maanantai 8. lokakuuta 2012

Corvo meininkiä

Aamiaisen jälkeen painuimme kukin omaan laaksoon. Ajatukset vaelsivat mahdollisissa kerttuleissa, jotka "loistivat" poissaolollaan tämän syksyn osalta. Aamu oli kääntynyt jo päiväksi kun kokoonnuimme eväslounaalle da Ponten sillalle. Valitettavasti kukaan ei ollut havainnut mitään erityistä. Ruokailun keskeytti ylilentävä indikokardinaali, mutta ei valitettavasti laskeutunut kuvausetäisyydelle. 

Ruokailun jälkeen juttelimme suomalaistiimin kesken, että mitäs tehdään seuraavaksi. Ei huvittanut vielä lähteä kyläänkään komppaamaan. Jutustelun keskeytti "walkie tolkien" ääni.....amerikanmetsäviklo Resorvoin huipulla. Voi hemmetti...sinne siis. 

Edessä oli neljän kilometrin yhtämittainen jyrkähkökin nousu. Ei auttanut kun pistää jalkaa jalan eteen. Nousu todellakin otti koville ja hiki lensi taas kunnolla. Viidenkymmenen minuutin päästä olimme saavuttaneet sumun sisällä olleen huipun. Ruotsalaiset löytäjät olivat pitäneet linnun "hankassa", jotta pinna hoituisi. Ja näinhän se hoituikin. 
"Onnelliset ja hikiset pinnamiehet"
Kun kaikki olivat hoitaneet pinnan kotiin, saimme luvan lähestyä lintua kuvausmielessä. Keli oli vaan aika karu, koska koko alue oli sumun peitossa ja aika-ajoin satoi sekä tuuli hyvin kovaa. Alla kuitenkin muutama dokumenttikuva linnusta ja kuvaustilanteesta.

Kuvauskeli

Amerikanmetsäviklo

Amerikanmetsäviklo

Amerikanmetsäviklo

Amerikanmetsäviklo

Amerikanmetsäviklo

Märkinä ja onnellisina olimme valmiit laskeutumaan takaisin alas. Sumu oli kerännyt lintuja matkanvarrelle ja alla yksi kuva valkoperäsirristä, joka tepasteli aivan tien vieressä.


Matkan puolivälissä walkie tolkiet "lauloivat" jälleen. Power stationilla oli nähty kelopääsky. Ja taas mentiin ja lujaa. Onneksi nyt alamäkeä. Saapuessamme paikalle saimme kuulla, että paikalla on minimissään 2 räystäspääskyä, 4 amerikanpääskyä ja kelopääsky. Odottelun jälkeen linnut saapuivatkin takaisin paikalle ja pinna napsahti!

Kelopääsky hoidossa
Onnistuneen pääskybongauksen jälkeen lähdimme laskeutumaan kohti kylää. Matkan varrella sovimme, että mennään oluelle paikalliseen, kunhan päästään sen kohdille. Homma meni hieman mutkitkaammaksi, koska jälleen tuli bongattavaa. Nyt mentiin lentokentälle, koska sieltä oli uudet miehittäjät kaivaneet esille heinäturpiaalin. Ehdimme juuri sopivasti ensimmäisenä paikalla ja lintu oli vielä meidän saapuessa hoidettavana. Kuitenkin hyvin nopeasti meidän saapumisen jälkeen se otti siivet alle ja lensi kauas pohjoiseen. Päivän kolmas pinna oli tosiasia. Nyt hymyilytti!

Oluet vaihtuivat majoituksen kahviin, koska päätimme juhlistaa päivää illallisen yhteydessä. Kahvin jälkeen lähdimme takaisin lentokentälle katselemaan olisiko paikalla kahlaajia. Valitettavasti niitä ei juuri ollut, joten Hannu ja Seppo jatkoivat lentokentän toiselle puolelle. Itse päätin jäädä paikalle vielä hetkeksi. Katselin rauhassa merelle, mutta meno tuntui aika rauhalliselta. Yht'äkkiä kuulin aivan vierestä kovahkon "tik"-äänen ja tajusin heti, että nyt on oltava tarkkana. Kääntyessäni ääntä kohden näin linnun peseytymässä sadevesilammessa. Kiikarit silmille ja pam! Rantakerttuli se siinä suki ja peseytyi....äkkiä viesti walkie tolkien kautta, mutta innoissani tein sen suomeksi....no aika nopeasti alkoi tulla pyyntöjä, että mitä...englanniksi please...no sain käännettyä viestin ja johan alkoi porukkaa kokoontumaan löytöpaikalle.

En tiedä oliko kyse edellispäivänä jo havaitusta yksilöstä, mutta jos ei ole, niin tulipahan löydettyä sitten elämäni tähän mennessä kovin laji. Lajista on kuitenkin alle 20 havaintoa wp:n alueella.

kerttulibongausta