Lämpimän yön jäljiltä lähdimme toiveikkaina kohti SARN:n luonnonsuojelualuetta, jonne ei ole mitään asiaa ilman asianmukaisia kulkulupia. No meillä luvat olivat kunnossa ja portti aukesi kiltisti.
Paikka on valtava aidattu alue, jonka sisältä löytyy monenlaista biotyyppiä. Vaikka aidattu luonnonsuojelualue kuulostaa aika karulta, niin täällä aidoilla on oikeasti merkitystä. Niillä rajoitetaan eläinten laiduntamista, lähinnä dromedaarien osalta. Eron kyllä huomasi varsin helposti, koska aavikko oli aitojen sisällä paikka paikoin matalaa pusikkoa ja aitojen ulkopuolella vain yhtä ja samaa hiekkaa.
Kuljimme koko aamupäivän aluetta lävitse, mutta mitään ihmeellistä ei tullut vastaan. Toisaalta aina on mukava katsella arosuohaukkoja, arokotkija ja arovarpusia. Ennen poistumista tarkistimme vielä perinteisen kirjosiipikiurupaikan, mutta mitään ei näkynyt. Päätimme kuitenkin yrittää tosissaan ja itse jalkauduin aavikolle toden teolla. Kävelin upeaa aavikkoa sinne tänne ja olin kuulevinani aika-ajoin lajityypillistä laululentoa. No aikani kuljeskelin, eikä hommasta meinannut tulla valmista, kunnes autolle jäänyt muu retkiporukka huitoi minut takaisin autolle. Sinne päästyäni sain kuulla, että tien toisella puolella soidinsi upea kirjosiipikiuru. Nopeasti lintu pomppasikin jälleen ilmaan ja teki upean lauluesityksen. No otin vielä muutamia askeleita lintua kohden, jotta näkisin sen vielä paremmin.
Tässä vaiheessa lintu otti hatkat ja lensi suoraan meidän poistumistielle. No ei muuta kuin autoon ja "perään". Pääsimmekin lähestymään lintua ja muutaman ruudun sain otettua, ennen kuin lintu lensi jälleen muualle.
Poistuttuamme alueelta palasimme kaupunkiin, koska Pekan piti hakea meille uudet kulkuluvat Kabd:n tutkimusalueelle. Me jäimme lounastamaan Pekan hakureissun ajaksi. Lounas sai tylyn lopetuksen, kun Pekka palasi. Hän ei ollut saanutkaan meille kaikille kulkulupia vaan ainoastaan yhdelle hänen lisäkseen. No päätimme, että arvomme luvan saajan. Markku toimi onnettarena, koska hänellä ei ollut paineita päästä paikalle. No onni suosi minua tälläkertaa ja pääsin nyt Pekan kanssa kyseiselle tutkimusalueelle. Muu tiimi jäi Jahva Pool Reservaan.
Isoin odotuksin saavuimme paikalle, mutta useamman tunnin kiertely aavikolla ei tuonut tavoitelajejamme esiin. Näin jäi saharanvarpuskiuru ja arabianaavikkoakiuru odottamaan tulevia retkiä. No ihan tyhjinkäsin ei tarvinnut palata, koska näimme paikallisen isokorvaisen ketun. Kyseessä on meidän ketun serkku, joka on harmaa ja hyvin isokorvainen. Suorastaan aika hassun näköinen. Valitettavasti kettu oli kaukana ja en saanut siitä kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti