Aina vaan kohti etelää...

31.1.2014

Starttasimme jälleen pimeän aikaan sateen säestäessä lähtöämme. Edessä olisi todellinen ajopäivä, koska tavoitteemme oli päästä illaksi Dakhlaan asti. Ensimmäiseen pysähdykseen ei kuitenkaan ollut kuin vajaan tunnin ajomatka. Ajatuksena oli tarkistaa Khnifis lagoon Kelp Gull:n toiveissa. Varmoja haviksia ei ole ollut enää pieneen aikaan, mutta aina kannattaa yrittää. Paikka oli kertakaikkiaan hieno merenlahti ja lintuja oli tietenkin runsaasti.

Kniffis lagoon (etelän suunta)

Kniffis lagoon ( pohjoisen suunta)

"Yllättäen" näimme muutaman pariskunnan merilokkeja, mutta emme yhtään hyvää Kelp-kandia. Paikka kuitenkin kuhisi kahlaajia, meriharakoita (50), suosirrejä, punakuireja (300), kuoveja (50) ja tundrakurmitsoja (20). Isoja lintuja edustivat, harmaahaikarat, flamingot (60) ja kapustahaikarat (40). Suiston lintuja ihmetellessä pyöri "jaloissa" mustatasku, aavikkotasku ja kirjosiipikiuru.

Mustatasku

Mustataskun pyrstön kärkivyö on tunnusomaisen tasaleveä 

Raripuolta edustivat metsähanhi ja sokerina keltapäähaukka, josta napsahti ihana WP-elis. Lintu oli esiaikuinen Erlangeri-alalajin edustaja. Paikka on perinteisesti ollut lajille hyvä ja näin oli jälleen.

keltapäähaukka

Pysähdyksen jälkeen oli edessä puuduttava siirtymä Dakhlaan asti. Välillä pysähdyimme kahvilla ja Tchoucanin kohdalla yritimme löytää Afrikanvarista. No, tätäkään pariskuntaa ei ole enää muutamaan vuoteen nähty ja ei nähty nytkään. Onneksi pronssikorpista sai ihan kivoja kuvia.  

Lajille tunnusomaisesti niska on pronssinruskea,
nokka korppiin verrattuna ohuempi ja pyrstö lyhyempi

Illan hämärtyessä saavuimme mystiseen Dakhlan kaupunkiin. Kaupunki vilisi ihmisiä ja liikennettä oli runsaasti. Löysimme kuitenkin helposti hotellimme ja pääsimme majoittautumaan mutkitta. Illalla kävimme syömässä maittavan illallisen paikallisessa ravintolassa. 

Päivän ajoreitti, 758 km