perjantai 2. tammikuuta 2015

Uusi vuosi ja uudet kujeet perinteisellä aloituksella

Vuodenvaihde on merkinnyt minulle vuodesta 2000 lähtien aina tiukkaa "eka eka"-retkeilyä. Vuosien varrella on tullut kierrettyä Suomea aika laajasti ja pinnoja on tullut napsittua tasaiseen tahtiin. Ponnistustasoni oli vuonna 2000 43 "eka eka"-pinnaa. Tähän vuoteen lähtiessäni olin ehtinyt kerryttää 127 "eka eka"-pinnaa, jolla sijoitutaan kohtuullisesti Suomen virallisella "eka eka"-listalla. Alkuvuosina pinnoja tuli kerrytettyä eri porukoissa, mutta viimeiset vuodet olen saanut retkeillä salolaisen Markon kanssa. Toki seuranamme on eri vuosina ollut lintumiehiä eripuolelta Suomea, riippuen aina missä milloinkin olemme seikkailleet.

Tämän vuotiseen kierrokseen lisähaastetta toivat mega-rarien sijoittuminen varsin kiusallisesti eripuolille Suomea. Varsinainen reittispekulointi käynnistyi heti Joulun jälkeen ja viimeisiä pohdintoja tehtiin eri ryhmissä aina vuoden viimeisille tunneille saakka. Minun ja Markon suunnitelmat "naulattiin" kiinni iltapäivällä 31.12. Aattoillan aikana ryhmäämme liittyi vahvistamaan Hanna ja Janne Aalto. Jannen kanssa olemme aikaisemminkin "pointsailleet", mutta Hanna oli tässä suhteessa uusi vahvistus.

Starttasimme aamulla kuudenaikoihin kohti Uuttakaupunkia ja leippoisassa ajokelissä matka taittui mukavasti. Olimme hyvissä ajoin pelipaikalla, jonne kerääntyi lopulta ihan älyttömästi bongareita. Tämä "eka eka- pointsaaminen" on kasvanut vuosi vuodelta suositummaksi ja arvioin nyt paikalle kerääntyneen jo lähes sata bongaria. Tavoitteena oli löytää tulipäähippiäinen, joita tiedettiin liikkuvan alueella jopa kaksi yksilöä. Paikka oli massabongauksen suhteen haastava, joten järjestelyt olivat sen mukaiset. Porukat kokoontuivat sovittuna aikana kokoontumispaikkaan, josta meidät ohjattiin yhtenä ryhmänä pelipaikalle. Paikalla saimme vielä ohjeet liikkumisen suhteen. Sitten vain odotimme rauhassa, että linnut heräisivät. Odotellessa alkoi vuodareita tipahdella...punatulkku, harakka, varis, korppi, räkättirastas. Hieman yli yhdeksän saimme tiedon, että molemmat linnut ovat heränneet ja siirtyneet ruokailemaan kaislikkoon. Iso ryhmä ohjattiin kaislikon reunaan ja meille kävi varsinainen "munkki", kun menimme suosiolla sivulle. Linnut nimittäin liikkuivat suoraan meitä kohden ja kohta namu tulipäähippiäinen oli "plakkarissa".  Me pääsimme siis mukavasti liikkeelle ja kohti seuraavaa paikkaa.

Tulipäähippiäisen odottelua

Kohtuullisen nopea siirtyminen Pitkäluotoon, josta napasimme auton ikkunasta punasotkan "eka eka"-pinnaksi ja vuodareiksi mm. kyhmyjoutsenen ja isokoskelon. Tunnelma oli varsin nousujohteinen kun siirryimme seuraavaksi Naantaliin. Hetken odottelun jälkeen kangaskiuru hoitui ja muutama muukin laji vuodariksi. Oli tullut pienen pohdinnan aika - mitä seuraavaksi. Joko jo Heinolaan vai jotain muuta. Siinä keskustellessamme saimme kuulla, että Askaisissa oli havaittu tänään uuttukyyhky...no minulta, Jannelta ja Hannalta laji puuttui. Sinne siis.

Dokumenttikuva punasotkasta

Kangaskiuru bongareita
Paikalle saapuessamme ei lintu enää istunutkaan langalla, mutta siinä odotellessa saapui veren seisauttava tieto. Isosirri Porissa. Varsin nopea tarkistus ajoajasta, vajaa kaksi tuntia. Nyt menoksi. Painettiin kunnon meiningillä kohti Poria. Hieman ennen saapumistamme Poriin tuli kuitenkin negatieto, lintu oli kadonnut. Pienen konsultaation myötä painuimme Mäntyluotoon lintua etsimään. Kello oli hieman yli kolme, mutta onneksi aurinko paistoi varsin kauniisti, joten pimeys ei vielä haitannut havainnointia. Meidän rannalla lintu ei kuitenkaan ollut. Tilanne sähköistui totaalisesti, kun saimme tiedon linnun löytyneen uudelleen. No meidän jengistä ei kukaan tiennyt uutta paikkaa, joten alkoi aikamoinen puhelinrumba, jonka päätteeksi ihan käsittämättömän kohelluksen jälkeen löysimme perille. Lähdimme juoksemaan niin kovaa rantaan kuin ikinä jaksoimme. Palkinto oli jokaisen hikipisaran arvoinen kun isosirri ruokaili aivan edessämme.

Isosirri bongareita

upea auringonlasku
Palattuamme autolle alkoi sitten loppuillan reitin suunnittelu. Ajatus ajamisesta Heinolaan Lapasorsan toivossa eli vielä tässä vaiheessa kovassa kurssissa. Kevyen murheen muodosti Jannen ja Hannan auton sijaitseminen Salossa, joka ei nyt ollut ihan tämän reitin varrella. Päätimme kuitenkin ajaa Salon kautta, koska muuten Janne ei olisi ikinä ehtinyt takaisin Parikkalaan. Saati sitten ajoissa töihin. Tämä suunnitelma kannattikin, koska sorsa ei sitten ilmestynytkään muiden sorsien kanssa lammelle kaupungin valoissa hoidettavaksi.

Päivän saldoksi muodostui +4 uutta "eka eka"-pinnaa, josta sitten ponnistetaan ensivuonna eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti