Hornøya, lintumiehen pohjoinen paratiisi

Tenonjokilaaksosta siirryimme upeita maisemia ihaillen Varanginvuonolle. Viikon retken pääkohteeksi oli valikoitunut legendaarinen Hornøya lintusaari. Saari sijaitsee Vardön itäpuolella, ollen Norjan itäisin saari. Saareen pääsee päivittäin yhteysveneen kyydissä alkaen klo 0900. Viimeistään klo 1700 tulee saaresta poistua. Venematka maksaa aikuiselta 400 NOK ja lapset pääsevät puoleen hintaan. Itse saareen voi tutustua tästä linkistä www.hornoya.com

Hornøyan saari on tullut tutuksi lintu- ja luontovalokuvaajille viime vuosien aikana. Paikka on helposti saavutettavissa ja kuvattavaa riittää loputtomasti. Kyse on oikeastaan luovuudesta millaisia kuvia itse haluaa yrittää saada. Retkeä suunnitellessa tuli haaveiltua aivan toisenlaisista kuvista, mitä sitten lopulta tuli saatua. Onneksi kaksi saaripäivää mahdollisti suunnitelmien uusiksi laittamisen. Aurinkoinen keli muuttui nimittäin yön aikana sateiseksi ja tiheä sumu verhosi niin Vardön kuin itse kohteemmekin. Aurinko ei paistanut pilvettömältä taivaalta sekunttiakaan vierailumme aikana. Saimme siis hieroa kuviamme joko sateessa tai tiheän sumun verhoamina. Aluksi hieman ahisti, mutta toisaalta poikkeussää tarjosi mahdollisuuden tuoda tunnelmaa kuviin, perinteisten lajikuvien lisäksi. Tai ainakin sitä yritin...te lukijat voitte sitten arvioida, onnistuinko tässä.

Saareen kuljettava yhteysvene sumussa

Rantautumisen yhteydessä jo tajuaa, että nyt ollaan lintukuvaajan pohjoisessa paratiisissa. Kiisloja, ruokkeja, lunneja, karimetsoja ja pikkukajavia viuhtoo jatkuvana virtana saaresta merelle ja takaisin saareen. Välillä saa väistää, ettei kalliolta lentoon lähtenyt kiisla kolahda päähän. Niin tuoksu kuin äänimaailma on ihan omaa luokkaansa. Tuhannet tai oikeastaan kymmenet tuhannet merilinnut saavat aikaiseksi melkoisen kakofonian. 

Trafiikki saaresta merelle ja takaisin saareen on jatkuvaa

Jotenkin tuntui, että etelänkiisla on saaren valtalaji. Aamuisin ne kerääntyvät valtavaksi lautaksi saaren edustalle. Osa jatkaa siitä merelle kalaan ja osa taas nousee rannalle. Laji on varsin sulavan näköinen lentäessä ja etenkin merellä sukeltamassa. Maalla sitten varsin kömpelö ja samalla uljaan näköinen. 

Etelänkiislan kaksi pukua

Lentäviä etelänkiistoja tuli kuvattua satoja ruutuja

Linnut nousevat lentoon vastatuuleen, näin myös etelänkiisla

Karimetsoja päivystää rantakallioilla kymmeniä. Niiden kuvaaminen on yksinkertaista ja oikeastaan pitkien objektiivien käyttö on turhaa. Linnut ovat pelottomia ja päästävät muutamaan metriin. Lajina karimetso on hyvin kuvauksellinen. Höyhenpuku on täynnä upeita yksityiskohtia. 

Karimetso

Mereltä palannut karimetso kuivattaa siipiään

Tutkielma karimetson upeasta höyhenpuvusta

Karimetsojen vartiokaarti

Lunni taitaa olla saaren kuvatuin laji. Niitä itseasiassa ei kauheasti pesi saaren alaosassa, jossa saimme vain tällä kertaa liikkua. Saaren ylärinteille nouseminen oli kielletty, sillä keväällä polulle oli sortunut isoja kivilohkareita. Näin jäi lunnikuvaus osittain vajaavaiseksi. Onneksi muutama yksilö pesii aivan alatasanteella ja totutusti myös nämä olivat varsin kuvausystävällisiä. 

Merelle tekee mieli, lunnin

Kukkulan kuningas

lunni

Varsin harvoin olen päässyt kuvaamaan ruokkia. Saarella tämäkin onnistui kohtuullisen helposti. Saarella laji ei ole kovin yleinen, mutta yksilöt hyvin yhteistyökykyisiä. Lähimmillään pääsin vajaaseen 2 metriin. Tällaisessa tilanteessa ei enää tullut mieleen kuvata vaan jäin ihmettelemään komean lajin puvun upeita yksityiskohtia.

"Ruokki johtaa puhetta saarella"

Tutkielma ruokin nokasta

Vietetyt kaksi päivää osoittivat, että saari sopii hyvin pohjoisten merilintulajien kuvaamiseen. Linnut ovat hyvin kesyjä ja pitkillä teleobjektiiveillä ei oikeastaan tee mitään, mikäli ei halua ottaa lentokuvia. Itse suosittelen saarelle menevän varustautumaan kahdella rungolla. Toisessa pidempi min 300mm objektiivi ja toisessa sitten selkeästi lyhyt laajakulmainen. Näin pystyy tallentamaan erilaisia, nopeastikin tapahtuvia tilanteita monipuolisesti.