Itsenäisyyspäivän mega

Sunnuntaina 2.12.2012 löytyi Viron Haapsalusta kettusirkku fox sparrow. Tämä pohjoisamerikkalainen sirkkulaji oli tavattu vain kahdesti aikaisemmin WP:llä. Aikaisemmat hyväksytyt havainnot olivat Islannista 1944 ja Pohjois-Irlannista 1961. Tämän lisäksi alueelta kyllä tunnetaan muutama muukin havainto, mutta nämä linnut on tulkittu pinnakelvottomiksi.

Kuumin bongariaalto kävi hoitamassa linnun jo maanantaina ja tiistaina. Linnun osoittautuessa paikallisen oloiseksi päätin itsekin lähteä liikkeelle. Keskiviikkoiltana ylitin Suomenlahden ja yövyin Tallinnassa. Aamiaisen jälkeen lähdin ajamaan kohti Haapsalua. Matkaa ei ollut kuin alla sata kilometriä ja tiet olivat varsin kelpokunnossa. Oikeastaan ihmettelin, kuinka runsasta teiden suojaus oli Virossa. Rapa lensi ja tuulilasin pesunestettä kului.

Hieman yhdeksän jälkeen saavuin pelipaikalle ja ystäväni Olavilta  saamien "nuottieni" mukaan löysin katselupaikan varsin helposti. Hyvä näin, koska olin yksin paikalla.  Virittelin kameran valmiiksi ja aloin odottamaan. Paikalla pyöri kymmeniä talitiaisia ja sinitiaisia sekä punarinta.

"pelipaikka"

Noin vartin odottelun jälkeen kettusirkku pölähti tinttien joukkoon maata kuopimaan.  Mannaa, sillä olin ollut hieman huolissani linnun hoitumisesta. Lisäksi ei kauheasti kiehtonut ajatus hylsystä, koska sellainen napsahti juuri Virosta syyskuussa 2011, kun yritin hietakurkea WP-pinnaksi.

Annoin kameran laulaa, mutta kuvaaminen puskan  keskelle ei oikein tahtonut luonnistua. Valoa oli aivan liian vähän kunnon kuvien saamiseksi.  No joitain dokumenttikuvia sentään tuli.

kettusirkku

kettusirkku

kettusirkku

Kuvatessani lintua saapui paikalle myös Matti Rekilä perheineen. Vaihdoimme muutaman sanasen, ennen kuin minun oli aika jättää Haapsalu taakseni.  Ennen poistumistani laitoin myös päivitysviestit Suomeen, jotta britit, ruotsalaiset ja muut WP-bongarit saisivat kaipaamansa päivityksen tuoreeltaan.

Hoidossa

PS.  Tasan vuosi sitten olin Fuerteventuralla bongaamassa kurnuliejukanaa, nyt kettusirkkua Virosta...mitähän on luvassa ensivuonna itsenäisyyspäivänä?

Talviralli

Turun Lintutieteellisen yhdistyksen perinteinen talviralli rallattiin tällä kertaa todella talvisissa olosuhteissa. Lämmin ja sateinen syksy oli muuttunut muutamaa päivää aikaisemmin rajun lumimyräkän saattelemana talveksi. Luonnollisesti hyytävä itätuuli ja maan peittänyt lumipeite oli muuttanut lintutilanteen aivan uuteen asentoon. Monet hyvät viivyttelijälajit olivat poistuneet maasta pikavauhtia. 

Meidän joukkuetta ei pahemmin muuttunut tilanne haitannut, koska olimme jo muutamaa viikkoa aikaisemmin sopineet, että tänä vuonna emme pohjusta, emmekä muutenkaan "stressaa" koko rallista. Päätimme siis lähteä perusretkelle lapsuutemme lintumaille, Särkisaloon, Perniöön ja Saloon, johon kuntaliitoksen myötä edellä mainitut kunnat oli yhdistetty 2009.  Perinteinen rallijoukkueemme oli myös saanut vahvistuksia, kun ranskalainen Julien Terraube ja "Itä-Suomen ihme" Janne Aalto olivat saapuneet rallaamaan kanssamme. 

Homma pyörähti todenteolla käyntiin, kun jengi kokoontui luokseni aamukahville hieman ennen puolta seitsämää. Sovittuamme tarkemmin retkipaikat lähdimme liikkeelle ja ensimmäinen rallilaji pulu hoidettiin Salon rautatieasemalta heti rallin alkaessa 0700. Siitä jatkoimme matkaa Särkisalon uloimpaan kärkeen, minne saavuimme hyvissä ajoin.  

Pakkasesta ja tuulesta huolimatta porukkaa hymyilyttää

Merelle tapittaminen tuotti perus koskeloiden, telkkien ja lokkien lisäksi mm. pilkkasiiven. Muuten merellä ei ollut mitään ihmeellistä liikenteessä. Pikkuisia laulujoutsenparvia muutti tasaisesti etelään.  Rantametsiköstä saatiin hippiäinen, puukiipijä, vihervarpunen ja muutama muu peruslaji. Metsätiaiset loistivat poissaolollaan.

Hyistä tapitusta

Julien

Janne

Aloituspaikan jälkeen aloimme koluta suojaisia merenlahtia ja tuttuja ruokintapaikkoja.  Listalle tulivat mm. taviokuurna, merikotka, uivelo, mustalintu ja  pähkinähakki sekä varpushaukka.  Pienestä yrityksestä huolimatta metsätiaisia ei vaan kuulunut tai näkynyt ja ohariksi meni myös minun ja Jannen kuulema palokärki. 

Särkisalon jälkeen siirryimme Perniöön ja Latokartanon koskelta hoidettiin kara, mutta Saarenjärvellä ei ollut saukkoa kummempaa. Tosin tuo vekkuli vesieläin on aina yhtä makea havaita. Lopuksi menimme Tuohittuun, jossa vielä muutama päivä sitten oli laulujoutsenien seassa kanadanhanhia ja kurki. No nyt ei ollut muuta kuin hiiripöllö kuusenlatvassa. No kyllähän sekin lämmitti. 

Välillä homma meni ihan pellolle

Peltojakson jälkeen lähdimme ajelemaan ihan rauhassa, mutta saapunut tekstiviesti antoi syyn hieman pohtia jatkoa...Salon Korvenojan kaatopaikalta oli löytynyt Suomen 30 grönlanninlokki. Pienen keskustelun jälkeen päätimme, että emme kiirehdi paikalle vaan ajamme sitä kautta Saloon retkeillen suunnitelluillamme paikoilla. Matkalla näimme mm. kaipaamamme varpusen, hempon, järrihempon ja ihan mielettömän 25 yksilön peippoparven. Kun olimme lähestymässä kaatopaikkaa, tuli negatieto linnusta...oli lähtenyt yöpymään kohti Halikonlahtea.

Sinne mekin olimme matkalla lopettelemaan rallia. No lokkia emme sieltä löytäneet, mutta muuten lahti antoi meille "isolla kädellä". Tunnin aikana havaitsimme muuttavan kaakkurin, muuttavan viiden  merihanhen parven, tavin, västäräkin, kottaraisen, fasaanin, peltopyyn ja tiklin.  Rallin lopussa meillä oli 52 lajia kasassa eli ns. "50 lajin kuoleman raja" oli onneksi ylitetty. Pientä harmitusta toki oli ilmassa, koska emme olleet havainneet koko päivänä kuusitiaista ja hömötiaista, jotka molemmat ovat peruslajeja talvirallissa. 

Purku järjestettiin peristeiseen tapaan ravintola Koulun historianluokassa, minne olikin ahtautunut aikamoinen määrä lintuihmisiä. Ralliin osallistui yhteensä 19 joukkuetta ja purun edetessä huomasimme, että olimme loppujen lopuksi havainneet ihan kivasti lajeja. Tulosten selvittyä Käpykaarti vei viidennen kerran peräkkäin talvirallin voiton, tälläkertaa 60 lajilla. Ero seuraavaan joukkueeseen oli 6 lajia eli voitto oli näissä oloissa murskavoitto. Nöyrät onnittelut käpykaartilaisille. Heidän tunnelmia voi käydä lukemassa täältä www.kapykaarti.net. 

Meidän 52 lajin kokonaismäärä riitti neljänteen sijaan eli perusretkeily toi varsin mukavan sijoituksen. Kaikkiaan rallissa havaittiin 96 lajia.

Purkutunnelmaa

Iso kiitos retkiseurasta Markus, Mika, Julien ja Janne!

"Kaveri Ohotanmereltä"

Tyttären syntymäpäivävalmistelut saivat odottamattoman muutoksen, kun aamu kymmeneltä tuli tieto, että Ämmässuon kaatopaikalla oli juuri havaittu ja kuvattu todennäköinen Ohotanlokki Slaty-backed Gull Larus Schistisagus. Linnun oli havinnut erittäin kokenut lokkeihin erikoistunut ryhmä, joten havainnon aitoutta ei tarvinnut miettiä. Tilanne oli kuitenkin auki, koska lintu oli viimeksi havaittu poistuvan kaatopaikalta. 

Muutaman välipuhelun jälkeen päätin seurata tilanteen kehittymistä ja jatkaa talon siivousta. Lattiat tuli pestyä "ennätysripeästi" ja kellon lähestyessä kahtatoista pohdin tavaroita järjestellessäni, että näinköhän enää lintua nähdään. Hieman puolenpäivän jälkeen tilanne sitten "kiristyi", lintu oli todennäköisesti nähty Kirkkonummen Vitträskin järvellä. Tilanne oli kuitenkin auki, sillä lintu oli nähty poistuvan järveltä kohti kaatopaikkaa. Pohdin mielessäni, että vielä ehdin hoitaa linnun ennen tyttären synttäreitä, mikäli se nyt vaan nopeasti löytyisi ja pysyisi hetken hoidettavissa. 

Kauan ei tarvinnut odottaa, kun kaatopaikalla päivystäneet löysivät linnun makeasti istumassa sähkötolpan päällä. Mietin vain.....Voi Hel......pakko lähteä vaikka ei nyt yhtään sopisi. Laji on aivan liian hurja jätettäväksi huomiselle. Ryntäsin autolle ja laitoin navigaattoriin annetun osoitteen. Huh vain reilu tunti ajomatkaa....matkalla mielessäni laskin, että toivottavasti lintu pysyy paikalla ja pystyn hoitamaan sen toisten putkista....jokainen minuutti oli nyt tärkeä...lintu pitää hoitaa mallikkaasti, että ehdin synttäreille.....

Pyysin paikanpäällä olevien kavereiden pitävän minut ajantasalla, mikäli tilanne muuttuu....kilometri kilometriltä ja lintu edelleen tolpan päässä....Sitten soi puhelin....se KATOSI.....Hel....minulla oli enää matkaa parkkipaikalle alle 5min...ja nyt tilanne oli taas aivan levällään.....Nopea pohdinta ja uusi suunnitelma....näkyy ehkä kipille....sinne siis....uusi osoite navigaattoriin...taas mennään, mutta linnusta ei tule päivitystietoa....saavun parkkipaikalle ja otan varusteeni....onneksi vastaan kävelee Riihimäen Jouni, joka toteaa, että turha sinne on mennä...samassa tulee päivitystä....lintu lentää kohti etelää.....menossa ehkä Vitträskille. Jouni toteaa vaan, että luulisi jo menevän...paikalle oli saapunut myös muita ja teemme nopean ratkaisun....järvelle...navigaattori näyttää yli 20 kilometriä....Ei hyvä - pitäisi jo olla kotimatkalla.

Kilometrit tuntuvat tajuttoman pitkiltä ja ajatukset pyörivät kotiinlähdön ja yrittämisen rajapinnassa. Linnun olisi parempi nyt löytyä ja nopeasti....enää muutama kilometri järvelle ja ei vieläkään tietoa...samassa kuitenkin tulee viesti. Lintu paikalla - YES! Saavuin ensimmäisten joukossa ja juoksin katselupaikalle. Onneksi lintu oli hallussa ja sain hoitaa sen Rokalan putkesta - siitä hänelle iso kiitos!

Aikaa ei ollut rupatteluille vaan paluumatka alkoi yhtä ripeästi kuin lähtö koko bongaukseen. Ajatus myöhästymisestä tyttären synttäreistä ei oikein kiehtonut :-).

Alati kasvava bongariryhmä

Laji on aivan mieletön rari WP:n alueella ja tietenkin kyseessä oli Suomenpinna. laji pesii Itä-Aasiassa Siperiasta Pohjois-Japaniin sekä harvinaisena Alaskassa. WP:n ensihavainto tehtiin 2008 Liettuassa ja sama lintu nähtiin seuraavana keväänä Latviassa. Muutama kova suomalainen WP-bongari hoiti lajin silloin. Lisäksi on talvihavainto Englannista vuodelta 2011 ja kevät havainto Islannista vuodelta 2012. Kyseessä oli siis 4 havainto WP:llä eli hymy oli aika herkässä.

Hoidossa!

Minun poistuessani autojono kasvoi koko ajan. Tälläinen oli tilanne n. 15 minuutin jälkeen. Jokainen voi miettiä, miltä jono näytti esim. tunnin päästä. 

Vaikka minulla oli autossa kaikki kamat mukana, niin kuvia ei ollut mahdollisuutta ottaa. Nähdessäni linnun se ui vastarannalla muiden lokkien seassa. Alla olevasta linkistä löytyy kuitenkin Visa Rausteen kuvia linnusta.

http://www.helsinki.fi/~rauste/schistisagus/