"Ennätykset on tehty rikottaviksi"

Linturalleihin osallistuvat joukkueet kokoavat yhteen erilaisia persoonia, joita yhdistää yhteinen mielenkiinto "arvioida" omaa osaamistasoa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoite määräytyy joukkueen jäsenten välisten keskusteluiden kautta, eikä aina todellakaan ole tavoitteena rallin voittaminen. Usein halutaan parantaa joukkueen omaa aikaisempaa ennätystä tai vain retkeillä hyvän jengin kanssa hienoissa maisemissa tehden "paras mahdollinen tulos".

Joukkueemme Team-75:n tavoite on muuttunut vuosien varrella, kokemuksen karttuessa. Ensimmäisissä ralleissa halusimme saada jokaiselle kisatunnille edes yhden uuden lajin. Tässä onnistuimme vuonna 2012. Tämän jälkeen halusimme nousta kymmenen parhaan joukkueen joukkoon, joka samalla edellytti yli 115 lajin kisatulosta. Yksi kerrallaan tavoitteet ovat toteutuneet ja samalla nälkä menestymisestä on kasvanut. Tämä on vastaavasti yhdistänyt joukkueen tiiviiksi porukaksi, joka elää Kuusamon rallia käytännössä 365 vuorokautta vuodessa. Pohjustamisen taktiikkaa, pelipaikkoja, säätiloja ja vaikka mitä tulee porukan toimesta pähkittyä useiden puheluiden merkeissä, ennen varsinaista pohjustamisjaksoa. Vastaavasti jokaisen ralliviikon jälkeen tuntuu, että asiat voi tehdä vielä viisaammin ja paljon on parannettavaa tulevissa ralleissa. Mielestäni juuri tämä loputon oppimisen mahdollisuus tekee Kuusamosta kokemisen arvoisen kokeilun ihan jokaiselle lintuharrastajalle.

Varsinainen ralli on tietynlainen huipennus ja kulloisenkin kisakunnon mittaus. Meidän joukkueemme osalta jo ralliaamu on hyvin ainutlaatuinen tunnelmaltaan. Porukat heräävät suhteellisen samanaikaisesti, mutta varsinaista keskustelua ei juurikaan käydä. Jokainen puuhaa omia viimeisiä valmisteluita ennen koitosta. Tunnelma on positiivisesti latautunut ja selkeästi aistii, kuinka joukkueen jäsenet keskittyvät omaan tulevaan suoritukseensa joukkueen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Minun vastuullani on joukkueemme osalta rallireitin suunnittelu, aikataulutus, säätilan seuranta ja kirjurina oleminen.  Tämän johdosta kisa-aamu meni tiukasti kolmen eri sääpalvelun läpikäymisessä ja taisi aamun hetkinä hermokin kiristyä...olinko tehnyt virhearvioinnin sateen saapumisen osalta...Tätä pohtiessa kello saavutti 0830 ja Harry saapui paikalle käymään rallireitti vielä kerran lävitse. Hänen positiivinen into tarttui meihin muihin ja nauru valtasi mökkimme. Olimme valmiit SM-mitallin saalistamiseen.

Vasemmalta oikealle Mika Korkki, Harry Nyström, Paul Boijer
ja Kalle Larsson eli Team-75

Lähdimme liikkeelle hieman jälkeen yhdeksän ja matkasimme kohti Oulankan kansallispuistoa. Saderintama jäi selkämme taakse suunnitelmiemme mukaisesti ja saavuimme pelipaikoille hieman ennen kymmentä. Sovitun mukaisesti aloitimme hajautetulla taktiikalla, jonka mukaisesti Paul lähti tarkistamaan laulaisiko pikkusieppo meidän muiden jatkaessa matkaa Juhtijärvelle. Ajatuksena oli aloittaa arvolajilla esim. pikkusiepolla tai vesipääskyllä lähellä klo 11. Kuten usein ralleissa käy suunnitelmat muuttuvat jo ensimetreillä ja näin kävi nytkin. Harry plokkasi isokäpylinnun kuusenlatvasta ja hetken pohdinnan jälkeen päätimme aloittaa lajista. Aloituksessa listalle napsahti myös toinen huutolaji tiltaltti. Juhtijärveltä matkasimme kohti Jäkälämutkaa ja matkalta plokkasimme sponden idänuunilinnun innokkaasti laulamasta aivan tienvierestä. Jäkälämutkaan saavuttuamme saapui myös sade raikastamaan ralliamme. Kaatosateessa hoidimme pikkutyllin, mutta pohjustetusta metsosta tai pyystä ei näkynyt vilaustakaan.

Sateinen jäkälämutka

Palattuamme autolle oli vastassa varsin ikävä yllätys...auton oikea takarengas oli puhjennut....loistava alku oli saanut karmaisevan käänteen. Uskon vahvasti, että meidän jokaisen ajatuksissa pyörähti että tässäkö tämä nyt oli...valuisiko vuoden duunit hukkaan ensimmäisen kisatunnin aikana...

Vaahtoa....prk...

Homma ei kuitenkaan lamaantunut vaan roolit löytyivät varsin nopeasti...Harry aloitti renkaan paikkaamisen täytevaahdolla, selvittäen samalla rengasliikkeistä uuden renkaan hankkimista. Mika soitti avopuolisolleen Minnalle pyytääkseen häntä lähtemään kiireen vilkkaan minun autollani kohti Oulankaa ja minä puolestani aloitin reitin uudelleen suunnittelun kaatosateen meitä jokaista helliessä. Sain myös toimitettua sanan Paul:lle, että rengas on rikki ja homma on seis. 

Renkaaseen saatiin vaahtoa riittävästi, että pääsimme jatkamaan rallia. Matkan varrella teimme muutamia pysähdyksiä ja lajeja karttui tilille tasaisesti. Mielialaa nostatti sponde taviokuurna ja kohta jo nauru voitti ketutuksen. Paul noudettiin kyytiin juuri ennen Minnan kohtaamista metsäautotiellä jossa suoritimme ripeän autonvaihdon.

Jatkoimme rallia ilman Harryä, joka oli lähtenyt Minnan kanssa Kuusamon keskustaan rengasta vaihtamaan. Onneksi säännöt sallivat tätä nykyä joukkueen liikkuvan kahdella ajoneuvolla samanaikaisesti. Muuten meidän ralli olisi kyllä ollut tässä. Oulangalta hoitui pohjansirkku, hiirihaukka ja tukkakoskelo muun peruslajiston kanssa.  Siirtyessämme länsi Kuusamoon puhkaisimme saderintaman ja saimme näin jatkaa sateettomassa kelissä. Matkan varrelta hoidimme mustalinnun ja varpuspöllön. Targetkohteessa hoitui mustakurkku-uikku, sääksi ja muuttohaukka. Samaan aikaan saimme Harryltä tiedon, että kisa-auto oli saanut täysin uuden rengassarjan allensa ja oli aika sopia aika ja paikka auton uudelleen vaihtamiseksi. Tämä tapahtui sujuvasti kun pudottelimme alas kohti itäistä Kuusamoa. Pudottamisen yhteydessä puhkaisimme jälleen saderintaman eli olimme todella onnistuneet rallireitin aikataulutuksen sovittamisessa säähän.

Matkalla kohti Oravivaaraa ajoimme ohi yhden aikaisemmista rallireittiemme "hotspoteista" todeten, että pitäisikös tässä nyt pysähtyä...jarrut "kiinni" ja ulos...Porukka ei oikein ollut edes kunnolla vielä havainnointivalmiudessa kun Paul totesi, että joko meillä on pikkulepinkäinen? No ei todellakaan ollut vaan meille kaikille napsahti männyssä istuvasta lepinkäisestä mukava Kuusamon pinna. Harry:n matkiessa käenpiikaa, plokkasi Paul jälleen 3 lähestyvää anseria...metsähanhi taittui hetkessä, mutta sain onneksi sanotuksi, että katsotaan nyt tarkkaan päältä lentävät hanhet...ja kas Mikan pohjustuksissa havaitsema tundrahanhi olikin lyöttäytynyt tähän 2 metsähanhen jengiin. Tunnelma oli aika taivaissa, kun juoksimme takaisin autolle. Kolme kovaa lajia muutamassa minuutissa. 

Alkuillan tuntien aikana saimme kartutettua listaamme tasaisesti mm. isolepinkäisellä, sinisuohaukalla ja ampuhaukalla. Vastaavasti koskikara ja muutama muu pohjustus petti mukavasti. Lisäksi olimme alkuperäisestä reittisuunnitelmasta myöhässä noin 2 tuntia, joten jouduimme muuttamaan suunnitelmia. Keskusta päätettiin hoitaa minimiajassa ja illalla kävisimme vain "Jätärin" tornilla. Tänne saavuimmekin 21 jälkeen ja Lapasorsa sekä jouhisorsa hoituivat listallemme, mutta kaakkurista ei saatu näköhavaintoa.

Havaittavissa ilmatilan loukkaus...

Keskiyön tunteina teimme iskun niin Vasaralahteen kuin Isosuolle. Tuloksena oli vain pettymyksiä, koska yli viikon Vasaralahdessa paikalla ollut luhtahuitti ei enää "huittaillut" eikä Isosuolla "surissut" jänkäsirriäinen vaikka pohjustuksen molemmilla kerroilla näin oli tapahtunut. Onneksi Haukiniemestä hoitui pikkukultarinta, mustarastas ja mustapääkerttu.  Tässä vaiheessa laskeskelin, että olimme joukkueemme uuden ennätyksen tekovauhdissa ja lupaavalta näytti myös 130-lajin ylitys. Taisi tämä tieto motivoida myös muita, koska aamuyön tunneista huolimatta tekemisen meininki ei hiipunut. 

Ei kuulu sirriäistä...ei..

Ennen Valtavaaralle siirtymistä hoidimme vielä satakielen, pensaskertun, sirittäjän, paksujalan ja muutaman peruslajin. Sen sijaan suopöllö, hiiripöllö ja pikkusirkku ei vaan suostunut hoitumaan useista yrityksistä huolimatta. Valtavaaralta hoitui sinipyrstö ja muutama muu peruslaji.

Rallin viimeisinä tunteina hoidimme mm. virtavästäräkin, kiurun, viiriäisen, naakan, pulun, pikkuvarpusen ja hernekertun. Sovitun mukaisesti ralli päätettiin Säynäjäjärvelle, jonne saavuttuamme meillä oli rallia jäljellä noin 40 minuuttia. Välittömästi rantaan päästyämme hoitui merikotka, joka sai järven sorsat paniikkiin. Tämä auttoi meitä käymään sorsat tarkasti läpi ja niimpä hoitui heinätavi listallemme. Viimeisen kymmenen minuutin aikana saimme vielä ruskosuohaukan ja mehiläishaukan.  Aikamoisten tuuletusten myötä ralli päätettiin hyvissä mielin. Joukkueemme oli havainnut 129 lajia ja tiesimme sen riittävän kolmen kärkeen.

Purkutilaisuus muodostui odottamattoman jännäksi ja taisi olla meille jokaiselle läsnä olleelle aikamoinen yllätys. Team-75 ja Doz K Hahn vuorottelivat pitkin iltaa ykköspaikalla...Lopulta huudot oli huudettu ja molemmilla joukkueella oli 129 lajia....Jonkinmoinen tunnekuohu kyllä valtasi ainakin minut kun tajusin, että hävisimme kullan "ässä-lajien" määrällä.

Tasaista...

Lopuksi hieman vertailua ja väite

Alla havainnekuva meidän joukkueen lajimäärän tuntikertymästä. Alkuun sattuneesta rengasrikosta huolimatta pysyimme hyvin vauhdissa ja kertymä eteni tasaisesti. Varsinkin kolme viimeistä tuntia oli meidän joukkueen osalta hyvin tuottoisia. Saimme silloin 11 uutta lajia joka on kisahistorian valossa huippu saavutus kärkijoukkueiden osalta.

Saavuttamamme 129 lajin lopputulos edustaa myös koko rallihistoriassa kovaa tulosta, sillä vain 4 joukkuetta on havainnut kisassa koko sen kolmekymmentäkolme vuotisen historian aikana enemmän lajeja kuin me havaitsimme tämän vuoden kisassa.



Peruslaji I (70)

Joukkueemme havaitsi 69 lajia peruslaji I:stä. Vain mustaviklo jäi havaitsematta, mutta laji on ollut viime vuosina kovaa "valuuttaa". Emme myöskään havainneet lajia pohjustuksessa vaikka kolusimme useita "perinteisiä" esiintymispaikkoja. Valitettavasti laji taitaa hävitä Kuusamon pesimälajistosta tulevien vuosien osalta. Mikäli näin käy, niin on viisasta siirtää laji huutolajiksi.

Peruslaji II (20)

Joukkueemme havaitsi 17 lajia peruslaji II:sta. Silkkiuikku, suokukko ja vesipääsky jäi havaitsematta. Näistä suokukko ja vesipääsky oli havaittu pohjustuksista. Sen sijaan silkkiuikun tulevaisuus näyttää surkealta Kuusamon osalta. Emme havainneet sitä pohjustuksissa, eikä tainnut kukaan muukaan joukkue havaita. Laji on viime vuosina sinnitellyt yhden parin voimin Torangilla.

Peruslaji III (20)

Joukkueemme havaitsi 13 lajia peruslaji III:sta. Pohjustuksissa havaituista jäi puuttumaan pyy, riekko, kanahaukka, suopöllö ja pikkusirkku. Erityisesti pyyn, kanahaukan, suopöllön ja pikkusirkun puuttuminen jäi harmittamaan, koska havaitsimme niitä useita lintuja pohjustusviikon aikana. Sen sijaan jänkäkurppaa tai merilokkia emme havainneet niin pohjustuksissa kuin kisassakaan. Jänkäkurppa loisti poissaolollaan koko kisan osalta, joka on erityisen poikkeuksellista. Sen sijaan merilokki oli havaittu jo pohjustuksissa kaatopaikalla ja näin myös rallissa 6 joukkueen osalta.

Huutolajit

Tundrahanhi, viiriäinen, mustakurkku-uikku, mehiläishaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, ampuhaukka, nuolihaukka, muuttohaukka, varpuspöllö, lapinpöllö, helmipöllö, pohjantikka, virtavästäräkki, satakieli, pikkukultarinta, hernekerttu, pensaskerttu, mustapääkerttu, idänuunilintu, sirittäjä, tiltaltti, pikkulepinkäinen, isolepinkäinen, naakka, kottarainen, pikkuvarpunen, isokäpylintu, taviokuurna ja paksujalka.

Kisassa havaitsimme viisi sellaista lajia, joita emme pohjustuksissa havainneet. Nämä olivat viiriäinen, sinisuohaukka, muuttohaukka, pikkulepinkäinen ja taviokuurna. Vastaavasti kisassa emme havainneet 21 sellaista lajia, jotka oli havaittu pohjustuksissa. seitsemän peruslajipuutteen lisäksi havaitsematta jäi sepelhanhi, kaakkuri, haarahaukka, luhtahuitti, jänkäsirriäinen, lapinsirri, hiiripöllö, viirupöllö, käenpiika, viitakerttunen, lapinuunilintu, pikkusieppo ja puukiipijä sekä närhi.


Pohjustuksessa ja kisassa havaitsimme yhteensä 150 lajia kuudentoista maastossa vietetyn päivän aikana.
 

Onko Paras A-ryhmän rikkomattomaksi mainittu 136-lajin kisaennätys oikeasti ylitsepääsemättömän? Kokemukseni perusteella väitän, että ei ole. Toki uusi ennätys vaatii "täydellistä" onnistumista ja optimaalista rallikeliä sekä runsaslajisen vuoden. Tämä yhtälö ei kuitenkaan ole mahdoton vaan tavoittelemisen arvoinen tavoite.  Rohkenen epäillä, että kisaennätys tullaan lähivuosina viemään jopa uudelle kymmenluvulle, kun rallissa kaikki natsaa kohdilleen.

Vastustamaton Kuusamon kutsu

Lintumiehet ovat vaeltaneet jo 33:n vuoden ajan mittelemään linturallaamisen SM - mitaleista Kuusamoon. Näinä vuosina ralli on vakiinnuttanut oman ainutlaatuisen paikkansa suomalaisten linturallien keskuudessa. Alkuvuosina puuha oli pienen porukan touhuilua ja paikalliset jyräsivät vieraat joukkueet mittelössä. Hurjinta meno oli 2000-luvun alkuvuosina, jolloin kisaan osallistui yli 30 juokkuetta ympäri Suomen. Kisaavia joukkueita avusti avustajien kaarti ja tunnelma oli kuin missäkin suuressa urheilutapahtumassa. Viime vuosina ralli on menettänyt suosiota ja osallistuvien joukkueiden määrä on asettunut vuodesta toiseen 15 - 25 välille.

Rallin historian aikana rallissa on havaittu yhteensä 226 lajia. Herkkuja edustavat keisarikotka, amerikanjääkuikka, yöhaikara, grönlanninlokki, valkosiipitiira, etelänsatakieli, pikkukultarinta x2, mustaotsalepinkäinen, punakottarainen, mustapääsirkku ja kultasirkku. Toista vastaavaa kattausta rareista ei tule ihan heti mieleen missään muussa rallissa havaitun. Tämä vain kertoo mielettömästä potentiaalista havaita megoja kesäkuisessa Kuusamossa. Olisi sääli, jos ralliperinne hiipuisi vähäisen osallistujamäärän myötä. Uusia joukkueita kaivataan kipeästi ja vanhat kokeneet joukkueet ovat valmiit avittamaan uusia menestyksen alkuun.

Joukkueemme Team-75 on osallistunut ralliin vuodesta 2012 alkaen. Kokoonpano on hieman hakenut muotoaan, mutta perusrunko on pysynyt samana. Samoin tavoite menestymisestä on kuulunut joukkueen eteenpäin vieviin voimiin alusta alkaen. Tämän vuoden ralliin valmistautuminen alkoi jo talvella, kun kävimme Mikan kanssa läpi arvioita tulevasta kisasta. Eniten pohditti myyräkannan mahdollinen romahtaminen ja sen vaikutus pöllöihin ja päiväpetolintuihin. Kevään edetessä ajatukset rallista jäsentyivät pala palalta. Pähkäilyä aiheutti etenkin aikainen kevät ja sen vaikutus vesilintuihin ja järvien kasvillisuuteen.

Kesäkuun alussa päästiin vihdoin maastoon, etenkin Mikan toimesta. Itse saavuin Kuusamoon 10.kesäkuuta. Tasan viikkoa ennen H-hetkeä. Kaikki oli hyvin ennakolta suunniteltu ja oli aika laittaa suunnitelmat täytäntöön. Retkeilimme ensimmäisinä päivinä yhdessä Mikan kanssa, etenkin Valtavaaran ja Konttaisen alueella. Pohjustuslajeja kertyi kivaan tahtiin ja ennen torstain aloituskokousta meillä oli kasassa 143 lajia. Parasta kategoriaa edustivat sepelhanhi x2, tundrahanhi, mustakurkku-uikku ja pikkukultarinta. Se oli käynyt selväksi, että päiväpetolinnut olivat kortilla, samoin suokukko, mustaviklo ja jänkäkurppaa emme edes havainneet pohjustuksessa.

Ahvenlahti

Valtavaaran huippu



Olosuhteet eivät aina ole optimaaliset pohjustamiselle.

Varsinainen rallireitin suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin. Ensimmäinen pohdinta otettiin jo kisaviikon maanantaina, mutta reitti ei oikein miellyttänyt. Etenkin keskustaan jäävä aika tuntui olevan liian lyhyt. Tiistaina jatkettiin ja saatiin aikaiseksi pohjoisen aloituksen reitti ja vastaavasti eteläisen aloituksen reitti. Olennaista oli, että reitit toimisivat sateessa ja kehnossa kelissä.

Mika merkkaa rallireittiä karttaan

Lopullinen reitti naulattiin torstaina aloituskokouksen jälkeen. Olimme päättäneet tehdä asioita uudella tavalla ja otimme harkitun riskin. Aloitus tulisi tapahtumaan liukuman (klo 08-11) jälkimmäisellä puoliskolla ja pohjoisesta. Näin emme olleet koskaan aikaisemmin toimineet, mutta pohjustukset antoivat vahvan selkänojan ratkaisulle. Lisäksi kaakosta saapuva saderintama tarjosi houkuttelevan porkkanan yrittää hoitaa pohjoinen ennen sateen saapumista.

Pohjoinen- ja eteläinen reitti

Lapin tunnelmia 18 - 22.6

Kesäloman kunniaksi pakkasin aamulla ennen töihin lähtöä auton Lapin reissua varten valmiiksi. Tarkoitus oli "päämäärättömästi" kierrellä fiilispohjalla pohjoisen lintupaikkoja seuraavat päivät. Töistä päästyäni lähdin kohti Sotkamoa, jossa oli jo jonkin aikaa soidintanut Suomen ensimmäinen idänkäki. Kyseessä oli tietenkin myös minulle "elis ja wp-pinnakin", joten pienellä jännityksellä saavuin pelipaikalle hieman ennen puoltayötä. Sain kuulla, että lintu oli ollut aktiivisesti äänessä koko illan, mutta juuri vaiennut. Ei auttanut kuin odottaa, mutta odotus palkittiin hieman ennen kahta, yes!

Kun ei väsyttänyt päätin jatkaa matkaa kohti Kuusamoa, jonne saavuin aamupäivällä. Välissä oli pakko ottaa autossa muutaman tunnin "välikuolemat".  Keskustan kauppareisun jälkeen ajelin kohti Hännistä ja mustapääsirkkua. Sinnepäin ajellessa ajattelin, että tää on varmaan helppo rasti, mutta kaikkea muuta....kyläläisten ja kesäasukkaiden valmistautuessa Juhannukseen, sain etsiä sirkkua 8 tuntia!! Kun lintu vihdoin löytyi kävi selväksi, että yksilö ei todellakaan ollut kuvausystävällinen. Reilun 2h kuvaussession aikana sain raavittua kasaan reilu sata ruutua. 

Lintu oli 21. yksilö Suomesta, kun otetaan huomioon myös maassamme tavaitut musta- / ruskopääsirkut. Itsellenä kyseessä oli Suomen toinen havainto. Laji on kaakkoinen megaharvinaisuus Länsi-Euroopassa ja varsin helppo tuntea AD koiraspuvussa. Määritysvaikeudet kasaantuvatkin aika isolla kertoimella, kun eteen tupsahtaa ensimmäisen kalenterivuoden lintu tai naaraspukuinen yksilö. No, nyt oli kyseessä korea koiras.

Mustapääsirkku 19.6.2015 Kuusamo

Hotellissa nukutun yön jälkeen oli mukava jatkaa retkeä ja päivän eka "pummikaan" pikkusirkusta ei saanut mieltä mollivoittoiseksi. Päinvastoin, sillä seuraavana oli vuorossa Lapinpöllön kuvaaminen...Paikalle saavuttuani päätin jättää pesällä olevan linnun rauhaan ja keskittyä ruokaa kantavaan yksilöön. Ruokintatahti oli aika tiivis ja tulosta syntyi...molemmin puolin linssiä. 

Lapinpöllö 20.6.2015 Kuusamo

Onnistuneen pöllöprojektin jälkeen pohdin, että mitäs seuraavaksi...etelään vai pohjoiseen...Kun ei ollut mihinkään kiire, niin nokka kohti pohjoista. Reilun 6 tunnin ajamisen jälkeen olin saapunut Utsjoen Kaamaseen. Paikka on varsin klassinen taviokuurnien kuvausmesta ja samat olivat myös minulla suunnitelmat. Kauan ei tarvinnut odotella, kun upea pariskunta saapui ruokintapaikalle kuvattavaksi. 

Taviokuurna, naaras  20.6.2015 Utsjoki

Taviokuurna, koiras 20.6.2015

Kuurnaprojektin jälkeen lähdin ajelemaan kohti Utsjoen keskustaa ja tarkemmin Ailigaksen juurella sijaitsevaa poronerotteluauluetta. Olin kuullut, että paikalla pesi tänäkin vuonna tunturikihuja. Itse en ollut lajia tavannut vuoden 1991 jälkeen, joten fiilikseni lajin havaitsemiseen olivat kohtuu odottavaiset. Odottaa sainkin, sillä illan ja alkuyön eikä edes aamun komppaukset tuottaneet toivottua tulosta. Onneksi Lapin kesäyö oli aivan mystinen.

Utsjoki 21.6.2015

Hieman tympääntynenä ajelin kylälle aamukahville. Sitä hörppiessäni mietin tulevia siirtojani..Päätin kuitenkin pysytellä alueella ja oikeastaan siirtyä Tenojoen varrelle staijailemaan. Puolimatkassa päätin pysähtyä mukavan oloiseen levähdyspaikkaan. Staijauksen lomassa laittelin ruokaa ja pakko oli ottaa lähes valvotun yön jälkeen "välikuolemat". 

Staijipaikka Tenojoen varrella 21.6.2015

Reilun viiden tunnin aikana havaitsin paikalta maakotka pariskunnan, piekanan, tuulihaukka pariskunnan, tunturihaukan ja sepelrastaan. Upeiden lintujen lisäksi näkymä oli kyllä jotain ihan mieletöntä. Nyt ymmärrän hyvin Tenojoen lohenkalastajien "pakkomiellettä" palata paikalle joka ikinen vuosi. 

Tenojoki 21.6.2015

Hyvin menneen staijauksen jälkeen palasin Ailigakselle, tosin toisellepuolelle tunturia. Komppailin tunturia ylös ja ainavain kauemmas. Lopulta taivaanrannassa piirtyi teräväsiipisen linnun siluetti...kiikarit silmille, yes! Upea tunturikihu pyöri selkeästi reviirillään...Kevyellä askeleella painelin läpi tunturipuron kohti toista tunturia...Pieni pinnistely palkittiin tunturikihukuvauksella, jonka vuoksi oikeastaan olin Lappiin lähtenytkin. Fiilikset olivat kohtuu korkealla kuvatesssani tuota siroa kaunotarta.

Tunturikihu 21.6.2015 Utsjoki

Tunturikihu 21.6.2015 Utsjoki

Tunturikihu 21.6.2015 Utsjoki

Tunturikihu 21.6.2015 Utsjoki

Yöksi ajelin Saariselälle, koska halusin aamulla yrittää kuvata kiirunaa. Kello soi hieman jälkeen aamu neljän ja nostofiiliksissä ajelin kohti Kaunispäätä. Aamun komppaus ei vain tuonut kiirunaa eteeni. En kuitenkaan halunnut luovuttaa vaan ajelin Kiilopäälle. Tunturin laella komppailin tunti toisensa jälkeen, mutta ilman tulosta. Näin jäi kiirunakuvat ottamatta. Päivällisen jälkeen lähdin ajelemaan kohti etelää. 

Näkymä Kiilopään laelta 22.6.2015

Kuvat saa isommaksi klikkaamaan niitä.

Varsinaista rytinää

3.5 Merja Zerga – Sidi Bettache – Meknes

Onnistuneen ensimmäisen päivän nousufiiliksissä jatkoimme retkeilyä läpi yön välillä autossa muutaman tunnin torkkuen. Yön retkeily tuotti tulosta, koska kuulimme muutaman kyläpöllösen lisäksi ruosteniskakehrääjän. Laji oli minulle uusi tuttavuus ja tämän retken odotuslista lyheni näin yhdellä lajilla.

Hyvissä ajoin ennen aamuhämärää saavuimme Sidi Bettache:n, jossa ehdimme tosiaankin torkkumaan muutaman arvokkaan tunnin. Hieman ennen aamu kuutta kömmimme autoista ulos. Aamu sarasti lupaavasti ja odotukset nousivat auringon kanssa samaan tahtiin.  Valitettavasti ensimmäinen paikka ei kuitenkaan lunastanut odotuksiamme. Hajaannuimme alueelle kartoittamaan tilannetta eikä kauan tarvinnut etsiä etsimäämme. Kannusfrankoliinit ovat vain aamun ensimmäisinä hetkinä aktiivisia ja näin myös oli tänäänkin. Linnun näkeminen oli haastavaa, mutta lajityypillistä ääntä kyllä kuulimme useita. Aamun aikana havaitsimme myös muutaman pensaslepinkäisen, nuoren pikkukorppikotkan ja kolme liitohaukkaa. 

Lyhyeksi jääneiden yöunien myötä päätimme ajaa Meknes:n kaupunkiin hyvissä ajoin. Mukava hotelli löytyi läheltä vanhaa kaupunkia ja ilta menikin mukavasti kaupungin vilskettä ihmetellessä. Torilta löytyi perinteiset käärmeenlumoajat ja muut aiheeseen sopivat kaupustelijat.  

4.5 Meknes - Ifrane – Dayet Aoua- Zeida – Aquelmous

Herätys ja aamiainen suoritettiin varsin aikaisissa merkeissä, koska edessä oli yli tunnin siirtyminen pelipaikoille. Aamuinen kaupunki ei tuottanut ongelmia vaan siirtyminen väljemmille teille tapahtui ongelmitta. Reitti kulki hiljalleen ylöspäin ja maisemat muuttuivat sen mukaisesti puuvaltaiseksi. Tällaista maisemaa en ollut viime helmikuun retkellä nähnyt Marokossa. 

Sieppometsää

Sopivan näköisessä kohdassa pysähdyimme ja ei oikeastaan tarvinnut autosta poistua kun alkoi kuulumaan monipuolinen äänimaisema. Päällimmäisenä äänessä olivat atlaksensiepot, jotka olevat juuri saapuneet reviireilleen. Laji oli hieman haastava kuvattava, koska viihtyy puuston yläosissa. Yritys ei tällä kertaa tuottanut mitään täydellisiä ruutuja, mutta dokumenttikuvia syntyi reilu sata. 

Sieppokuvauksen yhteydessä havaitsimme mm. etelänpuukiipijöitä, sininärhen, pähkinänakkeleita, käpytikan ssp. numidus, kyläpöllösen ja vähintäänkin kaksi atlaksenvihertikkaa. Elikset paukkuivat niin siepon kuin tikankin osalta.  

Atlaksenvihertikka

Pähkinänakkeli

Varsin onnistuneen pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa Ifranen kaupunkiin, jossa nautimme pinnakahvit.  Virkistävän kahvihetken jälkeen jatkoimme kohti Dayet Aoua. Tosin kauaksi emme kaupungista ehtineet kun tienlaidassa kökötti atlaksenkivitasku. Jarrutus ja ulos kuvaamaan upeaa koiraslintua. Lintu oli yhteistyökykyinen ja antoi kuvaajien työstää mieleisiään kuvia.  Allekirjoittaneen kuvaaminen loppui lyhyeen, koska samaisesta kivimäestä löytyi myös kaksi kalliovarpusta. Laji oli kiertänyt minua viimeiset viisi vuotta ja nyt tämä ”mystinen taika” murtui. Hymyissä suin poistuttiin paikalta matkaa jatkamaan. 

Atlaksenkivitasku

Atlassiepot ja kruununokikanat tervehtivät meitä kun saavuimme Dayet Aoua:n. Paikka kuhisi kuvattavaa ja kamerat raksuttivat kuumeisesti. Itse keskityin kuvaamaan sieppoja, kruununokikanoja ja mustakaulauikkuja. Uikkuja pesii järvellä noin 1200 yksilöä ja ikinä en ole nähnyt vastaavaa koloniaa. Ällistyttävä näky.  

Syylänokikanan kuvausta

Syylänokikana

Mustakaulauikku

Mustakaulauikku kolonia

Kierrettyämme järven kokonaisuudessaan jatkoimme matkaa kohti Zeidaa. Tie nousi tasaisesti ja olimme parhaimmillaan yli 2100 metrin korkeudessa. Maasto muuttui hyvin metsäiseksi ja toisaalta ylänkömäiseksi. Eräästä metsävyöhykkeestä yhytimme apinalauman ruokailemasta. Pakko oli pysähtyä vähän kuvaamaan näitä sympaattisia kädellisiä. Laji on kaiketi joku makaki, mutta en ole lajimäärityksestä varma. 

"Makaki"

Ylänkömaisemaa 2000m korkeudessa

Päivän viimeiset valoisat tunnit vietimme Zeidassa, josta kepitimme huikean lintupäivän kruunuksi kaksi kaitanokkakiurua. Linnun havaitseminen teetti työtä vaikka laulu kyllä kuului melko helposti. Tiukka etsintä kuitenkin tuotti tulosta ja saimme ihailla kaukoputkilla upeaa kiurulajia. Paikalla pyöri myös runsaasti lyhytvarvaskiuruja ja pikkukiuruja sekä yksinäinen sarvikiuru. Yksilö oli yhteistyöhaluinen ja antoi kuvata itseään illan pehmeissä valoissa. 

Sarvikiuru

Yllätykseksemme päivä ei vielä ollutkaan ohi, vaikka pimeys oli jo saapunut. Matkalla hotelliin yhytimme tolpannokasta "päivystämästä mystisen aavikkohuuhkajan. Olipa tajuton päivä, 5 uutta lajia ja 2 uutta alalajia. Mieletöntä!

Menestyksellinen alku kesäisessä Marokossa

Wappuaatto meni rauhallisesti kotona pakatessa tavaroita Marokon reissua varten. Muutaman nukutun tunnin jälkeen lähdin ajamaan kohti lentokenttää, jonne saavuin hieman ennen aamu neljää. Lento oli lähtevä alkaneesta lakosta huolimatta. Hyvä näin, sillä tätä retkeä oli retkiporukkamme (Seppo, Jari, Jouni, Jani, Ilkka ja Hannu) kanssa suunniteltu kuukausia. Lento Lissaboniin sujui leppoisasta ja sain hieman nukuttua. Saavuttuamme Lissaboniin alkoi tunnelma kohota ja autonvuokraus suoritettiin ripeästi. Tunnelman kohottajana toimi muutama päivä aikaisemmin löytynyt Kelp Gull. 

Ajo pelipaikalle ei kauan kestänyt, mutta vastassa oli linnuista tyhjä merenranta. Vapaapäivä oli saanut ihmiset liikkeelle ja ranta kuhisi porukkaa. Ei auttanut kuin alkaa tapittaa varsin verkkaista lokkiliikennettä. Valitettavasti muutaman tunnin tapitus ei tuottanut toivottua tulosta. Jatkolento Casablancaan lennettiin lakosta johtuen Marrakech:n kautta, joten saavuimme päämääräämme varsin myöhään illalla. 

Muutaman nukutun tunnin jälkeen olimme jälleen liikkeellä ja kokoontuessamme autoille "plokkasin" kiitäjäparvesta yhden pienemmän kaverin. Lajimääritys varmistui kun linnun vaalea yläperä ja tasapäinen pyrstö näkyivät. Aamu alkoi siis varsin mainioissa tunnelmissa, sillä pikkukiitäjä oli minulle wp elis. 

Reilun tunnin ajon jälkeen saavuimme El Jadidan eteläpuoleiseen kylään, josta oli tarkoitus "kepittää" reissun ehdoton ykköslaji viiriäispyyjuoksija. Laji on hieman hankala havaittava, koska näkeminen on harvinaista ja vastaavasti linnun laulu kuuluu vain noin 50m. Hajaannuimme kahteen ryhmään, mutta kauas emme olleet ehtineet, kun Seppo toteaa walkie talkie:n et täällä nyt ääntelee yksi. Porukka kasaan ja lyhyen odottelun jälkeen matala puhallus kuuluu muutaman kymmenen metrin päästä. Olipa mieletön alku!

mustakottarainen

Viiriäispyyjuoksia hoituu

Pinnakahvien jälkeen Hannu ja Ilkka lähtivät toteuttamaan heidän reittiään ja me muut jatkoimme yhdessä kohti pohjoista. Useamman tunnin ajon jälkeen saavuimme iltapäivällä Merja Zerga:n, jossa oli tarkoitus viettää loppupäivä. Merenlahti oli ihan mieletön paikka ja lintuja näkyy varsin mukavasti. Parhaimmistoa edustivat niittysuohaukat, pikkutöyhtötiira ja kaksi 3-kv välimerenlokkia. 

Tapitusta Merja Zergassa

Paikalliseen tapaan kuuluen saimme seuraa rannalle ja hetken keskusteluiden jälkeen päätimme käyttää paikallis"opasta" tavoitelajimme löytämiseksi.  Hän vei meidät lahden toiselle puolelle, jonne saavuttuamme lähestyimme vielä kävellen rantaa. Kauan ei tarvinnut kävellä kun upea afrikansuopöllö lehahti lenttoon. Kamerat lauloivat ja linnun laskeutuessa lähistölle saimme vielä lisääkin kuvia tästä varsin harvinaisesta pöllölajista. 

Afrikansuopöllön yleisväritys on varsin tumma ja
 kermanvaalea naama erottuu selvästi

Lajin siivet ovat leveät, toisin kuin kotimaisella suopöllöllä.
 Lisäksi siiven takareuna on laajasti vaalea.

Nyt hymyillyttää

Jurmo 6-8.3

Tätä viikonloppua oli odotettu kuukausien ajan, koska olimme päättäneet viime syksynä koota vanha retkiporukka jälleen kasaan. Samalla porukalla aloitimme lintuharrastuksen 80-luvun puolivälissä Perniössä ja Jurmo tuli silloin nopeasti mukaan kuvioihin. Saareen pääsi autottomanakin helposti, koska julkisilla pääsi lauttarantaan ja lauttarannasta sitten yhteysaluksella saareen. Saaressa näkyi aina mukavasti lintuja ja rengastustakin pääsi ihmettelemään. Viimeisestä yhteisestä saariretkestä oli kuitenkin vierähtänyt yli 15-vuotta. 

Lauantai aamu alkoi reippaissa tunnelmissa hieman kuuden jälkeen. Aamiaisen jälkeen nousimme muinaismuistolle staijaamaan aamuvakiota. Vakio tarkoittaa 2 tunnin muutontarkkailua auringonnoususta. Aurinko nousi seitsämän aikoihin, joten vakio alkoi 0715. 

Markus A, Mika K ja Jani L tapittaa

Varsinaista muuttoa ei ollut tarjolla muutamaa haahkaa, tukkasotkaa,  koskeloa ja kiurua lukuunottamatta. Tiukka tapitus tyssäsi kun sakea sumu saapui etelästä. Näkyvyys heikkeni muutamaan sataan metriin hieman kahdeksan jälkeen. Keskustelun myötä päätimme keskeyttää vakion ja painuimme takaisin asemalle. "Väliaamupala" maistui mainiosti ilman selkeyttymistä odotellessa. 

Homma lässähtää sumun saapuessa

Keli parani reilun tunnin jälkeen, jonka myötä lähdimme kohti länttä. Lännessä odotti länsireitin laskenta, joka tarkoittaa tietyn reitin kulkemista ja reitiltä havaittujen lintulajien ja yksilömäärien tarkkaa laskemista. Emme olleet kunnolla päässeet edes reitille, kun muuttohaukka löytyi istumasta länsiriutalta. Valitettavasti välimatkaa oli liikaa linnun iän määrittämiseen. Lintu kyllä näytti 2-kv tyyppiseltä, mutta varmuutta emme ehtineet saamaan. Riuttojen väliseltä lahdelta yhytimme telkkäparven lisäksi paikalla jo pidempään viihtyneet 4 allihaahkaa. Linnut olivat naaraspukuisia ja välimatkaa sikana kuvaukseen. Silti oli pakko haastaa kalusto dokumenttikuvan toivossa.

Allihaahkat

Länsireitin kiertämisen lisäksi päätimme kävellä länsiriutan kärkeen, joka on maan kohoamisen myötä yhtynyt heinäsaareen. Riutan ja saaren yhteenliittymä on tapahtunut ihan viime vuosien aikana, sillä ensimmäisillä retkillämme 80-luvun lopussa ei todellakaan ollut mitään asiaa heinäsaareen ilman kunnon kahluusuoritusta. Vaikka yritys oli kohdallaan, ei ristisorsia ja muutamaa kiurua parempaa löytynyt. Näinpä painelimme reitin loppuun ja kylän kautta asemalle. 

"ex.heinäsaari"

Jurmon kuuluisaa länsiriutan kivikkoa

Loppupäivä meni aseman nurkissa pyörien ja illalla tietysti saunottiin sekä suoritettiin iltahuuto. Iltahuuto tarkoittaa päivän havaintojen keräämistä yhteiseen seurantalomakkeeseen. Päivä ei edellä kerrottujen lisäksi oikein muuta kivaa tarjonnut ja yhteislajimäärä jäi vain 35 lajiin. 

Aseman arkea

Sunnuntai valkeni tuuliolosuhteiltaan lauantain toisintona, mutta onneksi emme saaneet sumua niskaamme. Lintuja oli selkeästi paremmin liikkeellä ja aamuvakiolla havaitsimme mm. muuttavia uuttukyyhkyjä, kiuruja, kottaraisia, merihanhia, töyhtöhyyppiä ja laulujoutsenia. Joutsenilla ja uuttukyyhkyillä oli selkeästi kunnon muutto"rynnistys" meneillään. Valitettavasti puolenpäivän jälkeen oli kuitenkin tullut aika jättää mystinen Jurmo. Lähtötunnelmia ei mitenkään helpottanut auringon ilmestyminen eteläiselle taivaalle. Makeeta oli ja takaisin tullaan!

Jurmon satama kevätauringossa