keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Veikeä vesipääsky

Vuonna 2015 olin ensimmäisen kerran kuvaamassa pohjoisen lintuja niiden pesimäsijoilla. Paikat eivät suinkaan olleet silloin ennestään tuttuja ja koko homma oli hapuilevaa kokeilua. Kuvia kuitenkin syntyi ja samalla vahvistui ajatus palata samoille sijoille vielä joskus. Nyt Kuusamossa vietetyn viikon jälkeen oli oiva tilaisuus jatkaa vielä pohjoisemmaksi. Autoni vaihtui matkailuautoon Rovaniemellä ja samalla nappasin mukaani nuorimman tyttäreni sekä isäni. 

Illalla saavuimme Karigasniemelle, tarkemmin poronerotusalueelle. Paikka on lintumiehille tuttu, sillä sieltä löytyvät useimmat Lapin lajit helposti. Muutaman tunnin unien jälkeen lähdimme lähilammelle kuvaamaan. Paikalta löytyi runsaasti tyllejä, liroja, muutama tavi, neljä paria lapinsirrejä ja ainakin kolme paria vesipääskyjä. Itse keskityin lähinnä kuvaamaan vesipääskyjä, joista muutama ruutu alla.


Vesipääsky

Vesipääsky sukii

Vesipääsky saalistaa hyönteisiä vedenpinnalta
Aluksi linnut olivat arkoja. Ne pysyivät kasvillisuuden seassa, mutta kun makasin hiljaa paikallani, niiden luottamus kasvoi nopeasti. Tuntui upealta, kun vesipääsky lopulta ui alle metrin päästä minua. Siinä me hetken toisiamme ihmettelimme. Varsin sympaattisen oloinen kaveri. Valitettavasti tarkennusetäisuus ei enää taipunut näihin kuviin, mutta ikuinen muistikuva mieleeni jäi. 

Aamukuvauksien jälkeen jatkoimme Tenojoen rantaa seuraavaa tietä pitkin matkaamme kohti Pohjoista. Välillä oli hyvä pysähtyä ihastelemaan erämaan kauneutta ja totaallista hiljaisuutta.

Tenojoki