Lähdimme Sepon kanssa heti pika-aamiaisen jälkeen liikenteeseen, koska yllätykseksemme aamu valkeni nopeammin mitä olimme luulleet. Onneksi aamuliikenne oli rauhallista ja saavuimme murheitta aloituspaikallemme Sao Juliao da Barra Fortressiin. Auto parkkiin ja ulos.
Montakaan metriä ei tarvinnut kävellä kun ensimmäiset kaksi riisimainaa löytyivät nurmikolta. Kävipäs tämä nyt helposti! Koska laji löytyi yllättävän helposti päätimme jäädä paikalle hetkeksi kuvailemaan. Linnut eivät olleet mitenkään kuvaajaystävällisiä, vaikka pyöräilijät tai kävelijät saivat mennä ihan muutaman metrin päästä ohitse. Mutta kun yritti lähestyä kameralla, niin epäluulu kasvoi ja lintu lennähti aina kauemmas. Näimme lopulta paikalla minimissään 16 lintua!
 |
| Riisimaina |
 |
| maina päivystää |
Liikenteen vilkastuessa lähdimme mekin jälleen liikkeelle. Alustavasti olimme laskeneet, että tunti menee ajaessa Lissabonin lävitse. Alku meni mainiosti, mutta sitten liikenne alkoi puuroutua, mutta onneksi ei kuitenkaan kokonaan katkennut. Kilometri kilometriltä ryömimme 20km / h vauhdilla kohti kohdetta. Onneksi ei kuitenkaan mitään älyttömän pitkä matkaa vaan lopulta pääsimme noin puolentoista tunnin ajon jälkeen Barroca d'Alvaan.
Heti peltotielle päästyämme ojan puskassa istui koiras ja naaras mustapääkutoja. Nam! Päivän toinen pinna oli tosiasia. Lisää lintuja löytyi kunhan pääsimme jalkautumaan peltotielle.
 |
| Nuori mustapääkutoja |
Tässä vaiheessa kaikki näytti vähintäänkin hyvältä. Aikaa oli vielä lähes tunti löytää viimeinen targetlaji eli kultapiispa. Hajaannuimme eri teille, jotta saisimme paremman otteen alueen lintuihin. Paikkahan on aika mukava, koska näimme reilun tunnin aikana mm. liitohaukan, muutaman rääkkähaikaran, kymmeniä kapustahaikaroita ja tietysti kutojia ja vahanokkia.
Lopulta Seppo kuittasi kylmän rauhallisesti walkie tolkiin, et täällä on....ei tarvinnut paljon kehottaa vaan kävely muuttui ripeäksi juoksuksi. No, näin siinä vaan kävi, että lintu lähti lentoon kun saavuin paikalle....jälleen poispäin lentävä lintu, josta en käytännössä saanut mitään irti. Ei siis pinnaa.
Yritimme vielä hetken etsiä lintua, mutta turhaan. Kello näytti yhtätoista, oli pakko luovuttaa ja lähteä kohti lentokenttää. Reissun viimeiset revitykset oli takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti