Linturalleihin osallistuvat joukkueet kokoavat yhteen erilaisia persoonia, joita yhdistää yhteinen mielenkiinto "arvioida" omaa osaamistasoa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoite määräytyy joukkueen jäsenten välisten keskusteluiden kautta, eikä aina todellakaan ole tavoitteena rallin voittaminen. Usein halutaan parantaa joukkueen omaa aikaisempaa ennätystä tai vain retkeillä hyvän jengin kanssa hienoissa maisemissa tehden "paras mahdollinen tulos".
Joukkueemme Team-75:n tavoite on muuttunut vuosien varrella, kokemuksen karttuessa. Ensimmäisissä ralleissa halusimme saada jokaiselle kisatunnille edes yhden uuden lajin. Tässä onnistuimme vuonna 2012. Tämän jälkeen halusimme nousta kymmenen parhaan joukkueen joukkoon, joka samalla edellytti yli 115 lajin kisatulosta. Yksi kerrallaan tavoitteet ovat toteutuneet ja samalla nälkä menestymisestä on kasvanut. Tämä on vastaavasti yhdistänyt joukkueen tiiviiksi porukaksi, joka elää Kuusamon rallia käytännössä 365 vuorokautta vuodessa. Pohjustamisen taktiikkaa, pelipaikkoja, säätiloja ja vaikka mitä tulee porukan toimesta pähkittyä useiden puheluiden merkeissä, ennen varsinaista pohjustamisjaksoa. Vastaavasti jokaisen ralliviikon jälkeen tuntuu, että asiat voi tehdä vielä viisaammin ja paljon on parannettavaa tulevissa ralleissa. Mielestäni juuri tämä loputon oppimisen mahdollisuus tekee Kuusamosta kokemisen arvoisen kokeilun ihan jokaiselle lintuharrastajalle.
Varsinainen ralli on tietynlainen huipennus ja kulloisenkin kisakunnon mittaus. Meidän joukkueemme osalta jo ralliaamu on hyvin ainutlaatuinen tunnelmaltaan. Porukat heräävät suhteellisen samanaikaisesti, mutta varsinaista keskustelua ei juurikaan käydä. Jokainen puuhaa omia viimeisiä valmisteluita ennen koitosta. Tunnelma on positiivisesti latautunut ja selkeästi aistii, kuinka joukkueen jäsenet keskittyvät omaan tulevaan suoritukseensa joukkueen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.
Minun vastuullani on joukkueemme osalta rallireitin suunnittelu, aikataulutus, säätilan seuranta ja kirjurina oleminen. Tämän johdosta kisa-aamu meni tiukasti kolmen eri sääpalvelun läpikäymisessä ja taisi aamun hetkinä hermokin kiristyä...olinko tehnyt virhearvioinnin sateen saapumisen osalta...Tätä pohtiessa kello saavutti 0830 ja Harry saapui paikalle käymään rallireitti vielä kerran lävitse. Hänen positiivinen into tarttui meihin muihin ja nauru valtasi mökkimme. Olimme valmiit SM-mitallin saalistamiseen.
 |
| Vasemmalta oikealle Mika Korkki, Harry Nyström, Paul Boijer ja Kalle Larsson eli Team-75 |
Lähdimme liikkeelle hieman jälkeen yhdeksän ja matkasimme kohti Oulankan kansallispuistoa. Saderintama jäi selkämme taakse suunnitelmiemme mukaisesti ja saavuimme pelipaikoille hieman ennen kymmentä. Sovitun mukaisesti aloitimme hajautetulla taktiikalla, jonka mukaisesti Paul lähti tarkistamaan laulaisiko pikkusieppo meidän muiden jatkaessa matkaa Juhtijärvelle. Ajatuksena oli aloittaa arvolajilla esim. pikkusiepolla tai vesipääskyllä lähellä klo 11. Kuten usein ralleissa käy suunnitelmat muuttuvat jo ensimetreillä ja näin kävi nytkin. Harry plokkasi isokäpylinnun kuusenlatvasta ja hetken pohdinnan jälkeen päätimme aloittaa lajista. Aloituksessa listalle napsahti myös toinen huutolaji tiltaltti. Juhtijärveltä matkasimme kohti Jäkälämutkaa ja matkalta plokkasimme sponden idänuunilinnun innokkaasti laulamasta aivan tienvierestä. Jäkälämutkaan saavuttuamme saapui myös sade raikastamaan ralliamme. Kaatosateessa hoidimme pikkutyllin, mutta pohjustetusta metsosta tai pyystä ei näkynyt vilaustakaan.
 |
| Sateinen jäkälämutka |
Palattuamme autolle oli vastassa varsin ikävä yllätys...auton oikea takarengas oli puhjennut....loistava alku oli saanut karmaisevan käänteen. Uskon vahvasti, että meidän jokaisen ajatuksissa pyörähti että tässäkö tämä nyt oli...valuisiko vuoden duunit hukkaan ensimmäisen kisatunnin aikana...
 |
| Vaahtoa....prk... |
Homma ei kuitenkaan lamaantunut vaan roolit löytyivät varsin nopeasti...Harry aloitti renkaan paikkaamisen täytevaahdolla, selvittäen samalla rengasliikkeistä uuden renkaan hankkimista. Mika soitti avopuolisolleen Minnalle pyytääkseen häntä lähtemään kiireen vilkkaan minun autollani kohti Oulankaa ja minä puolestani aloitin reitin uudelleen suunnittelun kaatosateen meitä jokaista helliessä. Sain myös toimitettua sanan Paul:lle, että rengas on rikki ja homma on seis.
Renkaaseen saatiin vaahtoa riittävästi, että pääsimme jatkamaan rallia. Matkan varrella teimme muutamia pysähdyksiä ja lajeja karttui tilille tasaisesti. Mielialaa nostatti sponde taviokuurna ja kohta jo nauru voitti ketutuksen. Paul noudettiin kyytiin juuri ennen Minnan kohtaamista metsäautotiellä jossa suoritimme ripeän autonvaihdon.
Jatkoimme rallia ilman Harryä, joka oli lähtenyt Minnan kanssa Kuusamon keskustaan rengasta vaihtamaan. Onneksi säännöt sallivat tätä nykyä joukkueen liikkuvan kahdella ajoneuvolla samanaikaisesti. Muuten meidän ralli olisi kyllä ollut tässä. Oulangalta hoitui pohjansirkku, hiirihaukka ja tukkakoskelo muun peruslajiston kanssa. Siirtyessämme länsi Kuusamoon puhkaisimme saderintaman ja saimme näin jatkaa sateettomassa kelissä. Matkan varrelta hoidimme mustalinnun ja varpuspöllön. Targetkohteessa hoitui mustakurkku-uikku, sääksi ja muuttohaukka. Samaan aikaan saimme Harryltä tiedon, että kisa-auto oli saanut täysin uuden rengassarjan allensa ja oli aika sopia aika ja paikka auton uudelleen vaihtamiseksi. Tämä tapahtui sujuvasti kun pudottelimme alas kohti itäistä Kuusamoa. Pudottamisen yhteydessä puhkaisimme jälleen saderintaman eli olimme todella onnistuneet rallireitin aikataulutuksen sovittamisessa säähän.
Matkalla kohti Oravivaaraa ajoimme ohi yhden aikaisemmista rallireittiemme "hotspoteista" todeten, että pitäisikös tässä nyt pysähtyä...jarrut "kiinni" ja ulos...Porukka ei oikein ollut edes kunnolla vielä havainnointivalmiudessa kun Paul totesi, että joko meillä on pikkulepinkäinen? No ei todellakaan ollut vaan meille kaikille napsahti männyssä istuvasta lepinkäisestä mukava Kuusamon pinna. Harry:n matkiessa käenpiikaa, plokkasi Paul jälleen 3 lähestyvää anseria...metsähanhi taittui hetkessä, mutta sain onneksi sanotuksi, että katsotaan nyt tarkkaan päältä lentävät hanhet...ja kas Mikan pohjustuksissa havaitsema tundrahanhi olikin lyöttäytynyt tähän 2 metsähanhen jengiin. Tunnelma oli aika taivaissa, kun juoksimme takaisin autolle. Kolme kovaa lajia muutamassa minuutissa.
Alkuillan tuntien aikana saimme kartutettua listaamme tasaisesti mm. isolepinkäisellä, sinisuohaukalla ja ampuhaukalla. Vastaavasti koskikara ja muutama muu pohjustus petti mukavasti. Lisäksi olimme alkuperäisestä reittisuunnitelmasta myöhässä noin 2 tuntia, joten jouduimme muuttamaan suunnitelmia. Keskusta päätettiin hoitaa minimiajassa ja illalla kävisimme vain "Jätärin" tornilla. Tänne saavuimmekin 21 jälkeen ja Lapasorsa sekä jouhisorsa hoituivat listallemme, mutta kaakkurista ei saatu näköhavaintoa.
 |
| Havaittavissa ilmatilan loukkaus... |
Keskiyön tunteina teimme iskun niin Vasaralahteen kuin Isosuolle. Tuloksena oli vain pettymyksiä, koska yli viikon Vasaralahdessa paikalla ollut luhtahuitti ei enää "huittaillut" eikä Isosuolla "surissut" jänkäsirriäinen vaikka pohjustuksen molemmilla kerroilla näin oli tapahtunut. Onneksi Haukiniemestä hoitui pikkukultarinta, mustarastas ja mustapääkerttu. Tässä vaiheessa laskeskelin, että olimme joukkueemme uuden ennätyksen tekovauhdissa ja lupaavalta näytti myös 130-lajin ylitys. Taisi tämä tieto motivoida myös muita, koska aamuyön tunneista huolimatta tekemisen meininki ei hiipunut.
 |
| Ei kuulu sirriäistä...ei.. |
Ennen Valtavaaralle siirtymistä hoidimme vielä satakielen, pensaskertun, sirittäjän, paksujalan ja muutaman peruslajin. Sen sijaan suopöllö, hiiripöllö ja pikkusirkku ei vaan suostunut hoitumaan useista yrityksistä huolimatta. Valtavaaralta hoitui sinipyrstö ja muutama muu peruslaji.
Rallin viimeisinä tunteina hoidimme mm. virtavästäräkin, kiurun, viiriäisen, naakan, pulun, pikkuvarpusen ja hernekertun. Sovitun mukaisesti ralli päätettiin Säynäjäjärvelle, jonne saavuttuamme meillä oli rallia jäljellä noin 40 minuuttia. Välittömästi rantaan päästyämme hoitui merikotka, joka sai järven sorsat paniikkiin. Tämä auttoi meitä käymään sorsat tarkasti läpi ja niimpä hoitui heinätavi listallemme. Viimeisen kymmenen minuutin aikana saimme vielä ruskosuohaukan ja mehiläishaukan. Aikamoisten tuuletusten myötä ralli päätettiin hyvissä mielin. Joukkueemme oli havainnut 129 lajia ja tiesimme sen riittävän kolmen kärkeen.
Purkutilaisuus muodostui odottamattoman jännäksi ja taisi olla meille jokaiselle läsnä olleelle aikamoinen yllätys. Team-75 ja Doz K Hahn vuorottelivat pitkin iltaa ykköspaikalla...Lopulta huudot oli huudettu ja molemmilla joukkueella oli 129 lajia....Jonkinmoinen tunnekuohu kyllä valtasi ainakin minut kun tajusin, että hävisimme kullan "ässä-lajien" määrällä.
 |
| Tasaista... |
Lopuksi hieman vertailua ja väite
Alla havainnekuva meidän joukkueen lajimäärän tuntikertymästä. Alkuun sattuneesta rengasrikosta huolimatta pysyimme hyvin vauhdissa ja kertymä eteni tasaisesti. Varsinkin kolme viimeistä tuntia oli meidän joukkueen osalta hyvin tuottoisia. Saimme silloin 11 uutta lajia joka on kisahistorian valossa huippu saavutus kärkijoukkueiden osalta.
Saavuttamamme 129 lajin lopputulos edustaa myös koko rallihistoriassa kovaa tulosta, sillä vain 4 joukkuetta on havainnut kisassa koko sen kolmekymmentäkolme vuotisen historian aikana enemmän lajeja kuin me havaitsimme tämän vuoden kisassa.
Peruslaji I (70)
Joukkueemme havaitsi 69 lajia peruslaji I:stä. Vain mustaviklo jäi havaitsematta, mutta laji on ollut viime vuosina kovaa "valuuttaa". Emme myöskään havainneet lajia pohjustuksessa vaikka kolusimme useita "perinteisiä" esiintymispaikkoja. Valitettavasti laji taitaa hävitä Kuusamon pesimälajistosta tulevien vuosien osalta. Mikäli näin käy, niin on viisasta siirtää laji huutolajiksi.
Peruslaji II (20)
Joukkueemme havaitsi 17 lajia peruslaji II:sta. Silkkiuikku, suokukko ja vesipääsky jäi havaitsematta. Näistä suokukko ja vesipääsky oli havaittu pohjustuksista. Sen sijaan silkkiuikun tulevaisuus näyttää surkealta Kuusamon osalta. Emme havainneet sitä pohjustuksissa, eikä tainnut kukaan muukaan joukkue havaita. Laji on viime vuosina sinnitellyt yhden parin voimin Torangilla.
Peruslaji III (20)
Joukkueemme havaitsi 13 lajia peruslaji III:sta. Pohjustuksissa havaituista jäi puuttumaan pyy, riekko, kanahaukka, suopöllö ja pikkusirkku. Erityisesti pyyn, kanahaukan, suopöllön ja pikkusirkun puuttuminen jäi harmittamaan, koska havaitsimme niitä useita lintuja pohjustusviikon aikana. Sen sijaan jänkäkurppaa tai merilokkia emme havainneet niin pohjustuksissa kuin kisassakaan. Jänkäkurppa loisti poissaolollaan koko kisan osalta, joka on erityisen poikkeuksellista. Sen sijaan merilokki oli havaittu jo pohjustuksissa kaatopaikalla ja näin myös rallissa 6 joukkueen osalta.
Huutolajit
Tundrahanhi, viiriäinen, mustakurkku-uikku, mehiläishaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, ampuhaukka, nuolihaukka, muuttohaukka, varpuspöllö, lapinpöllö, helmipöllö, pohjantikka, virtavästäräkki, satakieli, pikkukultarinta, hernekerttu, pensaskerttu, mustapääkerttu, idänuunilintu, sirittäjä, tiltaltti, pikkulepinkäinen, isolepinkäinen, naakka, kottarainen, pikkuvarpunen, isokäpylintu, taviokuurna ja paksujalka.
Kisassa havaitsimme viisi sellaista lajia, joita emme pohjustuksissa havainneet. Nämä olivat viiriäinen, sinisuohaukka, muuttohaukka, pikkulepinkäinen ja taviokuurna. Vastaavasti kisassa emme havainneet 21 sellaista lajia, jotka oli havaittu pohjustuksissa. seitsemän peruslajipuutteen lisäksi havaitsematta jäi sepelhanhi, kaakkuri, haarahaukka, luhtahuitti, jänkäsirriäinen, lapinsirri, hiiripöllö, viirupöllö, käenpiika, viitakerttunen, lapinuunilintu, pikkusieppo ja puukiipijä sekä närhi.
Pohjustuksessa ja kisassa havaitsimme yhteensä 150 lajia kuudentoista maastossa vietetyn päivän aikana.
Pohjustuksessa ja kisassa havaitsimme yhteensä 150 lajia kuudentoista maastossa vietetyn päivän aikana.
Onko Paras A-ryhmän rikkomattomaksi mainittu 136-lajin kisaennätys oikeasti ylitsepääsemättömän? Kokemukseni perusteella väitän, että ei ole. Toki uusi ennätys vaatii "täydellistä" onnistumista ja optimaalista rallikeliä sekä runsaslajisen vuoden. Tämä yhtälö ei kuitenkaan ole mahdoton vaan tavoittelemisen arvoinen tavoite. Rohkenen epäillä, että kisaennätys tullaan lähivuosina viemään jopa uudelle kymmenluvulle, kun rallissa kaikki natsaa kohdilleen.
