. Suunnaksi valittiin itä, koska illan meriretki lähtisi sieltä. Päätimme siis koluta rauhassa Machicon rantakaupungin rantoja ja jokisuistoa. Pitkään ei jokiuomaa tarvinnut koluta, kun vahanokan tuttu ääni alkoi kuulua. Pian noin 10 linnun parvi pyrähti ilmaan ja näin napsahti Jannelle ja Jarille wp-pojo. 

Vahanokkia

Machicon rantasuistossa ei kauheasti ollut mitään katseltavaa. Muutama pitkäjalka, karikukko ja kuvauksellinen kapustahaikara. Kaveri oli varsin luottavainen ja päästi meidät mukavalle kuvausetäisyydelle. Laji ei muutenkaan ole kovin tavanomainen Madeiralla. Siinä sitten käytettiin aikaa ja kamerat raksuttivat ruutuja muistikorteille.

kapustahaikara

Lounaan jälkeen oli aika valmistautua illan meriretkelle. Vaikka lämpöä oli ihan riittävästi, niin kiltisti puettiin corevarusteet niskaan ja kamerareput vesitiiviisiin pusseihin. Hieman kolmen jälkeen lähdettiin puskemaan kohti itää. Vajaan kahden tunnin ajon jälkeen olimme saapuneet päivän "hot spotille". Chum veteen ja ei aikaakaan kun ensimmäiset tyrskyliitäjät alkoivat pyöriä veneen ympärillä.  Lintuja ei ollut mitenkään hirveästi, mutta kuvaustilanteita kyllä riitti. Reilun tunnin odottelun jälkeen jostain ilmestyi isoliitäjä, joka heittikin muutaman upean kierroksen veneen ympärillä jatkaakseen siitä sitten takaisin ulapalle. Sepon hymy oli kohtuullisen leveä, koska laji oli hänelle uusi wp-tikki. Itse olin nähnyt aikaisemmin yhden linnun Azoreilla lokakuussa 2012. 

isoliitäjä

isoliitäjä

Juuri kun olimme "toipuneet" isoliitäjän vierailusta, kuului huuto "Feaa"...aina yhtä upea kapverdenviistäjä lähestyi venettämme ihan mieletöntä vauhtia...kamerat "lauloivat" ruutuja muistikorteille. Pääsin itsekin kamerallani mukaan tilanteeseen ja alla muutama dokumenttikuva upeasta lajista. 

Linnulla on kapverdenviistäjälle tyypillinen jykevä nokka ja siiven alapeitinhöyhenissä  vähän valkoista. Lisäksi lintu oli rotevan oloinen, joka sopii paremmin kapverdenviistäjälle.

kapverdenviistäjä

Ilta oli jo painunut yli kahdeksaan, ennen kuin ensimmäinen keiju lähestyi chum:ia...lintu ohitti todella tyylikkäästi veneemme, jolloin laji varmistui madeirankeijuksi. YES! Koko suomalaistiimi kuittasi odotetun wp-eliksen tuosta kauniista ja sirosta keijusta. Kaikenkaikkiaan näimme illan aikana noin kaksikymmentä keltanokkaliitäjää, kaksi isoliitäjää, noin viisikymmentä tyrskyliitäjää, kolme kapverdenviistäjää ja kaksi madeirankeijua. Ei paha! Satamaan saavuttiin kohtuullisen märän kyydin saattelemana hieman jälkeen yhdentoista. 

Helteinen Madeira

Madeira 11.8

Finnairin lomalento lähti ajallaan kohti Madeiraa ja suoran lennon siivittäminä saavuimme saareen mukavasti iltapäivästä. Hotelli osoittautui enemmän kuin hienoksi sinne saavuttuamme. Muutenkin kaikki alkutohinat menivät mallikkaasti ja muutaman tunnin jälkeen olimme jo Sepon, Jarin ja Jannen kanssa retkellä Funchalin satama-alueella. Etelänharmaalokien lisäksi ei aluksi näkynyt oikein mitään. Paikan vaihtaminen auttoi ja yksinäinen ruusutiira tuli hoidettua wp-vuodarilistalle vierasvenesatamasta. Valitettavasti satama-alue ei mahdollistanut kuvaamisen turhan pitkästä välimatkasta johtuen.  Illalla kävimme syömässä enemmän kuin hyvin Kon-Tiki-ravintolassa. Raa'an naudanlihan omatoiminen kypsyttäminen kuumalla kivilautasella takasi melkoisen makunautinnon. 

Madeira 12.8

Aamiaisen jälkeen lähdimme ennen meriretkeä Funchalin pohjoispuolella kohoaville vuorille. Melkoisten serpenttiiniteiden myötä kipusimme aina noin 1000m. Yllättäen t-paidassa ja shorteissa oli hieman vilu varjoisella vuorenrinteellä. No onneksi olotilaa helpotti ensimmäisen wp-eliksen napsahtaminen madeiranhippiäisen myötä. Valitettavasti paikallisen oloiset linnut eivät olleet kiinnostuneet atrapista. Näin kuvauksesta ei oikein tullut mitään, lintujen pysyessä korkealla.   

nuori madeiranhippiäinen

Ensimmäisen pysähtymisen jälkeen jatkettiin matkaa Vereda Dos Balcoes:n, joka on tullut wp-retkeilijöille tunnetuksi varmana madeirankyyhkyn paikkana. Kauan ei mennyt meilläkään kun ensimmäiset kyyhkyt näkyivät alarinteellä. Lentävistä linnuista erottui helposti pyrstön lajityypillinen kuviointi ja siiven hieman erinlainen muoto. Niskan kuviointia ei valitettavasti päässyt kunnolla havainnoimaan. Odotettu toinen wp-elis napsahti jälleen. Paikalla seikkaili myös peippoja ja madeiranhippiäisiä sekä madeirankiitäjiä. 

Vereda Dos Balcoes:n jylhät maisemat

Iltapäivällä oli vihdoin aika siirtyä tosi toimiin merelle. Olimme varanneet 3 illan meriretkipaketin, jonka lähtösatamana toimi Machico:n rantakaupunki saaren itäosassa. 

Tällaisella veneellä keikuttiin 3 iltaa Atlantilla

Olimme ajaneet reilun tunnin ulos kohti avomerta, kun toivottu huuto katkaisi matkanteon "Pterodroma"...Upea viistäjä lähestyi kieppuen venettämme ja ohitti varsin tyylikkäästi meidät. Linnun siiven alapeitinhöyhenissä oli riittävästi valkoista, mutta lopullisen varmistuksen lajistatukselle antoi hollantilaisen Roef Mulderin kuvat. Näissä näkyi selkeästi hento nokka, joka sopii nimenomaan madeiranviistäjälle. Todellinen kivi vierähti sydämeltä, kun ykkös target-laji hoitu hävyttömän helposti.

Roef Mulder:n blogiin pääsee täältä http://roeef.blogspot.pt/

Reilun kahden tunnin ajon jälkeen pydähdyimme ja oli aika kaataa mereen Chum eli kalanperkuujätteistä valmistettu "herkku"kakku. 

Chum:n kaatoa

Kauan ei tarvinnut odotella, kun ensimmäiset tyrskyliitäjät alkoivat pyöriä mössön ympärillä. Harvinaisen nopeasti kävi selväksi myös se, että merellä lilluvasta veneestä merilintujen kuvaaminen kävi ihan työstä. Vaikka linnut tulivat lähelle, niin kamerani tarkennus oli ihan "paniikissa". Aalltot ja mielettömän sulavasti liitävät merilinnut olivat kunnon haaste niin kuvaajalle kuin kamerallekin. No jotain suttuista kamaa syntyi...täytyy myöntää, että Nikonin D300 oli vain liian hidas runko tähän leikkiin. Sen sijaan 300mm taisi olla juuri se oikea putki, koska Janne oli taas 500mm ahdingossa lintujen pitämisessä ruudussa. 

tyrskyliitäjä

tyrskyliitäjä

tyrskyliitäjä

Reilun kolmen tunnin lillumisen aikana havaitsimme noin 30 tyrskyliitäjää, noin 50 keltanokkaliitäjää ja kaksi uutta madeiranviistäjää. Näimme siis retkellä yhteensä 3 madeiranviistäjää, jota voi kyllä pitää varsin hyvänä saldona. Kaiken kaikkiaan Madeira oli tarjonnut jo heti ensimmäisenä päivän 4 uutta wp-lajia allekirjoittaneelle.

keltanokkaliitäjä

Keltanokkaliitäjä