Kevyttä komppausta

Aamu aloitettiin rauhassa, kuten olimme Sepon kanssa sopineet. Jäimme siis alas komppaamaan lentokentän seutuja ja tietenkin minulla oli kiinnostus päästä näkemään eilen löytynyt Common Yellowthroat eli naamiokerttuli. Toisaalta ajattelimme, että luvassa ollut myrsky voisi tuoda sadetta mukanaan, joten siksikin alhalla voisi olla parempi näkyvyys päivän aikana. Sadetta ei oikeastaan saatu sitten koko päivänä ja tuulikin alkoi nousta navakaksi vasta iltapäivän tunteina. 

Painelin siis suoraan kerttulipaikalle ja aloin odotella. Odottelu palkittiinkin kun naamiokerttuli näyttäytyi nopeasti. Lintu oli lajityypillisesti "smyyka" eli piilotteleva ja kuvaaminen tuntui varsin haastavalta, koska lintu liikkui hyvän matalalla tiheässä kasvustossa. Välillä lintu katosi pitkiksi ajoiksi ja sitten yht'äkkiä saatoi ilmestyä näkyville muutamaksi sekunniksi. Piti siis olla hereillä, jos meinasi kuvia saada. 

Common Yellowthroat 1kv koiras

Aikani vietettyäni päätin jatkaa matkaa ja tsekata alapellot huolellisesti. Erilaiset käet olivat mielessä, mutta tyhjyyttä oli vain tarjolla. Kevyen lounastauon jälkeen jatkoin kylän yläpuolisille pelloille ja tuli katsottua marjapuut aika tarkkaan, Baltimore Oriole mielessäni. Ei auttanut ja niinpä valuin vielä loppupäiväksi kerttulipaikalle. Yllättäen ei kerttulista havaintoa kuvista puhumattakaan.

Illallisen jälkeen majatalon pitäjä Kathy oli järjestänyt Peter Alfrey:lle yllätys 10-vuotisjuhlat. Peter saapui Corvolle 2005 ja hänen visiittinsä jälkeen kaukaisesta saaresta on tullut wp-listaajien kuumin paikka joka ikinen lokakuu. Hän näki ennätyksellisen paljon todella kovia jenkkejä tuolla ensimmäisellä visiitillä. Vuonna 2006 saapui sitten puolenkymmentä lintumiestä saareen ja seuraavana vuonna kaksi ensimmäistä suomalaistakin. Näistä vuosista lähtien tänne on tultu aina isoin odotuksin ja varsin monesti ne ovat myös täyttyneet wp:n ensimmäisillä havainnoilla. On hyvin mielenkiintoista arvuutella, mitä tulevina vuosina tulee tapahtumaan saaren suosion kanssa. On selvää, että tämä kaukainen saari on paras paikka wp:n alueella nähdä jenkkejä, mutta kuinka kauan saarella on annettavaa wp-listaajien kuumimmalle kärjelle. Oletan, että seuraavan kymmenen vuoden aikana saamme tähän vastauksen.

Juhlapöydän tarjoilut

Peter puhetta pitämässä

Kauden ekat warblerit

Aamu alkoi sateisissa tunnelmissa mutta siitä huolimatta päätimme uhmata kohtaloamme nousemalla ylös. Kohteeksi valokoitui Ribeira do Vinte, jossa viime vuonna vietin useammankin aamun. Paikka on hyvin poikkeuksellinen, koska sieltä löytyy muihin Riberoihin verrattuna isoja havupuita. Ehkäpä juuri siksi paikalta on löydetty Catharus-suvun rastaita. Juuri nämä oli minunkin mielessäni kun kipusimme tihkusateessa Sepon ja Jannen kanssa kohti Ribeiraa. 

Keli huononi jokaisella askeleella ja Ribeiran sisään päästyämme vastassa oli aika haastavat olosuhteet. Sumu ja sade tekivät havainnoinnista mielenkiintoista, mutta aina pitää yrittää. Homma ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja varsin märkinä poistuimme Ribeirasta ennen yhtätoista. 

Ribeiro do Vinte

Ribeiro do Vinte

Lounastimme alatiellä, samalla vaatteita kuivattaen, koska sade oli loppunut ja aurinko paistoi jälleen lämmittäen.  Olimme juuri lopettaneet lounastaukomme, kun alkoi walkie talkie rätistä....jotain oli jossain...no onneksi toisto tarkensi tilanteen...parula...at picnik area...sinne siis..Matkaa ei juuri kilometriä enempää ollut ja saavuimme paikalle kärkijoukoissa. Homma oli aika levällään ja lintu kateissa. Pienen atrappisoittelun jälkeen sopivannäköinen lintu lennähtikin lähipuuhun ja pääsin mukavasti tilanteeseen mukaan. Northern Parula eli tiaskerttuli avasi kauden 2014 kerttulien osalta. 

Northern Parula

Northen Parula

Tiaskerttuli on lajina varsin helppo tunnistaa hyvin omintakaisesta värituksestä johtuen. Valkoiset leveät siipijuovat näkyvät yleensä hyvin ja kurkun keltainen väritys on helposti havaittavissa. Lajin nokka on terävä ja vastaavasti pyrstö lyhyt. Kuvien lintu on 1kv. 

Loppupäivä menikin sujuvasti eilistä Philadelphia vireota eli kanadan vireota etsiessä. Lintu kyllä näkyi, mutta itse myöhästyin tilanteesta noin 30 sekunttia. Uutta tilaisuutta ei enää suotu vaikka joitakin tunteja tuli lajia etsittyä. Alkuillasta löytyi vielä Common Yellowthroat eli naamiokerttuli lentokentän läheisyydestä. Itse en siihen tänään panostanut, koska löysin sellaisen viime vuonna Corvolta sekä näin vielä toisenkin linnun viime vuotisen jaksoni aikana.

"Henkilökohtainen välipäivä"

Aloitimme aamun mitä upeimmassa kelissä Poco do Aqua:sta. Paikka on yksi upeimmista ja yläpäästä alkaen saa "lasketella" mukavasti ripeiran rinnettä alas. Toki välillä on haastavia kohtia, mutta pääsääntöisesti kyseessä on helppokulkuinen repeira. Päätimme ottaa Jannen ja Sepon kanssa varsin rauhallisesti ja pysähdellä riittävästi, jotta voisimme tsekata linnut huolella. No eipä eteemme osunut mustapääkerttuja, peippoja, kanarianhemppoja ja lehtokurppaa ihmeempää.

Poco do Aqua

Noin puolessa välissä tapasimme tanskalaiset Jens:n ja Tom:n, jotka olivat tulossa ripeiraa ylöspäin. Huikasimme muutaman sanan ja toivotimme menestystä toisillemme. Emme olleet juurikaan päässeet eteenpäin, kun walkie talkie antoi kertoa, että philadelphia vireo at Poco do Aqua....mitä hittoa!! Pojat olivat sitten plokanneet liikkuvan linnun hieman meitä ylempää...no ei auttanut kipuaminen ja odottelu...lintu ei meinaan enää näyttäytynyt löytöpaikalta. Lopulta päätimme valua alaspäin. 

Keskitielle päästyämme, oli loppupäivän suunnitelmat aika levällään...lähdimme laahustamaan kohti Da Pontea ilman suurempia suunnitelmia. Lopulta ohitimme tyylikkäästi Ponten sillankin jatkaaksemme matkaa kohti kylää. Kohta alkoi walkie talkie sähistä...olimme väärällä puolella kuullaksemme, mistä nyt oli kyse...jotakin oli Fojossa...Toistopyynnön jälkeen päättelimme, että vireo oli nyt löytynyt uudelleen Fojosta...hetken pähkäilimme, että pitäiskö lähteä...no ei....

Olimme jotakuinkin jo kylässä, kun saimme kuulla, että todellakin vireo oli löytynyt uudelleen ja näkynyt vielä ihan hiton hienosti...just..."laiskuus" kostautui nyt varsin opettavaisella tavalla. Aina pitää lähteä - AINA! Pienen kahvitauon jälkeen lähdettiin vielä Sepon kanssa iltaretkelle lentokentän maastoihin. Tälläkertaa sendari palkitsi bobolink:lla. 

bobolink

Päivän aikana saaressa nähtiin jo mainittujen lisäksi ainakin 2-3 scarlet tanageria ja red-eye vireo.