Pohjustusta SM-ralliin

Kuusamo kerää lintumiehet kesäkuun toisella viikolla, koska siellä mitellään vuosittain lintubongauksen  SM-kilpailut. Tänä vuonna oli vuorossa jo 31:n peräkkäinen linturalli. Ralli on vuosien aikana kokenut nousu- ja laskukausia, mutta viime vuosina rallijoukkueiden määrä on vakiintunut noin 20 - 30 joukkueen vuosivahvuuteen. Rali on niin sanottu pohjustettava ralli eli joukkueet panostavat hieman joukueesta riippuen joko runsaan viikon tai vain muutamia päiviä Kuusamon lintutilanteen kartoittamiseen. Itse ralli on tunnin liukumalla alkava 24 tunnin rali. Rallin siis saa aloittaa klo 09, mutta sen tulee alkaa vimeistään klo 10. Liukuma antaa pientä taktikoinnin mahdollisuutta aloituksen suhteen. 

Oma joukkueeni Team-75 on osallistunut ralleihin muutaman kerran 2000-luvulla, mutta viimeiset vuodet vuodesta 2012 olemme olleet puoli vakavasti mukana rallissa. Tämän johdosta olemme joukkueen kanssa pohjustaneet, eli tutustuneet Kuusamon lintutilanteeseen käytännössä reilun viikon. Kuten kulunut sanonta on kuulunut, niin pohjustaminen on koko rallin paras osuus ja itse ralli sitten vain pakollinen suoritus. Näin oli tänäkin vuonna. Joukkueemme tehopohjustaja Mika Korkki saapui jo Kuusamoon 30.5.2014 ja veti siis lähes kahden viikon yhtäjaksoisen pohjustussession maastossa. Itse pystyin töiden lomassa pohjustamaan 5-8.6 ja 12.6. Alla siis juttua hieman pohjustusjaksostamme.

Jo ennen Kuusamoon siirtymistä olimme tehneet kartta ja lintudata-aineiston osalta ns.paperityöpohjustuksia aikalailla. Meillä oli hyvin tiedossa, että nyt oli todellinen lintuvuosi menossa Kuusamossa. Maastossa oli odottamassa runsaasti pöllöjä, haukkoja ja laululintuja. Lisäksi muutama rari kuten ruusukottarainen odotti pohjustajien saapumista. Pohjustaminen alkoikin varsin leppoisissa tunnelmissa ja nopeasti joukkueemme pohjustuslajit kipusivat yli 120 lajiin. Ja mikäs olikaan pohjustaessa, kun maisemat ja ilmat olivat ihan superhyvät.

'

Järvien selät on hyvä tarkistaa yön rauhallisina tunteina

Aamun valjetessa siirrytään soille

Kanalintuja tapaa Kuusamossa varsin kivasti yöaikaan hiekkateillä. Omalle kohdalleni osui pohjustuksen aikana useita ukkometsoja ja muutama koppelokin. Yhdestä koppelosta sain otettua muutaman ruudun ennen linnun siirtymistä metsän siimekseen. 

koppelo on kyllä komea ilmestys

Laululintuja oli erityisen hyvin saapunut Kuusamoon. Aina mukavia lajeja, kuten tiltaltteja, sirittäjiä ja hernekerttuja löytyi runsain mitoin sopivista biotyypeistä. Meille aikaisemmin vaikeita lajeja kuten pensaskerttuja löytyi myös neljä lintua ja tulipa Mikan toimesta löydettyä myös spondet satakieli ja heinäkurppa. Kovia lajeja molemmat. Myös pikkusieppo ja molemmat paremmat sirkut hoituivat pohjustuslistaa kaunistamaan. 

Kemilä oli tänävuonna ehdoton laululintukohde ja siellä todella kamaa riittikin. Paikalla luritteli samanaikaisesti viitakerttunen, kultarinta, pikkukultarinta, hernekerttu, tiltaltti ja sirittäjä sekä viitasirkkalintu. Todellinen bonus oli marjapensaiden alla mönkinyt ruusukottarainen. 

"pastori" eli ruusukottarainen

Rallin aloituskokous järjestettiin 11.6.2014. Aloituskokouksessa käydään läpi tulevan rallin säännöt ja valitaan ralli jury, ongelmatilanteita ratkomaan. Itse olen saanut osalistua jury:n toimintaan viime vuosina ja luottamusta tuli tälläkin kertaa. Siitä nöyrä kiitos läsnäolleille. 

Varsinaisen pohjustuksen loputtua oli aika vetää maastotyöt yhteen ja kokoontua joukkueen kanssa miettimään rallireittiä ja rallistratagiaa. Pohdittavaa riittikin, koska ilmojen herra oli päättänyt sotkea kuviot totaalisesti. Luvassa oli lähes yhtämittaista sadetta ja kylmää...yöllä vain +2...hyr...

Vasemmalta oikealle, Kalle, Mika, Harry ja Antti pohtimassa rallistrategiaa

Pohjustusvaihe meni joukkueeltamme paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Saimme kasaan 146 lajia, joka paransi viimevuotista ennätystämme 12 lajilla. Muutenkin pahoja puutteita ei päässyt jäämään vaan kaikki olennainen tuli kaivettua esiin. Ehkä pohjustuksen tasosta kuvaa hyvin vertailu legendaarisen ja monivuotisen voittajajoukkue Doz k Hahn:n pohjustuslajien määrään, joka oli tänä vuonna 148. Ero ei ole enää kovin iso.. 

Peruslajit II ja III sekä huutolajit kartalla

Koska keli oli ennusteen mukaan kohtuullisen karu, päätimme laatia kaksi vaihtoehtoista rallireittiä. Tällä kaksikolla pystyimme muuttamaan tarvittaessa rallin aikana vielä hallitusti suunnitelmiamme.  Olennaista oli, että emme joutuisi rallissa ajamaan edestakaisin kauheasti ja pystyisimme hyödyntämään maksimaalisesti alun lämpimän ja aurinkoisen jakson ennen sateen sekä kylmyyden saapumista. 

Reitit I ja II

Manna kuvauspäivä

30.4.2014

Herätyskello keskeytti kyllä todella sikeät unet klo 0540. Taisi edellinen vähemmän uninen yö kiitettävästi painaa, mutta jokatapauksessa uni siis maistui. Tarkoitus oli mennä kevyelle aamuretkelle ennen aamiaista, mutta homma pysähtyi majoituksen rappusille. Vettä tuli lähes vaakatasossa kiitettävän tuulen saattelemana. Ei muuta kuin takaisin pehkuihin.

Aamiaisen aikoihin saapui vielä Tomas vahvistamaan joukkuettamme. Hänen lento oli mennyt mainiosti ja oli innolla lähdössä retkelle meidän muiden kanssa. Ei muuta kuin kamat uudelleen selkään ja ulos. Homma lähtikin aika mainiosti liikkeelle, kun jo rappusilta Tero "blokkasi" alppinaakka parven vastapuolen rinteeltä. Aika makoisa oli kuitata yksi wp-elis taas plakkariin. 

Tiukkaa tapitusta

Hymyissä suin lähdettiin kipuamaan kohti ylärinteitä. Matkalla kuului kultahemppojen ääntä ja jokunen kulorastaskin näkyi.  Tarkoituksemme oli nousta tänään hieman korkeammalle kuin eilen. Kelikin oli muuttunut upeaksi.

Noustuamme jonkin matkaa pysähdyimme tarkastamaan tilanteen, että olisikohan mitään näkyvillä. Yllättäen löysimme ylärinteestä parven rakkapunavarpusia. Pienen pohdinnan jälkeen lähdimme Petrin, Jannen ja Sepon kanssa edelleen nousemaan rinnettä ylös kohti lintuja. Aikamme noustuamme saimme linnut näkyviin ja kuviakin alkoi syntymään.  Tilanne meni varsin mielenkiintoiseksi, koska lintuja oli nyt myös näkyvillä avoimesti niityllä alapuolellamme, jossa Tero, Ville ja Tomas niitä ihmettelivät. Seppo ja Janne päättivätkin lähteä alas kuvailemaan paremman valon toivossa.

Minä ja Petri jatkoimme kiipeämistä välillä ryömienkin. Linnut eivät olleet mitenkään erityisen arkoja, mutta eivät myöskään mitään helposti lähestyttäviä. Saimme kyllä kuvia ja erityisesti saimme tuntumaa miltä vuorikiipeily voisi tuntua...

Koiras rakkapunavarpunen

Petri työstää

Tarpeeksi kuvattuamme päätimme palata alas, jossa Janne ja Seppo edelleen kuvasivat lintuja leppoisassa aamuvalossa. Liityimme joukkoon ja saimmekin nyt kuvailla kivasti niin koiraita kuin naaraitakin.

Koiras

Naaras

Janne tykittää

Tero, Ville ja Tomas jatkoivat jo edeltä ylöspäin lumikanojen toivossa. Me taas aikamme kuvattuamme lähdimmekin suunnitellusta poiketen jo alapuolen pusikoihin. Jos vaikka vuorileppälintuja näkyisi. Matkalla alas yhytimme muutaman vuorihempon, mutta valitettavasti kuvia tästä ssp brevirostris alalajista ei onnistuttu saamaan.

Itse jäin vielä yrittämään kuvailla vuorikirvisiä, kun Seppo ja Petri jo jatkoivat alaspäin. Kirviskuvaus ei tuottanut yhtään mitään, joten minäkin päätin jatkaa matkaani. Saavutettuani puskat, päätin lähteä kiertämään niitä eri puolelta mitä Seppo ja Petri olivat kulkeneet. Lintuja olikin kivasti liikenteessä. Erityisesti rautiaista, vuoritiltaltteja, pajulintuja ja yksi pensaskerttu. Puolessa välissä yhytin sepelrastaan, joka jopa antoi ottaa itsestään muutaman ruudunkin.

Tapasin pojat puskien alapuolella, josta päätimme sitten jatkaa matkaa jokivarren puskiin. Matkalla alkoi näkymään päivän selkeä ykkösmuuttolaji eli pikkulepinkäisiä. Muutama niistä oli ihan yhteistyöhaluisia kuvaukseenkin.

pikkulepinkäinen, koiras

Kompattuamme aikamme jokilaakson puskia suhteellisen laihoin tuloksin, porukka jakautui osa kylälle oluelle ja osa jo päiväunia nauttimaan. Minä jäin vielä hieman kuvailemaan pikkulintuja ja testailemaan toimiiko "suhistelu" paikallisiin "hysyihin". Näytti toimivan, koska pajulinnut, vuoritiltaltit ja yksittäinen pyrstötiainen näyttäytyi jopa kuvauksellisesti.

Oman kuvausprojektinin keskeytti Sepon Walkie Tolkie päivitys...vuorileppälintuja kuvattavissa. Nopeasti tielle ja pelipaikalle. Pienen odottelun jälkeen yksi kolmesta linnusta näyttäytyi ihan kivasti. Tosin välimatkaa oli 300mm turhan paljon. Päätin kokeilla jatketta, koska valoa piisasi näin keskipäivällä. Odottelu palkittiin nyt kahden linnun voimin. Muutama kuvakin syntyi, vaikka valo olikin aika kova.

vuorileppälintu, koiras

"kirjurin" oma työnäyte

Kohtuullisten kuvien saattelemana päätettiin siirtyä kylälle wappuoluelle. Paikallinen olut kyllä maistuikin auringon paistaessa terassille. Seuraakin oli ihan mainiota hanhikorppikotkineen ja kalliopääskyineen.

Vuoriston kutsu

28-29.4.2014

Iltapäivällä oli aika hypätä lentokenttäbussiin ja matkata kohti Helsinki-Vantaan kautta Georgiaan. Neljän jälkeen olimme seikkailleet läpi turvatarkastukseen ja istahdimme hetkeksi odottamaan lennon lähtöä. Tunnelma alkoi nousta, kun kävimme läpi tavoitelajilistojamme. Osalle oli tulossa vain muutama uusi laji, mutta sitäkin makoisampia WP-pinnoja. Itselleni oli tarjolla hyvällä tuurilla yli 10 uutta lajia.

Lähdön tunnelmaa...vasemmalta oikealle
Seppo, Kalle, Janne, Ville, Tero ja Petri

Lento lähti hieman myöhässä Istanbuliin, mutta tämä ei onneksi haitannut. Jatkolentoon oli kuitenkin riittävästi vaihtoaikaa ja vastaavasti tämäkin lähti hieman myöhässä. Kone laskeutui noin 0345 Tbilisiin. Tunnelma kentällä oli kohtuullisen outo, sillä mediaa hyöri terminaalissa ihan riittävästi, koska samalla lennolla saapui Georgian judojoukkue takaisin kotimaahansa. Pokaaleista päätellen jotkut kisat eivät olleet menneet ihan surkeasti ;-)

Georgian lippu

ad partakorppikotka

Pienen sekoilun jälkeen löysimme kuskimme, joka oli sovitusti meitä vastassa. Rahanvaihdon jälkeen oltiin valmiit hyppäämään bussiin. Bussin keinutti meistä useimmat vielä uneen ja itsekin siinä vielä hetken torkuin. Aamu valkeni hiljalleen ja lintujakin alkoi näkymään. Tie vei meitä aina korkeammalle ja Suunto näytti parhaimmillaan 2200m. Lunta oli paikka paikoin ihan reilustikin, mutta myös pälvipaikkoja. Muutamalla pysähdyksellä tuli havaittua vuorikirvisiä, alppivariksia ja tunturikiuruja ssp. Penicillata. Lähestyessämme Kazbegia, Ville plokkasi taivaalta ison pedon. Bussi parkkiin ja ulos. Kas, makea ad partakorppikotka kaarteli rauhallisesti meikäläisen WP-elikseksi.

Loppumatka menikin maisemia ihmetellessä ja majapaikkakin löytyi pienen etsinnän sekä kyselyjen jälkeen. Majapaikka oli paikallista talokantaa edustava betonirakennus, jossa oli varmasti majoitustilat noin kymmenelle hengelle. Varusteiden vaihdon aikana emäntä oli loihtinut meille ihan mielettömän aamiaisen, joka maistui myös taivaalliselta.

majapaikka

Vatsat pullollaan lähdimme vihdoin retkelle kipuamaan vuorta ylös. Montaa sataa metriä ei tarvinnut kiipeä, kun löytyi jo parvi kultahemppoja ja vuorikirvisiä pöyri ihan jokapaikassa.  Pikkusieppo oli mukava yllätys, kuten myös metsä-ja lapinkirviset. Jatkoimme matkaa vielä hieman ylöspäin, kunnes yht'äkkiä alkoi kuulumaan kaukasianlumikanan ääntä. Yritimme löytää lintuja rinteestä, mutta vain Tero ja Ville onnistuivat näkemään lyhyesti lentäneet linnut.

Hakiessamme lumikanoja, löytyi rakkapunavarpusia ja kaukasianteerikin lähes samoilta mestoilta. Valitettavasti välimatkaa oli ihan liian paljon minkäänlaiseen kuvausyritykseen. Toisaalta oli helpottavaa, kun target-lajit hoituivat näin leppoisasti ja suhteellisen matalalta.

Hetken ihmettelyn jälkeen lähdimme laskeutumaan kohti laakson pusikoita. Vuorikirvisiä ja kivitaskuja näkyi matkalla ja lähestyessämme pusikkoa alkoi kuulua tiltalttimaista laulua. Päästyämme pusikon luokse löytyi linnukin kivasti. Vuoritiltaltti päätyi komistamaan päivän lajisaldoa ja meikäläisen WP-elislukua 590. Itse jäin vielä kuvailemaan lintua toisten jatkaessa jo alemmas. Kaveri ei vaan ollut kovin yhteistyöhaluinen, mutta jotain dokumentikamaa tuli saatua. 

vuoritiltaltti

Kohta jo "pärähti" walkie tookie, kun Tero viileästi totesi, että mahdollinen vuorileppälintu. Keräilin kamat rauhassa ja lähdin valumaan alas.  Seurasin tilanteen kehittymistä walkie tolkin kautta ja selkeästi siellä nyt oli ns. "tilanne päällä".

Ehdin rauhallisesta siirtymisestä huolimatta mainiosti mukaan tilanteeseen ja kohta jo minunkin WP-listaani komisti tämä upea varpuslintu. Yksilö ei vain ollut yhteistyöhaluinen ja kuvat jäi ottamatta. Tilanteen rauettua päätimme valua kylälle nauttimaan ansaitut pinnaoluet. 

Paikallinen Kazberg-panimon olut oli varsin maittavaa ja kävi päähän lähes valvotun yön jälkeen varsin ponnekkaasti. Pikku hiprakassa vaelsimme takaisin majoitukseemme ottamaan pienet "välikuolemat". Reilun tunnin unien jälkeen pää oli todella sekaisin...mutta pienen tokenemisen jälkeen lähdimme vielä pienelle iltaretkelle. Mitään kultahemppoja parempaa ei näkynyt.