maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kahlaajaparatiisi

Retkiporukkaamme (Jouni Riihimäki, Seppo Järvinen ja allekirjoittanut) sai yöllä viimeisen vahvistuksen, kun Suomen wp pinnakärki Markku Santamaa saapui pelipaikalle. Hänen osaltaan yöunet jäivät hyvin lyhyiksi, kun kello herätti kuudelta. Oli aika laittaa vesipullot reppuun ja painua ulos odottamaan opastamme.

Pekka saapui ajallaan ja lähdimme kohti Green Island. Kauan ei tarvinnut paikalla pyöriä, kun kohdelaji punaperäbulbuli näyttäytyi. Itseasiassa lintuja näkyi lopulta min. 5 kappaletta ja osaa pääsin myös kuvaamaan. Kuvauksen tiimellyksessä silmiini osui viereiseen oksaan laskeutunut punakottarainen. Lintu oli kaunis koiras ja luonnollisesti "filmiä" paloi.

Saaren erikoisuuksiin kuuluu myös oliivikutoja, joka tosin on D-kategorialaji. Paikalla hyöri kaunis keltapäinen koiras ja vähemmän korea harmaa naaras. Sain joitain dokumenttikuvia koiraasta, mutta mässäilemään ei todellakaan päässyt. Kutoojat ovat saaneet nimensä omalaatuisesta oksista kyhätystä pallopesästä, joita näkyikin muutamia.

Seuraavaksi siirryimme Jahra Farmsille, josta löytyikin heti Intianmainat. Paikalla näkyi lopulta viisi kaunista lintua, mutta kuvaamaan arat linnut eivät päästäneet. Ihasteltuamme riittävästi lintuja lähdimme koluamaan itse paikkaa. Lintuja ei kauheasti ollut, mutta yht'äkkiä edestäni lennähti pellolle koirassieppolintu. Onneksi lintu palasi takaisin lähtöpuuhunsa, jossa pääsin lintua kunnolla katsomaan. Kyseessä oli minulle uusi laji eli balkkaninsieppo. Lintu oli yhteistyökykyinen ja antoi kuvata itseään kivasti. Paikalla näkyi myös muutama hopeatilhi.

Kello oli ylittänyt puolipäivää ja oli tullut nousuveden aika. Lähdimme siis kohti Doha Spit:n kahlaajaparatiisia. Vesi olikin hyvässä nousussa saapuessamme paikalle. Myös lämpötila oli noussut uuteen ennätykseen eli + 36 asteeseen. Olosuhteet olivat siis mainiot kahlaajien läpikäyntiin ja niitähän riitti. Paikalla kuhisi ylänkötyllejä, aavikkotyllejä, mustajalkatyllejä, suosirrejä, kuovisirrejä, pulmussirrejä, jänkäsirriäisiä, punakuireja, rantakurveja ja luolakahlaajia sekä karikukkoja. Opiskelun keskeytti näyttävä 34 kahlaajapääskyn muuttoparvi.

Kahlaajien lisäksi opiskeltavaa riitti paikallisissa tiiroissa. Töyhtötiiran ja pikkutöyhtötiiran eripukuisia lintuja pääsi nyt katselemaan suorastaan loistavasti ja vertailumahdollisuuksia oli lukuisia. Nautittuamme kunnolla eripukuisista kahlaajista, päätimme lähteä vielä kalasatamaan.

Paikka on hyvä tiiroille ja lokeille, mutta meidän mielessä oli arabianmerimetsot. Paikalle päästyämme pystyttelimme rauhassa varusteitamme, kun Pekka huomasi satama-altaasta kaksi uimassa ollutta merimetsoa. Linnut nopeasti putkeen ja kas, siinähän sukelteli kaksi arabianmerimetsoa. Markku kuittasi itselleen uuden wp-pinnan, joka on hänen luvuissaan jo todella harvinaista herkkua. Siinä onnitteluiden ja kättelyiden jälkeen jatkoimme lintujen katselua kaikessa rauhassa. Lopulta linnut lähtivät lentoon ja sain muutaman dokumenttikuvan aikaiseksi.

Olemme nähneet tähän mennessä 9 eri arabianmerimetsoa, jota pidän kyllä todella kovana määränä. Itse suunnitellessani retkeä ajattelin, että kun edes yhden näkisi kunnolla. Olemme kuitenkin päässeet katselemaan useampaa lintua hyvin läheltä ja hyvissä valoissa. Superia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti