maanantai 18. kesäkuuta 2012

Kuusamon SM-lintumarathon

Keskiviikkona koitti vihdoin aika lennellä Oulun ja sieltä bussilla Kuusamoon. Rallijoukkueemme toinen osapuoli eli Mika Korkki oli jo paikkalla ollut lähes viikon ja oli nyt minua sovitusti vastassa bussiasemalla. Tilanne päätettiin päivittää päivällisellä paikallisessa ABC-ravintolassa. Mättöruokailun jälkeen oli aika lähteä maastoon.

Ajatuksemme oli kiertää vielä osittain hyviksi tietämiämme lintupaikkoja ja osaltaan varmistella muita paikkoja. illan, yön ja aamun aikana tuli koettua taas mitä upeimpia hetkiä sumuisilla erämaajärvillä, soilla ja ikimetsissä. Mikä tärkeintä, myös lintuja näkyi hyvin ja hyvillä fiiliksillä painuimme nukkumaan.

Heräsimme "uuteen päivään" torstai-iltapäivällä ja lähdimme kaupan kautta rallin aloituskokoukseen. Aloituskokouksessa käytiin perinteisesti läpi osallistuvat joukkueet, joita oli tänävuonna 20. Lisäksi keskustelimme sääntömuutoksista ja viimeaikaisista havainnoista. Perinteiseen tyyliin yhdelläkään joukkueella ei luonnollisestikaan ollut oikeastaan yhtään hyvää havista pohjustuksissa. Lisäksi valittiin osallistujien keskuudesta rallille jury, jonka tehtävänä oli ratkoa epäselvät havainnot ja tarkistaa myös mielenkiintoisimmat havainnot ja niiden luotettavuus. Lisäksi jury valitsee rallissa havaittujen lajien joukosta parhaan lajin, jonka havainnoijat saavat vuodeksi "Paras-havis" kiertopalkinnon. Olin hieman yllättynyt, kun minut valittiin Juryyn ja itseasiassa vielä sen puheenjohtajaksi.

Aloituskokouksen tunnelmaa
Aloituskokouksen jälkeen painuimme Mikan kanssa majoitukseemme, jossa aloitimme perusteellisen rallireitin ja strategian suunnittelun. Suunnittelua hieman vaikeutti sadetutkan lupaama voimakas saderintama, joka ennusteen mukaan oli alkava puoliltapäivin ja jatkuvan aina ilta kuuteen saakka. Suunnittellessamme reittiä päätimme asettaa rallillemme 3 tavoitetta.
1. ensimmäisen kerran 110-lajin ylitys. Tavoite oli oikeastaan jo asetettu kevään sauna- ja kuvailloissa, joissa aihetta oli niin monesti sivuttu. Tavoitteen saavuttaminen oli mennyt hieman haasvamakkaksi, koska rallijoukkueemme oli kaventunut ikävän poisjäännin vuoksi kahden hengen tiimiksi. Onneksi kuitenkin Mikan pohjustuksissa oli viikon aikana havaittu yhteensä 118 lajia.
2. Ehkä rallisuoritus. Ajatuksemme oli suunnitella niin tiivis rallireitti kuin mahdollista. Aikaisempien rallien kautta oli vahvistunut tunne, että menestyminen ei perustu älyttömään ajeluun vaan maksimaaliseen maastossa vietettyyn aikaan. Suunnittelun pohjalta saimme reitiksemme tiiviin kokonaisuuden, joka lupasi jopa alle 300km suoritusta. Tämä on oikeasti aika lyhyt reitti Kuusamon olosuhteissa, koska normaalisti joukkueet ajelevat 400 ja 500 kilometrin välissä olevia reittejä.
3. Ei yhtään tyhjää tuntia. Strategiaksemme valitsimme hitaan etenemisen eli joka tunti oli tavoitteena nähdä ainakin yksi uusi laji. Tällainen hidas kiiruhtaminen pitää mielenkiinnon yllä pitkässä 24 tuntia kestävässä rallissa paremmin, kuin nopea eteneminen maksimilajimäärään.

rallireitin "taimausta"

Reitti ja strategia saatiin valmiiksi hieman ennen puoltayötä ja oli aika painua nukkumaan.

Kohtuullisen hyvän yöunen jälkeen oli aika mennä syömään kunnon hotelliaamiainen ja sitten kohti aloituspaikkaa. Aloituspaikaksi olimme valinneet pikkutyllin pesimäpaikan, joka toki oli hieman riskialtis valinta. Emme meinaan olleet havainneet lajia pohjustuksissa, mutta luotimme tietoomme lajin paikallaolosta. Näin myös kävi, että aloitimme uudella rallilajilla eli pikkutyllillä 0900. Paikalta hoitui myös kymmenkunta muuta lajia.

Aloituspaikalta jatkoimme metsäteitä pitkin kohti itää ja välillä oltiin jo hyvinkin lähellä naapuria, kuten kuvasta näkyy :-)


Idän koukkauksen jälkeen ajelimme staijaamaan "salaiseen" paikkaan, jossa olimme suunnitelmamme mukaisesti päättäneet viettää aikaa sateen alkamiseen saakka. Petolintuja näkyikin ihan kivasti, koska saimme paikalta hoidettua mm. kanahaukan, maakotkan, merikotkan, piekanan, kalasääsken ja nuolihaukan. Sade saapuikin ajallaan ja siirryimme staijikukkulalta aika reippasta vauhtia autoon sadetta suojaan. Melkoiseksi hämmästykseksi sade lakkasikin jo muutaman kymmenen minuutin jälkeen ja tämän jälkeen sadetta ei siis enää rallissa niskaan tullut. Sen sijaan lajeja tuli tasaiseen tahtiin ja pohjustuksemme piti kiitettävästi.

Iltapäivän ja alkuillan aikana koimme rallimme raskaimmat tunnit, koska homma eteni yhden lajin tuntivauhtia neljän tunnin ajan. Onneksi ei kuitenkaan tullut "negatunteja" vaan pystyimme pitämään kiinni tavoitteestamme. Illan hämärtyessä kohti yötä alkoi taas homma toimimaan. Lajeja tuli ja välillä seisoskeltiin kilpailevien joukkueiden kanssa samoilla mestoilla, kuten kuvasta näkyy.

Paikalta hoidettiin mustakurkku-uikku

Yön pimeinä tunteina teimme ainoan reittimuutoksen koko rallimme aikana, koska pohjustetut kurjet eivät olleetkaan paikalla. Kuten arvata saattaa, luoviminen ei tuottanut tulosta vaan ohariksi meni. No tämän jälkeen pysyimme tiukasti suunnitelmassamme ja aamun kirivaiheen aikana hoitelimme Valtavaaran ja Konttaisen alueelta mm. sinipyrstön, punatulkun, idänuunilinnun, kuukkelin, pohjantikan ja käpytikan. Tässävaiheessa tajusimme, että olemme todellakin ennätysvauhdissa. Tieto tästä nosti mielialoja aika korkealle ja väsymys ei todellakaan painanut vaan apinan raivolla painettiin menemään :-)




Valtavaara&Konttainen on useimpien rallijoukkueiden suosiossa, kuten kuvasta näkyy
Vaaraseikkailun jälkeen painuimme jälleen itään laululintuja hoitelemaan. Niitä tulikin kivaan tahtiin, kun sirittäjä, lehtokerttu ja bonuksena Tilhi tuli listaamme kaunistamaan.  Kello kahdeksalta teimme ratkaisun, että lähdemme kohti keskustaa, koska meiltä puuttui edelleen hernekerttu ja sellainen oli meillä pohjustuksissa keskustan alueella. Matkalta hoisimme paikallisesti kaartelevan haarahaukan, joka oli sitten meidän 110 laji. Tavoite oli saavutettu, mutta nälkä kasvoi. Saavuimme pelipaikalle n. 0845 ja heti plokkasin paikalta paikallisen suokukon. Lähes suoraan suokukkohaviksen jälkeen mika puolestaan plokkasi hernekertun laulamasta ja näin listamme pysähtyi 0846 lukemiin 112.

Oli aika painua hotellille aamiaiselle ja nukkumaan. Muutaman tunnin unien jälkeen ryhmityimme yhteiskuvaan ja purkutilaisuuteen.



Purku eteni reippaasti ja aika nopeasti kävi selville että tänäkin vuotena jo viidesti aikaisemminkin voittanut Doz K Hahn tulee jälleen viemään himoitun kiertopalkinnon. Oikeastaan tilanteesta teki jännittävän se, että tekeekö joukkue uuden ennätyksen lajimäärässä. Parhaan tuloksen on aikanaan tehtaillut Paras A-ryhmä  ja 136-lajin yhteismäärää on pidetty "rikkoutumattomana". Kuitenkin "Dozkit" pääsi surkeana pöllövuotena 134-lajiin eli kyllä se ennätys vielä rikotaan...




Voittaja joukkueen himoittu kiertopalkinto

Palkintosijoilla olijat
 Moni piti tämänvuoden rallia valmistautumisena ensivuoden 30-vuotisjuhlaralliin ja yllättäen purkuun saapui myös tunnelmaa aistimaan yhden "menneisyyden" voittajajoukkueen jäseniä. Toivottavasti tämä ja muut voittajajoukkueet saavat jäsenensä vielä kerran leikkiin ryhtymään ja juhlarallissa rallaisivat kaikki legendaariset joukkueet vielä kerran Kuusamon herruudesta ja SM-mitalleista.

Legendaarisen Paras A-ryhmän jäseniä
Meidän ralli meni siis jokaisen osa-alueen osalta loistavasti. Yhteislajimäärä 112 ylitti tavoitteemme, rallikilometrejä tuli vain 296 ja yhtään negatuntia ei kirjattu meidän tilillemme. Näissä tunnelmissa oli hyvä syy hieman juhlistaa onnistunutta suoritusta. Ensivuonna sitten parannetaan edelleen suoritustamme.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Idänturturikyyhky

Viikonlopun saariretken aikana kypsyi ajatus lähteä maanantaiaamuksi Pietarsaareen, koska Idänturturikyyhky oli edelleen paikalla. Laji puuttui minulta niin Suomen listalta kuin wp-listaltakin. Hoitamiseen oli siis olemassa "tuplaperustelut". Muutaman tunnin iltaunien jälkeen lähdin puoliltaöin ajamaan kohti Pietarsaarta.

Yön ajo ei tarjonnut supikoiria ihmeellisimpiä havaintoja ja hieman jälkeen kuuden saavuin pelipaikalle. Aamu oli aika kolea, mutta linnut olivat kivasti äänessä. Siirryin metsän suojissa seuraamaan ruokinnan tapahtumia. Ennakkotietojen mukaisesti olin varovainen toimissani, koska lintu on hyvin arka. 

Kauan ei tarvinnut odotella, kun kaunis kyyhky pölähti jostain metsän suojasta ruokinnalle. Lintu tepasteli hetken avoimesti ja sain hieman jopa kuvatuksikin. Valitettavasti paikka on varjoisa ja valot olivat vielä aamulla hyvin vähissä. Alla kuitenkin yksi dokumenttikuva linnusta, kun ei parempaan tällä kertaa taipunut...

Idänturturikyyhky

Jurmo 20-22.4.

Useamman vuoden tauon jälkeen lähdimme Mika Korkin kanssa perjantaina tarkistamaan Jurmon lintuaseman "statuksen". Asema on ollut meille molemmille nuoruusvuosien ykkösretkikohde ja molemmilla taitaa olla saaressa vietettyjen vuorokausien määrä pitkälti yli 200. Näinä vuorokausina saari on tarjonnut meille upeita lintuelämyksiä, mutta myös mahtavan meren pauhua.


Matka saareen kestää useamman tunnin ja yhteysaluksessa on aina aikaa jutella muiden lintumiesten kanssa. Tälläkin kertaa Utö:n saareen matkasi tuttuja helsinkiläisiä lintumiehiä. Minä ja Mika nautimme laivalla kunnon kahvit ja pitihän sitä hieman juhlistaa 500 wp pinnan rajan ylittämistä....vaikka se on "aika vähän" niin tietyt rajapyykit suorastaan vaativat kosteaa...


Herätyskello soi armottomasti 0500 ja aamiaisen jälkeen oli aika kipua "muinaismuistolle" aamuvakioon. Aamu heräsi sateisena ja tuulisena. Niimpä mitään ihmeempää ei muuttanut, onneksi muutama kuoviporukka piti mielen virkeänä.


Kahden tunnin vakion jälkeen kävimme aamukahvilla mökissä ja sen jälkeen matka jatkui länsipäähän reittiä laskemaan. Yllätykseksi lintuja oli aika vähän ja parasta antia taisia olla heinätavipari. Eteläriutalla oli aika juoda lämpimät teet, koska 11m lounaistuuli alkoi tuntua "luissa".


Reitin jälkeen painuimme lounaalle ja lounasnokosille mökille. Tunnin tirsojen aikana ilma olikin yllättäen kirkastunut ja lämpötila läheni +10. Kylällä pyöri järripeippoja ja peippoja, joten käytimme hetken aikaa tarkistamalla kunnolla kylän lintutilanteen.


Kylän komppauksen jälkeen painuimme vielä illaksi etelärannalle, joka on yksi minun suosikkipaikoistani. Lintuja on yleensä kivasti näköisällä ja kalamökin rannassa on leppoisa ihmetellä maailman menoa.


Illalla saunoimme ja paransimme maailmaa ihan kunnolla, joten sunnuntaiaamun herätys tuli "yllättäen". Aamu kuitenkin valkeni hyvin kauniina ja tyynenä.  Aurinko värjäsi maiseman kauniin keltaiseksi ja kyllä silmä lepäsi. Lintujakin meni ihan erilailla ja katsottavaa riitti. Vakion aikana lepiköstä kuului myös kevään ensimmäinen pajulintu.




Vakion jälkeen kiersimme vielä hieman itäpäätä ennen kuin oli pakko palata mökille siivoamaan. Siivottuamme mökin oli aika kävellä satamaan odottamaan yhteysaluksen saapumista. Satamasta yhytimme odotellessamme kaksi naaraspukuista mustaleppälintua eli Jurmo ei jättänyt tälläkään kertaa retkeläisiä tyhjin käsin. Kokonaisuudessaan varsin leppoisa retki!