torstai 23. kesäkuuta 2016

Vastustamaton Kuusamon kutsu

Lintumiehet ovat vaeltaneet jo 33:n vuoden ajan mittelemään linturallaamisen SM - mitaleista Kuusamoon. Näinä vuosina ralli on vakiinnuttanut oman ainutlaatuisen paikkansa suomalaisten linturallien keskuudessa. Alkuvuosina puuha oli pienen porukan touhuilua ja paikalliset jyräsivät vieraat joukkueet mittelössä. Hurjinta meno oli 2000-luvun alkuvuosina, jolloin kisaan osallistui yli 30 juokkuetta ympäri Suomen. Kisaavia joukkueita avusti avustajien kaarti ja tunnelma oli kuin missäkin suuressa urheilutapahtumassa. Viime vuosina ralli on menettänyt suosiota ja osallistuvien joukkueiden määrä on asettunut vuodesta toiseen 15 - 25 välille.

Rallin historian aikana rallissa on havaittu yhteensä 226 lajia. Herkkuja edustavat keisarikotka, amerikanjääkuikka, yöhaikara, grönlanninlokki, valkosiipitiira, etelänsatakieli, pikkukultarinta x2, mustaotsalepinkäinen, punakottarainen, mustapääsirkku ja kultasirkku. Toista vastaavaa kattausta rareista ei tule ihan heti mieleen missään muussa rallissa havaitun. Tämä vain kertoo mielettömästä potentiaalista havaita megoja kesäkuisessa Kuusamossa. Olisi sääli, jos ralliperinne hiipuisi vähäisen osallistujamäärän myötä. Uusia joukkueita kaivataan kipeästi ja vanhat kokeneet joukkueet ovat valmiit avittamaan uusia menestyksen alkuun.

Joukkueemme Team-75 on osallistunut ralliin vuodesta 2012 alkaen. Kokoonpano on hieman hakenut muotoaan, mutta perusrunko on pysynyt samana. Samoin tavoite menestymisestä on kuulunut joukkueen eteenpäin vieviin voimiin alusta alkaen. Tämän vuoden ralliin valmistautuminen alkoi jo talvella, kun kävimme Mikan kanssa läpi arvioita tulevasta kisasta. Eniten pohditti myyräkannan mahdollinen romahtaminen ja sen vaikutus pöllöihin ja päiväpetolintuihin. Kevään edetessä ajatukset rallista jäsentyivät pala palalta. Pähkäilyä aiheutti etenkin aikainen kevät ja sen vaikutus vesilintuihin ja järvien kasvillisuuteen.

Kesäkuun alussa päästiin vihdoin maastoon, etenkin Mikan toimesta. Itse saavuin Kuusamoon 10.kesäkuuta. Tasan viikkoa ennen H-hetkeä. Kaikki oli hyvin ennakolta suunniteltu ja oli aika laittaa suunnitelmat täytäntöön. Retkeilimme ensimmäisinä päivinä yhdessä Mikan kanssa, etenkin Valtavaaran ja Konttaisen alueella. Pohjustuslajeja kertyi kivaan tahtiin ja ennen torstain aloituskokousta meillä oli kasassa 143 lajia. Parasta kategoriaa edustivat sepelhanhi x2, tundrahanhi, mustakurkku-uikku ja pikkukultarinta. Se oli käynyt selväksi, että päiväpetolinnut olivat kortilla, samoin suokukko, mustaviklo ja jänkäkurppaa emme edes havainneet pohjustuksessa.


Ahvenlahti

Valtavaaran huippu



Olosuhteet eivät aina ole optimaaliset pohjustamiselle.
Varsinainen rallireitin suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin. Ensimmäinen pohdinta otettiin jo kisaviikon maanantaina, mutta reitti ei oikein miellyttänyt. Etenkin keskustaan jäävä aika tuntui olevan liian lyhyt. Tiistaina jatkettiin ja saatiin aikaiseksi pohjoisen aloituksen reitti ja vastaavasti eteläisen aloituksen reitti. Olennaista oli, että reitit toimisivat sateessa ja kehnossa kelissä.

Mika merkkaa rallireittiä karttaan
Lopullinen reitti naulattiin torstaina aloituskokouksen jälkeen. Olimme päättäneet tehdä asioita uudella tavalla ja otimme harkitun riskin. Aloitus tulisi tapahtumaan liukuman (klo 08-11) jälkimmäisellä puoliskolla ja pohjoisesta. Näin emme olleet koskaan aikaisemmin toimineet, mutta pohjustukset antoivat vahvan selkänojan ratkaisulle. Lisäksi kaakosta saapuva saderintama tarjosi houkuttelevan porkkanan yrittää hoitaa pohjoinen ennen sateen saapumista.

Pohjoinen- ja eteläinen reitti



lauantai 11. heinäkuuta 2015

Lapin tunnelmia 18 - 22.6

Kesäloman kunniaksi pakkasin aamulla ennen töihin lähtöä auton Lapin reissua varten valmiiksi. Tarkoitus oli "päämäärättömästi" kierrellä fiilispohjalla pohjoisen lintupaikkoja seuraavat päivät. Töistä päästyäni lähdin kohti Sotkamoa, jossa oli jo jonkin aikaa soidintanut Suomen ensimmäinen idänkäki. Kyseessä oli tietenkin myös minulle "elis ja wp-pinnakin", joten pienellä jännityksellä saavuin pelipaikalle hieman ennen puoltayötä. Sain kuulla, että lintu oli ollut aktiivisesti äänessä koko illan, mutta juuri vaiennut. Ei auttanut kuin odottaa, mutta odotus palkittiin hieman ennen kahta, yes!

Kun ei väsyttänyt päätin jatkaa matkaa kohti Kuusamoa, jonne saavuin aamupäivällä. Välissä oli pakko ottaa autossa muutaman tunnin "välikuolemat".  Keskustan kauppareisun jälkeen ajelin kohti Hännistä ja mustapääsirkkua. Sinnepäin ajellessa ajattelin, että tää on varmaan helppo rasti, mutta kaikkea muuta....kyläläisten ja kesäasukkaiden valmistautuessa Juhannukseen, sain etsiä sirkkua 8 tuntia!! Kun lintu vihdoin löytyi kävi selväksi, että yksilö ei todellakaan ollut kuvausystävällinen. Reilun 2h kuvaussession aikana sain raavittua kasaan reilu sata ruutua. 

Lintu oli 21. yksilö Suomesta, kun otetaan huomioon myös maassamme tavaitut musta- / ruskopääsirkut. Itsellenä kyseessä oli Suomen toinen havainto. Laji on kaakkoinen megaharvinaisuus Länsi-Euroopassa ja varsin helppo tuntea AD koiraspuvussa. Määritysvaikeudet kasaantuvatkin aika isolla kertoimella, kun eteen tupsahtaa ensimmäisen kalenterivuoden lintu tai naaraspukuinen yksilö. No, nyt oli kyseessä korea koiras.


Mustapääsirkku 19.6.2015 Kuusamo
Hotellissa nukutun yön jälkeen oli mukava jatkaa retkeä ja päivän eka "pummikaan" pikkusirkusta ei saanut mieltä mollivoittoiseksi. Päinvastoin, sillä seuraavana oli vuorossa Lapinpöllön kuvaaminen...Paikalle saavuttuani päätin jättää pesällä olevan linnun rauhaan ja keskittyä ruokaa kantavaan yksilöön. Ruokintatahti oli aika tiivis ja tulosta syntyi...molemmin puolin linssiä. 

Lapinpöllö 20.6.2015 Kuusamo
Onnistuneen pöllöprojektin jälkeen pohdin, että mitäs seuraavaksi...etelään vai pohjoiseen...Kun ei ollut mihinkään kiire, niin nokka kohti pohjoista. Reilun 6 tunnin ajamisen jälkeen olin saapunut Utsjoen Kaamaseen. Paikka on varsin klassinen taviokuurnien kuvausmesta ja samat olivat myös minulla suunnitelmat. Kauan ei tarvinnut odotella, kun upea pariskunta saapui ruokintapaikalle kuvattavaksi. 

Taviokuurna, naaras  20.6.2015 Utsjoki

Taviokuurna, koiras 20.6.2015
Kuurnaprojektin jälkeen lähdin ajelemaan kohti Utsjoen keskustaa ja tarkemmin Ailigaksen juurella sijaitsevaa poronerotteluauluetta. Olin kuullut, että paikalla pesi tänäkin vuonna tunturikihuja. Itse en ollut lajia tavannut vuoden 1991 jälkeen, joten fiilikseni lajin havaitsemiseen olivat kohtuu odottavaiset. Odottaa sainkin, sillä illan ja alkuyön eikä edes aamun komppaukset tuottaneet toivottua tulosta. Onneksi Lapin kesäyö oli aivan mystinen.

Utsjoki 21.6.2015
Hieman tympääntynenä ajelin kylälle aamukahville. Sitä hörppiessäni mietin tulevia siirtojani..Päätin kuitenkin pysytellä alueella ja oikeastaan siirtyä Tenojoen varrelle staijailemaan. Puolimatkassa päätin pysähtyä mukavan oloiseen levähdyspaikkaan. Staijauksen lomassa laittelin ruokaa ja pakko oli ottaa lähes valvotun yön jälkeen "välikuolemat". 

Staijipaikka Tenojoen varrella 21.6.2015
Reilun viiden tunnin aikana havaitsin paikalta maakotka pariskunnan, piekanan, tuulihaukka pariskunnan, tunturihaukan ja sepelrastaan. Upeiden lintujen lisäksi näkymä oli kyllä jotain ihan mieletöntä. Nyt ymmärrän hyvin Tenojoen lohenkalastajien "pakkomiellettä" palata paikalle joka ikinen vuosi. 
Tenojoki 21.6.2015
Hyvin menneen staijauksen jälkeen palasin Ailigakselle, tosin toisellepuolelle tunturia. Komppailin tunturia ylös ja ainavain kauemmas. Lopulta taivaanrannassa piirtyi teräväsiipisen linnun siluetti...kiikarit silmille, yes! Upea tunturikihu pyöri selkeästi reviirillään...Kevyellä askeleella painelin läpi tunturipuron kohti toista tunturia...Pieni pinnistely palkittiin tunturikihukuvauksella, jonka vuoksi oikeastaan olin Lappiin lähtenytkin. Fiilikset olivat kohtuu korkealla kuvatesssani tuota siroa kaunotarta.

Tunturikihu 21.6.2015 Utsjoki

Tunturikihu 21.6.2015 Utsjoki

Tunturikihu 21.6.2015 Utsjoki

Tunturikihu 21.6.2015 Utsjoki
Yöksi ajelin Saariselälle, koska halusin aamulla yrittää kuvata kiirunaa. Kello soi hieman jälkeen aamu neljän ja nostofiiliksissä ajelin kohti Kaunispäätä. Aamun komppaus ei vain tuonut kiirunaa eteeni. En kuitenkaan halunnut luovuttaa vaan ajelin Kiilopäälle. Tunturin laella komppailin tunti toisensa jälkeen, mutta ilman tulosta. Näin jäi kiirunakuvat ottamatta. Päivällisen jälkeen lähdin ajelemaan kohti etelää. 

Näkymä Kiilopään laelta 22.6.2015
Kuvat saa isommaksi klikkaamaan niitä.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Varsinaista rytinää


3.5 Merja Zerga – Sidi Bettache – Meknes

Onnistuneen ensimmäisen päivän nousufiiliksissä jatkoimme retkeilyä läpi yön välillä autossa muutaman tunnin torkkuen. Yön retkeily tuotti tulosta, koska kuulimme muutaman kyläpöllösen lisäksi ruosteniskakehrääjän. Laji oli minulle uusi tuttavuus ja tämän retken odotuslista lyheni näin yhdellä lajilla.

Hyvissä ajoin ennen aamuhämärää saavuimme Sidi Bettache:n, jossa ehdimme tosiaankin torkkumaan muutaman arvokkaan tunnin. Hieman ennen aamu kuutta kömmimme autoista ulos. Aamu sarasti lupaavasti ja odotukset nousivat auringon kanssa samaan tahtiin.  Valitettavasti ensimmäinen paikka ei kuitenkaan lunastanut odotuksiamme. Hajaannuimme alueelle kartoittamaan tilannetta eikä kauan tarvinnut etsiä etsimäämme. Kannusfrankoliinit ovat vain aamun ensimmäisinä hetkinä aktiivisia ja näin myös oli tänäänkin. Linnun näkeminen oli haastavaa, mutta lajityypillistä ääntä kyllä kuulimme useita. Aamun aikana havaitsimme myös muutaman pensaslepinkäisen, nuoren pikkukorppikotkan ja kolme liitohaukkaa

Lyhyeksi jääneiden yöunien myötä päätimme ajaa Meknes:n kaupunkiin hyvissä ajoin. Mukava hotelli löytyi läheltä vanhaa kaupunkia ja ilta menikin mukavasti kaupungin vilskettä ihmetellessä. Torilta löytyi perinteiset käärmeenlumoajat ja muut aiheeseen sopivat kaupustelijat.  

4.5 Meknes - Ifrane – Dayet Aoua- Zeida – Aquelmous

Herätys ja aamiainen suoritettiin varsin aikaisissa merkeissä, koska edessä oli yli tunnin siirtyminen pelipaikoille. Aamuinen kaupunki ei tuottanut ongelmia vaan siirtyminen väljemmille teille tapahtui ongelmitta. Reitti kulki hiljalleen ylöspäin ja maisemat muuttuivat sen mukaisesti puuvaltaiseksi. Tällaista maisemaa en ollut viime helmikuun retkellä nähnyt Marokossa. 



Sieppometsää


Sopivan näköisessä kohdassa pysähdyimme ja ei oikeastaan tarvinnut autosta poistua kun alkoi kuulumaan monipuolinen äänimaisema. Päällimmäisenä äänessä olivat atlaksensiepot, jotka olevat juuri saapuneet reviireilleen. Laji oli hieman haastava kuvattava, koska viihtyy puuston yläosissa. Yritys ei tällä kertaa tuottanut mitään täydellisiä ruutuja, mutta dokumenttikuvia syntyi reilu sata. 

Sieppokuvauksen yhteydessä havaitsimme mm. etelänpuukiipijöitä, sininärhen, pähkinänakkeleita, käpytikan ssp. numidus, kyläpöllösen ja vähintäänkin kaksi atlaksenvihertikkaa. Elikset paukkuivat niin siepon kuin tikankin osalta.  



Atlaksenvihertikka

Pähkinänakkeli

Varsin onnistuneen pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa Ifranen kaupunkiin, jossa nautimme pinnakahvit.  Virkistävän kahvihetken jälkeen jatkoimme kohti Dayet Aoua. Tosin kauaksi emme kaupungista ehtineet kun tienlaidassa kökötti atlaksenkivitasku. Jarrutus ja ulos kuvaamaan upeaa koiraslintua. Lintu oli yhteistyökykyinen ja antoi kuvaajien työstää mieleisiään kuvia.  Allekirjoittaneen kuvaaminen loppui lyhyeen, koska samaisesta kivimäestä löytyi myös kaksi kalliovarpusta. Laji oli kiertänyt minua viimeiset viisi vuotta ja nyt tämä ”mystinen taika” murtui. Hymyissä suin poistuttiin paikalta matkaa jatkamaan. 



Atlaksenkivitasku


Atlassiepot ja kruununokikanat tervehtivät meitä kun saavuimme Dayet Aoua:n. Paikka kuhisi kuvattavaa ja kamerat raksuttivat kuumeisesti. Itse keskityin kuvaamaan sieppoja, kruununokikanoja ja mustakaulauikkuja. Uikkuja pesii järvellä noin 1200 yksilöä ja ikinä en ole nähnyt vastaavaa koloniaa. Ällistyttävä näky.  


Syylänokikanan kuvausta

Syylänokikana

Mustakaulauikku

Mustakaulauikku kolonia

Kierrettyämme järven kokonaisuudessaan jatkoimme matkaa kohti Zeidaa. Tie nousi tasaisesti ja olimme parhaimmillaan yli 2100 metrin korkeudessa. Maasto muuttui hyvin metsäiseksi ja toisaalta ylänkömäiseksi. Eräästä metsävyöhykkeestä yhytimme apinalauman ruokailemasta. Pakko oli pysähtyä vähän kuvaamaan näitä sympaattisia kädellisiä. Laji on kaiketi joku makaki, mutta en ole lajimäärityksestä varma. 

"Makaki"


Ylänkömaisemaa 2000m korkeudessa


Päivän viimeiset valoisat tunnit vietimme Zeidassa, josta kepitimme huikean lintupäivän kruunuksi kaksi kaitanokkakiurua. Linnun havaitseminen teetti työtä vaikka laulu kyllä kuului melko helposti. Tiukka etsintä kuitenkin tuotti tulosta ja saimme ihailla kaukoputkilla upeaa kiurulajia. Paikalla pyöri myös runsaasti lyhytvarvaskiuruja ja pikkukiuruja sekä yksinäinen sarvikiuru. Yksilö oli yhteistyöhaluinen ja antoi kuvata itseään illan pehmeissä valoissa. 

Sarvikiuru

Yllätykseksemme päivä ei vielä ollutkaan ohi, vaikka pimeys oli jo saapunut. Matkalla hotelliin yhytimme tolpannokasta "päivystämästä mystisen aavikkohuuhkajan. Olipa tajuton päivä, 5 uutta lajia ja 2 uutta alalajia. Mieletöntä!