Aamiainen Torronsuolla

Aamun voi aloittaa monella tavalla. Minä toteutin tänään pitkään päässäni muhineen ajatuksen ja nautin aamiaiseni Torronsuon kansallispuistossa. Ajatuksena oli samalla kuvata Suomen syvimmän suon heräämistä uuteen aamuun. Torronsuo on nimittäin kuuluisa usvaisista aamuistaan. Valitettavasti tämä helle ja lämmin yö estivät kunnon usvan muodostumisen, mutta aamuinen hetki auringon noustessa oli  joka tapauksessa enemmän kuin upea.

Siinä pitkospuilla aamiaista nauttiessani mietin, että miten voisin jakaa mahdollisimman monen kanssa tämän hetken. Ja miten saisimme enemmän ihmisiä luontoon voimaantumaan. Sitä ennen on kuitenkin saatava puiston pitkospuut parempaan kuntoon. Onneksi Metsähallitus on jo reagoinut tilanteeseen ja kunnostustyöt alkavat tulevana talvena. 

Helteinen Utö

Kuluvan vuoden aikana olen muutamana iltana yrittänyt kuvata täysikuuta. Tulokset ovat jääneet laihoiksi, mutta palo tekemiseen on vahvistunut kerta toisensa jälkeen. Nyt ajatus täydellisen kuunpimennyksen kuvaamisesta oli kiehtova. Ennusteet lupasivat kirkasta yötä. Kysymys oli enemmänkin siitä, missä yrittäisin kuvaamista? Tämä ratkesi yllättävällä tavalla, kun torstaina sain ystävältäni vinkin, että Utö:n majakkasaaressa olisi vapaana huoneisto. Edessä oli helteinen viikonloppu yhdessä minun lempisaaristani. 

Menomatka sujui odottavissa tunnelmissa, ilta oli kaunis, lämmin ja täysin tyyni. Kuvasin yhteysaluksen kannelta upeaa Suomen saaristoa. Aurinko painui horisontiin hieman ennen saapumista Jurmoon. Sataman tunnelma oli juuri niin lumoava kuin sen voi mielessään ajatella. 

Illan hämärtyessä tunnelmat alkoivat latistua. Kaakkoinen taivaanranta verhoutui paksuun pilviverhoon. Ajatus kuvasta, missä punainen pallo nouseen horisontista jäi haaveeksi. Tilanne ei korjaantunut Utö:ssä. Saderintaman tummat pilvet veivät saapuessaan mahdollisuudet kuviin. Silmät sulkiessani ajattelin, että otan uuden yrityksen muutaman tunnin päästä. Kello herätti armottomasti kolmen jälkeen. Taivas oli edelleen pilvessä.  Kuvat kuusta jäi tältä kertaa saamatta.

Aamun ensivaloissa kiersin majakan kautta eteläkärkeen. Kuvattavaa ei juuri ollut. Muutama pikkukuovi muutti etelään ja paikalliset luotokirviset edustivat aamun parasta lajistoa. Auringon jo lämmittäessä oli hyvä aika painua nukkumaan. 

Illan pehmeät valot houkuttelivat kuvaamiseen ja luonnollisesti kuukin näyttäytyi taivaanrannassa. Vastaavasti auringonlasku ei ollut edellisen illan veroinen. Silti aina kuvaamisen arvoinen.  Hämärtyvässä illassa ajatukset majakan kuvaamisesta kirkastuivat. Halusin saada samaan kuvaan majakan lisäksi kylän maisemaa. Tällaisen kuvan ottaminen ilman kunnollisia esivalmisteluita osoittautui mahdottomaksi. Oikean kuvaamispaikan hakeminen ei enää tilanteessa ollut mahdollista.

"Oikeaa paikkaa" hakiessani havahduin majakan valonsäteen mielenkiintoisuuteen. Idea säteen kuvaamisesta syntyi. Varmasti heinäkuunloppu ei ole kovin otollinen aika majakkojen kuvaamiseen vaan syksyn edetessä mahdollisuudet paranevat. Jokatapauksessa testailu oli hyvin mukaansa tempaavaa. 

Uuden edessä

Lomani viimeisinä viikkoina tuli vähemmän kuvattua ja sitäkin enemmän nautittua auringosta sekä lämmöstä. Samalla pohdin, että mihin suuntaan tätä blogia tulisin kehittämään. Erilaisia ajatuksia vilisti päässäni ja muutama päätyi paperille saakka kavereitteni kanssa käymien keskusteluiden jälkeen. Vielä ei ole oikea aika näitä julkisanoa, annetaan ideoiden jalostua vielä hetken.

Muutama päivä sitten sain isältäni WA:n kuvasarjan rusakosta, ketusta ja mäyrästä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että hetkinen. Mistäs nämä kuvat on otettu ja monenko illan tuotoksesta on oikein kyse? Muutaman viestin jälkeen selvisi, että yhden illan projekti. Tämä tieto riitti minulle, paikalle oli mentävä ensimmäisen mahdollisen illan tullen. 

Olin aika innoissani tästä mahdollisuudesta, sillä en ollut koskaan kuvannut hirvieläimiä tietoisesti. Tutustuin hieman aiheeseen, jotta välttäisin lapsellisimmat mokat kuvausjärjestelyissä ja tietty itse kuvaamisessakin. Kun kaikki oli kohdillaan, oli aika lähteä kohteelle. Hyvissä ajoin saavuimme perille ja teimme tarvittavat valmistelut. Kaunis kesäilta alkoi hiljalleen hämärtyä, rastaat lauloivat harvakseltaan ja tunnelma oli todellakin odottava. 

Vajaan tunnin jälkeen ensimmäinen metsäkauris saapui rantaluhdalle. Etäisyyttä oli vielä liikaa. Mokasin ekan mahdollisuuden, kun tilanteessa lähdin muuttamaan asentoani parempaan asentoon kuvaamisen kannalta. Jalo eläin siirtyi rauhallisesti takaisin näkymättömiin. Oppi oli mennyt kerralla perille. 

Hitaasti usva alkoi levittäytyä rantaluhdalle, luoden maisemasta enemmän kuin otollisen tunnelmallisiin kuviin. Odotus palkittiin hieman ennen yhtätoista, kun komea metsäkauris pukki saapui rantaluhdalle ruokailemaan. Sydän pomppaillen suuntasin rauhallisin liikkein kamerani kohdetta kohden...räps räps..pelkkää mustaa. Asetukset eivät enää pelittäneetkään, kun valo oli vähentynyt dramaattisesti. Onneksi tätä on tullut opeteltua viimeisen vuoden aikana ja muutamalla säädöllä alkoi kuvia syntymään. 

Minulle, lintukuvaajalle, kokemus oli jotain totaalisen uutta. Olen kyllä kyttäämiseen tottunut lintujen kanssa, mutta tässä oli jotain todella mukaansa tempaavaa. Tätä on päästävä kokeilemaan uudelleen.