Ensiaskeleet Corvolla

Aamu alkoi jälleen reippaalla sateella ja aamiaisen jälkeen päätimme lähteä katsastamaan Cabo da Praian kahlaajatilanteen. Tilanne oli melko samanlainen kuin illalla. Kanadantyllit, valkoperäsirrit ja muut kahlaajat olivat edelleen paikalla. Koska keli on surkea ajattelimme käydä uudelleen Angra do Heroismon satamassa hoitamassa paksunokkauikku Markulle wp-vuodariksi. Hän oli saapunut illalla vahvistamaan suomalaistiimiämme. 

Keskipäivällä oli aika jättää Terceira taakse ja lähteä Hortan kautta kohti Corvoa. Lennot sujuivat kohtuullisen mallikkaasti ja saavuimme useiden muiden lintumiesten kanssa saareen kahden aikoihin. 

Majoittumisen jälkeen lähdimme kiertämään lentokentän ympäristöä, koska päivän aikana paikalta oli nähty heinäturpiaali ja punasilmävireo. Vaikka katselimme jokaisen linnun tarkkaan, ei etsimiämme löytynyt. Paikalliset kottaraiset, peipot, varpuset, mustarastaat ja mustäpääkertut pitivät retkeilijät vireinä :-)

Lintujen katselun ohella ehti ihmetellä myös muuta luontoa, perhosia ja sirkkoja. Alla yksi hauskannäköinen sirkka.

Illaksi menimme tuulimyllyille staijaamaan meriliikennettä. Ajatuksena oli löytää keltanokkaliitäjien joukosta isoliitäjiä, joka olisi minulle uusi wp-laji. Yritys palkittiin, kun löysin yhden linnun lentemässä keltanokkaliitäjien joukossa. 

Onnistuneen "projektin" myötä lähdimme majoitukseen hieman siistiytymään illallista varten. Puuhastelumme keskeytyi porukan huutoihin....lajista ei ollut vielä mitään hajua kun ryntäsin huoneestamme ulos. Pihalla porukka tähysteli taivaalle ja itse juoksin Markun viereen kysymään mistä oikein oli kyse. Britit olivat löytäneet majoituksen läheltä punarintakardinaalin, joka tietenkin oli nyt häviksissä. Yht'äkkiä lintu lensi meidän yli ja itsekin näin lentävän linnun, joka laskeutui rinteeseen. Yrittämisestä huolimatta lintua ei enää illan aikana löytynyt. No, toivottavasti löytyy vielä uudelleen, koska pinnaa en ottanut lentävästä linnusta, josta en oikeasti nähnyt oikein mitään. 

Ensimmäiset amerikkalaiset myrskyn silmässä

Tuuli oli voimistunut myrskyksi yön aikana ja heräsin muutamaan otteeseen ikkunoiden paukkeeseen. Hetken mietittyäni laitoin sukkani ikkunoiden väliin ja näin niiden pauke lakkasi. Aamulla myrsky jatkoi luonnon riepottamista ja ensimmäiset askeleet otettiin kunnon trooppisessa kelissä. Vettä ja tuulta sai aistia ihan toden teolla. 

Ensimmäiseksi menimme Paul da Praian, mutta emme havainneet liejukanaa ja silkkihaikaraa kummoisempaa. Jatkoimme matkaa satamaan, mutta näkyvyys oli todella karsea. Muutamia lokkeja kyyhötti satama-altaassa ja ensimmäiset kaksi valkoperäsirriä lensi jostain eteemme. Myös yksittäinen pikkukuovi lensi ohitsemme, mutta valitettavasti yksilö oli Euroopan kantaa. 

"Aamun ankeutta"

Paul da Praia:n puskat saavat kyytiä

Surkeasta kelistä huolimatta jatkoimme matkaa legendaariselle Cabo da Praia:n kahlaajarannalle. Kelistä huolimatta löysimme mm. keltajalkaviklon, kanadantyllin ja punajalkaviklon, joka on paikallisesti kova laji. Ihmetellessämme kahlaajia saapuivat paikalle myös ystäväni Seppo ja Hannu. He olivat juuri saapuneet saarelle ja lento oli kuulemma ollut ikimuistoinen :-)

Hetken jutustelun jälkeen lähdimme kohti Angra do Heroismon satamaa, jossa on viihtynyt jo lähes kaksi vuotta amerikkalaislaji paksunokkauikku.  

Paksunokkauikun etsintää

Lintu löytyikin aika nopeasti veneiden välistä. Yritin ottaa muutaman dokumenttikuvan siitä - alla yksi näistä.

Paksunokkauikku

Uikun jälkeen kävimme lounastamassa ja tämän jälkeen päätimme mennä etsimään saaren sisäosissa jo pidempään viihtynyttä amerikanharmaalokkia. Maisemat olivat kyllä hyvin samanlaiset kuin Irlannissa. Varsinkin kun keli oli aika surkea.

Reilun tunnin etsinnän jälkeen etsimämme löytyi. Lintu on todennäköisesti toisen kalenterivuoden yksilö ja paljon vaaleampi kuin aikaisemmin näkemäni yksilö. Näin elokuussa 2010 Irlannissa ensimmäisen kalenterivuoden yksilön ja nyt olikin mielenkiintoista vertailla pukutuntomerkkejä.

Amerikanharmaalokki

Iltapäivällä keli parani ja aurinko alkoi jälleen paistamaan. Päätimme viettää loppupäivän kahlaajia ihmetellessä. Matka jatkui siis takaisin Capo da Praia:n. Vuorovesi oli nyt korkealla, joten linnut olivat kivasti näkyvillä myötävalossa. Paikalla näimme mm. 19 valkoperäsirriä, 5 isosirriä, 4 kuovisirriä, suosirrejä, pulmussirrejä, 2 keltajalkavikloa, 2 punajalkavikloa, amerikanrantasipin, 16 mustapyrstökuiria, 2 tylliä, 2 kanadantylliä ja 10 tundrakurmitsaa.
 

kahlaajien ihmettelyä

Capo da Praia

Kahlaajien katsomisen välissä käväisimme Hannun ja Sepon kanssa katsastamassa meriliikenteen ja tilanne näytti aika hyvältä. Keltanokkaliitäjiä risteili sinne ja tänne ja näin olin saanut jo neljä uutta WP-pinnaa päivän aikana. Vaikka aamulla näytti siis pahalta, kääntyi päivä varsin hyväksi. Oli todella mielenkiintoista katsella talvipukuisia kahlaajia ja opetella niiden pukutuntomerkkejä. Myös lokkirintama tarjosi ihan kiitettävästi päänvaivaa.

Saapuessamme majoitukseen oli "härkätaistelu" jälleen alkanut. Tälläkertaa näyttämönä toimi majoituksemme eduskatu ja näin mekin pääsimme kantamuksinemme osalliseksi tästä "juhlasta". No pääsimme ehjin nahoin huoneisiimme ja olihan sitä pakko mennä parvekkeelle seuraamaan.

Härkä ja sen kohde

"tilanne päällä"

Euroopan halki kohti pikkusaarta

Nyt alkanutta lähes kahden viikon ulkosaariretkeä ei oltu mitenkään suunniteltu tälle vuodelle. Ajatus keikasta Azoreille oli toki mielessä, mutta suunnitelmissa vasta vuonna 2015. No asiat eivät aina mene näin ja elokuun lopussa ystäväni Markku soitti ja kysyi mahdollisuuksistani lähteä lokakuun alussa Corvolle. Vaikea tuollaiseen kysymykseen on kieltävästi vastata ja aloin heti järjestelemään asioita. Yllättäen kaikki loksahti paikalleen ja varausten, duunien ja lasten hoitojen osalta retki oli siis mahdollista tehdä.  Seuraavina päivinä pyrin päivittämään sanoin ja kuvin retkeäni eri Azoreiden saarissa. 

Vaatimaton 14 tunnin menomatka alkoi sateisesta Helsingistä ja lento lähti hieman myöhässä. Onneksi ei kuitenkaan liian myöhässä, koska ensimmäinen vaihtoni Genevessä oli aika tiukka. No vaihto meni ihan ok - tosin isoimman mietintäaiheen antoi lentoni aikana Suomesta löydetty aavikkokultarinta. Lintu  oli vasta Suomen toinen havainto ja ensimmäinen bongattavissa oleva. No ei auttanut jäädä harmittelemaan - elämä on valintojen tekemistä ja nyt olin saanut mahdollisuuden matkata kauas ja niimpä seuraavan lennon myötä saavuin Lissaboniin. 

Siellä minulla oli 5 tunnin vaihtoaika ja aikomukseni oli yrittää Lissabonin lähettyvillä esiintyviä C-kategoria lajeja. Kaikkiaan alueelta löytyy 4 tällaista, joista päätin kokeilla mustapääkutojaa, kultapiispaa ja vahanokkaa. Riisimainan olin päättänyt jättää paluumatkalle. Auton vuokraaminen kävi helposti  ja pääsin matkaan kohtuullisen nopeasti. 

Esiintymispaikka löytyi kivasti retkiraporteista tuttujen koordinaattien avulla. Heti kun hyppäsin autosta ulos kuului aivan valtava sirkutus ja laulu. Syke kohosi joka askeleella ja ajatukset uusista lajeista veivät miehen mukanaan. Laulava pikkulintuparvi osoittautui vahanokkaparveksi ja lintuja oli noin kymmenkunta samassa parvessa. Odottelukaan ei tuottanut uusia lajeja ja niimpä lähdin kiertämään aluetta.

Puskissa pyöriminen pisti hien pinnalle, koska ilma oli vaatimattomasti +26 ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Täällä oli siis täydellinen lomailukeli :-)

C-kategorialajien habitaattia

 Vaikka yritin katsoa jokaisen puskan ja linnun tarkasti ei etsimiäni vaan tuntunut löytyvän. Välillä kyllä etsiminen meni kohtuullisen haastavaksi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Haussa on siis varpusta pienempiä pikkulintuja ja paikalliset puskat ovat kohtuullisen tiiviitä.

Lähes kahden tunnin komppaaminen ei tuonut enää uusia lajeja. Paikalla kyllä näkyi mm lehmähaikara, harmaahaikara, tuulihaukka, harmaasieppo, samettipääkerttu, heinäkerttu, peukaloinen, keltahemppo ja lisää vahanokkia. No ei auttanut kun palata takaisin lentokentälle yhden uuden lajin voimin. Paluumatkalle jäi siis haettavaa.

Viimeinen lentoni kohti Terceiraa lähti ajallaan ja saareen saavuimme hieman yli seitsämän paikallista aikaa. Majoituspaikkakin löytyi helposti ja mukavaksi yllätykseksi samassa majatalossa oli kaksi saksalaista lintumiestä majoittuneena. Heidän ja talon isännän kanssa rupateltiin pitkälle iltaan. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla ilmaiseksi, koska saaressa on käynnissä iso härkäfestivaali. Päivällä härkiä juoksutetaan kaduilla ja illalla ihmiset kiertävät talosta toiseen syöden ja juoden. Luonnollisesti musiikki myös soi ja soi muuten aika pitkään aamulle :-)  

Talon isäntä ja isännän tarjoilut