Hornøya, lintumiehen pohjoinen paratiisi

Tenonjokilaaksosta siirryimme upeita maisemia ihaillen Varanginvuonolle. Viikon retken pääkohteeksi oli valikoitunut legendaarinen Hornøya lintusaari. Saari sijaitsee Vardön itäpuolella, ollen Norjan itäisin saari. Saareen pääsee päivittäin yhteysveneen kyydissä alkaen klo 0900. Viimeistään klo 1700 tulee saaresta poistua. Venematka maksaa aikuiselta 400 NOK ja lapset pääsevät puoleen hintaan. Itse saareen voi tutustua tästä linkistä www.hornoya.com

Hornøyan saari on tullut tutuksi lintu- ja luontovalokuvaajille viime vuosien aikana. Paikka on helposti saavutettavissa ja kuvattavaa riittää loputtomasti. Kyse on oikeastaan luovuudesta millaisia kuvia itse haluaa yrittää saada. Retkeä suunnitellessa tuli haaveiltua aivan toisenlaisista kuvista, mitä sitten lopulta tuli saatua. Onneksi kaksi saaripäivää mahdollisti suunnitelmien uusiksi laittamisen. Aurinkoinen keli muuttui nimittäin yön aikana sateiseksi ja tiheä sumu verhosi niin Vardön kuin itse kohteemmekin. Aurinko ei paistanut pilvettömältä taivaalta sekunttiakaan vierailumme aikana. Saimme siis hieroa kuviamme joko sateessa tai tiheän sumun verhoamina. Aluksi hieman ahisti, mutta toisaalta poikkeussää tarjosi mahdollisuuden tuoda tunnelmaa kuviin, perinteisten lajikuvien lisäksi. Tai ainakin sitä yritin...te lukijat voitte sitten arvioida, onnistuinko tässä.

Saareen kuljettava yhteysvene sumussa

Rantautumisen yhteydessä jo tajuaa, että nyt ollaan lintukuvaajan pohjoisessa paratiisissa. Kiisloja, ruokkeja, lunneja, karimetsoja ja pikkukajavia viuhtoo jatkuvana virtana saaresta merelle ja takaisin saareen. Välillä saa väistää, ettei kalliolta lentoon lähtenyt kiisla kolahda päähän. Niin tuoksu kuin äänimaailma on ihan omaa luokkaansa. Tuhannet tai oikeastaan kymmenet tuhannet merilinnut saavat aikaiseksi melkoisen kakofonian. 

Trafiikki saaresta merelle ja takaisin saareen on jatkuvaa

Jotenkin tuntui, että etelänkiisla on saaren valtalaji. Aamuisin ne kerääntyvät valtavaksi lautaksi saaren edustalle. Osa jatkaa siitä merelle kalaan ja osa taas nousee rannalle. Laji on varsin sulavan näköinen lentäessä ja etenkin merellä sukeltamassa. Maalla sitten varsin kömpelö ja samalla uljaan näköinen. 

Etelänkiislan kaksi pukua

Lentäviä etelänkiistoja tuli kuvattua satoja ruutuja

Linnut nousevat lentoon vastatuuleen, näin myös etelänkiisla

Karimetsoja päivystää rantakallioilla kymmeniä. Niiden kuvaaminen on yksinkertaista ja oikeastaan pitkien objektiivien käyttö on turhaa. Linnut ovat pelottomia ja päästävät muutamaan metriin. Lajina karimetso on hyvin kuvauksellinen. Höyhenpuku on täynnä upeita yksityiskohtia. 

Karimetso

Mereltä palannut karimetso kuivattaa siipiään

Tutkielma karimetson upeasta höyhenpuvusta

Karimetsojen vartiokaarti

Lunni taitaa olla saaren kuvatuin laji. Niitä itseasiassa ei kauheasti pesi saaren alaosassa, jossa saimme vain tällä kertaa liikkua. Saaren ylärinteille nouseminen oli kielletty, sillä keväällä polulle oli sortunut isoja kivilohkareita. Näin jäi lunnikuvaus osittain vajaavaiseksi. Onneksi muutama yksilö pesii aivan alatasanteella ja totutusti myös nämä olivat varsin kuvausystävällisiä. 

Merelle tekee mieli, lunnin

Kukkulan kuningas

lunni

Varsin harvoin olen päässyt kuvaamaan ruokkia. Saarella tämäkin onnistui kohtuullisen helposti. Saarella laji ei ole kovin yleinen, mutta yksilöt hyvin yhteistyökykyisiä. Lähimmillään pääsin vajaaseen 2 metriin. Tällaisessa tilanteessa ei enää tullut mieleen kuvata vaan jäin ihmettelemään komean lajin puvun upeita yksityiskohtia.

"Ruokki johtaa puhetta saarella"

Tutkielma ruokin nokasta

Vietetyt kaksi päivää osoittivat, että saari sopii hyvin pohjoisten merilintulajien kuvaamiseen. Linnut ovat hyvin kesyjä ja pitkillä teleobjektiiveillä ei oikeastaan tee mitään, mikäli ei halua ottaa lentokuvia. Itse suosittelen saarelle menevän varustautumaan kahdella rungolla. Toisessa pidempi min 300mm objektiivi ja toisessa sitten selkeästi lyhyt laajakulmainen. Näin pystyy tallentamaan erilaisia, nopeastikin tapahtuvia tilanteita monipuolisesti. 

Veikeä vesipääsky

Vuonna 2015 olin ensimmäisen kerran kuvaamassa pohjoisen lintuja niiden pesimäsijoilla. Paikat eivät suinkaan olleet silloin ennestään tuttuja ja koko homma oli hapuilevaa kokeilua. Kuvia kuitenkin syntyi ja samalla vahvistui ajatus palata samoille sijoille vielä joskus. Nyt Kuusamossa vietetyn viikon jälkeen oli oiva tilaisuus jatkaa vielä pohjoisemmaksi. Autoni vaihtui matkailuautoon Rovaniemellä ja samalla nappasin mukaani nuorimman tyttäreni sekä isäni. 

Illalla saavuimme Karigasniemelle, tarkemmin poronerotusalueelle. Paikka on lintumiehille tuttu, sillä sieltä löytyvät useimmat Lapin lajit helposti. Muutaman tunnin unien jälkeen lähdimme lähilammelle kuvaamaan. Paikalta löytyi runsaasti tyllejä, liroja, muutama tavi, neljä paria lapinsirrejä ja ainakin kolme paria vesipääskyjä. Itse keskityin lähinnä kuvaamaan vesipääskyjä, joista muutama ruutu alla.

Vesipääsky

Vesipääsky sukii

Vesipääsky saalistaa hyönteisiä vedenpinnalta

Aluksi linnut olivat arkoja. Ne pysyivät kasvillisuuden seassa, mutta kun makasin hiljaa paikallani, niiden luottamus kasvoi nopeasti. Tuntui upealta, kun vesipääsky lopulta ui alle metrin päästä minua. Siinä me hetken toisiamme ihmettelimme. Varsin sympaattisen oloinen kaveri. Valitettavasti tarkennusetäisuus ei enää taipunut näihin kuviin, mutta ikuinen muistikuva mieleeni jäi. 

Aamukuvauksien jälkeen jatkoimme Tenojoen rantaa seuraavaa tietä pitkin matkaamme kohti Pohjoista. Välillä oli hyvä pysähtyä ihastelemaan erämaan kauneutta ja totaallista hiljaisuutta.

Tenojoki

SM -lintumarathon

Mikä houkuttelee lintuharrastajia vuodesta toiseen kesäkuun alussa Kuusamoon mittelemään SM -lintumarathonin mestaruudesta? Uskon, että motiiveja on yhtä monta kuin on tulijaakin. Toki lajisto on mielenkiintoista, mutta etenkin itselleni ystävien kanssa vietetty viikko on väkevä motiivi saapua aina vaan uudelleen Kuusamoon. Vuosien varrella muutamista paikoista on myös tullut itselleni tärkeitä paikkoja. Öinen suo on hiljaisuudessaan vaikuttava kokemus. Siellä on helppo rauhoittua ja antaa vain ajan kulua. 

Viime vuosina joukkueemme Team -75 on vakiinnuttanut paikkansa podiumilla. Takana on useita kolmossijoja ja vuonna 2016 oli jo voitto varsin lähellä. Silloin hävisimme voittoja kahmineelle Doz K Hahn -joukkueelle Ässien lukumäärällä, yhteislajimäärän ollessa molemmilla joukkueilla sama 129 -lajia. Vähintäänkin silloin tajusimme, että mikä tahansa on mahdollista, kunhan kaikki yksityiskohdat natsaavat paikoilleen. Vielä kesällä 2017 yritimme voittamista vanhalla ja perinteisellä taktiikalla. Tuloksena yhteislajimäärän lasku ja perinteinen kolmas sija. 

Talvella 2018 pohdimme joukkueen kesken, että mitä meidän tulee muuttaa omassa tekemisessä sijoituksen nostamiseksi aina voittoon saakka. Pohdintojen jälkeen päätimme aloittaa usean vuoden valmistautumisen vuoden 2020 ralliin. Kuulostaa todella "sairaalta" idealta, onhan kyse vain leikkimielisestä linturallista. Talven aikana tutustuimme eri joukkueiden taktiikoihin, joilla voitto on irronnut. Kaikkein kiehtovimmaksi kirkastui legendaarisen Paras A-ryhmän käyttämä taktiikka. 

Keskusteluiden ja oman kokemuksemme myötä päätimme leikata kaikki "rönsyt" pois. Keskityimme pohjustamisessa vain peruslajien hakemiseen ja rallireitin suunnitteluun. Tavoitteena oli minimoida kilometrit ja maksimoida maastossa vietetty aika. Yksinkertaista ja tehokasta. Tiesimme, että voittamiseen ei ole vielä edellytyksiä, mutta kokemuksen karttuessa uskomme taktiikan olevan voittoon johtava. Rallia edeltäneen pohjustusjakson aikana havaitsimme yhteensä 130 lajia. Parasta antia olivat keräkurmitsa, lapinsirri, mustaleppälintu, satakieli, viitakerttunen, useita pikkusieppoja, kahdesta paikasta löytyneet kottaraiset ja taviokuurna. 

Miten sitten itse rallissa meni?

Päätimme aloittaa mahdollisimman myöhään ja saavuimme aloituspaikalle vasta 1030. Homman piti alkaa rullaamaan karkeasti varttia vaille yksitoista. No, kohde ei suinkaan ollut yhteistyöhaluinen ja vasta 1058 laji suostui listallemme kirjautumaan. Nyt oli todella lähellä "pajulintu -pakko aloitus"! Muutamien pistojen kautta saavuimme keskustaan, josta hoidimme perinteisesti pikkuvarpusen, pulun ja pikkusirkun.

Tämän jälkeen nokka kohti itää, laululinnut ja petolinnut odottivat...no sirittäjä, sääksi, kanahaukka ja merikotka hoituivatkin. Muuten oli varsin nihkeää. Onneksi Riekin metsähanhet, kiuru, niittykirvinen ja tuulihaukka hoituivat mukavasti alkuillasta.

Mika & Mikko staijaa..selän takana Venäjä.

Illan vaihtuessa alkuyöksi, olimme kirjauttaneet jo ensimmäisen negatunnin saldoomme. Paremmat pohjustuslajit eivät vain pitäneet. Hämärän saapuessa saimme niskaamme myös kevyttä vesisadetta, joka tunnetusti puraisee mukavasti motivaatiota suota kompatessa. No riekko ei hoitunut, mutta kanalinnuitta emme jääneet. Metso kirjautui listallemme yöpymispuulta.

"Arvosorsat" aktivoituvat tunnetusti hämärän saapuessa

Aamun sarastaessa olimme kirjanneet jo neljä negatuntia saldoamme koristamaan. Onneksi lajilista näytti niin tyhjältä, että motivaatiota riitti painamaan loppuun saakka. Lajeja alkoikin kertyä ja etenkin Valtavaara piti mainiosti. Sieltä kuittasimme kivuttomasti kuukkelin, pohjantikan pesältä, sinipyrstön, puukiipijän ja peukaloisen. Päätimme skipata varpuspöllön yrittämisen, koska oli palattava kuittaamaan kottarainen. Onneksi kottarainen hoitui nyt aamun valoissa kepeästi. 

Öinen sade nostatti upean usvan vaaroille

Valtavaaran jälkeen suuntasimme parasta mahdollista vauhtia Oulangalle. Matkalla sovimme, että emme yritä pikkusieppoja emmekä pikkutylliä. Sen sijaan kaarsimme Juuman kautta hoitamaan idänuunilinnun. Sitten oli vuorossa virtavästäräkki hylsyily. Pesivä pariskunta oli vissiin saanut poikaiset lentokykyiseksi alkuviikon pohjustuksen jälkeen. Aikaa ei enää riittänyt alajuoksulle siirtymiseen vaan ajoimme staijaamaan Juhtivaaralle. Viimeisen kolmenkymmenen minuutin aikana saimme viimeisiksi lajeiksi varpushaukan ja soidintavan mehiläishaukan.

Purkutilaisuus

Ralli oli kokonaisuudessaan opettavainen. Kokeilimme uutta taktiikkaa ja siihen sopeutuminen vaatii vielä harjoittelua. Onneksi aikaa on. Muutamien lajien osalta tarvitsemme lisää toistoja, jotta aikatauluttaminen osuu kohdalle. Kaiken kaikkiaan olemme tyytyväisiä kolmanteen sijaan ja 119 lajiin. Isot onnittelut voittajalle Doz K Hahn:lle, jo 12 voitto Kuusamossa. Olette kirjoittaneet nimenne suomalaiseen lintuharrastukseen, etenkin Kuusamon osalta. Onnittelut myös hopealle sijoittuneelle Karhu Kuusamolle. Hienoa, että paikallinen joukkue on noussut jälleen kärkikahinoihin. 

Iso iso kiitos järjestäjille, Kuusamon Lintukerholle!

Team -75 (Mika Korkki, Kalle Larsson ja Mikko Oivukka)