maanantai 5. joulukuuta 2011

Kohti huippua

Aamiaisen jälkeen lähdimme kipuamaan kohti Espanjan korkeinta vuotta, El Teideä. Tie mutkitteli kauniiden vuoristokylien lävitse ja koska olimme hyvissä ajoin liikenteessä, ei tiellä juuri muita näkynytkään. Juuri ennen pilvirajaa tie lähti kulkemaan läpi hulppean kanarianmäntymetsän. Puut olivat todellakin jotain muuta, kuin meidän tehometsien männyt. Yksittäiset puut kohosivat varmasti yli 50m korkeuteen.

Pilviraja saavutettiin n. 1800m korkeudessa, jonka jälkeen aurinko paistoi ihan kiitettävästi. Myös maisemat muuttuivat kauniin karuksi laavakivitasangoksi. Yksittäisiä vuoren piikkejä kohosi sieltä täältä, mutta yksi oli ylitse muiden. El Teide, joka kohoaa 3800 m korkeuteen oli suomipojalle ihan pysäyttävä näky kauniissa aamuauringossa. Muutenkin tuli mieleen Aritzonan spakettilänkkäreiden maisemat.

Jatkoimme matkaa läpi laavakivitasankojen kohti ensimmäistä lintupaikkaa Las Lajaksen leirintäaluetta. Heti saavuttuamme paikalle, käpytikka (paikallista alalajia) pariskunta toivotti meidät tervetulleiksi. Myös kanarianhemppoja oli siellä täällä. Pienen etsiskelyn jälkeen myös Kanarianpeippo löytyi, vieläpä komea sininen koiras. Lopulta lintuja oli parhaimmillaan nähtävissä kaksi koirasta ja yksi naaras. Kyllä koiras oli aika mielettömän näköinen, sinisessä höyhenpuvussa. Näin kuittaantui ensimmäinen päivän kohdelajeista.

Siitä jatkoimme sitten matkaa Vilaflourin kylään, josta löytyikin helposti kanariankirvinen. Kivinen oli kivasti nähtävillä ja tuntomerkkejä sai nyt ihmetellä ihan kunnolla. Tämän jälkeen menimme ansaitulle kahville mahtavan vuoristokahvilaan.

Kahvien jälkeen lähdimme jälleen kyyhkysjahtiin, tälläkertaa Erjokseen. Jälleen kerran paikalle pääseminen ei ollutkaan ihan pikkujuttu, mutta lopulta oikea polku löytyi. Edessä oli 5km kävely upean laakerimetsän lävitse. Päästyämme näköalapaikalle alkoi hillitön staijaus vastapuolen laakerimetsän. Aika nopeasti ensimmäinen palmankyyhky löytyikin lentämistä ja lopulta näimme minimissään 7 eri lintua. Hämärtyvässä illassa lähdimme paluumatkalle. Sumu nousi vuorenrinteitä ylös ja viimeiset kilometrit kuljimme sumuista ja hämyistä laakerimetsäpolkua pitkin kohti Erjoksen kylää. Autoon päästyämme olimme väsyneitä, mutta varsin tyytyväisiä, koska viimeinen Teneriffan endeemien oli tullut hoidettua. :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti