maanantai 18. elokuuta 2014

Säpinää merellä

Madeira 14.8

Aamiaisen jälkeen suuntasimme jälleen itään Pico Do Furado:n, joka on kohtuullisen pitkä ja kapea niemi. Paikka on perinteisesti ollut helppo paikka kanariankirviselle ja näin oli tälläkin kertaa.  Näimme reilun kahden tunnin aikana kymmenkunta lintua. 

Kanariankirvisen tunnistaa mm. selvästä vaaleasta silmäkulmajuovasta, ja muutenkin pään kuvioinnista. Lisäksi siiven keskimäiset peitinhöyhenet muodostavat selvän vaalean siipijuovan. Jalat näyttävät sijaitsevan takan, joka tekee linnun hapituksesta lajityypillisen. Kuvassa nuori lintu.

Paikalla vilisi myös sisiliskoja, joita oli sitten ihan pakko alkaa kuvaamaankin. Oletan, että havaitsin kaksi eri lajia tai ainakin ovat väritykseltään erilaisia. 



Lounaan jälkeen siirryimme jälleen Machico:n satamaan valmistautumaan viimeiselle meriretkelle. Valitettavasti tuuli oli yltynyt kohtuullisen kovaksi ja epäilyksemme retken kokonaan peruamisesta alkoivat voimistua. No onneksi näin ei lopulta käynyt, mutta etelän suuntaan meillä ei ollut mitään asiaa. Siispä uudelleen pohjoiseen. 

Vasemmalla hollantilainen Ruef Mulder, keskellä italialaiskolmikko ja siitä sitten eteenpäin Seppo, Janne, Kalle ja Jari

Reilun tunnin ajon jälkeen saimme seuraksemme noin 40 delfiinin parven. Kaverit leikkivät ihan tosissaan veneen vieressä useiden minuuttien ajan. Saimme seurata näytöstä kyllä paraatipaikalta :-)


Noin kahden tunnin ajon jälkeen saavuimme päivän "hot spot" pisteelle ja oli aika heittää chum veteen. Varsin nopeasti alkoi keltanokkaliitäjiä ja tyrskyliitäjiä pyöriä veneen ja mäskin ympärillä. Valot olivat kuvaamisen kannalta varsin haasteelliset, koska aurinko oli vain aika ajoin näkyvissä. Myös navakka tuuli sai meren "kiehumanaan", joka entisestään vaikeutti kuvaamista. 

Keltanokkaliitäjä

Keltanokkaliitäjä

Reilun tunnin odottelun jälkeen havaitsimme chum vanaa pitkin lähestyvän keijun. Tällä kertaa itsekin pääsin tilanteeseen kiinni ja lintu heittikin kunnon kierroksen ennen katoamistaan jälleen ulapalle. Lintu taittui madeirankeijuksi.

Madeirankeiju

Madeirankeijun tunnistaa yläperän vaaleasta laikusta, joka näyttää pituuttaan leveämmältä. Lisäksi pyrstö voi olla heikosti lovipäinen ja siiven yläpeitinhöyhenissä saattaa olla heikosti vaaleaa. Jalat eivät yllä pyrstön yli, kuten etelänkeijulla.

Madeirankeiju

Melko nopeasti keijun kadottua ulapalle löytyi viistäjä, joka tuli jälleen uskomatonta vauhtia meitä kohden. Nopeat kameran säätötarkistukset ja ei kun kuvaamaan. Hetken jälkeen tajusimme, että lintuja olikin kaksi ja kyseessä siis madeiranviistäjä. Siinä oli aika kiihkeä tunnelma, kun kamerat lauloivat sarjoja lintujen kieppuessa aivan veneen vieressä, kunnes yht'äkkiä vain katosivat ulapalle. 

Madeiranviistäjä. Huomaa hento nokka ja siiven alapeitinhöyhenien vaalean määrä


Illan viimeisen rundin aikana saimme vielä ihailla isoliitäjän sulavaa liitoa. Isoliitäjiä ei usein nähdä näillä retkillä, mutta meillä taisi olla hyvä onni mukana.

Isoliitäjä

Kaikenkaikkiaan näimme illan aikana noin 250 keltanokkaliitäjää, noin 40 tyrskyliitäjää, yhden isoliitäjän, kaksi madeiranviistäjää ja yhden madeirankeijun.