Utö 5-7.8.2011

Heinäkuun helteiden myötä myös lintumaailma oli siirtynyt hiljalleen syyskauteen. Aikuisten arktisten kahlaajien muutto oli käynnistynyt jo heinäkuun alussa ja kuun vaihteen tienoilla muuttojoukkoihin liittyivät hiljalleen myös nuoret linnut. Itselläni halu päästä kuvaamaan kahlaajia kasvoi päiväpäivältä. Päätimme lähteä avaamaan syyskauden Suomen eteläisimmälle ympärivuotisesti asutetulle saarelle Länsi-Turunmaan Utö:n. Retkiseuran muodostivat Parikkalassa asustelevat Hanna ja Janne Aalto sekä turkulainen Jani Laaksonen. Menomatka taittui leppoisasti Eivorilla ja helteiseen saareen saavuimme hieman ennen puoltayötä.

Lauantai 6.8.2011

Herätyskello herätti armottomasti klo 0500. Nopean aamiaisen jälkeen kipusimme kukin vuorollaan majakalle merta ihmettelemään. Meno merellä oli varsin rauhallista, muutamaa ruokkiparvea lukuunottamatta. Tunnelma oli muutenkin hyvin kesäinen, koska lämpötila nousi nopeasti + 20 tienoille eikä voimakas lounaistuulikaan tunnelmaa viilentänyt.

Janne staijaa "tyhjää" merta

Koska merellä ei oikein tapahtunut mitään, päätimme lähteä tutustumaan saareen. Saaren arvomaailmasta kertoo hieman alla oleva kyltti.

Kuvaajan kevyt kenttävarustus

Aamupäivän hetkellisen sateen jälkeen kylältä löytyi jo viikon paikallisena ollut töyhtökiuru. Laji ei ole kauhean arka, mutta kuvaamiseen tulee suhtautua nöyrästi...ryömimällä lintu päästi kuvaajat riittävän lähelle ja muutenkin matala asento antoi mielestäni mukavan kuvakulman kuvaamiseen. Vasemman puoleinen ryömijä tottelee nimeä Kari Kaunisto ja oikealla allekirjoittanut.

Töyhtökiuru, 6.8.2011 Utö

Töyhtökiuru, 6.8.2011 Utö

Töyhtökiurukuvauksen jälkeen päätin lähteä saunalahdelle katsomaan pesiviä mustakurkku-uikkuja. Saarella pesii tänävuonna 3 paria uikkuja ja niiden poikaset alkavat olla tässä vaiheessa kesää jo isoja. Uikut löytyivät helposti, mutta varomattomasti liikkuva kuvaaja sai ne siirtymään suojaisasta lahdesta hieman ulommas merelle. Jäin kuitenkin odottamaan paikoilleni, jos vaikka uikut hyväksyisivät tunkeilijan. Tunnin odottelun jälkeen aikuiset linnut alkoivat uskaltaa kalastella hieman jo lähempänä rantaa, mutta varsinaiseen kuvausetäisyyteen ne eivät tulleet.

Aikuinen tuo kalaa poikaselle

Poikanen kerjää ruokaa aikuiselta "roikkumalla" selässä

Saunalahden rannoilla partioi myös useampi nuori tuulihaukka. Linnut leijailivat lounaistuulessa tarkkaillen rantavyöhykettä. Parhaimmillaan lintuja oli 6 ja jokunen onnistui saada myös myyräpaistia. Aikani lintujen touhuja tarkkailtuani lähdin varovasti lähetymään niitä. Linnut eivät olleet mielettömän arkoja vaan keskittyivät tiukasti myyräjahtiin. Konttasin kuvausetäisyydelle. Hetkittäin yksittäinen lintu leijaili aivan viereen. Pulssi kohoten aloin kuvaamaan lintuja, tiedostaen tilanteen ainutlaatuisuuden. Tohkeissani kuvasin varmasti yli 200 ruutua, mutta tarkistamatta kertaakaan kameran asetuksia. Lopulta lintujen siirtyessä etäämmäs, tarkistin saaliin. Pettymys oli aika armoton, kun huomasin, että olin työskennellyt kokoajan väärillä asetuksilla.....Alla kuitenkin muutama ruutu.

Nuori tuulihaukka, 6.8.2011 Utö

Nuori tuulihaukka 6.8.2011 Utö

Saunalahden jälkeen päätin hakea majoituksesta piilokojuni ja lähteä valmistelemaan illan kahlaajakuvausta. Saaren itäranta on paras paikka niiden kuvaamiseen ja iltavalo antaa mukavan värimaailman itärannalle. Mukanani ollut tuolikoju on helppo pystyttää ja valmistelut olivat nopeasti ohitse. Oli aika siirtyä päivälliselle.

Saarinäkymä idästäpäin

Kojuni itärannalla

Näkymä kojun sisältä

Kuuden aikoihin lähdimme majapaikasta siirrytään Hannan kanssa kojuuni. Ilta oli mitä kaunein, tuulen ollessa hieman laantunut. Ranta oli tyhjä, mutta päätimme kuitenkin jäädä kytikselle.  Ensimmäisen tunnin aikana ei tapahtunut yhtään mitään, mikä sinällään ei ole uutta. Ranta-alueella kuitenkin kuuluin kahlaajien ääniä, joten tiesimme mahdollisuuksia olevan. Lopulta yksinäinen tylli uskaltautui laskeutua rannalle. Olimme aivan hiljaa ja annoimme linnun rauhoittua. Lopulta aloimme kuvaamaan, kun lintu alkoi ruokailla rauhallisesti. Kuvaillessamme tylliä rannalle laskeutui lisää kahlaajia. Tulijat olivat liroja. Pikkuhiljaa rannalle alkoi tulla lisääkin tyllejä sekä lopulta myös suosirrejä ja valkovikloja. 

Linnut ruokailivat rauhallisesti noin 10 metrin päästä meitä ja saimme kuvailla niitä mainiossa iltavalossa.  Välillä ne pelästyivät jotakin, mutta lyhyen lentopyrähdyksen jälkeen ne palasivat aina uudelleen ja uudelleen kuvattavaksi. Aivan huomaamatta kuvasin noin 400 ruutua, lähinnä tylliä ja suosirrejä.

Aikuinen suosirri

Nuori suosirri

Tylli

Muistikortin näyttäessä melkein täyttä, päätin hieman hiljentää kuvaamistahtia. Rauhoittuminen kannattikin, koska illan hämärtyessä kojun eteen lennähti taivaanvuohi. Aluksi lintu tarkkaili rannan tunnelmaa, mutta lopulta uskaltautui aloittamaan ruokailun. 

Taivaanvuohi

Kaiken kaikkiaan kojussa vietetyt tunnit olivat varsin antoisia, koska pääsin kuvaamaan kahlaajia lämpimässä iltavalossa lähietäisyydeltä. Lajikirjo oli juuri sopiva yhteen iltaan. Nyt pystyi keskittymään ja hakemaan oikeita asetuksia ja valoja kuvaukseen.

Sunnuntai 7.8.2011

Aamulla kipusimme jälleen majakalle merta ihmettelemään. Meno oli eilisen kaltainen. Tuuli oli kääntynyt lounaistuuleksi ja samalla laantunut. Ilma oli edelleen helteinen ja aamu 8 aikoihin pärjäsi hyvin t-paidalla.

Koska merellä ei mennyt mitään, päätimme hajaantua saareen. Itse lähdin Hannan kanssa kojulle katsomaan olisiko rannalla kahlaajia. Matkalla läpi kylän huomasimme haarapääskyn istuvan kuvauksellisesti. Eilisestä möhläilystä oppineena tarkistin asetuksen ennen kuvaamista. Lähdimme lähestymään lintua, joka ei tuntunut kovin aralta. Päästyämme sopivaan etäisyyteen aloimme kuvata lintua, joka antoikin kuvata itseään aika kivasti, välillä tehden lyhyitä lentopyrähdyksiä.

Haarapääsky

Ranta oli tyhjä saapuessamme kojulle. Ajattelimme kuitenkin yrittää, koska eilinen oli ollut niin antoisa. Odottelimme runsaan tunnin saunalämpimässä kojussa, mutta yhtään lintua ei tullut kuvausetäisyydelle. Ylipäätänsä ranta kuulosti varsin hiljaiselta - oliko kahlaajat lähteneet aamulla muutolle eilisen "tankkauksen" jälkeen? Koska mitään kuvattavaa ei ollut, kokosimme kojun takaisin kantokassiin ja lähdimme takaisin kylällepäin. Aamun valot alkoivat muuttua pikkuhiljaa keskipäivän koviin valoihin, joten kuvaaminen alkoi olla hieman turhaa puuhaa. Oli tullut aika palata majoitukseen ja pakata tavarat kotiinlähtöä varten.

Helteinen kesäralli

Perinteinen Turun Lintutieteellisen yhdistyksen kesäralli kisattiin nimensä mukaisesti helteisissä olosuhteissa 1-2.heinäkuuta. Auton lämpömittari näytti vaatimattomasti +30 astetta ralliporukoiden kokoontuessa kuntien arvontapaikalle Orikedon Shellille Turkuun.  Helle ei kuitenkaan hillinnyt silminnähtävää intoa, minkä lähestyvä ralli sai aikaiseksi porukoissa. Kaikenkaikkiaan ralliin osallistui 15 joukkuetta Varsinais-Suomen alueelta.

Muista ralleista poiketen kesärallin rallialue arvotaan kuntayhdistelmistä. Näin ralli on aina pohjustamaton eli kukaan ei pysty valmistelemaan rallia retkeilemällä aktiivisesti jollain tietyllä alueella. Juuri tämä yllätyksellisyys on tae jo vuosia jatkuneeseen rallin suosioon. Muuten ralli noudattelee perinteisiä sääntöjä eli se käydään tietyssä maantieteellisessä paikassa, tiettynä kellonaikana ja hyväksytyn lajin tulee havaita enemmistö rallijoukkueesta. Meidän rallijoukkue koostui tänävuonna minun lisäkseni Markus Aholasta ja Mika Korkista.

Kellon ollessa 1800 ralli-isäntä Markus Lampinen kaatoi kuntayhdistelmät lippalakkiinsa.

Onnettarena toimi Meri Öhman.

Totuuden paikka....Markus ilmoittaa vuoden 2011 rallikunnat

Kunniksi valikoitui Mynämäki ja Vehmaa. Porukat lähtivät reippaasti liikenteeseen ja näin myös meidän joukkueemme. Rallin alkuun olisi tunti, joten menomatkalla suoritettiin alustava karttatarkastelu lupaavista lintupaikoista ja tietenkin katsottiin Tiirasta kuntien viimeaikaiset havainnot. Karttaa ei paljon tarvinnut ihmetellä, koska Mynämäen Mietoistenlahti on varmasti koko Varsinais-Suomen paras lintupaikka. Päätimme aloittaa rallin lahdelta ja matkalla alkanut kesäsade lisäsi odotuksia hyvästä aloituksesta.  Olimme hyvissä ajoin kalliolla selaamassa lahden lintumassoja ja kellon tullessa 1900 alkoi "armoton" lajien listaaminen. Havainnointia hieman haittasi se, että samaisella kalliolla seisoskeli parhaimmillaan kymmenkunta muutakin joukkuetta.

Lahti tarjosi nopeasti perusvesiäiset parhaimpana heinätavin. Lisäksi kahlaajia ruokaili runsaasti ja viisi lajia vikloja tuli helposti plakkariin. Lisäksi kurki, harmaahaikara, laulujoutsen, rytikerttunen, rastaskerttunen ja monet muut lihottivat kivasti lajimääräämme. Poistuessamme paikalta noin 21 aikoihin oli lajeja jo yli 60 kasassa.

Autolle saapuessamme oli aika suorittaa tarkempi kartanluku ja suunnitella illan ja yön ohjelma. Kartan luvusta vastasi Markus.

Illan aikana kolusimme useita lahtia lävitse havaitsematta mitään erikoista. Peruslajeja kuten pikkulepinkäinen, pensastasku, lehtokerttu ja nuolihaukka kerryttivät saldoamme. Yön alkaessa yritimme havaita kaulushaikaraa turhaan eikä myöskään yrityksestä huolimatta pensassirkkalintu hoitunut. Olimme lähes varmoja purkuun mennessä, että lajista tulee ns. negaässä eli kaikki muut paitsi me olisivat havainneet lajin. Yllätys oli kyllä melkoinen, kun ilmeni ettei kukaan ollut havainnut lajia rallin aikana.

Yöllä kuitenkin hoituivat kehrääjä, satakieli ja luhtakerttunen. Aamun sarastaessa kolusimme rallikuntien viimeisiä kunnon metsiä metsälajien toivossa. Etsintä tuottikin metson, punatulkun ja palokärjen. Helle alkoi painaa rallaajia, koska edes yön ajaksi lämpö ei laskenut alle 18 asteen. Fleesipaidalla pystyi retkeilemän läpi yön ja aamu viideltä oli pakko jo kuoriutua t-paitaan, koska lämpö nousi heti auringon noustessa + 20 paremmalle puolelle.

Aamupäiväksi palasimme lopettelemaan rallia Mietoistenlahdelle. Väsynyt staijaus tuotti lajeja tasaisesti. Merikotka, mehiläishaukka ja nokikana sekä muutama muu laji hoituivat vielä ennen rallin päättymistä klo 1300. Alla muutama kuva staijauksesta, ensimmäisessä Mika tapittaa ja jälkimmäisessä allekirjoittanutkin.

Rallin purku järjestettiin perinteiden mukaisesti ravintola Koulun historianluokassa. Tunnelma alkoi olla kohdillaan, kun joukkue kerallaan saapui purkuun klo 1900. Mallasjuoma virtasi ja lajeja huudettiin. Tasaista oli ja vain kärkijoukkue alkoi erottua noin 100 lajin jälkeen. Muuten joukkueet olivat hyvin kasassa. Mitään todella ihmeellistä ei rallin aikana havaittu.  Rallin voiton nappasi turkulaisjoukkue Jyrki Normaja, Tapio Aalto ja Soili Leveelahti. Heillä oli yhteensä 123 lajia ja ero seuraavaan joukkueeseen oli selvä.

Tästä linkistä pääset tarkistamaan muiden joukkueiden sijoituksen http://www.tly.info/images/stories/pinnarallit/kesaralli11.pdf

Loppujen lopuksi meillä meni yllättävän hyvin. Rallin aikana tuntui varsin takkuiselta ja muutamia sellaisia pahenpia puutteita ns. peruslajien osalta latistivat tunnelmaa. Viides sija oli kyllä aikamoinen yllätys, mutta parempi näin.

Suomen ensimmäinen kyläpöllönen

Juhannusvalmistelut menivät useiden osalta uuteen asentoon torstai-iltapäivän myötä tulleen tieden kautta. Hämeenlinnassa oli tiistai iltana huudellut Suomen ensimmäinen kyläpöllönen. Laji oli kauan sinällään odotettu myös Suomen lajilistalle, sillä Ruotsissa lajista on jo tehty 11 havaintoa.

Tilanteen kokonaisarviointia haittasi tieto, että lintu ei ollut äännellyt edellisenä yönä ja eteläisen Suomen osalta keli oli suorastaan karsea. Vettä vihmosi alas ja tuuli oli suorastaan navakkaa. Puhelimet soivat illan mittaan ja arviointia lähtemisen järkevyydestä suoritettiin reippaalla otteella. Osaltaan tilannetta pahensi lähestyvä juhannus, koska Hämeenlinnan maaseutu ei oikeasti kuulostanut kovin houkuttelevalta juhannusvaihtoehdolta. Lopulta satelliittikuvat näyttivät kelin paranemista keskiyön aikoihin, joten porukka kasaan ja matkaan.

Läpi matkan satoi ja tuuli riepotti edelleen peltoaukeiden puita. Saavuimme kuitenkin pelipaikalle puolenyön aikoihin, jolloin paikalle johtava tie oli jo vahvasti miehitetty bongareiden autoilla. Itse en ehtinyt kunnolla saada takkia päälle kun kuului huuto, että nyt kuuluu.....Nopea valpastuminen ja todentotta  upea etelä eurooppalainen laji suoritti noin minuutin huutosarjan. Ääni kuului suorastaan yllättävän hyvin ja selkeästi. Yllättäen lintu kuitenkin vaikeni sarjan jälkeen. Tiukasta seisoskelusta huolimatta lintu ei enää ännellyt koko yönä. Johtuiko laiska aktiivisuus surkeasta kelistä vai onko linnun paras huuteluaika jo ohi....onneksi kuitenkin lintu näyttäytyi muutamalle bongarille vielä aamun tunteina.  Itse en kuitenkaan ollut näiden onnellisten joukossa, mutta pääasia oli, että olimme oikeaan aikaan paikalla, jotta laji ylipäätänsä hoitui. Havis oli tietenkin elis, mutta minulle myös makea WP:n pinna.

Kokonaisuuden kannalta kokemus oli jälleen aika mieletön. Seistä sateessa Hämeenlinnan maaseudulla noin 100 muun bongarin joukossa. Jakaa ilon hetket onnistuneesta havainnosta ja vastaavasti apeat tunnelmat myöhästyneiden kanssa. Erityisesti isäntäväen myönteisyys bongareita kohtaan oli silmiinpistävä. Kahvitarjoilu sateessa värjötteleville bongareille oli suorastaan huikeaa.