maanantai 30. huhtikuuta 2018

Namu paikko

Sateinen sunnuntaipäivä sai mainion keskeytyksen, kun OP Aaltonen löysi Halikonlahdelta pussitiaisen. Laji on kiertänyt minua jo vuosia ja nyt oli korkea aika kuitata Salon pinna. Kahvit jäi höyryävänä keittiön pöydälle, kun aloin kasata kamoja kasaan. Lintu löytyi lähes välittömästi kun saavuimme paikalle, mutta oli liikkeessä eikä pysähtynyt kuvattavaksi. Itseasiassa lintu hävisi koko paikalle saapuneesta porukalta. No pinna tuli ja ilman kuvia kotiin. 

Sade loppui alkuillasta ja samalla lintu löytyi uudelleen. Nyt kesti lähtö hieman pidempään, mutta se ei haitannut. Illan pehmeät valot itseasiassa olivat haaveissa oleville kuville varsin suotuisat. Pienen odottelun jälkeen lintu saapui aktiivisesti äännellen "vakiopaikalle". Nyt lauloi kilpaa linnun kanssa Nikon.

pussitiainen, koiras

pussitiainen, koiras
Helmi treenaa kuvaamista


sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Harmaahaikarat jäällä

Kevät saapui viikonloppuna reippain askelin. Varsinkin lauantaina oli aitoa kevätmuuton tunnetta. Hanhia ja joutsenia kerääntyi ensimmäisiä sulapaikkoja asuttamaan. Myös harmaahaikarat saapuivat jäänreunalle päivystämään. Itse keskityin molempina aamuina haikarakuvauksiin, sillä avovesipaikat ovat vielä Salon Halikonlahdella rajalliset. Näin haikarat ovat kuvausetäisyydellä. 

Lauantai meni naamioverkon alla kyhjöttäen. Tulos oli surkea. Haikarat pysyivät etäällä. Harmittavaa, koska valot olivat kauniin keväiset.




Sunnuntaina saavuin pelipaikoille hyvissä ajoin. Ajatus oli jatkaa naamioverkon alla tapahtuvaa kuvaamista. Haikarat olivatkin jo aamun ensivaloissa aivan kannastien vieressä. Hetken pohdittuani päätin kokeilla auton käyttämistä piilokojuna. Avasin ikkunat hyvissä ajoin ja asettelin hernepussin sekä kameran valmiiksi. Sitten hitaasti kannastietä eteenpäin ja sopivalle etäisyydelle kytikselle. 

Homma pelitti nyt huomattavasti paremmin ja aamun aikana tuli kuvattua noin 600 ruutua. Alla muutama tunnelmakuva.








sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Perinteinen 1.1 retki

Olen vuodesta 2000 kerännyt 1.1 -pinnoja ja niiden perässä on tullut kierrettyä Suomea melkoisesti. Ainoastaan vuosi 2009 on jäänyt välistä ulkomaan matkan johdosta. Edelleen puuttuu lajeja, jotka juuri tuona vuonna oli helposti hoidettavissa. Muistini mukaan ponnistustaso oli jotain 40 -lajia. Tämän vuoden reittisuunnittelua haastoivat Turussa talvehtivat taigarautiaiset, Porin kyhmyhaahka ja Asikkalan peltosirkku. Lisämausteen toi Salossa "helposti" hoidettavissa olleet tuulihaukka, piekana, uuttukyyhky ja muutama muukin makoisa peruslaji. Reittisuunnitelmat jäsentyivät, kun tuli tietoon, että taigarautiaisten osalta järjestettäisiin yhteisbongaus.

Kello soi aamuyöstä ja Marko oli hakemassa minua hieman jälkeen 05. Olimme päättäneet yrittää Viirupöllöä ja vaikka yö oli lämmin, tyyni sekä kirkas, ei pöllöä kuulunut. Vielä ennen 09 tapahtuvaa kokoontumista yritimme Maskusta pajusirkkua, mutta saimme vain ihailla jäätyvän meren upeaa "jylinää". Tyhjin käsin saavuimme sovitusti kokoontumispaikalle ja ihan "yksin" ei tarvinnut olla. Paikalle oli saapunut noin 135 muutakin bongaria.



Homman piti olla saletti ja lajin hoitua helposti. Toisin vain kävi. Taigarautiainen tosin näkyi heti aamusta, mutta koko joukko sai lajin hoidettua vasta klo 11 aikoihin.



Koska peltosirkusta ei ollut tullut havaintoa ja kyhmyhaahka oli kuulemma vaikeasti havaittavissa, päätimme Markon kanssa lähteä hoitamaan Salon lajeja. Paimiossa sijainnut piekana ei hoitunut kevyen yrittämisen myötä, joten jatkoimme matkaa. Pitkäportaasta hoidimme isosta urpiaisparvesta myös tundraurpiaisen Markolle pinnaksi. Valitettavasti uuttukyyhkyjä tai hemppoja ei näkynyt, vaikka paikalla oli viihtynyt molempia lajeja useampi yksilö.

Pienen pohdinnan jälkeen lähdimme kohti Kumiota, jossa oli havaittu uuttukyyhkyjä. Matkalla tsekkasimme yhden carduelis -parven ja kas, siitähän hoitui meikäläiselle hemppo pinnaksi. Kumiosta hoitui helposti uuttukyyhkyt ja bonuksena minulle myös piekana pinnaksi. Nyt alkoi tuntua, että alkuvaikeudet oli selätetty ja homma rullasi mainiosti. Halikon Rikalasta hoitui meille molemmille tuulihaukka.

Pienen pohdinnan jälkeen päätimme lähteä uudelleen Maskuun kokeilemaan onnistuisiko pajusirkku nyt. Saavuimme hyvissä ajoin ja niin vain kävi, että 4 pajusirkkua ruokaili juuri siinä paikassa, missä olivat kuulemma ruokailleet jo useampana päivänä. Kaislikon toiselta reunalta hoitui vielä Markolle viiksitimali.


Kahvittelun jälkeen päätimme vielä yrittää viirupöllöä, mutta hyvästä yrittämisestä huolimatta ei pöllö hoitunut. Pienistä takaiskuista huolimatta reittivalintamme osui mielestäni oikeaan. Emme lähteneet yksittäisen lajin perään vaan päätimme keskittää käytettävissä olevan ajan "paikkolajien" hoitamiseen. Valinta kannatti, koska sain 6 uutta lajia listalleni. Kokonaissaldoni on tämän vuoden jälkeen 141 -lajia. Tällä tuloksella olen Suomen TOP-listalla sijalla 19.