Kiehtova kuu

Uskon, että valtaosa ihmisistä kiinnittää huomiota kuuhun, vähintäänkin täydenkuun aikana. Kirkkaina öinä täysikuu valaisee maiseman aivan erityisen maagisella tavalla. Valo ja varjot antavat mielikuvitukselle sytykkeitä ja ainakin minuun valtaa sellainen uteliaisuuden ja pelon sekainen tunnemyrsky. Ehkä tämä kuun luoma tunnelma saa minut uudelleen ja uudelleen kuvaamaan kuuta. Jokaisena kertana kuu on näyttäytynyt erilaiselta kuin aikaisimmilla kerroilla, mutta tunnelma on sama.

Nykyisin kuun liikkeet tulee jo hyvissä ajoin tarkastettua kuukalenterista, että pystyy suunnittelemaan tulevaa kuvausta. Toistaiseksi kuvaaminen on keskittynyt itse päätähteen, mutta tulevaisuudessa haaveena on kuun sijoittaminen etukäteen suunniteltuun maisemaan. Joitain haja-ajatelmia sopivista maisemista pyörii jo päässäni. 

Pääsiäisenä kuu näyttäytyi erinomaisesti ja pitkäperjantaina oli vuorossa täysikuu. Kevyttä jännitystä tulevasta rakensivat taivaalle kerääntyneet pilvet ja tilanne näytti Salossa erityisen surkealta vielä ilta kahdeksalta. Kehnoista lähtökohdista huolimatta asetuin Kivilaiturille Halikonlahden pohjukkaan kuunnousua odottamaan. Matalalla roikkuneet pilvet estivät kuunnousun kuvaamisen, mutta selittämättömästä syystä jäin tulevaa seuraamaan. Odottaminen palkittiin punaista hohkaavana kuuna. Pilvet itseasiassa loivat erityistä mielenkiintoa kuvaamiseen, sillä kuu rajautui jännästi pilvien toimesta. Alla neljän kuvan sarja kuunnoususta. 

Nikon D500+600mmf4, 1/250, f/6.3, ISO2000

Nikon D500+600mmf4, 1/50, f/13, ISO1600

Nikon D500+600mmf4, 1/30, f/13, ISO1600

Nikon D500+600mmf4, 1/30, f/13, ISO1600

Ilma kirkastui puolenyön jälkeen, jolloin kuunkuvaamiselle muodostui erinomainen mahdollisuus. Tuuli ei haitannut kuvaamista eikä pilvistä ollut enää tietoakaan. Tällaisina hetkinä kuvaaminen on silkkaa nautintoa. alla kuva kuusta optimaalisissa olosuhteissa. 

Nikon D500+600mmf4, 1/800, f/10, ISO 640

Hormoonit hyrrää

Telkkien soidinmeno on tunnetusti hyvin näyttävä ja kiihkeätempoinen näytelmä. Jo useamman vuoden olen toivonut pääseväni seuraamaan näytelmää kuvaamisen kannalta sopivalta etäisyydeltä. Kuluvana keväänä minulle tarjoutui vihdoin mahdollisuus sijoittua oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Sulapaikka oli vielä pieni ja useampi lintu oli saapunut soidinmenoja käymään. Lisäksi piilokoju mahdollisti lintujen tarkkailun ja kuvaamisen soidinmenoja häiritsemättä. 

Nikon D500+600mmf4, 1/1250, f/5,0, ISO800

Koiraiden tunnusomainen soidinkäyttäytyminen on mielenkiintoista seurattavaa. Tehdäkseen vaikutuksen naaraaseen, koiraat "nakkelevat" niskojaan varsin kulmikkaasti. Lopuksi nokka sojottaa kohti taivasta ja samalla koiras päästää tunnusomaisen kutsuäänen. 

NikonD500+600mm/f4, 1/1250, f/5,0, ISO800

Naaraan huomion saatuaan koiras kuljettaa naarasta perässään, katse napakasti yläviistoon naulattuna. Varsinainen pariutuminen tapahtuu luonnollisesti myöhemmin, mutta jo tunnusteluvaihe saa koiraan käyttäytymään hyvin itsevarmoin elein. 

NikonD500+600mm/f4, 1/1250, f/5,0, ISO800

Sulan muut koiraat eivät jää tilannetta toimettomina sivusta seuraamaan. Ensin tuijotellaan ja pyöritään ympärillä. Ikäänkuin tilannetta arvioiden. Tunnelma tiivistyy hetki hetkeltä ennen edessä olevaa yhteenottoa. Viimeistään tässä vaiheessa naaras siirtyy sivummalle seuraamaan ottelun lopputulosta. 

NikonD500+600mm/f4, 1/1250, f/5,0, ISO800

NikonD500+600mm/f4, 1/1250, f/5,0, ISO800

NikonD500+600mmf4, 1/1250, f/5,0, ISO800

NikonD500+600mmf4, 1/1250, f/5,0, ISO800

NikonD500+600mmf4, 1/1250, f/5,0, ISO800

Koiraiden yhteenotto on kiihkeä ja nopeatempoinen kamppailu, jossa ajetaan toista takaa, sukelletaan peräkkäin ja levitellään siipiä osoittaakseen mahtia. Koiraiden katseista paistaa läpi voitontahto. Eikä luovuttamiselle ole sijaa.  

NikonD500+600mmf4, 1/1250, f/5,0, ISO800

Kamppailun voittanut koiras ikään kuin erotuomarina levittää siivet tilanteen rauhoittumisen merkiksi, kutsuen naaraan lähellensä. Naaras saapuukin hallitsevan koiraan luokse aloittaakseen  alusta tunnusteluvaiheen koiraan kanssa.  

NikonD500+600mmf4, 1/1250, f/5,0, ISO800

Kalastajan saalis

Ilman lämmetessä karaistuneimmat muuttolinnut saapuvat varhain Suomeen. Ruokailupaikkojen vähyyden vuoksi useammat lajit kerääntyvät samoihin sulapaikkoihin, tarjoten kuvaajalle ennakoimattomia mahdollisuuksia. Tilanteiden toivossa lähdin varhain sataisena aamuna Halikonlahdelle, missä yksi kiinteistä kojuista sijaitsee sopivasti sulapaikan laidalla. 

Kojuun asettautumisen jälkeen paikalla olleet linnut unohtivat läsnäoloni ja jatkoivat touhujaan ikään kuin minua ei olisi ollut olemassakaan. Sain nauttia luonnon tarkkailusta "sisäpiiriläisen" silmin. Tunnetta ei oikein pääse kokemaan ilman kojua ja mieluiten vielä kojusta, joka on ollut paikalla pidempään. Linnut ovat ehtineet tottumaan kojun läsnäoloon. 

Sulassa ruokaili kolme isokoskeloa, joiden kuvaamiseen keskityin muiden lajien kustannuksella. Paikalla olleet kaksi koirasta keskittyivät lähinnä "kinastelemaan" sulan herruudesta, naaraan pysytellessä sivummalla. Päätin seurata naaraan touhuja silläkin riskillä, että missaisin näyttäviä koiraiden "kinastelu" tilanteita. 

Seurailtuaan aikansa koiraiden touhuja jäänreunalta, laskeutui naaras veteen ruokailemaan. Aktiivinen sukeltelu kannatti, sillä lähes joka toisen sukelluksen jälkeen naaras palasi pinnalle kala nokassaan. Osa kaloista oli liian isoja nieltäväksi, jonka johdosta paikalla päivystäneet harmaalokit pääsivät nauttimaan isokoskelon tarjoamasta "seisovasta pöydästä".  Onneksi osa saaliista oli itse kalastajallekin sopivaa.

Koskelokuvaukset keskeytyivät kuin seinään harmaahaikaran laskeuduttua jäälle. Sydän pomppaillen siirryin kojun sisällä kuvaamisen kannalta parempaan asentoon. Haikara tuijotti minua tuimasti kun aloin somittelemaan sitä ruudulle. Iso lintu kun ei mahtunut vaakakuvaan, etäisyyden ollessa muutamia kymmeniä metrejä. Onneksi meidän molempien hermot pitivät. Varovasti muutama lyhyt sarja. Ei vaikutusta haikaran käyttäytymiseen. Tuijotus jatkui yhtä tuimana.