Lapin tunnelmia 18 - 22.6

Kesäloman kunniaksi pakkasin aamulla ennen töihin lähtöä auton Lapin reissua varten valmiiksi. Tarkoitus oli "päämäärättömästi" kierrellä fiilispohjalla pohjoisen lintupaikkoja seuraavat päivät. Töistä päästyäni lähdin kohti Sotkamoa, jossa oli jo jonkin aikaa soidintanut Suomen ensimmäinen idänkäki. Kyseessä oli tietenkin myös minulle "elis ja wp-pinnakin", joten pienellä jännityksellä saavuin pelipaikalle hieman ennen puoltayötä. Sain kuulla, että lintu oli ollut aktiivisesti äänessä koko illan, mutta juuri vaiennut. Ei auttanut kuin odottaa, mutta odotus palkittiin hieman ennen kahta, yes!

Kun ei väsyttänyt päätin jatkaa matkaa kohti Kuusamoa, jonne saavuin aamupäivällä. Välissä oli pakko ottaa autossa muutaman tunnin "välikuolemat".  Keskustan kauppareisun jälkeen ajelin kohti Hännistä ja mustapääsirkkua. Sinnepäin ajellessa ajattelin, että tää on varmaan helppo rasti, mutta kaikkea muuta....kyläläisten ja kesäasukkaiden valmistautuessa Juhannukseen, sain etsiä sirkkua 8 tuntia!! Kun lintu vihdoin löytyi kävi selväksi, että yksilö ei todellakaan ollut kuvausystävällinen. Reilun 2h kuvaussession aikana sain raavittua kasaan reilu sata ruutua. 

Lintu oli 21. yksilö Suomesta, kun otetaan huomioon myös maassamme tavaitut musta- / ruskopääsirkut. Itsellenä kyseessä oli Suomen toinen havainto. Laji on kaakkoinen megaharvinaisuus Länsi-Euroopassa ja varsin helppo tuntea AD koiraspuvussa. Määritysvaikeudet kasaantuvatkin aika isolla kertoimella, kun eteen tupsahtaa ensimmäisen kalenterivuoden lintu tai naaraspukuinen yksilö. No, nyt oli kyseessä korea koiras.

Mustapääsirkku 19.6.2015 Kuusamo

Hotellissa nukutun yön jälkeen oli mukava jatkaa retkeä ja päivän eka "pummikaan" pikkusirkusta ei saanut mieltä mollivoittoiseksi. Päinvastoin, sillä seuraavana oli vuorossa Lapinpöllön kuvaaminen...Paikalle saavuttuani päätin jättää pesällä olevan linnun rauhaan ja keskittyä ruokaa kantavaan yksilöön. Ruokintatahti oli aika tiivis ja tulosta syntyi...molemmin puolin linssiä. 

Lapinpöllö 20.6.2015 Kuusamo

Onnistuneen pöllöprojektin jälkeen pohdin, että mitäs seuraavaksi...etelään vai pohjoiseen...Kun ei ollut mihinkään kiire, niin nokka kohti pohjoista. Reilun 6 tunnin ajamisen jälkeen olin saapunut Utsjoen Kaamaseen. Paikka on varsin klassinen taviokuurnien kuvausmesta ja samat olivat myös minulla suunnitelmat. Kauan ei tarvinnut odotella, kun upea pariskunta saapui ruokintapaikalle kuvattavaksi. 

Taviokuurna, naaras  20.6.2015 Utsjoki

Taviokuurna, koiras 20.6.2015

Kuurnaprojektin jälkeen lähdin ajelemaan kohti Utsjoen keskustaa ja tarkemmin Ailigaksen juurella sijaitsevaa poronerotteluauluetta. Olin kuullut, että paikalla pesi tänäkin vuonna tunturikihuja. Itse en ollut lajia tavannut vuoden 1991 jälkeen, joten fiilikseni lajin havaitsemiseen olivat kohtuu odottavaiset. Odottaa sainkin, sillä illan ja alkuyön eikä edes aamun komppaukset tuottaneet toivottua tulosta. Onneksi Lapin kesäyö oli aivan mystinen.

Utsjoki 21.6.2015

Hieman tympääntynenä ajelin kylälle aamukahville. Sitä hörppiessäni mietin tulevia siirtojani..Päätin kuitenkin pysytellä alueella ja oikeastaan siirtyä Tenojoen varrelle staijailemaan. Puolimatkassa päätin pysähtyä mukavan oloiseen levähdyspaikkaan. Staijauksen lomassa laittelin ruokaa ja pakko oli ottaa lähes valvotun yön jälkeen "välikuolemat". 

Staijipaikka Tenojoen varrella 21.6.2015

Reilun viiden tunnin aikana havaitsin paikalta maakotka pariskunnan, piekanan, tuulihaukka pariskunnan, tunturihaukan ja sepelrastaan. Upeiden lintujen lisäksi näkymä oli kyllä jotain ihan mieletöntä. Nyt ymmärrän hyvin Tenojoen lohenkalastajien "pakkomiellettä" palata paikalle joka ikinen vuosi. 

Tenojoki 21.6.2015

Hyvin menneen staijauksen jälkeen palasin Ailigakselle, tosin toisellepuolelle tunturia. Komppailin tunturia ylös ja ainavain kauemmas. Lopulta taivaanrannassa piirtyi teräväsiipisen linnun siluetti...kiikarit silmille, yes! Upea tunturikihu pyöri selkeästi reviirillään...Kevyellä askeleella painelin läpi tunturipuron kohti toista tunturia...Pieni pinnistely palkittiin tunturikihukuvauksella, jonka vuoksi oikeastaan olin Lappiin lähtenytkin. Fiilikset olivat kohtuu korkealla kuvatesssani tuota siroa kaunotarta.

Tunturikihu 21.6.2015 Utsjoki

Tunturikihu 21.6.2015 Utsjoki

Tunturikihu 21.6.2015 Utsjoki

Tunturikihu 21.6.2015 Utsjoki

Yöksi ajelin Saariselälle, koska halusin aamulla yrittää kuvata kiirunaa. Kello soi hieman jälkeen aamu neljän ja nostofiiliksissä ajelin kohti Kaunispäätä. Aamun komppaus ei vain tuonut kiirunaa eteeni. En kuitenkaan halunnut luovuttaa vaan ajelin Kiilopäälle. Tunturin laella komppailin tunti toisensa jälkeen, mutta ilman tulosta. Näin jäi kiirunakuvat ottamatta. Päivällisen jälkeen lähdin ajelemaan kohti etelää. 

Näkymä Kiilopään laelta 22.6.2015

Kuvat saa isommaksi klikkaamaan niitä.

Varsinaista rytinää

3.5 Merja Zerga – Sidi Bettache – Meknes

Onnistuneen ensimmäisen päivän nousufiiliksissä jatkoimme retkeilyä läpi yön välillä autossa muutaman tunnin torkkuen. Yön retkeily tuotti tulosta, koska kuulimme muutaman kyläpöllösen lisäksi ruosteniskakehrääjän. Laji oli minulle uusi tuttavuus ja tämän retken odotuslista lyheni näin yhdellä lajilla.

Hyvissä ajoin ennen aamuhämärää saavuimme Sidi Bettache:n, jossa ehdimme tosiaankin torkkumaan muutaman arvokkaan tunnin. Hieman ennen aamu kuutta kömmimme autoista ulos. Aamu sarasti lupaavasti ja odotukset nousivat auringon kanssa samaan tahtiin.  Valitettavasti ensimmäinen paikka ei kuitenkaan lunastanut odotuksiamme. Hajaannuimme alueelle kartoittamaan tilannetta eikä kauan tarvinnut etsiä etsimäämme. Kannusfrankoliinit ovat vain aamun ensimmäisinä hetkinä aktiivisia ja näin myös oli tänäänkin. Linnun näkeminen oli haastavaa, mutta lajityypillistä ääntä kyllä kuulimme useita. Aamun aikana havaitsimme myös muutaman pensaslepinkäisen, nuoren pikkukorppikotkan ja kolme liitohaukkaa. 

Lyhyeksi jääneiden yöunien myötä päätimme ajaa Meknes:n kaupunkiin hyvissä ajoin. Mukava hotelli löytyi läheltä vanhaa kaupunkia ja ilta menikin mukavasti kaupungin vilskettä ihmetellessä. Torilta löytyi perinteiset käärmeenlumoajat ja muut aiheeseen sopivat kaupustelijat.  

4.5 Meknes - Ifrane – Dayet Aoua- Zeida – Aquelmous

Herätys ja aamiainen suoritettiin varsin aikaisissa merkeissä, koska edessä oli yli tunnin siirtyminen pelipaikoille. Aamuinen kaupunki ei tuottanut ongelmia vaan siirtyminen väljemmille teille tapahtui ongelmitta. Reitti kulki hiljalleen ylöspäin ja maisemat muuttuivat sen mukaisesti puuvaltaiseksi. Tällaista maisemaa en ollut viime helmikuun retkellä nähnyt Marokossa. 

Sieppometsää

Sopivan näköisessä kohdassa pysähdyimme ja ei oikeastaan tarvinnut autosta poistua kun alkoi kuulumaan monipuolinen äänimaisema. Päällimmäisenä äänessä olivat atlaksensiepot, jotka olevat juuri saapuneet reviireilleen. Laji oli hieman haastava kuvattava, koska viihtyy puuston yläosissa. Yritys ei tällä kertaa tuottanut mitään täydellisiä ruutuja, mutta dokumenttikuvia syntyi reilu sata. 

Sieppokuvauksen yhteydessä havaitsimme mm. etelänpuukiipijöitä, sininärhen, pähkinänakkeleita, käpytikan ssp. numidus, kyläpöllösen ja vähintäänkin kaksi atlaksenvihertikkaa. Elikset paukkuivat niin siepon kuin tikankin osalta.  

Atlaksenvihertikka

Pähkinänakkeli

Varsin onnistuneen pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa Ifranen kaupunkiin, jossa nautimme pinnakahvit.  Virkistävän kahvihetken jälkeen jatkoimme kohti Dayet Aoua. Tosin kauaksi emme kaupungista ehtineet kun tienlaidassa kökötti atlaksenkivitasku. Jarrutus ja ulos kuvaamaan upeaa koiraslintua. Lintu oli yhteistyökykyinen ja antoi kuvaajien työstää mieleisiään kuvia.  Allekirjoittaneen kuvaaminen loppui lyhyeen, koska samaisesta kivimäestä löytyi myös kaksi kalliovarpusta. Laji oli kiertänyt minua viimeiset viisi vuotta ja nyt tämä ”mystinen taika” murtui. Hymyissä suin poistuttiin paikalta matkaa jatkamaan. 

Atlaksenkivitasku

Atlassiepot ja kruununokikanat tervehtivät meitä kun saavuimme Dayet Aoua:n. Paikka kuhisi kuvattavaa ja kamerat raksuttivat kuumeisesti. Itse keskityin kuvaamaan sieppoja, kruununokikanoja ja mustakaulauikkuja. Uikkuja pesii järvellä noin 1200 yksilöä ja ikinä en ole nähnyt vastaavaa koloniaa. Ällistyttävä näky.  

Syylänokikanan kuvausta

Syylänokikana

Mustakaulauikku

Mustakaulauikku kolonia

Kierrettyämme järven kokonaisuudessaan jatkoimme matkaa kohti Zeidaa. Tie nousi tasaisesti ja olimme parhaimmillaan yli 2100 metrin korkeudessa. Maasto muuttui hyvin metsäiseksi ja toisaalta ylänkömäiseksi. Eräästä metsävyöhykkeestä yhytimme apinalauman ruokailemasta. Pakko oli pysähtyä vähän kuvaamaan näitä sympaattisia kädellisiä. Laji on kaiketi joku makaki, mutta en ole lajimäärityksestä varma. 

"Makaki"

Ylänkömaisemaa 2000m korkeudessa

Päivän viimeiset valoisat tunnit vietimme Zeidassa, josta kepitimme huikean lintupäivän kruunuksi kaksi kaitanokkakiurua. Linnun havaitseminen teetti työtä vaikka laulu kyllä kuului melko helposti. Tiukka etsintä kuitenkin tuotti tulosta ja saimme ihailla kaukoputkilla upeaa kiurulajia. Paikalla pyöri myös runsaasti lyhytvarvaskiuruja ja pikkukiuruja sekä yksinäinen sarvikiuru. Yksilö oli yhteistyöhaluinen ja antoi kuvata itseään illan pehmeissä valoissa. 

Sarvikiuru

Yllätykseksemme päivä ei vielä ollutkaan ohi, vaikka pimeys oli jo saapunut. Matkalla hotelliin yhytimme tolpannokasta "päivystämästä mystisen aavikkohuuhkajan. Olipa tajuton päivä, 5 uutta lajia ja 2 uutta alalajia. Mieletöntä!

Menestyksellinen alku kesäisessä Marokossa

Wappuaatto meni rauhallisesti kotona pakatessa tavaroita Marokon reissua varten. Muutaman nukutun tunnin jälkeen lähdin ajamaan kohti lentokenttää, jonne saavuin hieman ennen aamu neljää. Lento oli lähtevä alkaneesta lakosta huolimatta. Hyvä näin, sillä tätä retkeä oli retkiporukkamme (Seppo, Jari, Jouni, Jani, Ilkka ja Hannu) kanssa suunniteltu kuukausia. Lento Lissaboniin sujui leppoisasta ja sain hieman nukuttua. Saavuttuamme Lissaboniin alkoi tunnelma kohota ja autonvuokraus suoritettiin ripeästi. Tunnelman kohottajana toimi muutama päivä aikaisemmin löytynyt Kelp Gull. 

Ajo pelipaikalle ei kauan kestänyt, mutta vastassa oli linnuista tyhjä merenranta. Vapaapäivä oli saanut ihmiset liikkeelle ja ranta kuhisi porukkaa. Ei auttanut kuin alkaa tapittaa varsin verkkaista lokkiliikennettä. Valitettavasti muutaman tunnin tapitus ei tuottanut toivottua tulosta. Jatkolento Casablancaan lennettiin lakosta johtuen Marrakech:n kautta, joten saavuimme päämääräämme varsin myöhään illalla. 

Muutaman nukutun tunnin jälkeen olimme jälleen liikkeellä ja kokoontuessamme autoille "plokkasin" kiitäjäparvesta yhden pienemmän kaverin. Lajimääritys varmistui kun linnun vaalea yläperä ja tasapäinen pyrstö näkyivät. Aamu alkoi siis varsin mainioissa tunnelmissa, sillä pikkukiitäjä oli minulle wp elis. 

Reilun tunnin ajon jälkeen saavuimme El Jadidan eteläpuoleiseen kylään, josta oli tarkoitus "kepittää" reissun ehdoton ykköslaji viiriäispyyjuoksija. Laji on hieman hankala havaittava, koska näkeminen on harvinaista ja vastaavasti linnun laulu kuuluu vain noin 50m. Hajaannuimme kahteen ryhmään, mutta kauas emme olleet ehtineet, kun Seppo toteaa walkie talkie:n et täällä nyt ääntelee yksi. Porukka kasaan ja lyhyen odottelun jälkeen matala puhallus kuuluu muutaman kymmenen metrin päästä. Olipa mieletön alku!

mustakottarainen

Viiriäispyyjuoksia hoituu

Pinnakahvien jälkeen Hannu ja Ilkka lähtivät toteuttamaan heidän reittiään ja me muut jatkoimme yhdessä kohti pohjoista. Useamman tunnin ajon jälkeen saavuimme iltapäivällä Merja Zerga:n, jossa oli tarkoitus viettää loppupäivä. Merenlahti oli ihan mieletön paikka ja lintuja näkyy varsin mukavasti. Parhaimmistoa edustivat niittysuohaukat, pikkutöyhtötiira ja kaksi 3-kv välimerenlokkia. 

Tapitusta Merja Zergassa

Paikalliseen tapaan kuuluen saimme seuraa rannalle ja hetken keskusteluiden jälkeen päätimme käyttää paikallis"opasta" tavoitelajimme löytämiseksi.  Hän vei meidät lahden toiselle puolelle, jonne saavuttuamme lähestyimme vielä kävellen rantaa. Kauan ei tarvinnut kävellä kun upea afrikansuopöllö lehahti lenttoon. Kamerat lauloivat ja linnun laskeutuessa lähistölle saimme vielä lisääkin kuvia tästä varsin harvinaisesta pöllölajista. 

Afrikansuopöllön yleisväritys on varsin tumma ja
 kermanvaalea naama erottuu selvästi

Lajin siivet ovat leveät, toisin kuin kotimaisella suopöllöllä.
 Lisäksi siiven takareuna on laajasti vaalea.

Nyt hymyillyttää