keskiviikko 29. elokuuta 2018

Minun sielunmaisemani



Linnut ovat kuljettaneet minua toinen toistaan upeampiin paikkoihin. Olen nähnyt ja kokenut Suomen rajalta rajalle, päästä päähän – talvella, keväällä, kesällä ja syksyllä – auringossa, sateessa, pakkasessa ja helteessä. Yksi paikka on kuitenkin ylitse muiden ja se on maailman kaunein saaristo ja erityisesti sitä ympäröivä meri.

Pikkupoikana Jurmon kivikkoiset riutat merkitsivät minulle päättymättömiä seikkailuja. Niihin päiviin haluaisin aina uudelleen palata, sillä jokaisesta seikkailusta palasin onnellisempana takaisin. Tänään meri merkitsee minulle kuitenkin enemmän kuin seikkailua luonnossa. Meri on paikka, jonka äärellä voi tuntea itsensä pieneksi ja voimattomaksi tai vahvaksi ja voittamattomaksi. Ihailen meren välittävää voiman tunnetta, sillä se on samaan aikaan arvaamaton ja oikeudenmukainen. Ja kun oikein kuuntelee, se osaa olla myös lempeä ja lämmin. Vain uhmaamalla merta, se näyttää karut ja ankarat kasvonsa.

Meri on minulle paikka kohdata itseni. Etenkin marraskuinen meri saa minut tunteman syvää nöyryyttä. Samalla tunnen mittaamatonta vapauden tunnetta. Niinä hetkinä seilaan sieluni valtamerellä vahvassa myötätuulessa ja eteeni annetut haasteet asettuvat oikeaan mittakaavaan. Merkityksellisten ja merkityksettömien välinen ero kirkastuu. Meri näyttää minulle ratkaisut ja oikean suunnan.

Olen onnellinen, että harrastus kuljettaa minua paikasta toiseen. Se on opettanut, missä minun on hyvä olla. Maailman kaunein saaristo on se paikka jossa minä olen minä, se on minun sielunmaisemani ja ajatusteni koti.