Jurmo 6-8.3

Tätä viikonloppua oli odotettu kuukausien ajan, koska olimme päättäneet viime syksynä koota vanha retkiporukka jälleen kasaan. Samalla porukalla aloitimme lintuharrastuksen 80-luvun puolivälissä Perniössä ja Jurmo tuli silloin nopeasti mukaan kuvioihin. Saareen pääsi autottomanakin helposti, koska julkisilla pääsi lauttarantaan ja lauttarannasta sitten yhteysaluksella saareen. Saaressa näkyi aina mukavasti lintuja ja rengastustakin pääsi ihmettelemään. Viimeisestä yhteisestä saariretkestä oli kuitenkin vierähtänyt yli 15-vuotta. 

Lauantai aamu alkoi reippaissa tunnelmissa hieman kuuden jälkeen. Aamiaisen jälkeen nousimme muinaismuistolle staijaamaan aamuvakiota. Vakio tarkoittaa 2 tunnin muutontarkkailua auringonnoususta. Aurinko nousi seitsämän aikoihin, joten vakio alkoi 0715. 

Markus A, Mika K ja Jani L tapittaa

Varsinaista muuttoa ei ollut tarjolla muutamaa haahkaa, tukkasotkaa,  koskeloa ja kiurua lukuunottamatta. Tiukka tapitus tyssäsi kun sakea sumu saapui etelästä. Näkyvyys heikkeni muutamaan sataan metriin hieman kahdeksan jälkeen. Keskustelun myötä päätimme keskeyttää vakion ja painuimme takaisin asemalle. "Väliaamupala" maistui mainiosti ilman selkeyttymistä odotellessa. 

Homma lässähtää sumun saapuessa

Keli parani reilun tunnin jälkeen, jonka myötä lähdimme kohti länttä. Lännessä odotti länsireitin laskenta, joka tarkoittaa tietyn reitin kulkemista ja reitiltä havaittujen lintulajien ja yksilömäärien tarkkaa laskemista. Emme olleet kunnolla päässeet edes reitille, kun muuttohaukka löytyi istumasta länsiriutalta. Valitettavasti välimatkaa oli liikaa linnun iän määrittämiseen. Lintu kyllä näytti 2-kv tyyppiseltä, mutta varmuutta emme ehtineet saamaan. Riuttojen väliseltä lahdelta yhytimme telkkäparven lisäksi paikalla jo pidempään viihtyneet 4 allihaahkaa. Linnut olivat naaraspukuisia ja välimatkaa sikana kuvaukseen. Silti oli pakko haastaa kalusto dokumenttikuvan toivossa.

Allihaahkat

Länsireitin kiertämisen lisäksi päätimme kävellä länsiriutan kärkeen, joka on maan kohoamisen myötä yhtynyt heinäsaareen. Riutan ja saaren yhteenliittymä on tapahtunut ihan viime vuosien aikana, sillä ensimmäisillä retkillämme 80-luvun lopussa ei todellakaan ollut mitään asiaa heinäsaareen ilman kunnon kahluusuoritusta. Vaikka yritys oli kohdallaan, ei ristisorsia ja muutamaa kiurua parempaa löytynyt. Näinpä painelimme reitin loppuun ja kylän kautta asemalle. 

"ex.heinäsaari"

Jurmon kuuluisaa länsiriutan kivikkoa

Loppupäivä meni aseman nurkissa pyörien ja illalla tietysti saunottiin sekä suoritettiin iltahuuto. Iltahuuto tarkoittaa päivän havaintojen keräämistä yhteiseen seurantalomakkeeseen. Päivä ei edellä kerrottujen lisäksi oikein muuta kivaa tarjonnut ja yhteislajimäärä jäi vain 35 lajiin. 

Aseman arkea

Sunnuntai valkeni tuuliolosuhteiltaan lauantain toisintona, mutta onneksi emme saaneet sumua niskaamme. Lintuja oli selkeästi paremmin liikkeellä ja aamuvakiolla havaitsimme mm. muuttavia uuttukyyhkyjä, kiuruja, kottaraisia, merihanhia, töyhtöhyyppiä ja laulujoutsenia. Joutsenilla ja uuttukyyhkyillä oli selkeästi kunnon muutto"rynnistys" meneillään. Valitettavasti puolenpäivän jälkeen oli kuitenkin tullut aika jättää mystinen Jurmo. Lähtötunnelmia ei mitenkään helpottanut auringon ilmestyminen eteläiselle taivaalle. Makeeta oli ja takaisin tullaan!

Jurmon satama kevätauringossa

Helmikuun helmiä Salosta

Vuodenpinnakisan toinen kuukausi sujui leidon talven myötä lajirikkaissa tunnelmissa. Kuunvaihde toi muutamalle listaajalle sarvipöllön lisäksi myös suopöllön listaa kartuttamaan. Suopöllä ei ole mitenkään helppo Salosta vaan vuosittain havainnot lajista jäävät muutamiin yksilöihin. Samaanaikaan pöllöjen kanssa Halikonlahdella seikkaili kaksi vuorihemppoa, joka myös edustaa arvolajia näin pinnamielessä. Kuukauden ehdoton helmi oli kuitenkin keltahemppo, josta tunnetaan Salosta vain 2 aikaisempaa havaintoa. Nämäkin havainnot ovat jo vuosikymmenien takaa.  

Listaajat etenivät aika tasaisesti kohti 80 lajin rajapyykkiä, kuitenkaan sitä vielä rikkomatta. Pahimmat "puutteet" lienevät paremmat pöllöt, kuten helmipöllö tai viirupöllö. Lisäksi tundraurpiainen uupuu koko kisan lajistosta. 

Keltahemppo

TOP-5

Mika K 78 lajia

Pasi A 77 lajia

Jorma K 77 lajia

Marko K 76 lajia

Janne R 73 lajia

Itselläni oli helmikuun lopussa 57 lajia. 

Tapahtumarikas viikonloppu

Lauantai 7.2

Reilun viikon retkeilytauon myötä fiilikset kiikareiden ulkoiluttamiseen olivat kohtuullisen korkealla ja lähdin aamusta liikkeelle. Ensimmäiseksi ajauduin Halikon kivilaiturille, mistä oli havaittu viiksitimali jokin aika sitten. Aamu valkeni hiljalleen ja seisoskelin kaislikon reunassa. Odottelu ei tuonut toivottua havaintoa, joten päätin soittaa hieman atrappia....lähes samantien muutaman sadan metrin päästä kuului viiksitimalin vastaus. Lintu tuntui liikkuvan minua kohden, joten lähdin nopeasti hakemaan autosta kameraa...takaisin kävelin jäistä tietä rauhallisesti enkä ollut yhtään orientoitunut nopeaan kuvaustilanteeseen...no ylltättäen korea koiras oli minun poissaolessani tullut aivan ruovikon reunaan ja oli hetken oikein komeasti kuvattavissa...tosin minun kameran asetukset olivat ihan päin.....ja eipä sitten tullut muuta kuin muutama dokumenttikuva.

viiksitimali

Viheltelyistä huolimatta harmaapäätikka ei suostunut vastaamaan, joten päätin lähteä Halikonlahdelle. Vaikka altaat ovat jäässä, niin reunapuskat ja erityisesti Jäteaseman kenttä maa-aineskasoineen vetävät usein lintuja kivasti puoleensa. Komppailin kaikessa rauhassa kentän maa-aineskasoja, kun huomasin mielenkiintoisen pikkulinnun lentävän sivulla olevaan puskaan...perään...Päästyäni hieman lähemmäs puskaa aloin havainnoida tarkemmin...näkyisikö liikettä. Hetkenpäästä puskan sisältä pomppasi peukaloinen avoimesti varoittelemaan. Mielestäni näkemäni lintu ei kyllä sopinut peukaloiseen, joten jäin edelleen puskan luokse odottelemaan...Yht'äkkiä puskan sisältä pomppasi rautiainen, oksalle tilannetta ihmettelemään. Samassa myös peukaloinen äityi varoittelemaan ja nyt muuten sai kuvata molempia lajeja muutaman hetken varsin intensiivisesti. Mukavia talvisia lejaja kuvatessani havahduin ihmettelemään, että mitäs nuo varikset oikein rääkyvät...katse ylös...hitto tuossa menee Asio...nopeasti kiikarit silmille...jaahas...mustat käsisiiven kärjet ja valkoinen vatsa...Suopöllöhän se siinä liukuu kohti keskustaa. Valitettavasti kameran asetukset oli taas ihan pielessä ja näin jäi suopöllökuvat ottamatta. Vaikka kuvia en nyt saanut, niin olipa huikea 10 minuuttia!

rautiainen

peukaloinen

Varsin hyvissä fiiliksissä lähdin kohti uutta tornia, koska sieltä oli tänään kuvattu sarvipöllö ja olihan siellä pyörinyt myös pikkutikka. Kävellessä huomasin isolepinkäisen puunlatvassa, mutta kuvaamiseen oli liian pitkä välimatka. Myön muut paikalle saapuneet ornit alkoivat valua pikkuhiljaa kohti uutta tornia. Itse olin jo painanut pusikkoja komppaamaan, kun kuulin todella oudon äänen...Ei tullut kertakaikkiaan mitään laji mieleen...mutta samalla soi puhelin...sun sivulle putosi sarvipöllö...no päätin kiertää nopeasti takaisin kannastielle ja kas...siinähän sarvipöllö jälleen lensi lyhyen matkan vaihtaen puskasta toiseen. Valitettavasti kuvaamisesta ei taaskaan tullut mitään...porukoiden kokoontuessa tielle, näyttäytyi sarvipöllö vielä useasti vaihtaessaan paikkaa. Lopulta lähdimme takaisin autoille, mutta matka tyssäsi Markon viileään toteamukseen...tuossa lentää pulmunen...no ei aikaakaan kun lintu tömähtää maa-aineskasan päälle, josta sitä sai hetken vielä ihailla. Lopulta lintu lähti tulosuuntaansa kohti lumenkaatopaikkaa. 

Sunnuntai 8.2

Lähdimme Markon kanssa aamulla varhain jälleen liikkeelle. Tuuli oli navakka, mutta silti yritimme Perniöstä varpuspöllöä, laihoin tuloksin. Jatkoimme matkaa Särkisaloon, koska ajattelimme käyttää päivän meristaijiin...jo ensimmäinen pysähdys Förby:ssä kertoi, että lintuja oli liikkeellä. Avonaisella merellä sukelteli kyhmyjoutsen 2p, telkkä 11p, isokoskelo 32p. Jatkoimme matkaa vaikka aamun valjetessa saimme kuulla, että Halikonlahdelta oli juuri löytynyt kaksi vuorihemppoa ja Angelniemeltä neljä nokkavarpusta. Nixor oli aivan auki, toisin kuin kaksi viikkoa aikaisemmin. Välittömästi autosta ulos päästyämme havaitsimme kolme merikotkaa ja 10 muuttavaa tukkasotkaa. Muuten avomeri tarjosi 3 uiveloa ja 80 isokoskeloa sekä vielä yhden tukkasotkan. Kun saimme kuulla, että vuorihempot olivat edelleen paikalla, niin päätös oli aika selvä. Ei jatkettaisi ulommas vaan nokka kohti Halikonlahtea.

Saavuttuamme Halikonlahdelle odotti meitä negauutinen...linnut olivat hävinneet jo jokin aika sitten...Hajaannuimme komppaamaan ja hetken päästä havaitsimme sopivan kokoisia lintuja ilmassa...mutta niitä oli kolme...päästyämme lähemmäs laskeutuneita lintuja tajusimme, että kolme hemppoa ruokaili talven törröttäjissä. No vuodari napsahti! Hajaannuimme uudelleen ja itse kiersin eiliselle rautiais / peukaloispaikalle. Siinä seisoskellessani huomasin sivusilmällä...et hei mikäs "lehti" tuossa liikkui tuulenkuljettamana...kiikarit silmille ja oho...lumikkohan se siinä kuljetti varsin pulleaa saalista...kai joku vesimyyrä.

lumikko saaleineen

Jatkoin lopulta matkaani ja olin jälleen kulkemassa alkuperäiselle paikalle, kun kuulin Markon huutavan nimeäni...Ei tarvinnut montaa kertaa huudella vaan lähdin juoksemaan niin kovaa kuin suinkin pääsin..Perillä odottikin varsin mukava kaksikko vuorihemppoja.

vuorihemppo

Vuorihemppo ei ole mitenkään jokavuotinen Salossa ja siksi lajin näkeminen tuotti iloa aikalailla. Lajin tunnistaa mm. rinnan ja kylkien kellanruskeansävyisestä pohjaväristä, tummemmasta ja voimakkaammasta viirutuksesta rinnassa ja kyljissä, selvemmästä vaaleasta siipijuovasta, vaaleanpunertavasta yläperästä (koiras) ja hennosta keltaisesta nokasta. Kuvan lintu on koiras. 

Kotiin päästyäni visiitti jäi todella lyhyeksi, koska Janne R soitti kertoakseen, että Paukkulan urheilukentän kuusiaidassa on pikkukäpylintujen joukossa isokäpylintuja. Sinne siis ja kas...aina mukava isokäpylintu nakerteli kuusenkäpyjä. Nyt pääsi vertailemaan käpylintujen nokkia kivasti myötävalossa ja kuten kuvasta huomaa isokäpylinnun nokka on jykevä, papukaijamainen eikä alanokka ole hento kuten pikkukäpylinnulla. Muutenkin lajin päänkoko ja -muoto tuo tuovat heti erilaisen tuntuman verrattuna pikkukäpylintuun. Paikalla oli ainakin kaksi isokäpylintua ja muutama pikkukäpylintu.

2-kv koiras isokäpylintu

koiras pikkukäpylintu

Onnistuneen käpylintubongauksen jälkeen painelin vielä Angelniemelle, josta hoitu aamulla havaitut nokkavarpuset hetken odottelun jälkeen. Lintuja oli paikalla 4. Valitettavasti välimatka oli liian pitkä ja näin piti tyytyä vain dokumenttikuvaan.

"nokkanisse"