Perinteisesti vuodenvaihde on tarkoittanut aktiivista "eka eka" retkeilyä, koska olen kerännyt kyseisiä pinnoja vuodesta 2000-lähtien. Tänä vuonna retken suunnittelu oli kohtuullisen helppoa, koska 20. joulukuuta 2012 löytynyt kettusirkku oli edelleen hoidettavissa Utö:ssä. Tämän johdosta tein jo 22. joulukuuta varauksen taksiveneeseen, jotta pääsisin varmasti saareen. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä 8 hengen pikkuveneellä, mutta Tapaninpäivän jälkeen tarjoutui mahdollisuus mennä saareen isommalla ja merikelpoisemmalla veneellä. Ajatus isommasta veneestä kuulosti hyvältä, koska vuodenvaihteeksi oli luvattu kohtuullisen karua keliä kovan tuulen johdosta.
Veneen 28 paikkaa täyttyivät nopeasti ja viimeiset retkiratkaisut tehtiin 31.12.2012. Päätettiin kovan merenkäynnin johdosta, että puolenpäivän lähtö muutetaan aamulähdöksi. Näin meille jäisi riittävästi aikaa hoidella saaresta sirkun lisäksi myös muut mielenkiintoiset lajit. Toki aikataulumuutos tarkoitti sitä, että Espoon mustakaularastas tuli jättää välistä odottamaan tulevia vuosia.
Porukka kokoontui sovitusti lähtöpaikalle ja matkaan lähdettiin seitsämän aikoihin. Kippari ohjeisti matkustajia varautumaan kovaankin merenkäyntiin. Ensimmäinen tunti meni ihan mainiosti ja jutustelu kävi kabinetissa aktiivisesti. Meri tarjosi ryskettä ja keinutusta koko rahan edestä.
 |
| veneretkeläisiä |
Päästyämme ulkomerelle alkoi aallot lyödä vettä etukanelle ihan tosissaan. Istuimme ystäväni Markon kanssa eturivissä ja seurasimme tilannetta. Aluksi vaan hymyilytti. Kohta etukannen "kaukalossa" alkoi olla vettä aikalailla ja vesi alkoi tulvita etuovesta sisälle.
 |
| Tiivisteet pettävät |
Seurasimme tilannetta ja veneen kallistuessa etupainoiseksi aloimme oikeasti huolestua. Katsoimme kipparin kanssa toisiamme ja samassa aloin "käskyttämään" edessä istuvia siirtymään taakse, jotta saisimme painopistettä palautettua kohti normaalia. Porukan siirtyessä taaksi aloimme kipparin kanssa miettiä, että mitäs nyt? Kova aallokko toi joka kerta lisää vettä etukannelle ja siitä sisään. Vene jatkoi kallistumista etupainotteiseksi, vaikka suurin osa porukasta oli jo takakannella.
Kippari avasi tilanteen selvittämiseksi pilssiluukun ja näky oli kohtuullisen karu! Koko pilssilaatikko lainehti vettä eli vettä oli veneen sisällä satoja litroja ja lisäksi etukannella lainehti. Hyppäsin pumppaamaan pilssilaatikosta vettä pois, mutta käsikäyttöisillä pumpuilla homma tuntui etenevän aivan liian hitaasti. Yht'äkkiä tajusin, että olin nähnyt veneen käytävällä roskapöntön, jolla homma etenisi huomattavasti nopeammin. Hetken etsinnän jälkeen roskis löytyi ja perustimme ketjun veden kuljettamiseksi ulos. Jossain vaiheesa löytyi myös toinen ämpäri ja homma entisestään nopeutui. Itse olin ketjun päässä etukannella ja merenkäynnin ollessa kohtuullisen kova, alkoi välillä tuntua, että tää ei enää ollut kivaa.
Noin 10 minuutin jälkeen pilssilaatikko oli saatu tyhjäksi ja vene oli palautunut normaaliin tilaan. Tässä yhteydessä haluan todeta, että onneksi mukana oli kokeneita merenkävijöitä, jotka riensivät minun ja kipparin avuksi. Tästä isot kiitokset Jyri Heinolle, Asko Rokalalle, Risto Sarannolle, Roland Sundströmille ja muille osallistuneille. Kiitos myös rauhalliselle ja ammattitaitoiselle kipparille!
Tilanteen rauhoittamiseksi ja mahdollisten vaurioiden toteamiseksi kippari ajoi veneen lähimpään satamaan. Näin rantauduimme Trunsö:n. Saari oli minulle uusi tuttavuus ja lähdimme Askon ja muiden kanssa tutustumaan saareen. Mitään järkevää emme kuitenkaan havainneet sinä noin tunnin aikana, minkä ajan kippari tutki venettä. Onneksi mitään todella vakavaa ei löytynyt ja pääsimme jatkamaan matkaa. Tosin tunnelma veneessä oli aika hiljainen, koska olimme matkalla aina vaan ulommas merelle. Matka kuitenkin taittui ja pääsimme lopulta Utön, tosin noin puolitoista tuntia suunniteltua myöhemmin.
Saaressa asuva Jorma Tenovuo oli meitä vastassa ja antoi viimehetken toimintaohjeet. Kiitos näistä! Ohjeistuksen jälkeen siirryimme pelipaikalle ja sirkku pompsahti lähes heti puskanlatvaan. Mahtavaa! Vastoinkäymiset olivat jääneet selkiemme taakse ja sendari tarjosi mannaa. Sirkusta napsahti, elis, talvipinna, TLY:n pinna ja makea "eka eka"-pinna.
 |
| Sirkku bongausta |
Sirkun jälkeen lähdin kohti majakkaa, koska minulla oli jo aikaisemmin hoidettuna luotokirvinen. Tulkitsin, että tapitan merelle loppuajan, koska sieltä minulle olisi tarjolla eniten mahdollisia lajeja. Tapittaminen kannattikin, koska 2 tunnin aikana näimme mm. sp. gavian, allihaahkan, 2 riskilää, 5 merisirriä ja muuttohaukan. Lisäksi luotsi hoitui kivasti yli lentävän linnun kautta vuodaritilille. Meri olisi kyllä tarjonnut enemmänkin, mutta en vaan saanut lentävää mustalintua tai kahta meren pinnassa kiitänyttä ruokkia putkeen. No, jotain pitää jättää tuleville vuosille :-)
 | ||||
| tapitusta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti