tiistai 6. joulukuuta 2011

Kur kur Kurnuliejukana

Herätyskello pärähti armottomasti klo 0530 ja ei auttanut kun pukea varusteet päälle. Hieman ennen seitsemää oltiinkin jo Teneriffan pohjoisella kentällä ja pian turvatarkastuksissa. Muodollisuuksien jälkeen kipusimme pieneen potkurikoneeseen, joka vei meidät Gran Canarian kautta määränpäähän Fuerttefentuuralle.

Kone saapui ajallaan ja pian olimme vuokraamassa autoa. Ajattelimme pelata varman päälle ja ottaa nelivetomaasturin, mutta ei sellaista enää ollut tarjolla. Siis oli tyytyminen Opel Corsaan, joka osoittautui muuten loistavaksi autoksi.

Nuottiemme mukaan teimme pikapysähdyksen Barranco de Rio Capraksessa. Paikalla ei näkynyt etsimäämme kanariantaskua, mutta allekirjoittaneelle kuitenkin hietakyyhkyt edustivat uutta lajia. Paikalla oli myös kolme isolepinkäistä, joiden äänimaailma on kyllä aivan uskomaton.

Jatkoimme matkaamme Catalina Garcian altaalle, joka löytyikin aika kivuttomasti. Altaassa uiskenteli 13 ruostesorsaa ja rannalla kahlaili pitkäjalkoja. Pian huomasimme altaan kulmassa naamioituneen valokuvaajan ja aloimme tarkkailla, että mitäs tämä kuvaaja oikein kuvasi. Kauan ei tarvinnut ihmetellä miehen puuhia, kun kaislikon reunassa seikkaili sinivihreä lintu. WP alueen 37 kurnuliejukana oli siis edelleen eilisellä löytöpaikalla.

Siirryimme lähemmäs kuvaajaa, joka ottikin meidät iloisesti vastaan. Hän oli tullut Lancarotelta bongaamaan lajia. Hetken jutustelun jälkeen asetuimme paikoillemme ja noin puolentunnin odottelun jälkeen lintu tuli jälleen aivan avoimesti esille. Siinä Jannen ja espanjalaisen kamerat lauloivat. No onneksi Janne lupasi luovuttaa kuviaan tänne liitettäväksi.

Laji on siis Afrikkalainen rantakanalaji ja mielettömän kova harvinaisuus Euroopassa. Todennäköisesti alle 20 lintumiestä Euroopasta on havainnut lajin WP rajojen sisäpuolella. Kyllä siinä nyt suomipojat saivat sellaisen itsenäisyyspäivälahjan että ei paremmasta väliä!

Altaan rantapusikoissa pyöri myös useita pikkupensaskerttuja, joita oli kiva katsella ja kuunnella. Onhan kyseessä potentiaalinen laji myös Suomelle. Taivaalta yhytimme vanhan pikkukorppikotkankin.

Onnistuneen bongauksen jälkeen jatkoimme matkaa Los Molinokseen. Pienen vuohifarmiseikkailun jälkeen löytyi oikea tiekin ja pääsimme patoaltaalle. Matkalla olimme jo nähneet 4 hietakyyhkyä. Altaalla polski reilun sadan ruostesorsan parvi sekä kaksi kotoista haapanaa. Tarkkailupaikan ympärillä pyöri sadan aavikkotulkun parvi ja näkyipä ensimmäiset pikkukiurutkin.

Allastarkkailun jälkeen lähdimme seikkailemaan aavikkoteille. Yllättävän hyvin Corsa pärjäsi ja oikeastaan kovin syvälle aavikolle emme edes ehtineet, kun lännenkaulustrappi löytyi aivan tien vierestä. Janne pääsi kuvaamaan hienosti iltavalossa tätä saaren toista kohdelajia.

Päätimme vielä yrittää saaren endeemilajia, kanariantaskua El Cotillosta. Ilta alkoi vaan painaa päälle ja aurinko laskea. Ennen hämärää kuitenkin havaitsimme 3 iltalennolla ollutta aavikkojuoksijaa.

Yhteenvetona voi todeta, että päivämme oli aivan mieletön. Itse sain 6 uutta lajia ja tietenkin arvokaimpana kurnuliejukanan. Myös maisemat olivat aivan mielettömät. Saari on todellakin erillainan kuin Teneriffa tai La Gomera, koska käytännössä saari on yhtä hiekka / sora aavikkoa. Useasti tulikin mieleen keväinen retkeni Israeliin, jossa luonto näytti hyvin samanlaiselta kuin täällä.