Viimeisestä päivityksestä on vierähtänyt luvattoman kauan. Osaltaan syy hiljaiseloon löytyy meidän talvesta, joka toki on ollut kaunis ja luminen. Toisaalta olen huollattanut kalustoani, joten esim. uusia kuvia ei ole tullut otettua. Kevät etenee kuitenkin päivä päivältä ja motiivit kirjoitteluun löytyvät helposti ikkunasta ulos katsomalla. Tiaiset ja tikat ovat jo pidempään olleet aktiivisia ja onhan jo ensimmäiset muuttolinnutkin saapuneet etelä rannikolle.
Kevään suunnitelmat ovat osaltaan vielä auki, mutta varmaa on, että huhtikuun alussa lähden Kuwaittiin ihmettelemään sikäläisiä lintuja ja toivottavasti myös kuvaamaan. Valmisteluissa on selvinnyt, että luvassa on eksoottinen kokemus monessa mielessä. Jatkan aiheesta aikaan lisääkin.
Tällä lyhyellä päivityksellä vain haluan viestittää, että elossa ollaan ja myös tämän blogin osalta kevät tuo mukanaan täytettä. Pitäkää silmänne ja korvanne auki - kevät on täällä taas....
lauantai 10. maaliskuuta 2012
torstai 8. joulukuuta 2011
Kanariantasku
Jatkoimme siitä, mihin eilinen oli päättynyt eli aavikolle kävi tiemme heti aamutuimaan. Heti saavuttuamme Tindaya aavikolle alkoi tapahtua. Ensimmäiset hietakyyhkyt lähtivät auton edestä ja samalla paikalla näkyi myös muutama pikkukiurukin.
Lähdimme jatkamaan aavikkotietä eteenpäin ja ei mennyt kauankaan kun tiellä käveli komea lännen kaulustrappi. Itseasiassa paikalla oli yhteensä 4 lintua ja niitä todellä pääsi ( siis Janne ) kuvaamaan. Parhaimmillaan linnut ruokailivat muutaman kymmenen metrin päästä meitä.
Onnistuneen aavikkoreissun jälkeen lähdimme yrittämään viimeistä endeemien, kanariantaskua El Cotillosta. Komppailimme aktiivisesti kivimuureja, mutta isolepinkäistä parempaa ei näkynyt. Ei auttanut kuin lähteä kohti Barranco de La Torrea.
Paikka löytyi kivasti ja lähdimme kulkemaan kuivunutta joenuomaa eli Wadia. Paikka oli makean näköinen ja paikallinen hiirihaukka huuteli aivan päällämme. Emme varmaan ehtineet kulkea uomaa pitkin kuin vajaan kilometrin, kun Janne huomasi ensimmäisen taskun.
Asetuimme ihmettelemään koirastaskua wadin pohjalle ja siinä Jannen kuvaillessa huomasin, että paikalla oli itseasiassa kaksi koirasta ja yksi naaras. Tunnelma on varsin levollinen, koska viimeinen targetlaji oli nyt hanskassa. Siinä vaan istuttiin ja ihmeteltiin lintuja ja maailman menoa.
Taskujahdin jälkeen lähdimme vielä takaisin Catalina Garcian altaalle. Altaalla oli nyt hieman enemmän porukkaa ja tapasimme myös linnun löytäjätiimin. Ruotsalaisen Bosse Carlssonin kanssa tuli muutama sana vaihdettua tästä upeasta lajista.
Altaalla oli jälleen kivasti lintuja kurnuliejukanan lisäksi. Ruostesorsien lisäksi altaalla uiskenteli viiden tavin porukka. Tarkemmin katsottuna yksi linnuista ei ollutkaan meidän kotimainen tavimme vaan amerikanserkku eli naaraspukuinen sinisiipitavi. Lintua ihmetellessämme saimme kuulla, että altaalla oli näkynyt laji noin kuukausi sitten eli mitään löytökuittia ei tullut, mutta määrityksellisesti varsin mukava pala.
Lieterannalla kahlaili myös muutama kahlaaja ja yksi näytti varsin valkoperäsirrimäiseltä....lintu oli kaiketi nuori talvipukuinen valkoperäsirri, mutta täytyy vielä katsella Jannen kuvia lajin tunnistamiseksi.
Illan hämärtyessä lähdimme ruotsalaisten kanssa tarkistamaan pikkukorppikotkien ruokintapaikkaa. Paikalle päästyämme ensimmäinen korppikotka lensi majesteettimäisesti meidän yli. Hämärtyvässä illassa näimme yhteensä 4 pikkukorppikotkaa ja kaksi hiirihaukkaa.
Oli tullut aika hyvästellä ruotsalaiset ja jatkaa matkaa kohti lentokenttää. Kaikki sujui hyvin ja potkurikone toi meidät takaisin Teneriffalle puoli kymmenen maissa paikallista aikaa. Fuerteventurasta jäi todella hyvä maku - sinne todella voisi palata joskus kuvausmielessä. Lintuja oli paljon ja maisemat huikeat!
Lähdimme jatkamaan aavikkotietä eteenpäin ja ei mennyt kauankaan kun tiellä käveli komea lännen kaulustrappi. Itseasiassa paikalla oli yhteensä 4 lintua ja niitä todellä pääsi ( siis Janne ) kuvaamaan. Parhaimmillaan linnut ruokailivat muutaman kymmenen metrin päästä meitä.
Onnistuneen aavikkoreissun jälkeen lähdimme yrittämään viimeistä endeemien, kanariantaskua El Cotillosta. Komppailimme aktiivisesti kivimuureja, mutta isolepinkäistä parempaa ei näkynyt. Ei auttanut kuin lähteä kohti Barranco de La Torrea.
Paikka löytyi kivasti ja lähdimme kulkemaan kuivunutta joenuomaa eli Wadia. Paikka oli makean näköinen ja paikallinen hiirihaukka huuteli aivan päällämme. Emme varmaan ehtineet kulkea uomaa pitkin kuin vajaan kilometrin, kun Janne huomasi ensimmäisen taskun.
Asetuimme ihmettelemään koirastaskua wadin pohjalle ja siinä Jannen kuvaillessa huomasin, että paikalla oli itseasiassa kaksi koirasta ja yksi naaras. Tunnelma on varsin levollinen, koska viimeinen targetlaji oli nyt hanskassa. Siinä vaan istuttiin ja ihmeteltiin lintuja ja maailman menoa.
Taskujahdin jälkeen lähdimme vielä takaisin Catalina Garcian altaalle. Altaalla oli nyt hieman enemmän porukkaa ja tapasimme myös linnun löytäjätiimin. Ruotsalaisen Bosse Carlssonin kanssa tuli muutama sana vaihdettua tästä upeasta lajista.
Altaalla oli jälleen kivasti lintuja kurnuliejukanan lisäksi. Ruostesorsien lisäksi altaalla uiskenteli viiden tavin porukka. Tarkemmin katsottuna yksi linnuista ei ollutkaan meidän kotimainen tavimme vaan amerikanserkku eli naaraspukuinen sinisiipitavi. Lintua ihmetellessämme saimme kuulla, että altaalla oli näkynyt laji noin kuukausi sitten eli mitään löytökuittia ei tullut, mutta määrityksellisesti varsin mukava pala.
Lieterannalla kahlaili myös muutama kahlaaja ja yksi näytti varsin valkoperäsirrimäiseltä....lintu oli kaiketi nuori talvipukuinen valkoperäsirri, mutta täytyy vielä katsella Jannen kuvia lajin tunnistamiseksi.
Illan hämärtyessä lähdimme ruotsalaisten kanssa tarkistamaan pikkukorppikotkien ruokintapaikkaa. Paikalle päästyämme ensimmäinen korppikotka lensi majesteettimäisesti meidän yli. Hämärtyvässä illassa näimme yhteensä 4 pikkukorppikotkaa ja kaksi hiirihaukkaa.
Oli tullut aika hyvästellä ruotsalaiset ja jatkaa matkaa kohti lentokenttää. Kaikki sujui hyvin ja potkurikone toi meidät takaisin Teneriffalle puoli kymmenen maissa paikallista aikaa. Fuerteventurasta jäi todella hyvä maku - sinne todella voisi palata joskus kuvausmielessä. Lintuja oli paljon ja maisemat huikeat!
tiistai 6. joulukuuta 2011
Kur kur Kurnuliejukana
Herätyskello pärähti armottomasti klo 0530 ja ei auttanut kun pukea varusteet päälle. Hieman ennen seitsemää oltiinkin jo Teneriffan pohjoisella kentällä ja pian turvatarkastuksissa. Muodollisuuksien jälkeen kipusimme pieneen potkurikoneeseen, joka vei meidät Gran Canarian kautta määränpäähän Fuerttefentuuralle.
Kone saapui ajallaan ja pian olimme vuokraamassa autoa. Ajattelimme pelata varman päälle ja ottaa nelivetomaasturin, mutta ei sellaista enää ollut tarjolla. Siis oli tyytyminen Opel Corsaan, joka osoittautui muuten loistavaksi autoksi.
Nuottiemme mukaan teimme pikapysähdyksen Barranco de Rio Capraksessa. Paikalla ei näkynyt etsimäämme kanariantaskua, mutta allekirjoittaneelle kuitenkin hietakyyhkyt edustivat uutta lajia. Paikalla oli myös kolme isolepinkäistä, joiden äänimaailma on kyllä aivan uskomaton.
Jatkoimme matkaamme Catalina Garcian altaalle, joka löytyikin aika kivuttomasti. Altaassa uiskenteli 13 ruostesorsaa ja rannalla kahlaili pitkäjalkoja. Pian huomasimme altaan kulmassa naamioituneen valokuvaajan ja aloimme tarkkailla, että mitäs tämä kuvaaja oikein kuvasi. Kauan ei tarvinnut ihmetellä miehen puuhia, kun kaislikon reunassa seikkaili sinivihreä lintu. WP alueen 37 kurnuliejukana oli siis edelleen eilisellä löytöpaikalla.
Siirryimme lähemmäs kuvaajaa, joka ottikin meidät iloisesti vastaan. Hän oli tullut Lancarotelta bongaamaan lajia. Hetken jutustelun jälkeen asetuimme paikoillemme ja noin puolentunnin odottelun jälkeen lintu tuli jälleen aivan avoimesti esille. Siinä Jannen ja espanjalaisen kamerat lauloivat. No onneksi Janne lupasi luovuttaa kuviaan tänne liitettäväksi.
Laji on siis Afrikkalainen rantakanalaji ja mielettömän kova harvinaisuus Euroopassa. Todennäköisesti alle 20 lintumiestä Euroopasta on havainnut lajin WP rajojen sisäpuolella. Kyllä siinä nyt suomipojat saivat sellaisen itsenäisyyspäivälahjan että ei paremmasta väliä!
Altaan rantapusikoissa pyöri myös useita pikkupensaskerttuja, joita oli kiva katsella ja kuunnella. Onhan kyseessä potentiaalinen laji myös Suomelle. Taivaalta yhytimme vanhan pikkukorppikotkankin.
Onnistuneen bongauksen jälkeen jatkoimme matkaa Los Molinokseen. Pienen vuohifarmiseikkailun jälkeen löytyi oikea tiekin ja pääsimme patoaltaalle. Matkalla olimme jo nähneet 4 hietakyyhkyä. Altaalla polski reilun sadan ruostesorsan parvi sekä kaksi kotoista haapanaa. Tarkkailupaikan ympärillä pyöri sadan aavikkotulkun parvi ja näkyipä ensimmäiset pikkukiurutkin.
Allastarkkailun jälkeen lähdimme seikkailemaan aavikkoteille. Yllättävän hyvin Corsa pärjäsi ja oikeastaan kovin syvälle aavikolle emme edes ehtineet, kun lännenkaulustrappi löytyi aivan tien vierestä. Janne pääsi kuvaamaan hienosti iltavalossa tätä saaren toista kohdelajia.
Päätimme vielä yrittää saaren endeemilajia, kanariantaskua El Cotillosta. Ilta alkoi vaan painaa päälle ja aurinko laskea. Ennen hämärää kuitenkin havaitsimme 3 iltalennolla ollutta aavikkojuoksijaa.
Yhteenvetona voi todeta, että päivämme oli aivan mieletön. Itse sain 6 uutta lajia ja tietenkin arvokaimpana kurnuliejukanan. Myös maisemat olivat aivan mielettömät. Saari on todellakin erillainan kuin Teneriffa tai La Gomera, koska käytännössä saari on yhtä hiekka / sora aavikkoa. Useasti tulikin mieleen keväinen retkeni Israeliin, jossa luonto näytti hyvin samanlaiselta kuin täällä.
Kone saapui ajallaan ja pian olimme vuokraamassa autoa. Ajattelimme pelata varman päälle ja ottaa nelivetomaasturin, mutta ei sellaista enää ollut tarjolla. Siis oli tyytyminen Opel Corsaan, joka osoittautui muuten loistavaksi autoksi.
Nuottiemme mukaan teimme pikapysähdyksen Barranco de Rio Capraksessa. Paikalla ei näkynyt etsimäämme kanariantaskua, mutta allekirjoittaneelle kuitenkin hietakyyhkyt edustivat uutta lajia. Paikalla oli myös kolme isolepinkäistä, joiden äänimaailma on kyllä aivan uskomaton.
Jatkoimme matkaamme Catalina Garcian altaalle, joka löytyikin aika kivuttomasti. Altaassa uiskenteli 13 ruostesorsaa ja rannalla kahlaili pitkäjalkoja. Pian huomasimme altaan kulmassa naamioituneen valokuvaajan ja aloimme tarkkailla, että mitäs tämä kuvaaja oikein kuvasi. Kauan ei tarvinnut ihmetellä miehen puuhia, kun kaislikon reunassa seikkaili sinivihreä lintu. WP alueen 37 kurnuliejukana oli siis edelleen eilisellä löytöpaikalla.
Siirryimme lähemmäs kuvaajaa, joka ottikin meidät iloisesti vastaan. Hän oli tullut Lancarotelta bongaamaan lajia. Hetken jutustelun jälkeen asetuimme paikoillemme ja noin puolentunnin odottelun jälkeen lintu tuli jälleen aivan avoimesti esille. Siinä Jannen ja espanjalaisen kamerat lauloivat. No onneksi Janne lupasi luovuttaa kuviaan tänne liitettäväksi.
Laji on siis Afrikkalainen rantakanalaji ja mielettömän kova harvinaisuus Euroopassa. Todennäköisesti alle 20 lintumiestä Euroopasta on havainnut lajin WP rajojen sisäpuolella. Kyllä siinä nyt suomipojat saivat sellaisen itsenäisyyspäivälahjan että ei paremmasta väliä!
Altaan rantapusikoissa pyöri myös useita pikkupensaskerttuja, joita oli kiva katsella ja kuunnella. Onhan kyseessä potentiaalinen laji myös Suomelle. Taivaalta yhytimme vanhan pikkukorppikotkankin.
Onnistuneen bongauksen jälkeen jatkoimme matkaa Los Molinokseen. Pienen vuohifarmiseikkailun jälkeen löytyi oikea tiekin ja pääsimme patoaltaalle. Matkalla olimme jo nähneet 4 hietakyyhkyä. Altaalla polski reilun sadan ruostesorsan parvi sekä kaksi kotoista haapanaa. Tarkkailupaikan ympärillä pyöri sadan aavikkotulkun parvi ja näkyipä ensimmäiset pikkukiurutkin.
Allastarkkailun jälkeen lähdimme seikkailemaan aavikkoteille. Yllättävän hyvin Corsa pärjäsi ja oikeastaan kovin syvälle aavikolle emme edes ehtineet, kun lännenkaulustrappi löytyi aivan tien vierestä. Janne pääsi kuvaamaan hienosti iltavalossa tätä saaren toista kohdelajia.
Päätimme vielä yrittää saaren endeemilajia, kanariantaskua El Cotillosta. Ilta alkoi vaan painaa päälle ja aurinko laskea. Ennen hämärää kuitenkin havaitsimme 3 iltalennolla ollutta aavikkojuoksijaa.
Yhteenvetona voi todeta, että päivämme oli aivan mieletön. Itse sain 6 uutta lajia ja tietenkin arvokaimpana kurnuliejukanan. Myös maisemat olivat aivan mielettömät. Saari on todellakin erillainan kuin Teneriffa tai La Gomera, koska käytännössä saari on yhtä hiekka / sora aavikkoa. Useasti tulikin mieleen keväinen retkeni Israeliin, jossa luonto näytti hyvin samanlaiselta kuin täällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)