sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Jurmo 6-8.3

Tätä viikonloppua oli odotettu kuukausien ajan, koska olimme päättäneet viime syksynä koota vanha retkiporukka jälleen kasaan. Samalla porukalla aloitimme lintuharrastuksen 80-luvun puolivälissä Perniössä ja Jurmo tuli silloin nopeasti mukaan kuvioihin. Saareen pääsi autottomanakin helposti, koska julkisilla pääsi lauttarantaan ja lauttarannasta sitten yhteysaluksella saareen. Saaressa näkyi aina mukavasti lintuja ja rengastustakin pääsi ihmettelemään. Viimeisestä yhteisestä saariretkestä oli kuitenkin vierähtänyt yli 15-vuotta. 

Lauantai aamu alkoi reippaissa tunnelmissa hieman kuuden jälkeen. Aamiaisen jälkeen nousimme muinaismuistolle staijaamaan aamuvakiota. Vakio tarkoittaa 2 tunnin muutontarkkailua auringonnoususta. Aurinko nousi seitsämän aikoihin, joten vakio alkoi 0715. 

Markus A, Mika K ja Jani L tapittaa
Varsinaista muuttoa ei ollut tarjolla muutamaa haahkaa, tukkasotkaa,  koskeloa ja kiurua lukuunottamatta. Tiukka tapitus tyssäsi kun sakea sumu saapui etelästä. Näkyvyys heikkeni muutamaan sataan metriin hieman kahdeksan jälkeen. Keskustelun myötä päätimme keskeyttää vakion ja painuimme takaisin asemalle. "Väliaamupala" maistui mainiosti ilman selkeyttymistä odotellessa. 

Homma lässähtää sumun saapuessa
Keli parani reilun tunnin jälkeen, jonka myötä lähdimme kohti länttä. Lännessä odotti länsireitin laskenta, joka tarkoittaa tietyn reitin kulkemista ja reitiltä havaittujen lintulajien ja yksilömäärien tarkkaa laskemista. Emme olleet kunnolla päässeet edes reitille, kun muuttohaukka löytyi istumasta länsiriutalta. Valitettavasti välimatkaa oli liikaa linnun iän määrittämiseen. Lintu kyllä näytti 2-kv tyyppiseltä, mutta varmuutta emme ehtineet saamaan. Riuttojen väliseltä lahdelta yhytimme telkkäparven lisäksi paikalla jo pidempään viihtyneet 4 allihaahkaa. Linnut olivat naaraspukuisia ja välimatkaa sikana kuvaukseen. Silti oli pakko haastaa kalusto dokumenttikuvan toivossa.

Allihaahkat
Länsireitin kiertämisen lisäksi päätimme kävellä länsiriutan kärkeen, joka on maan kohoamisen myötä yhtynyt heinäsaareen. Riutan ja saaren yhteenliittymä on tapahtunut ihan viime vuosien aikana, sillä ensimmäisillä retkillämme 80-luvun lopussa ei todellakaan ollut mitään asiaa heinäsaareen ilman kunnon kahluusuoritusta. Vaikka yritys oli kohdallaan, ei ristisorsia ja muutamaa kiurua parempaa löytynyt. Näinpä painelimme reitin loppuun ja kylän kautta asemalle. 

"ex.heinäsaari"

Jurmon kuuluisaa länsiriutan kivikkoa
Loppupäivä meni aseman nurkissa pyörien ja illalla tietysti saunottiin sekä suoritettiin iltahuuto. Iltahuuto tarkoittaa päivän havaintojen keräämistä yhteiseen seurantalomakkeeseen. Päivä ei edellä kerrottujen lisäksi oikein muuta kivaa tarjonnut ja yhteislajimäärä jäi vain 35 lajiin. 

Aseman arkea
Sunnuntai valkeni tuuliolosuhteiltaan lauantain toisintona, mutta onneksi emme saaneet sumua niskaamme. Lintuja oli selkeästi paremmin liikkeellä ja aamuvakiolla havaitsimme mm. muuttavia uuttukyyhkyjä, kiuruja, kottaraisia, merihanhia, töyhtöhyyppiä ja laulujoutsenia. Joutsenilla ja uuttukyyhkyillä oli selkeästi kunnon muutto"rynnistys" meneillään. Valitettavasti puolenpäivän jälkeen oli kuitenkin tullut aika jättää mystinen Jurmo. Lähtötunnelmia ei mitenkään helpottanut auringon ilmestyminen eteläiselle taivaalle. Makeeta oli ja takaisin tullaan!

Jurmon satama kevätauringossa