sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Tapahtumarikas viikonloppu

Lauantai 7.2

Reilun viikon retkeilytauon myötä fiilikset kiikareiden ulkoiluttamiseen olivat kohtuullisen korkealla ja lähdin aamusta liikkeelle. Ensimmäiseksi ajauduin Halikon kivilaiturille, mistä oli havaittu viiksitimali jokin aika sitten. Aamu valkeni hiljalleen ja seisoskelin kaislikon reunassa. Odottelu ei tuonut toivottua havaintoa, joten päätin soittaa hieman atrappia....lähes samantien muutaman sadan metrin päästä kuului viiksitimalin vastaus. Lintu tuntui liikkuvan minua kohden, joten lähdin nopeasti hakemaan autosta kameraa...takaisin kävelin jäistä tietä rauhallisesti enkä ollut yhtään orientoitunut nopeaan kuvaustilanteeseen...no ylltättäen korea koiras oli minun poissaolessani tullut aivan ruovikon reunaan ja oli hetken oikein komeasti kuvattavissa...tosin minun kameran asetukset olivat ihan päin.....ja eipä sitten tullut muuta kuin muutama dokumenttikuva.

viiksitimali
Viheltelyistä huolimatta harmaapäätikka ei suostunut vastaamaan, joten päätin lähteä Halikonlahdelle. Vaikka altaat ovat jäässä, niin reunapuskat ja erityisesti Jäteaseman kenttä maa-aineskasoineen vetävät usein lintuja kivasti puoleensa. Komppailin kaikessa rauhassa kentän maa-aineskasoja, kun huomasin mielenkiintoisen pikkulinnun lentävän sivulla olevaan puskaan...perään...Päästyäni hieman lähemmäs puskaa aloin havainnoida tarkemmin...näkyisikö liikettä. Hetkenpäästä puskan sisältä pomppasi peukaloinen avoimesti varoittelemaan. Mielestäni näkemäni lintu ei kyllä sopinut peukaloiseen, joten jäin edelleen puskan luokse odottelemaan...Yht'äkkiä puskan sisältä pomppasi rautiainen, oksalle tilannetta ihmettelemään. Samassa myös peukaloinen äityi varoittelemaan ja nyt muuten sai kuvata molempia lajeja muutaman hetken varsin intensiivisesti. Mukavia talvisia lejaja kuvatessani havahduin ihmettelemään, että mitäs nuo varikset oikein rääkyvät...katse ylös...hitto tuossa menee Asio...nopeasti kiikarit silmille...jaahas...mustat käsisiiven kärjet ja valkoinen vatsa...Suopöllöhän se siinä liukuu kohti keskustaa. Valitettavasti kameran asetukset oli taas ihan pielessä ja näin jäi suopöllökuvat ottamatta. Vaikka kuvia en nyt saanut, niin olipa huikea 10 minuuttia!

rautiainen

peukaloinen
Varsin hyvissä fiiliksissä lähdin kohti uutta tornia, koska sieltä oli tänään kuvattu sarvipöllö ja olihan siellä pyörinyt myös pikkutikka. Kävellessä huomasin isolepinkäisen puunlatvassa, mutta kuvaamiseen oli liian pitkä välimatka. Myön muut paikalle saapuneet ornit alkoivat valua pikkuhiljaa kohti uutta tornia. Itse olin jo painanut pusikkoja komppaamaan, kun kuulin todella oudon äänen...Ei tullut kertakaikkiaan mitään laji mieleen...mutta samalla soi puhelin...sun sivulle putosi sarvipöllö...no päätin kiertää nopeasti takaisin kannastielle ja kas...siinähän sarvipöllö jälleen lensi lyhyen matkan vaihtaen puskasta toiseen. Valitettavasti kuvaamisesta ei taaskaan tullut mitään...porukoiden kokoontuessa tielle, näyttäytyi sarvipöllö vielä useasti vaihtaessaan paikkaa. Lopulta lähdimme takaisin autoille, mutta matka tyssäsi Markon viileään toteamukseen...tuossa lentää pulmunen...no ei aikaakaan kun lintu tömähtää maa-aineskasan päälle, josta sitä sai hetken vielä ihailla. Lopulta lintu lähti tulosuuntaansa kohti lumenkaatopaikkaa. 

Sunnuntai 8.2

Lähdimme Markon kanssa aamulla varhain jälleen liikkeelle. Tuuli oli navakka, mutta silti yritimme Perniöstä varpuspöllöä, laihoin tuloksin. Jatkoimme matkaa Särkisaloon, koska ajattelimme käyttää päivän meristaijiin...jo ensimmäinen pysähdys Förby:ssä kertoi, että lintuja oli liikkeellä. Avonaisella merellä sukelteli kyhmyjoutsen 2p, telkkä 11p, isokoskelo 32p. Jatkoimme matkaa vaikka aamun valjetessa saimme kuulla, että Halikonlahdelta oli juuri löytynyt kaksi vuorihemppoa ja Angelniemeltä neljä nokkavarpusta. Nixor oli aivan auki, toisin kuin kaksi viikkoa aikaisemmin. Välittömästi autosta ulos päästyämme havaitsimme kolme merikotkaa ja 10 muuttavaa tukkasotkaa. Muuten avomeri tarjosi 3 uiveloa ja 80 isokoskeloa sekä vielä yhden tukkasotkan. Kun saimme kuulla, että vuorihempot olivat edelleen paikalla, niin päätös oli aika selvä. Ei jatkettaisi ulommas vaan nokka kohti Halikonlahtea.

Saavuttuamme Halikonlahdelle odotti meitä negauutinen...linnut olivat hävinneet jo jokin aika sitten...Hajaannuimme komppaamaan ja hetken päästä havaitsimme sopivan kokoisia lintuja ilmassa...mutta niitä oli kolme...päästyämme lähemmäs laskeutuneita lintuja tajusimme, että kolme hemppoa ruokaili talven törröttäjissä. No vuodari napsahti! Hajaannuimme uudelleen ja itse kiersin eiliselle rautiais / peukaloispaikalle. Siinä seisoskellessani huomasin sivusilmällä...et hei mikäs "lehti" tuossa liikkui tuulenkuljettamana...kiikarit silmille ja oho...lumikkohan se siinä kuljetti varsin pulleaa saalista...kai joku vesimyyrä.

lumikko saaleineen
Jatkoin lopulta matkaani ja olin jälleen kulkemassa alkuperäiselle paikalle, kun kuulin Markon huutavan nimeäni...Ei tarvinnut montaa kertaa huudella vaan lähdin juoksemaan niin kovaa kuin suinkin pääsin..Perillä odottikin varsin mukava kaksikko vuorihemppoja.

vuorihemppo

Vuorihemppo ei ole mitenkään jokavuotinen Salossa ja siksi lajin näkeminen tuotti iloa aikalailla. Lajin tunnistaa mm. rinnan ja kylkien kellanruskeansävyisestä pohjaväristä, tummemmasta ja voimakkaammasta viirutuksesta rinnassa ja kyljissä, selvemmästä vaaleasta siipijuovasta, vaaleanpunertavasta yläperästä (koiras) ja hennosta keltaisesta nokasta. Kuvan lintu on koiras. 

Kotiin päästyäni visiitti jäi todella lyhyeksi, koska Janne R soitti kertoakseen, että Paukkulan urheilukentän kuusiaidassa on pikkukäpylintujen joukossa isokäpylintuja. Sinne siis ja kas...aina mukava isokäpylintu nakerteli kuusenkäpyjä. Nyt pääsi vertailemaan käpylintujen nokkia kivasti myötävalossa ja kuten kuvasta huomaa isokäpylinnun nokka on jykevä, papukaijamainen eikä alanokka ole hento kuten pikkukäpylinnulla. Muutenkin lajin päänkoko ja -muoto tuo tuovat heti erilaisen tuntuman verrattuna pikkukäpylintuun. Paikalla oli ainakin kaksi isokäpylintua ja muutama pikkukäpylintu.

2-kv koiras isokäpylintu

koiras pikkukäpylintu
Onnistuneen käpylintubongauksen jälkeen painelin vielä Angelniemelle, josta hoitu aamulla havaitut nokkavarpuset hetken odottelun jälkeen. Lintuja oli paikalla 4. Valitettavasti välimatka oli liian pitkä ja näin piti tyytyä vain dokumenttikuvaan.

"nokkanisse"