Pohjoisen luonto ja etenkin ääretön valo on vedonnut minuun jo vuosia. Vaikka Kuusamo ei oikeastaan Lappia olekaan, siellä on tullut vietettyä viime vuosina aina kesäkuun alussa viikko. Upean luonnon lisäksi, perinteinen SM -lintumarathon on toiminut oivana syynä palata vuosi vuodelta samoja soita, vaaroja ja järviä pohjustamaan. Näin myös tänä vuonna.
Toki rallin pohjustaminen ei tarkoita vain kisaa edeltävää viikkoa vaan oikeastaan pohjustamista tehdään läpi vuoden. Kuusamon karttaa ihmetellään ja erilaisia rallistrategioita pyöritetään joukkueen kesken viikkoja ennen varsinaista pohjustamista. Myös pohjustusviikkoa suunnitellaan hyvissä ajoin. Viimeistään toukokuussa alkaa Kuusamon kevään etenemisen seuraaminen eri sääpalveluiden kautta.
Lämmin toukokuunloppu oli tuonut kevään ja oikeastaan kesän, ennen kuin itse saavuin pelipaikoille. Ensimmäisinä pohjustuspäivinä keskityin mahdollisen rallireitin etäisiin kolkkiin. Lähinnä kolusin soita ja loputtomia hakkuuaukkoja. Lintuja oli varsin vähän ja havikset rajoittuivat peruslajeihin. Toki joitakin helmiä mahtui mukaan, kuten taviokuurna, mustaviklo ja vesipääsky.
Maanantaina oli Oulangan vuoro. Kansallispuisto on monen arvolajin esiintymisaluetta ja sovitun suunnitelman mukaisesti lähdimme koko joukkueen voimin sinne. Keli oli vain kurja. Sadetta vihmoi hetkittäin reippaasti ja tuuli oli puuskittaista. Havikset jäivät laihoiksi. Parasta antia edustivat mustalintu, maakotka, pikkusieppo ja pohjansirkku.
Tiistaina keli oli entistä karumpi. Auton lämpömittari näytti aamun varhaisina tunteina +2. Vastuullani oli kiertää idän paikkoja. Mutta laululintujen etsiminen oli ihan turhaa puuhaa. Päivä oli syytä käyttää isojen lintujen hakemiseen, sillä navakka pohjoistuuli ja hetkittäinen kevyt lumisaden hyydytti kiihkeimmänkin saapujan lauluinnon. Kuvaavaa on, että päivän aikana vastaan tuli yksi kiuru, joka sekin lauloin sitkeästi maasta käsin. Ihan tyhjin käsin ei kuitenkaan tarvinnut majoitukseen palata. Tavoitelajeista metsähanhi ja kapustarinta hoituivat.
Keskiviikkona keli muuttui suorastaan suotuisaksi. Suuntasin uudelleen itään. Töiden puolesta hektisen kevään jälkeen oli suorastaan nautinnollista seistä puolenyön jälkeen keskellä suota. Totaalisen hiljaisuuden rikkoivat metsähanhien levoton kaakatus ja pikkukuovin soidin. Seesteisen suohetken jälkeen lähdin koluamaan pieniä kyläpahasia laululintujen toivossa. Valitettavasti niiden saldo jäi laihaksi, mutta ahkeruus palkittiin yhteistyökykyisillä lapinpöllöllä ja suopöllöllä.
