Kenttäkerttunen

Keski kesän "hiljaiselo" päättyi bongariverkkoon lähetettyyn sähköpostiin..."kenttäkerttusen pesintä "pimitetty" Bongariliiton työvaliokunnan päätöksellä...yhteisbongaus tultaisiin järjestämään tulevana lauantaina".... Laji on kiertänyt minut niin kotimaan osalta myös WP reissuilla eli tarjolla oli namu paikko. Pienten järjestelyiden jälkeen tyttäreni pääsivät papan luokse yökylään ja meikäläinen starttasi kohti Kristiinankaupunkia yhdessä Paavo Harrin, Heikki Minn ja Rauli Lumion kanssa. Heti puolen yön jälkeen oltiin liikkeellä ja kalasatamaan saavuttiin enemmän kuin hyvissä ajoin. Mutta yksin ei tarvinnut olla vaan lintumiehiä kerääntyi lähtöpaikalle sovitun mukaisesti tasaisena virtana. 

Hyvissä ajoin Kari Korhonen yhdessä muiden Skaftungin "paikallisten" kanssa saapuivat satamaan ja alkoi porukan lastaaminen kahteen veneeseen. Siirtymä oli lyhyt ja kaikki sujui enemmän kuin tyylikkäästi. 

Lähdön tunnelmaa

Porukka jaettiin aluksi kahteen ryhmään, toinen kauemmas kalliolle ja meidät lähemmäs pesää. Oletimme, että meidän sijainti keskellä ruovikkoa olisi ollut se parempi, mutta kun alkoi tapahtua, niin huomasimme, että kapea sektori teki käytännössä lintujen havainnoinnin todella haastavaksi. Lisäksi lajin määrittäminen nopeassa ja pääsääntöisesti lentotilanteissa oli ainakin itselleni aivan mahdoton tehtävä. Hyvällä omalla tunnolla en pystynyt kertaakaan itselleni perustelemaan, että olisin nähnyt linnusta lajityypillisiä määritysperusteita riittävästi. Hommaa vielä hämmensi se, että linnut eivät äännelleet ja samalla paikalla hyöri ruokokerttusia, rytikerttusia ja viitakerttunen.

Kyttäystä keskellä ruovikkoa

Kalliolle sijoitunut porukka sen sijaan pääsi jatkuvasti kiinni emoihin, jotka lensivät sisälaguunin toiseen reunaan ruokaa hakemaan ja siitä sitten takaisin pesälle.  Kari Korhonen ottikin ammattimaisesti tilanteen haltuun ja pyysi kaikkia sijoittumaan kalliolle ja vieläpä pituusjärjestykseen. Näin kaikki pääsivät esteettömästi seuraamaan lintujen ruokailua. Pian myös itse pääsin seuraamaan toisen linnun ruoan hankintaa aivan maantasosta ruovikon reunasta. Ehdin havaita kaukoputkella lajityypilliset päänkuviot ja vaaleamman ruskean yleisvärin. Linnun lentäessä lyhyet siivet "pitkän" pyrstön ohella tekivät lentosiluetista hyvin timalimaisen. Ainoastaan nokan kärjen tummuus jäi havaitsematta. Tässä vaiheessa pystyin itseleni jo perustelemaan, että katselen kenttäkerttua. 

Pinna hoitui kalliolta

Kari yritti vielä hetken saada lintuja verkkoon siinä onnistumatta. Verkkoon sen sijaan tarttui punavarpusia, rytikerttuja ja ruokokerttuja. Osa porukasta odotteli tilanteen kehittymista osan jo poistuessa saaresta. Me jäimme vielä hetkeksi saareen, koska lintuja oli kivasti liikenteessä. Heinäkuulle sopivasti näimme mustavikloja, valkovikloja, punajalkavikloja, suosirrejä ja kuovisirrin. Myös saaressa pesineet merikihut tekivät upeita lentonäytöksiä aivan meidän yläpuolellamme. 

Tilanne oli hallinnassa myös rengastusyrityksen ajan

Mantereelle päästyämme päätimme käydä vielä Närpiön Piolax:ssa, koska sieltä oli löytynyt perjantaina kolme ruostesorsaa. Sorsat löytyivätkin helposti. Paikka oli myös todella näkemisen arvoinen. Lietereunustaisella merenlahdella oli lintuja varsin leppoisasti. Havaitsimme käyntimme aikana mm. töyhtöhyyppiä n.40, mustavikloja n.10, valkovikloja, suosirrejä n.50, kuovisirrejä 6, pikkusirrejä 2, lapinsirrin ja mustapyrstökuireja 2 sekä merihanhien seurassa viihtyvän yksinäisen sepelhanhen. 

Tapitusta Piolax:n

Lopuksi haluan todeta, että Skaftungin bongausjärjestelyt toimivat erinomaisesti vaikka lajin havainnointi ei ollutkaan mitenkään itseselvää. Noin 50 hengen ryhmä pysyi koko bongaustilanteen ajan koossa eikä mihinkään ylilyönteihin sorruttu. Lintujen pesintää ei myöskään mielestäni vaarannettu, koska ainoastaan Kari kulki jo olemassa olevilla verkkolinjoilla pesimäruovikossa. Venekyydit toimivat saumattomasti ja jokainen pääsi saareen sekä saaresta pois silloin kun halusi. Ei voi sanoa, kuin ISO KIITOS paikallisille. Teette upeaa työtä!