keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Varsinaista rytinää


3.5 Merja Zerga – Sidi Bettache – Meknes

Onnistuneen ensimmäisen päivän nousufiiliksissä jatkoimme retkeilyä läpi yön välillä autossa muutaman tunnin torkkuen. Yön retkeily tuotti tulosta, koska kuulimme muutaman kyläpöllösen lisäksi ruosteniskakehrääjän. Laji oli minulle uusi tuttavuus ja tämän retken odotuslista lyheni näin yhdellä lajilla.

Hyvissä ajoin ennen aamuhämärää saavuimme Sidi Bettache:n, jossa ehdimme tosiaankin torkkumaan muutaman arvokkaan tunnin. Hieman ennen aamu kuutta kömmimme autoista ulos. Aamu sarasti lupaavasti ja odotukset nousivat auringon kanssa samaan tahtiin.  Valitettavasti ensimmäinen paikka ei kuitenkaan lunastanut odotuksiamme. Hajaannuimme alueelle kartoittamaan tilannetta eikä kauan tarvinnut etsiä etsimäämme. Kannusfrankoliinit ovat vain aamun ensimmäisinä hetkinä aktiivisia ja näin myös oli tänäänkin. Linnun näkeminen oli haastavaa, mutta lajityypillistä ääntä kyllä kuulimme useita. Aamun aikana havaitsimme myös muutaman pensaslepinkäisen, nuoren pikkukorppikotkan ja kolme liitohaukkaa

Lyhyeksi jääneiden yöunien myötä päätimme ajaa Meknes:n kaupunkiin hyvissä ajoin. Mukava hotelli löytyi läheltä vanhaa kaupunkia ja ilta menikin mukavasti kaupungin vilskettä ihmetellessä. Torilta löytyi perinteiset käärmeenlumoajat ja muut aiheeseen sopivat kaupustelijat.  

4.5 Meknes - Ifrane – Dayet Aoua- Zeida – Aquelmous

Herätys ja aamiainen suoritettiin varsin aikaisissa merkeissä, koska edessä oli yli tunnin siirtyminen pelipaikoille. Aamuinen kaupunki ei tuottanut ongelmia vaan siirtyminen väljemmille teille tapahtui ongelmitta. Reitti kulki hiljalleen ylöspäin ja maisemat muuttuivat sen mukaisesti puuvaltaiseksi. Tällaista maisemaa en ollut viime helmikuun retkellä nähnyt Marokossa. 



Sieppometsää


Sopivan näköisessä kohdassa pysähdyimme ja ei oikeastaan tarvinnut autosta poistua kun alkoi kuulumaan monipuolinen äänimaisema. Päällimmäisenä äänessä olivat atlaksensiepot, jotka olevat juuri saapuneet reviireilleen. Laji oli hieman haastava kuvattava, koska viihtyy puuston yläosissa. Yritys ei tällä kertaa tuottanut mitään täydellisiä ruutuja, mutta dokumenttikuvia syntyi reilu sata. 

Sieppokuvauksen yhteydessä havaitsimme mm. etelänpuukiipijöitä, sininärhen, pähkinänakkeleita, käpytikan ssp. numidus, kyläpöllösen ja vähintäänkin kaksi atlaksenvihertikkaa. Elikset paukkuivat niin siepon kuin tikankin osalta.  



Atlaksenvihertikka

Pähkinänakkeli

Varsin onnistuneen pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa Ifranen kaupunkiin, jossa nautimme pinnakahvit.  Virkistävän kahvihetken jälkeen jatkoimme kohti Dayet Aoua. Tosin kauaksi emme kaupungista ehtineet kun tienlaidassa kökötti atlaksenkivitasku. Jarrutus ja ulos kuvaamaan upeaa koiraslintua. Lintu oli yhteistyökykyinen ja antoi kuvaajien työstää mieleisiään kuvia.  Allekirjoittaneen kuvaaminen loppui lyhyeen, koska samaisesta kivimäestä löytyi myös kaksi kalliovarpusta. Laji oli kiertänyt minua viimeiset viisi vuotta ja nyt tämä ”mystinen taika” murtui. Hymyissä suin poistuttiin paikalta matkaa jatkamaan. 



Atlaksenkivitasku


Atlassiepot ja kruununokikanat tervehtivät meitä kun saavuimme Dayet Aoua:n. Paikka kuhisi kuvattavaa ja kamerat raksuttivat kuumeisesti. Itse keskityin kuvaamaan sieppoja, kruununokikanoja ja mustakaulauikkuja. Uikkuja pesii järvellä noin 1200 yksilöä ja ikinä en ole nähnyt vastaavaa koloniaa. Ällistyttävä näky.  


Syylänokikanan kuvausta

Syylänokikana

Mustakaulauikku

Mustakaulauikku kolonia

Kierrettyämme järven kokonaisuudessaan jatkoimme matkaa kohti Zeidaa. Tie nousi tasaisesti ja olimme parhaimmillaan yli 2100 metrin korkeudessa. Maasto muuttui hyvin metsäiseksi ja toisaalta ylänkömäiseksi. Eräästä metsävyöhykkeestä yhytimme apinalauman ruokailemasta. Pakko oli pysähtyä vähän kuvaamaan näitä sympaattisia kädellisiä. Laji on kaiketi joku makaki, mutta en ole lajimäärityksestä varma. 

"Makaki"


Ylänkömaisemaa 2000m korkeudessa


Päivän viimeiset valoisat tunnit vietimme Zeidassa, josta kepitimme huikean lintupäivän kruunuksi kaksi kaitanokkakiurua. Linnun havaitseminen teetti työtä vaikka laulu kyllä kuului melko helposti. Tiukka etsintä kuitenkin tuotti tulosta ja saimme ihailla kaukoputkilla upeaa kiurulajia. Paikalla pyöri myös runsaasti lyhytvarvaskiuruja ja pikkukiuruja sekä yksinäinen sarvikiuru. Yksilö oli yhteistyöhaluinen ja antoi kuvata itseään illan pehmeissä valoissa. 

Sarvikiuru

Yllätykseksemme päivä ei vielä ollutkaan ohi, vaikka pimeys oli jo saapunut. Matkalla hotelliin yhytimme tolpannokasta "päivystämästä mystisen aavikkohuuhkajan. Olipa tajuton päivä, 5 uutta lajia ja 2 uutta alalajia. Mieletöntä!