lauantai 26. maaliskuuta 2011

Sulapaikkojen kiertelyä

Takatalvi oli hyydyttänyt orastaneen kevätmuuton totaalisesti. Siispä päätin lähteä tarkistamaan perinteisiä sulapaikkoja Perniön suunnalta. Vaikka aurinko paistoi täydeltä taivaalta lämpötila pyöri ajellessani 0 molemmin puolin. Ensimmäinen kohde oli Saarenjärvi, joka itseasiassa ei ole mikään järvi vaan tulviva joki. Ekat tarkistettavat kohteet olivat vielä jäissä, mutta avovettä löytyi vihdoin perinteiseltä katselupaikalta.

Ensimmäiset vesilinnut olivat vallanneet sulan, jossa nyt uiskenteli 88 laulujoutsenta, 7 kanadanhanhea ja 2 metsähanhea sekä kymmenkunta telkkää. Metsähanhet olivat aika kiva yllätys....kai niitä kuitenkin on muuallekin jo saapunut. Siinä teetä ryystäessä havahduin korkealla lähestyvään isoon lintuun...nopeesti kiikarit silmille. Nuori merikotka oli tullut tarkistamaan sulan ja olisikos siellä jotain suuhunpantavaa. Hanhet ja telkät ottivat nopeasti siivet allensa ja häipyivät. Tarkistusreissun osoittautuessa turhaksi kotka jatkoi lähestymistä ja lopulta ylitti minut "kuvausetäisyydeltä".


Merikotkan mentyä matkoihinsa pakkasin minäkin tavarani ja lähdin Strömman kanavan suuntaan. Matkalla näkyi muutama parvi kiuruja. Kanavassa virtaava vesi oli syönyt jäätä jo aikalailla ja sulat ulottuivat kanavan molemmille puolille jo hyvinkin kauas. Eipä kanavankaan sulat mitään ihmeellistä tarjonneet....telkkiä, isokoskeloita ja muutaman laulujoutsenen. Yhdestä kaverista yritin saada muutaman ruudunkin.