tiistai 29. heinäkuuta 2014

Jurmo 25-27.7

Ensimmäinen työviikko oli mahtavaa päättää retkeen helteiseen Jurmoon. Menomatkalla auton mittari näytti tasaisesti + 30 lämpötilaa ja taivas oli käytännössä pilvetön. Minun ja Mika Korkin odotukset eivät olleet kovin korkealla tavoitelajien eli kahlaajien osalta. Helteinen keli ei niitä pudottaisi saareen. Kaikesta huolimatta nautimme mielettömän kauniista kesäillasta yhteysaluksen takakannella. Saareen saavuimme hieman jälkeen yhdeksän ja aseman valloitimme yhdessä Jyrki Normajan ja Lotta Lindholmin kanssa kymmenen tienoilla. Iltapuuhailujen jälkeen oli aika vetäytyä untenmaille.

Kello herätti 0415 ja aamiaisen jälkeen kipusimme viideksi aamuvakiota suorittamaan. Kevyttä kahlaajamuuttoa oli ilmassa lirojen ja valkoviklojen muodossa. Sitkeys palkittiin juuri ennen vakion loppumista 4:llä muuttavalla kirjosiipikäpylinnulla. Näistä kolme lintua jäi vielä upeasti etelälehdon puiden latvoihin killumaan. Saipa pitkästä aikaa nautiskella tästä taigametsien lajista.

ennen auringonnousua

Mika ja Jyrki tapittaa
Aamuvakion jälkeen painelimme Mikan kanssa takaisin asemalle hieman keventämään vaatetusta ja nauttimaan kakkosaamiaisen. Sitten olikin vuorossa länsireitin laskeminen. Matkalla ihailimme pikkulepinkäisten poikueita, joita todella tuntui nyt saaressa olevan. Reitin kiertäminen ei oikeastaan tarjonnut lirojen, valkoviklojen, metsäviklojen, suokukkojen ja pikkutiirojen lisäksi oikeastaan yhtään mitään katseltavaa. Tosin pikkutiiroja oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Reitti tulikin laskettua reilussa kahdessa tunnissa. 

Kahlaajarantaa löytyy, mutta päätähdet vielä puuttuvat

Levollinen meri
Länsireitin jälkeen palasimme asemalle syömään ja hieman siestaa pitämään. Jyrki ja Lotta palasivat itäkierrokselta hieman puolen päivän jälkeen. Itäkään ei ollut tarjonnut kirjokerttupoikuetta ihmeempää. Lepohetken jälkeen päätettiin hieman puuhailla aseman aidantolppien kanssa. 10 tolppaa sai komean tervakerroksen päälle ja enemmänkin oltaisiin reippailtu, mutta terva loppui kesken. 

Bloggari tervaa
Puuhailun jälkeen lähdettiin Mikan kanssa kahville satamaan. Kahvi ja jäätelö maistui. Karmaisevaa oli kuitenkin huomata kuinka paha tilanne satama-altaassa oli sinilevän osalta. Koko alue oli yhtenäisen "puuron" valtaama ja tuoksu oli aikast ällö. Olimme jo tulomatkalla huomanneet, että isoja yhtenäisiä levälauttoja oli Saaristomerellä oikeastaan joka paikassa. Mitään vastaavaa en ole ikinä ennen nähnyt, vaikka olen saaristossa liikkunut vuodesta 1988 lähtien. Sanaton ja samalla surullinen fiilis tuli tilanteen myötä.

Sinilevää
Illalla päätimme Mikan kanssa vielä lähteä kuvaamaan pikkulepinkäisiä. Osa yksilöistä oli varsin yhteistyöhaluttomia, mutta osa taas hyvinkin halukkaita poseeraamaan kameralle. Kauniissa iltavalossa yritin kuvailla lintuja niin vastavaloon kuin myötävaloonkin. Alla muutama ruutu illan sessiosta. Yhteensä tuli kuvattua reilu 200 ruutua lepinkäisiä. 




Sunnuntai aamuna kello herättä jälleen 0415 ja aamutoimien jälkeen viideksi vakiota suorittamaan. Nyt oli meno enemmän kuin hiljaista. Koko 2 tunnin vakion aikana muutti muutama liro ja yksi tylli sekä punavarpunen. Eiliset kirjosiipikäpylinnut tööttäilivät nyt männikössä. 

Kevyttä sumua niityllä

Aurinko nousee
Vakion jälkeen lähdimme kiertämään Itäreittiä, jossa olikin ihan ilahduttavasti lintuja. Näimme reitilla mm. 4 töyhtöhyyppää , 3 kuikkaa, 2 metsävikloa, 10 punajalkavikloa, 9 liroa, 4 valkovikloa ja rantasipin. Sirrit loistivat poissaolollaan. Vaikka kahlaajamassoja ei päässytkään ihmettelemään, niin saaressa oli mahtavaa - kuten aina.